Ero sivun ”Italian jalkapallomaajoukkue” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
SieBot (keskustelu | muokkaukset)
155 348 muokkausta
Ginosbot (keskustelu | muokkaukset)
780 muokkausta
Rivi 319: Rivi 319:
[[tr:İtalya Millî Futbol Takımı]]
[[tr:İtalya Millî Futbol Takımı]]
[[uk:Збірна Італії з футболу]]
[[uk:Збірна Італії з футболу]]
[[wuu:意大利国家足球队]]
[[zh-yue:意大利足球代表隊]]
[[zh-yue:意大利足球代表隊]]
[[zh:意大利國家足球隊]]
[[zh:意大利國家足球隊]]

Versio 13. lokakuuta 2008 kello 16.36

Italia
[[Tiedosto:Tiedosto:FIGC logo.svg|200px|]]
Lempinimi Azzurri (taivaansiniset)
Liitto Italian jalkapalloliitto (Federazione Italiana Giuoco Calcio)
Valmentaja Italia Marcello Lippi (2008-)
Eniten otteluita Paolo Maldini (126)
Eniten maaleja Luigi Riva (35)
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

Italia 6 - 2 Ranska
(Milano, Italia; 15. toukokuuta, 1910)

Suurin voitto

Italia 9 - 0 Yhdysvallat
(Brentford, Englanti; 2. elokuuta, 1948)

Suurin tappio

Unkari 7 - 1 Italia
(Budapest, Unkari; 6. huhtikuuta, 1924)

MM-kilpailut
Esiintymiset 16 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus Mestaruus 1934, 1938, 1982 ja 2006
EM-kilpailut
Esiintymiset 7 (ensimmäiset 1968)
Paras sijoitus Mestaruus 1968

Italian jalkapallomaajoukkue edustaa Italiaa kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Joukkuetta hallinnoi Italian jalkapalloliitto.

Italia on eräs maailman menestyksekkäimmistä maajoukkueista. Se on voittanut Euroopan-mestaruuden ja neljä maailmanmestaruutta, ja on pelannut kaikkiaan 23 kertaa arvokilpailujen lopputurnauksessa. Joukkue pelaa tavallisesti taivaansinisissä pelipaidoissa, mistä juontuu lempinimi Azzurri, taivaansiniset.

Historia

Italia pelasi ensimmäisen ottelunsa 15. toukokuuta 1910 Ranskaa vastaan ja voitti kamppailun maalein 6-2. Ensimmäisen arvokisamitalinsa, pronssisen, se saavutti 1928 Amsterdamin olympialaisista. Joukkue ei osallistunut ensimmäisiin MM-kisoihin 1930 Uruguayssa, mutta voitti sen jälkeen kahdesti peräkkäin maailmanmestaruuden, 1934 kotikisoissa, missä loppuottelussa kaatui Tšekkoslovakia maalein 2-1, ja 1938 Ranskassa, jolloin se voitti loppuottelussa Unkarin 4-2. Noihin aikoihin maata hallitsi Benito Mussolini ja panostus jalkapalloon oli voimakasta. Mussolini oli uhannut valmentaja Vittorio Pozzon henkeä, mikäli Italia ei voittaisi. Samaisella vuosikymmenellä Italia voitti kultaa myös 1936 Berliinin olympialaisissa.

Toisen maailmansodan jälkeen Italia ei enää ollut entisellä tasollaan, eikä edennyt vuosien 1950, 1962 eikä 1966 MM-turnauksessa alkulohkoa pitemmälle, eikä 1958 päässyt koko turnaukseen. Osaltaan tähän vaikutti vuonna 1949 tapahtunut lentokoneottemuus, missä tuon ajan parhaimman italialaisjoukkueen AS Torinon kaikki pelaajat olivat kuolleet.

Seuraavan kerran Italian joukkue pystyi suurvoittoon vasta 1968 EM-kotikisoissa, missä se voitti historiansa toistaiseksi ainoan EM-kullan. Loppuottelussa Italia pelasi Jugoslavian kanssa 1-1 -tasapelin, minkä johdosta jouduttiin järjestämään uusintakamppailu. Sen Italia voitti maalein 2-0. Kaksi vuotta myöhemmin 1970 Meksikon MM-kisoissa Italia eteni loppuotteluun, missä se hävisi Brasilialle lukemin 4-1. Kaksiin seuraaviin EM-kisoihin joukkue ei selvinnyt ja jäi 1974 MM-kisoissa alkulohkoon. vuoden 1978 MM-kisoissa se oli neljäs samoin kuin kaksi vuotta myöhemmin EM-kisoissa.

Italia selviytyi vaivalloisesti 1982 Espanjan MM-turnaukseen, ja itse kisoissakin eteni alkulohkosta jatkoon vasta maalieron turvin. Jatkolohkossa se kuitenkin voitti sekä Argentiinan (2-1) että Brasilian (3-2) ja etenin näin välieriin, missä kaatui Puola lukemin 2-0. Loppuottelussa vastaan asettui Saksan liittotasavalta, minkä Italia voitti 3-1. Italian joukkueen ja koko kisojen tähti ja paras maalintekijä oli vasta pelikiellosta vapautunut Paolo Rossi, joka viimeisessä kolmessa ottelussa teki kuusi maalia.

