Yläosattomuus

Yläosattomuus
Nainen yläosattomassa uimapuvussa Kyproksella
Sivilisaatio	länsimainen
Alue	Etelä-Eurooppa, Etelä-Amerikka
Aiheesta muualla
Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Yläosattomuus on nykyisin naisten esiintymistä julkisesti rinnat paljaaksi jättävässä asussa eli ”yläosattomissa”. Tavallisesti yläosattomuudesta puhutaan silloin kun käytetään pelkkää bikinien housuosaa.

Paljasrintainen nainen Vapaus johtaa kansaa -maalauksessa

Yläosattomuuden historiaa

Yhdysvaltalainen nyrkkeilijä John L. Sullivan ylävartalo paljaana

Yhdysvaltalainen näyttelijä George Walsh ylävartalon peittävässä uimapuvussa

Eri aikoina ja eri kulttuureissa naiset ovat usein esiintyneet rinnat paljaina. Esimerkiksi monissa afrikkalaisissa heimokulttuureissa on tavallista, että naiset liikkuvat vyötärön yläpuoli vaatettamattomana. Islamin laajentumisen, löytöretkien ja siirtomaavallan aikana valloittajat pyrkivät pukemaan alkuasukasnaisia peittävämmin. Erityisesti pyrkimys oli ominaista kristityille ja islamilaisille käännyttäjille. Vielä viime vuosinakin islaminuskoisten ja afrikkalaisten heimokansojen välillä on ollut aiheesta ristiriitoja.^lähde?

Yhdysvaltalainen näyttelijä Johnny Weissmuller esiintyi ylävartalo paljaana Tarzan-elokuvissa

Tyynenmeren saarilla kuten Tahitilla, Havaijilla, Samoalla ja Naurulla eurooppalaiset löytöretkeilijät kohtasivat pelkkään ruoho- tai kangashameeseen pukeutuneita alkuasukasnaisia. Saarilla saatetaan edelleen käyttää perinteisiä asuja, kun esitetään perinteisiä tansseja ja lauluja.

Eurooppalaisessa historiassa naisen rinnat paljaaksi jättävää vaatetusta käytettiin ilmeisesti muun muassa antiikin Kreetalla. Antiikin kulttuuri suhtautui ihmiskehoon melko sallivasti. Kristillinen keskiaika muutti asenteen kielteisemmäksi. Silti nainen saattoi pukeutua yläosattomaan pukuun joissakin yhteyksissä vielä uudenkin ajan ensivuosisatoina Keski-Euroopassa.

Yläosaton sambatanssija Rion sambakarnevaalilla

1500- ja 1600-luvuilla rintoja näytettiin varsin runsaasti ja niiden kauneus oli naiselle tärkeää. Suuret kaula-aukot kuuluivat ilman muuta juhlavaatteisiin. Jos naisella oli täysin paljaat rinnat, hän oli joko hovinainen tai prostituoitu. Ylhäiset naiset olivat ylpeitä kauniista rinnoistaan eivätkä piilottaneet niitä vaatteiden alle. Rinnat maalattiin lyijyvalkoisella siinä kuin kasvotkin. Nännit ja huulet punattiin elohopeapunalla. Pukuun kuuluva kaulus jätettiin kokonaan pois, kun haluttiin korostaa rintoja. 1800-luvun lopulla nyrkkeilijöillä ja sirkusten voimamiehillä alkoi olla tyypillistä esiintyä ylävrtalo paljaana.

Paljasrintaisia Paris Cabaretin tanssijoita Helsingin kasinolla

1900-luvun alku

1900-luvun yläosattomuusmuotia edelsi länsimaissa 1800-luvun puritaaninen viktoriaaninen aikakausi, jonka vaikutus katosi vain hitaasti. 1900-luvun alussa oli vielä miestenkin uima-asun peitettävä heidän rintakehänsä. Kun esimerkiksi bikinit esiteltiin julkisuudessa vuonna 1946, niiden paljastavuus aiheutti suuren kohun.

Myös porvarisluokkaisten miesten piti taistella itselleen oikeus esiintyä yläruumis paljaana. Vaikka esimerkiksi maanviljelijät ja kaivosmiehet olivat vanhastaan saaneet esiintyä ilman paitaa, oli porvarillinen julkisuus suhtautunut torjuvasti miehenkin paljaaseen yläkehoon etenkin viktoriaanisesta ajasta alkaen. Paljas miehen yläruumis tuli hyväksyttäväksi 1920-luvun lopulla. Näyttelijä Clark Gable riisui ennenkuulumattomasti paitansa vuonna 1934 Hollywood-elokuvassa Tapahtuipa eräänä yönä. Eurooppalaisissa elokuvissa saattoi tuolloin jossain määrin näkyä naistenkin yläosattomuutta, kuten saksalaisen Fritz Langin 1927 ohjaamassa Metropoliksessa Brigitte Helmin esittämän Marian tanssikohtaus, jossa nännit ja nännipihat oli kuitenkin peitetty koristelluin laastarein.

