Judy Collins

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Judy Collins konsertissa vuonna 2009.

Judith ”Judy” Marjorie Collins (s. 1. toukokuuta 1939 Seattle, Washington) on yhdysvaltalainen laulaja ja lauluntekijä, joka on tullut tunnetuksi erityisesti muiden artistien hyvinkin erityylisten kappaleiden versioinnista.

Lapsuus, nuoruus ja 1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collins muutti kymmenvuotiaana perheensä kanssa synnyinkaupungistaan Seattlesta Coloradon osavaltion Denveriin. Siellä Collins jatkoi jo nelivuotiaana aloittamiaan piano-opintoja hollantilaissyntyisen pianisti-kapellimestari Antonia Bricon johdolla, joka suhtautui nuivasti lahjakkaan oppilaansa kasvavaan folkmusiikki-innostukseen. Judy Collins lopetti piano-opinnot ja siirtyi kitaraan ja lauluun esikuvinaan Woody Guthrie ja Pete Seeger.

Collins opiskeli muun muassa Coloradon yliopistossa. Vuonna 1958 Collins avioitui Peter Taylorin kanssa ja alkoi saavuttaa mainetta folk-esiintyjänä Connecticutin yliopistolla, jossa Taylor opetti. Collins hakeutui läheisen New Yorkin Greenwich Village, jossa hän lauloi ja soitti kaduilla ja klubeilla kunnes sai levytyssopimuksen Elektra Records -merkille. Vuonna 1961 ilmestyi 22-vuotiaan Collinsin esikoisalbumi A Maid of Constant Sorrow, joka koostuu hänen tulkinnoistaan kansansävelmistä.[1][2]

Uransa alkuvaiheessa Judy Collins esitti perinteisiä muiden kirjoittamia folk-lauluja, kuten Pete Seegerin ”Turn, Turn, Turn” ja Bob Dylanin ”Mr. Tambourine Man”. Collins otti ohjelmistoonsa lauluja myös silloin vähemmän tunnetuilta lauluntekijöiltä ja auttoi näin heitä tulemaan tunnetummiksi. Näihin kuuluivat Leonard Cohen, Ian Tyson, Joni Mitchell, Randy Newman, Robin Williamson ja Richard Fariña.

Vuoden 1966 albumillaan In My Life Collins laajensi ohjelmistoaan folkista muiden musiikkityylien eurooppalaisiin kärkinimiin kuten The Beatles, Jacques Brel ja Kurt Weill. Albumin tuotti Mark Abramson ja sovitti Joshua Rifkin, joka käytti levyllä paljon jousisoitintaustoja.

Vasta vuonna 1967 julkaistulle albumille Wildflowers Collins uskaltautui levyttämään myös omia sävellyksiään kuten "Since You Asked". Hitiksi nousi Collinsin versio Joni Mitchellin kappaleesta ”Both Sides, Now”, joka nousi Billboardin Hot 100 -listalla parhammillaan kahdeksanneksi ja palkittiin Grammylla.

Collinsin vuonna 1968 julkaisema albumi Who Knows Where the Time Goes sai tuottajakseen David Anderlen. Kitaraa levyllä soitti myös Stephen Stills, jonka kanssa Collins tuolloin seurusteli. (Judy Collins toimi puolestaan inspiraationa Stillsin Crosby, Stills & Nash -yhtyeen kanssa levyttämälle kappaleelle ”Suite: Judy Blue Eyes”). Levyn nimikappale oli brittiläisen Sandy Dennyn kirjoittama ja alunperin esittämä. Levylle sisältyi myös Collinsin oma sävellys ”My Father” ja yksi ensimmäisistä cover-versioista Leonard Cohenin hitistä ”Bird on the Wire”.

1970-luvulta nykypäivään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulle tultaessa Judy Collins oli vakiinnuttanut asemansa muiden tekemien laulujen herkkänä tulkitsijana ja yhä enemmän myös lauluntekijänä. Hänen ohjelmistonsa laajeni edelleen muun muassa virsiin kuten ”Amazing Grace” ja musikaalisävelmiin kuten Stephen Sondheimin ”Send in the Clowns”, jotka molemmat nousivat singlelistan 20:n kärkeen.

Seuraavaksi Judy Collins kokeili kykyjään kirjailijana ja julkaisi muistelmateoksen Trust Your Heart (1987) ja romaanin Shameless. Vuonna 1992 Collinsin ainoa lapsi Clark teki itsemurhan, ja Collins kirjoitti tästä kokemuksesta myöhemmin kirjan Sanity and Grace.

Vuonna 2008 Judy Collins valvoi hänelle omistetun tribuuttialbumin tekoa. Hänen kirjoittamia lauluja versioivat levylle muun muassa Dolly Parton, Joan Baez,Rufus Wainwright ja Chrissie Hynde. Samana vuonna Collins teki myös cover-albumin Beatlesien lauluista ja vastaanotti kunniatohtorin arvon Pratt Institute -taidekoululta.