1982 MM-kisojen jälkeen Italia vakiinnutti paikkansa eräänä maailman kovatasoisimmista jalkapallojoukkueista lukuun ottamatta epäonnistumista karsinnoissa 1984 EM-kisojen karsinnoissa. Arvokilpailuissa Italia lukeutuu joka kertaa vahvimpiin ennakkosuosikkeihin ja on saalistanut lukuisia himmeämpiä mitaleita.

1990 MM-kisat järjestettiin jälleen Italiassa ja joukkue lähti kisoihin voittajasuosikkina, mutta hävisi välierässä rangaistuspotkukilpailussa Argentiinalle ja jäi pronssiotteluun, missä voitti Englannin maalein 2-1. Joukkue ei koko turnauksessa päästänyt omiinsa kuin kaksi maalia. 1994 MM-kisoissa Italia eteni loppuotteluun Brasiliaa vastaan. Ottelu päättyi 0-0, joten jälleen ratkaisu haettiin rangaistuspotkukilpailussa, missä Roberto Baggio epäonnistui omassa yrityksessään ja Italia sai jälleen tyytyä himmeämpiin mitaleihin. Myös neljä vuotta myöhemmin 1998 Ranskan MM-kisoissa rangaistuspotkut koituivat Italian kohtaloksi, tällä kertaa jo puolivälierissä, missä voiton vei lopulta mestaruuteen asti yltänyt isäntämaa Ranska.

Italia ei ollut suurimpien suosikkien joukossa lähdettäessä vuoden 2000 EM-kisoihin, mutta se eteni loppuotteluun saakka. Välierässä joukkuetta piti pystyssä maalivahti Francesco Toldo, joka jo varsinaisella peliajalla torjui yhden rangaistuspotkun ja rangaistuspotkukilpailussa kaksi. Loppuottelu maailmanmestari Ranskaa vataan oli 90 minuutin jälkeen tilanteessa 1-1, mutta lopulta Ranska vei voiton kultaisella maalilla sen tultua varsinaisella peliajalla tasoihin vain puolisen minuuttia ennen päätösvihellystä.

Sekä 2002 MM- että 2004 EM-kisat sujuivat Italialta heikohkosti sen pudottua alkukierroksilla. 2006 MM-kisoissa Italia sen sijaan eteni alkulohkostaan voittajana jatkoon ja raivasi pudotuspeleissä tieltään Australian (1-0), Ukrainan (3-0) ja isäntämaa Saksan (2-0 jatkoajan jälkeen) ja eteni aina loppuotteluun, missä se kohtasi Ranskan. Ottelu oli jatkoajankin jälkeen tasatilanteessa 1-1, ja se eteni rangaistuspotkukilpailuun, jonka Italia voitti 5-3 Ranskan David Trezeguet'n epäonnistuttua omassa yrityksessään. Turnauksen jälkeen valmentaja Marcello Lippi päätti vetäytyä tehtävästä, koska hän kertoi saavuttaneensa kaiken maajoukkuevalmentajalle mahdollisen. Uudeksi valmentajaksi nimettiin 13. heinäkuuta 2006 entinen maajoukkueen pelaaja Roberto Donadoni. Vuoden 2008 EM-kisoissa Italia jäi puolivälieriin, minkä jälkeen Donadoni jätti päävalmentajan tehtävät ja 25. kesäkuuta 2008 entinen päävalmentaja Marcello Lippi palasi kahden vuoden tauon jälkeen maajoukkueen peräsimeen.

Arvokisat

MM-kisat

  • 1930: Ei osallistunut
  • 1934: Maailmanmestaruus
  • 1938: Maailmanmestaruus
  • 1950: Jäi alkulohkoon
  • 1954: Jäi alkulohkoon
  • 1958: Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1962: Jäi alkulohkoon
  • 1966: Jäi alkulohkoon
  • 1970: Hopeaa
  • 1974: Jäi alkulohkoon
  • 1978: 4. sija
  • 1982: Maailmanmestaruus
  • 1986: 2. kierros
  • 1990: Pronssia
  • 1994: Hopeaa
  • 1998: Puolivälierissä
  • 2002: Neljännesvälierissä
  • 2006: Maailmanmestaruus
  

EM-kisat

  • 1960: Ei osallistunut
  • 1964: Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1968: Euroopan mestaruus
  • 1972: Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1976: Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1980: 4. sija
  • 1984: Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1988: Välierissä
  • 1992: Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1996: Jäi alkulohkoon
  • 2000: Hopeaa
  • 2004: Jäi alkulohkoon
  • 2008: Puolivälierissä

Joukkue 2006 maailmanmestaruuskilpailuissa

Italian jalkapallomaajoukkue vuoden 2006 MM-kisoissa ja pelaajien seurajoukkueet tuolloin.

Maalivahdit:

Puolustajat:

 

Keskikenttä:

Hyökkääjät:

Joukkue EM-kisoissa 2008

Maalivahdit:

Puolustajat:

 

Keskikenttäpelaajat:

Hyökkääjät:

Entisiä pelaajia

   

Päävalmentajat kautta aikain

Aiheesta muualla

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Italian_jalkapallomaajoukkue&oldid=5649534”