1900-luvun loppu

Kuitenkin aina 1960-luvulle asti miesten rintakarvat ajeltiin amerikkalaisissa elokuvissa. Vielä 1960-luvulla oli rangaistava teko, jos mies riisui paitansa New Yorkin Keskuspuistossa.

Naisen rinnat paljastava uimapuku pääsi julkisuuteen vuonna 1964, kun itävaltalaisen muotisuunnittelija Rudi Gernreichin Yhdysvalloissa luonnostelema asu tuotiin median nähtäväksi. Asulle annettiin nimeksi monokini, koska se bikinin kaksiosaisuuden (bi-kini) sijaan koostui vain yhdestä vaatekappaleesta (mono-kini). Alkuperäisen monokinin vyötärölinja asettui korkealle ja siinä oli rintojen välistä kulkevat olkaimet.. Myöhempi yläosaton uimapuku on muistuttanut lähinnä bikiniä, jonka rintaliiviosa on riisuttu pois.

Edestä otetun, nännit paljastavan kuvan Gernreichin suunnittelemasta monokinista julkaisi ensimmäisenä Women's Wear Daily -lehti 3. kesäkuuta 1964. Mannekiinina oli malli Peggy Moffitt. Sittemmin julkaistuissa valokuvissa malli peittää nänninsä käsivarsillaan. Saman kuun lopussa 19-vuotias mannekiini Toni Lee Shelley esiintyi monokinissa chicagolaisella uimarannalla, jossa hänet pidätettiin syytettynä säädyttömästä esiintymisestä. Tapauksen ansiosta yläosattomasta uimapuvusta tuli Yhdysvalloissa laajamittainen puheenaihe.

Monokinin innoittamana syntyi myös yläosattomia arki- ja juhla-asuja, joita pidettiin enimmäkseen kotona tai muuten suljetuissa tilaisuuksissa. Englannissa eräs kauppias kertoi myyneensä naisille toistasataa yläosatonta pukua kotiasuiksi. Kesällä 1964 lehdet uutisoivat englantilaisesta Marlene Gillardista, joka lauloi kirkkoherran poistuttua kirkon tanssiaisissa kotitekoisessa yläosattomassa puvussa. Pariisissa poliisi pidätti 18-vuotiaan mannekiinin Yvette Carpentierin, joka istui eräässä kahvilassa Champs-Élyséesin varrella leningissä, joka jätti hänen rintansa paljaiksi.

Amerikkalaiset torjuivat paljaat rinnat, mutta joihinkin Euroopan osiin yläosattomuus rantautui 1960-luvulla jäädäkseen. Valloitus alkoi Ranskan Rivieralta nudistiyhteisöistä, joista yläosattomia naisia levittäytyi yleisille rannoille. Yläosattomuudesta alkoi tulla julkinen valtavirran ilmiö, vastakohtana nudistien yhteisöllisyydelle. Myös Brigitte Bardot ja jotkut muut edelläkävijät rupesivat näyttäytymään rannalla pelkässä bikinin alaosassa St. Tropez’ssa vuodesta 1967 alkaen. Cannesin elokuvajuhlien aikaan tähtijulkisuutta hamuavat nuoret naiset ryhtyivät poseeraamaan valokuvaajille rinnat paljaina Cannesin rannoilla.

Muotilehti Elle kiinnitti uuteen muotiin huomiota vuonna 1970, ja pian kaikilla naisilla oli vapaus riisua yläosa ranskalaisilla rannoilla. Ranskasta ja Rivieralta muoti levisi pitkin Välimeren rantaviivaa Espanjaan ja Italiaan. Länsi-Saksa seurasi mukana.^lähde?

Todellisen kansainvälisen läpimurron yläosattomuus koki 1980-luvun loppupuolella. Silloin siitä tuli hyväksyttyä rannoilla miltei kaikkialla Euroopassa sekä Australiassa. Joillakin rannoilla nuoret naiset kokivat huippuvuosina yläosattomuuden jopa pakottavaksi normiksi ja vasten tahtoaan päättivät paljastaa rintansa kenen tahansa rannalla olijan nähtäväksi. 1980-luvulla myös naisten uimapuvun alaosa pieneni ja koki äärimmäisen kaventumisensa tangojen ja stringien muodossa. Tämän seurauksena naiset joutuivat ajelemaan häpykarvansa entistä kapeammaksi vanaksi, jotta niukka uimapuku ei paljastaisi niitä.

