Seksuaalinen tasa-arvo
Seksuaalinen tasa-arvo tarkoittaa ihmisten tasa-arvoa seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Näin ollen homo- ja heteroseksuaalit sekä muiden seksuaalisuuksien edustajat olisivat toisiinsa nähden tasa-arvoisia. Esimerkiksi parisuhteiden rekisteröinti ja (samaa sukupuolta olevien) avioliitot seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta kuuluu seksuaaliseen tasa-arvoon. Seksuaalinen tasa-arvo on kotoperäinen termi, kun taas maailmalla puhutaan HLB-ihmisten (homojen, lesbojen ja biseksuaalien) syrjinnästä ja ihmisoikeuksista[1]. Niin kutsuttu tasa-arvotyö maailmalla keskittyykin nimittelyn, kiusaamisen ja häirinnän sekä myös väkivaltaan sekä työmahdollisuuksien ja terveydenhuollon eväämisen ehkäisemiseen. HLB-ihmiset eivät saavuta tasa-arvoa siksi että he ovat jatkuvan hyökkäyksen kohteena eri puolilla maailmaa siksi mitä he ovat (ja mitä he eivät pysty muuttamaan).[2] Seksuaalisen suuntautumisen vuoksi henkilölle saatetaan antaa potkut, häätää asunnosta tai kieltäytyä palvelemasta. Henkilö voi jäädä ilman tarvitsemiaan tavaroita ja palveluita.[3] Seksuaaliseen tasa-arvoon voi myös kuulua valinta sukupuolineutraalien termien käytöstä: esimerkiksi "muru", "kulta" tai "rakas" ovat sanoja joilla voidaan korvata heteronormatiivisia oletuksia poika-/tyttöystävistä, joita seksuaalisesta suuntautumisesta johtuen henkilöllä ei ole.[4]
Seksuaalinen tasa-arvo Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Homoseksuaalisuus poistui Suomessa rikoslaista 1971 ja tautiluokituksesta 1981. Vuodesta 1971 vuoteen 1999 rikoslaissa oli ns. kehotuskielto, joka kielsi julkisen kehottamisen samansukupuolisten väliseen haureuteen. Ketään ei kuitenkaan koskaan tuomittu lainkohdan perusteella.[5]
Vuonna 1995 Suomen rikoslakia uudistettaessa kiellettyjen syrjinnän perusteiden listaan lisättiin seksuaalinen suuntautuminen. Syrjinnän vastainen lainsäädäntö kieltää ihmisryhmään kohdistuvan herjauksen ja solvauksen sekä kiihottamisen sitä vastaan (RL 11:8), syrjinnän yleisöä palvelevan liikkeen tai ammatin harjoittamisesta, virantoimituksessa tai muussa julkisessa toiminnassa tai julkisten tilaisuuksien ja kokousten järjestämisessä (RL 11:9) sekä työnhakijaan tai työntekijään kohdistuvan syrjinnän (RL 47:3). Euroopan unionin Amsterdamin sopimuksessa vuodelta 1997 on kielletty syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella, ja sopimusta on tarkistettu vuonna 1999.
Käytännössä valtaväestölle on kuitenkin usein ominaista pitää yllä perinteistä käsitystä heteroseksuaalisuuden asemana ainoana luonnollisena seksuaalisuuden muotona, jolloin muihin suuntautumisiin kohdistuu kielteisyyttä. Erilaiset ennakkoluulot estävät lain hengen täydellistä toteutumista. Jossakin määrin tämä ilmenee myös hallinnossa, viranomaisten keskuudessa ja ammatillisessa toiminnassa terveydenhuollossa.
Sukupuolineutraali avioliittolaki astui Suomessa voimaan 1. maaliskuuta 2017.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virtanen, Jukka: Kliininen seksologia. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-24863-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://humanrights.gov.au/our-work/education/face-facts-lesbian-gay-bisexual-trans-and-intersex-people
- ↑ https://www.amnesty.org/en/what-we-do/discrimination/lgbti-rights/
- ↑ https://www.hrw.org/report/2018/02/19/all-we-want-equality/religious-exemptions-and-discrimination-against-lgbt-people
- ↑ https://seta.fi/2013/06/15/seta-palkitsi-demi-lehden-kaikki-nuoret-mukaan-ottavasta-journalismista-ja-vertaistuesta/
- ↑ http://www.hs.fi/lehdistonvapaus/a1473471938674