Collins on 1960-luvulta asti ollut mukana yhteiskunnallisessa aktivismissa. Hän suhtautui myötämielisesti 1960-luvun lopulla rauhanliikkeestä syntyneisiin Youth International Party -puolueeseen ja Chicago Seven -liikkeeseen sekä näiden molempien keulahahmoihin Abbie Hoffmaniin ja Jerry Rubiniin. Nykyisin Collins toimii muun muassa UNICEFin hyvän tahdon lähettiläänä ja maamiinojen kieltämistä ajavassa liikkeessä.[3][4]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judy Collins oli vuosina 1958–1965 naimisissa Peter Taylorin kanssa.[5] Huhtikuussa 1996 hän avioitui graafikko ja aktivisti Louis Nelsonin kanssa, jonka oli tuntenut jo vuodesta 1979 lähtien. He asuvat New Yorkissa.[6]

Collins sairasti lapsena polion[7] ja 1960-luvun alussa tuberkuloosin.[8] 1970-luvulla hän sairastui tupakanpolton lopetettuaan bulimiaan. Uransa alussa hän kärsi alkoholin väärinkäytöstä mutta raitistui terapian ansiosta 1978.

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studio- ja konserttialbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A Maid of Constant Sorrow (1961)
  • Golden Apples of the Sun (1962)
  • Judy Collins #3 (1963)
  • The Judy Collins Concert (1964)
  • Judy Collins' Fifth Album (1965)
  • In My Life (1966)
  • Wildflowers (1967)
  • Who Knows Where the Time Goes (1968)
  • Whales & Nightingales (1970)
  • Living (1971) (Live)
  • True Stories and Other Dreams (1973)
  • Judith (1975)
  • Bread & Roses (1976)
  • Hard Times for Lovers (1979)
  • Running for My Life (1980)
  • Times of Our Lives (1982)
  • Home Again (1984)
  • Trust Your Heart (1987)
  • The Stars Of Christmas (Selected Especially For Avon) (1988)
  • Sanity and Grace (1989)
  • Fires of Eden (1990)
  • Baby’s Bedtime (1990)
  • Baby’s Morningtime (1990)
  • Judy Sings Dylan... Just Like a Woman (1993)
  • Come Rejoice! A Judy Collins Christmas (1994)
  • Shameless (1994)
  • Voices (1995)
  • Live At Newport (1959-1966) (1996)
  • Christmas at the Biltmore Estate (1997)
  • All on a Wintry Night (2000)
  • Judy Collins Live at Wolf Trap (2000)
  • Judy Collins Sings Leonard Cohen: Democracy (2004)
  • Portrait of an American Girl (2005)
  • Judy Collins Sings Lennon and McCartney (2007)
  • Paradise (2010)
  • Bohemian (2011)

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Recollections (1969)
  • Both Sides Now (1971)
  • Colors of the Day (1972) (Greatest Hits)
  • So Early in the Spring... The First 15 Years (1977)*Amazing Grace (1985) (#34 in UK album charts)
  • Wind Beneath My Wings (1992)
  • Forever: An Anthology (1997)
  • Both Sides Now (1998)
  • Classic Broadway (1999)
  • The Very Best of Judy Collins (2001)
  • Judy Collins Sings Leonard Cohen: Democracy (2004)
  • The Essential Judy Collins (2004)
  • 24 Classic Songs (2008)

Kirjallisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Trust Your Heart (1987)
  • Amazing Grace (1991)
  • Shameless (1995)
  • Singing Lessons (1998)
  • Sanity and Grace: A Journey of Suicide, Survival and Strength (2003)
  • The Seven T’s : Finding Hope and Healing in the Wake of Tragedy (2007)
  • Sweet Judy Blue Eyes : My Life in Music (2011)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Time "Striking a Chord" Accessed April 12, 2008
  2. "Burlington's Cranky Storyteller" Accessed April 12, 2008 2001-11-03. Fogcount.com. Viitattu 2010-10-13. [vanhentunut linkki]
  3. Brozan, Nadine. "Chronicle", 1996-07-09. Luettu 2008-08-01. Roos, John. "Taking a Novel Approach; A Grieving Judy Collins Finds Writing a Book Helps the Healing Process", 1996-01-26, p. 30. Luettu 2008-08-01. 
  4. "Judy Collins has painful talk about suicide", MSNBC Online, 2008-03-25. 
  5. Biography for Judy Collins The Internet Movie Database. Viitattu 2009-02-24.
  6. Brady, Louis Smith. "Weddings: Vows; Judy Collins, Louis Nelson", 1996-04-21. Luettu 2009-02-24. 
  7. [1]
  8. Judy Collins (October 1998). Singing lessons: a memoir of love, loss, hope, and healing. Simon and Schuster, 127. ISBN 978-0-671-00397-5. Viitattu 16 November 2010. 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Judy Collins