Uimarannalta ja sen välittömästä läheisyydestä yläosattomuus ei ole laajamittaisena ilmiönä levinnyt muihin ympäristöihin. Haute couture -muotinäytösten paljaspovisten mallien esittelemät puvut suunnitellaan vain näytöksiä varten. 1990-luvun alussa Madonna tosin saattoi näyttäytyä seurapiirijuhlassa rinnat paljaaksi jättävässä mekossa.

Pohjois-Amerikan tiukkamoraalisissa piireissä yläosattomuus ei ole saavuttanut milloinkaan yleistä hyväksyntää. Viime aikoina Yhdysvalloissa on alkanut kasvaa ”yläosaton tasavertaisuus” -liike (Topfree equality), jonka tavoite on taata naisille yhdenvertainen oikeus esiintyä yläkeho paljaana siellä, missä se on miehillekin sallittua, kuten uimarannoilla ja puistoissa. Vuonna 1991 liikkeen kanadalainen aktivisti Gwen Jacobs (s. 1972) koetti kävellä yläosattomissa kadulla Ontariossa, mutta hänet pidätettiin. Tapauksen jälkipuinti johti lainmuutokseen niin, että naisten yläosattomuus tuli sallituksi Ontarion provinssissa. Vastaava lainmuutos on tehty myös muun muassa Havaijin, Mainen ja New Yorkin osavaltioissa sekä erikseen joissain kaupungeissa, muun muassa Washingtonissa. Lakiin kirjoitettu oikeus ei kuitenkaan ole taannut sitä, että yläosattomuus olisi mahdollista myös käytännössä.

2000-luku

2000-luvun alussa joissain television suihkusaippuamainoksissa vilahtivat paljaat naisten rinnat yleisesti hyväksytysti. Islam kieltää julkisen yläosattomuuden. Tämän uskonnon sekä amerikanjuutalaisen ja -katolisen kulttuurin sekä puritanismin leviämisen myötä on asennoituminen naisten yläosattomuutta kohtaan uimarannoilla alkanut sekä Etelä-Euroopassa että Suomen kaltaisissa saunakulttuurimaissa alkanut muuttua kielteisemmäksi. Jotkut ovat epäilleet syyksi ihmisten asenteen muutosta torjuvammaksi naisten paljaita rintoja kohtaan pornoteollisuuden tarpeen tehdä rahaa alastomuudella. Toisaalta nykyinen käsitys seksuaalisesta tasa-arvosta ja vapautuneisuudesta on joillekin feministeille luonut tarvetta ajaa naisten oikeutta yläosattomuuteen uimarannoilla. Tämän edistämiseksi on syntynyt Free the Nipple -liike.

Barcelona salli vuonna 2019 naisten yläosattomuuden uimaloissaan. Urheilubrändi Adidas avasi helmikuussa 2022 uuden urheiluliivikampanjansa. Se alkoi julkaisulla, jossa brändi jakoi somealustoillaan kuvakollaasin 25 parista erilaisia naisen rintoja, aiheuttaen kohua. Göttingenin kaupunki Saksassa salli vuonna 2022 naisten yläosattomuuden uima-altaissaan. Suhde paljaisiin rintoihin vaihtelee eri puolilla Eurooppaa. Esimerkiksi Pohjoismaissa yläosattomuus ei ole lainkaan niin tyypillistä kuin täysalastomuus on Saksassa.

Yläosattomuus Suomessa

Naisten yläosattomuuden puolesta mieltään osoittavia Hietaniemen rannalla

Kesällä 1972 miehen istuessa paidatta helsinkiläisen puiston penkillä helteessä poliisi käski pukemaan paidan päälleen. Helsingin järjestyssäännön mukaan ei saanut loukata säädyllisyyttä. Apulaispoliisimestarin mukaan raja kulki siinä, mitä yleinen mielipide pitää loukkaavana. Hyväksyttävää oli siis se, mihin oli totuttu.

Hietaniemessä kerrotaan tunnelman olleen hyvin vapaa ainakin jo kesällä 1978, ja yläosattomuus oli saapunut Tukholman kautta Helsinkiin. Yläosattomuus tuli myös muualle Suomeen 1980-luvun loppuvuosina. Tuolloin minkä tahansa suurehkon kaupungin uimarannoilla saattoi nähdä yläosattomia auringonottajia runsain määrin. Muoti kuitenkin hiipui 1990-luvulle tultaessa, ja nykyään yläosaton nainen on suhteellisen harvinainen ilmiö Suomen uimarannoilla. Rinnat ja nännit paljastavassa uima-asussa näyttäytymistä ei yleensä tulkita ”epäsiveelliseksi esiintymiseksi”, eivätkä poliisit yleensä puutu siihen uimarannoilla tai vastaavissa ympäristöissä.

