Burt Bacharach

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Burt Bacharach
Burt Bacharach 1972.JPG
Burt Bacharach vuonna 1972.
Syntynyt 12. toukokuuta 1928 (ikä 86)
Tyylilajit viihde
pop/rock
elokuvamusiikki
R & B
Ammatit säveltäjä
pianisti
Soittimet piano
Burt Bacharach konsertissa vuonna 2008.

Burt Bacharach (s. 12. toukokuuta 1928 Kansas City, Missouri, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen pianisti sekä populaari- ja elokuvamusiikin säveltäjä.[1]

Bacharachin musiikkia ovat levyttäneet muun muassa The Carpenters, Perry Como, Aretha Franklin, Tom Jones, Dusty Springfield ja Dionne Warwick. Bacharachin ensimmäinen Ison-Britannian listaykköseksi noussut kappale oli vuonna 1957 Perry Comon levyttämä ”Magic Moments”. Vuosien 1963–1973 yhteistyö, jossa Bacharach sävelsi ja Hal David sanoitti Dionne Warwickin levyttämät kappaleet, oli kaikkien osapuolten kannalta menestyksekkäintä aikaa ja synnytti yhteensä 33 Yhdysvaltojen pop-listoille noussutta kappaletta.

Bacharach opiskeli musiikin teroiaa ja säveltämistä New Yorkissa, Montrealissa ja Santa Barbarassa. Hän oli armeijassa Saksassa, ja teki armeija-aikanaan pianosovituksia ja soitteli klubeissa.[1]

Ennen säveltäjän uraansa Bacharach toimi Marlene Dietrichin orkesterinjohtajana 1950-luvulla. Jazz-muusikoista muun muassa Stan Getz ja Stanley Turrentine ovat soittaneet runsaasti Bacharachin sävellyksiä omina versioinaan. Vuonna 1998 Bacharach levytti yhdessä Elvis Costellon kanssa albumin Painted from Memory. Kaiken kaikkiaan Bacharach on säveltänyt 52 Yhdysvaltojen Top 40 -poplistalle noussutta kappaletta.

Bacharach on esiintynyt cameo-roolissa kaikissa kolmessa Austin Powers -elokuvassa.

Status Quon albumilla Heavy Traffic kappale on nimeltä ”Diggin’ Burt Bacharach”. Oasis-yhtyeen Definitely Maybe -albumin kansikuvassa sohvaan vasten nojaa Burt Bacharach -juliste. Yhtyeen kitaristi-lauluntekijä Noel Gallagher onkin kertonut ihailevansa Bacharachia.

Bacharach oli vuosina 1965–1981 naimisissa näyttelijä Angie Dickinsonin kanssa. Heidän ainoa yhteinen lapsensa, AS-oireinen tytär Nikki Bacharach (s. 1966), teki itsemurhan tammikuussa 2007.[2]

Menestyskappaleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin Rod Stewartin esittämänä elokuvassa Yövuoro. Vuonna 1986 sen levyttivät Dionne Warwick, Stevie Wonder, Gladys Knight ja Elton John.

Albumeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hitmaker! Burt Bacharach Plays His Hits (1965)
  • What's New Pussycat (elokuvan soundtrack) (1965)
  • After the Fox (elokuvan soundtrack) (1966)
  • Reach Out (1967)
  • Casino Royale (elokuvan soundtrack) (1967)
  • Make it Easy on Yourself (1969)
  • Butch Cassidy and the Sundance Kid (elokuvan soundtrack) (1969)
  • Promises, Promises (1969)
  • Burt Bacharach (1971)
  • Lost Horizon (elokuvan soundtrack) (1973)
  • Burt Bacharach in Concert (1974)
  • Living Together (1974)
  • Futures (1977)
  • Woman (1979)
  • Arthur (Elokuvan soundtrack) (1981)
  • Night Shift (elokuvan soundtrack) (1982)
  • Arthur 2: On The Rocks (elokuvan soundtrack) (1988)
  • One Amazing Night (live-albumi) (1998)
  • Painted From Memory yhdessä Elvis Costellon kanssa (1998)
  • Isley Meets Bacharach: Here I Am yhdessä Ronald Isleyn kanssa (2003)*
  • At This Time (2005)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Bart Bacharach all music guide. Viitattu 30.4.2013.
  2. Bacharach daughter kills herself BBC News. 6.1.2007. Viitattu 7.7.2011. (englanniksi)