Seksuaalinen vallankumous

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Seksuaalinen vallankumous (myös seksuaalinen vapautuminen) oli yhteiskunnallinen liike, joka haastoi perinteiset seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvät käyttäytymismuodot koko läntisessä maailmassa 1960-luvulta 1980-luvulle. Seksuaalinen vapautuminen sisälsi lisääntyvää hyväksymistä seksille perinteisten, yksiavioisten heteroseksuaalisten parisuhteitten (pääasiassa avioliiton) ulkopuolella. Vallankumoukseen kuului ehkäisymenetelmien kehittäminen ja abortin laillistaminen.

Erityisesti 1960-luvulla käynnistynyttä arvojen, asenteiden ja käyttäytymisen vapautumista on kutsuttu seksuaaliseksi vallankumoukseksi. Kielikuva rinnastaa perinteisinä pidettyjen sukupuolisten ja seksuaalisten käyttäytymismallien kyseenalaistamisen samanaikaiseen yhteiskunnalliseen liikehdintään sotaa ja porvariillisina pidettyjä arvoja vastaan. Eräs aikakauden tunnuslauseista oli Vietnamin sodan vastustamiseen liitetty "make love, not war" (vapaasti suomentaen ei sodita vaan rakastellaan).[1][2][3] Allyn (2000) pitää tärkeänä "vallankumouksen" edistäjänä Helen Gurley Brownin (1962) teosta Sex and the Single Girl, jossa tämä julkisesti ja ylpeässä sävyssä toi esiin avioliittoa edeltäneen vilkkaan seksuaalielämänsä ja kannusti muita naisia seuraamaan esimerkkiään.[4]

Vallankumouksen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalisen vallankumouksen taustalla oli useita teknologisia kehityksiä. Seksuaalisen vallankumouksen laukaisevana tekijänä oli sukupuolitauti kupan häviäminen antibioottien avulla[5], jolloin ihmisten ei enää tarvinnut pelätä kupan saamista sukupuoliyhteydessä olemisesta. Naisten ehkäisypillerin keksiminen puolestaan vähensi raskauden vaaraa satunnaisissa sukupuoliyhteyksissä. Toisaalta isyystestit yleistyivät ja lapsen isä voitiin saada selville holtittomasta seksuaalikäyttäytymisestä huolimatta. Isyystesti keksittiin 1960-luvulla kun HLA-tyypittely tuli mahdolliseksi[6].

Ehkäisypilleri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalisen vallankumouksen tärkeänä edellytyksenä oli ehkäisyvarmuuden olennainen paraneminen ja ehkäisyn luonteen muuttuminen ehkäisypillerin kehittämisen (Gregory Pingus työryhmineen 1956) ja yleistymisen jälkeen.

Pääartikkeli: Ehkäisypilleri

Ehkäisyvälineiden käyttö laillistettiin Yhdysvalloissa 1965.[7] Katolinen kirkko vahvisti perinteisen moraalikäsityksensä jatkumisen ja kielsi kaikkien ehkäisyvälineiden käytön Paavali VI:n Humanae Vitae - kiertokirjeessä 1968.[8]

Sandstone ja valistusoppaiden aalto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalista vallankumousta ilmensivät lukuisien tutkimusten ja opaskirjojen myös uudenlaisia seksuaalisuhteiden muotoja ja arvoja kokeilevat yhteisöt, kuten Esalan Institute, Brook Farm ja Sandstone Retreat.[9]

John ja Barbara Williamson perustivat Abraham Maslow'n humanistisen psykologian ja tarvehierarkian innoittaman, vapaamielisen seksuaalisuuden Sandstonen yhteisön Topanaga Canyonin läheiselle kukkulalle Los Angelesin piirikuntaan vuonna 1967.[9] Sandstone innoitti lukuisia kirjoittajia ja tutkijoita. Alex Comfortin seksielämän opas Rakasta hellästi ja Gay Talesen aikalaisraportti Naapurin vaimo ovat osaltaan Sandstonen innoittamia.[9][10] Sandstone suljettiin vuonna 1972, osittain siihen kytkeytyneiden oikeusjuttujen seurauksena.[9]

Vallankumouksen perääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalinen vapautuminen koki 1980-luvulla perääntymistä tappavan HI-viruksen ilmaannuttua. HI-virus lisäksi kasvoi AIDS-epidemiaksi huumeiden suonensisäisenkäytön myötä. Myös hepatiittivirukset, joihin liittyy eliniän lyhenemistä ja kuolleisuutta, ovat saaneet seksuaalista vapautumista perääntymään. Suuseksiä pidettiin pitkään suhteellisen turvallisena, mutta sen on todettu voivan aiheuttaa kurkunpäänsyöpää papilloomaviruksen välityksellä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilmaisu tuli tunnetuksi Diane Newell Meyerin pidettyä make love, not war -tekstiä puserossaan University of Oregonissa, Eugenessa, järjestetyssä sodanvastaisessa mielenosoituksessa 23. huhtikuuta 1965 (Fattig 2010).
  2. Fattig, Paul: The famous words likely were borne by Ashland resident. Mail Tribune, 15.8.2010. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.12.2013. (suomeksi)
  3. vrt. Talese 1980, 96
  4. Allyn 2000, 10
  5. http://www.pravdareport.com/science/tech/21-02-2013/123861-sexual_revolution_antibiotics-0/
  6. https://news.google.com/newspapers?nid=1817&dat=19771223&id=AAkdAAAAIBAJ&sjid=7Z4EAAAAIBAJ&pg=6700,5859572
  7. Gregersen 1993, 201
  8. Gregersen 1993, 202
  9. a b c d Anapol 2010, 55-56
  10. Talese 1980

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kontula, Osmo & Haavio-Mannila, Elina (toim.): Suomalainen seksi: Tietoa suomalaisten sukupuolielämän muutoksesta. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18672-4.
  • Haavio-Mannila, Elina & Kontula, Osmo: Seksin trendit meillä ja naapureissa. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26145-9. Myös englanniksi Sexual Trends in the Baltic Sea Area. The Family Federation of Finland 2003. ISBN 952-9605-99-4.
  • Haavio-Mannila, Elina & Kontula, Osmo & Rotkirch, Anna: Sexual Lifestyles in the Twentieth Century. Palgrave, 2002. ISBN 0-333-794184.
  • Puolimatka, Tapio: Seksuaalivallankumous - perheen ja kulttuurin romahdus. Perussanoma, 2017. ISBN 978-951-888-794-5.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Sexual revolution