Paljasrintainen vedenneito Päijät-Hämeen vaakunassa

Laman aikana 1990-luvun alussa jotkut ravintolat houkuttelivat asiakkaita topless-tarjoilijoilla tai karaoke-emännillä. Matti Nykänen lauloi ilmiöstä kappaleessaan ”Topless”, joka perustui Mud-yhtyeen kappaaleeseen ”Crazy”. Ilmiö hiipui muutamassa vuodessa. Hyvinkään uimarannalla sattui heinäkuun 2018 lopussa poikkeuksellinen tilanne, kun yläosattomissa rannalla olleen naisen takia uimarannalle soitettiin poliisit. Viime aikoina asenne uimarannoilla yläosattomuutta kohtaan on muuttunut osittain suopeammaksi.

Yläosattomuuden sosiologiaa

Rintojen paljastaminen nähdään usein osana toisen maailmansodan jälkeistä naisten emansipaatiota. Monet feministit mieltävät paljaat rinnat tasa-arvoisuudeksi miesten rinnalla ja askeleeksi naiskehon vapauttamisessa kulttuurisesta pakkopaidasta. Toisaalta joillekin rintojen paljastaminen tarkoittaa miesten katseiden objektiksi asettumista.

Naisen nännejä pidetään edelleen laajasti epäsiveellisenä alueena, jota ei sovi näyttää. Lisäksi länsimaisessa kulttuurissa naisen nännistä on vuosisatojen myötä kehkeytynyt tabu. Kristinuskon tiukan asennoitumisen vaikutus kehityksen suuntaan on ilmeinen.

On melko hämmästyttävää, että naiset riisuivat yläosansa ensimmäisenä katolisessa Euroopassa. Sen sijaan protestanttinen Pohjois-Amerikka suhtautuu ilmiöön länsimaista kaikkein kielteisimmin. Vielä torjuvampaa asennoituminen on sen sijaan muslimikulttuurissa. Myös esimerkiksi Etelä-Koreassa suhtaudutaan sekä naisten että miesten yläosattomana esiintymiseen hyvin kielteisesti. Uimassa käydään peittävästi pukeutuneena.

Matkailijana etelässä esimerkiksi moni skandinaavinainen saattaa vapautua näyttäytymään yläosattomana hyvin huolettomasti, jopa kaupungilla kulkiessaan. Käytöstä on perusteltu muun muassa sillä, että paljasrintaisena esiintyminen kuuluu perinteisesti paikalliseen kulttuuriin. Mutta esimerkiksi Espanjassa tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, ja rinnat paljaana esiintyvät turistit saattavat olla erityisesti sisämaasta tulevalle espanjalaiselle hämmentävä tai jopa järkyttävä ilmiö.

Ranskassa erään Rivieran lomakeskuksen pormestari määräsi voimaan tiukan säännön: paidatta pikkukaupungin kadulla liikkuvat miehet saavat sakot. Rinnat paljaina kulkevat naiset sen sijaan ovat yleinen näky kaupungissa. Pormestarin perusteluina oli se, että paidattomista miehistä syntyy kuvauksellisille kaduille mauton näky.^lähde?

Yläosattomuuden historiaan on liittynyt rasistinen sivujuonne. Esimerkiksi jo viktoriaanisen ajan loppupuolelta lähtien, vuodesta 1896, National Geographic -lehti on saattanut julkaista valokuvia yläosattomana esiintyvistä tummaihoisista alkuasukasnaisista. Lehti perustelee käytäntöään sillä, että alkuasukkaiden yläosattomuus on trooppisissa olosuhteissa täysin luonnollista ja siksi hyväksyttävää, vaikka valkoihoisten tapauksessa se ei tulisi kuuloonkaan. Vedenneidot on esitetty kuvituksissa perinteisesti yläosattomana. Paljasrintaisia vedenneitoja on muun muassa Päijät-Hämeen ja Varsovan vaakunoissa.

Katso myös

• Femen

Aiheesta muualla

• Naiset saavat uida rinnat paljaana Malmön uimahalleissa. Helsingin Sanomat 24.6.2009. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Perjantai - Kenen tissit saavat näkyä? YLE Areenassa
• Why Do the Rich and Famous Always Sunbathe Topless?