Kamaripop

Kamaripop on pop-musiikin laji, jonka hallitseva tunnuspiirre on kamarimusiikin vaikutus. Se näkyy sovituksissa ja orkestroinnissa, johon liittyy usein paljon jousia tai puhaltimia sekä muita perinteisiä kamarimusiikkisoittimia. Englannin kielessä tyylistä käytetään myös barokki-johdannaisia nimityksiä kuten baroque pop, baroque rock tai English baroque. Kamaripop sai alkunsa 1960-luvun puolivälissä, jolloin rock 'n' roll -kappaleisiin alettiin lisätä elementtejä klassisesta musiikista. Tyylin harjoittajat alkoivat käyttää rockille epätyypillisiä instrumetteja kuten cembaloa, oboeta tai käyrätorvea. Tyyli oli eniten suosiossa aikana, jolloin käytössä ei ollut syntetisaattoreita tai samplereita, joten levyillä käytettiin "oikeita", tavallisesti studiomuusikoiden soittamia instrumentteja. Kamaripop eroaa progressiivisen rockin klassisista orkestroinneista yksinkertaisemmilla kappalerakenteillaan, jotka ovat lähempänä tavanomaisempia pop-kappaleita, sekä lähempänä valtavirtaa olevilla sanoituksillaan.

Nykykamaripop ammentaa vahvasti mm. Brian Wilsonin, Burt Bacharachin ja Lee Hazlewoodin tuotannosta. Se syntyi paljolti vastareaktiona 1990-luvun vaihtoehtomusiikissa vallinneelle lo-fi-estetiikalle.

Artisteja

1960-luvun kamaripopartisteja

• Love
• Van Dyke Parks
• Scott Walker

Nykypäivän kamaripopartisteja

• Belle & Sebastian
• The Decemberists
• The Divine Comedy
• Elliott Smith
• Feist
• Joanna Newsom
• Jens Lekman
• Rasputina
• Tindersticks
• Rufus Wainwright
• Patrick Wolf