Ero sivun ”Emmanuel Macron” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Laajennettu
Vendelas (keskustelu | muokkaukset)
243 muokkausta
p Kirjoitusasun korjailua.
Rivi 50: Rivi 50:
| lempinimi =
| lempinimi =
}}
}}
'''Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macron''' (<small>[[Ranskan kieli|ranskaksi]]:</small> {{IPA|[ɛmanɥɛl makʁɔ̃]}}; s. [[21. joulukuuta]] [[1977]] [[Amiens]], [[Ranska]]) on ranskalainen poliitikko ja Ranskan 25. presidentti. Macron astui Ranskan presidentin virkaan 14. toukokuuta 2017. Hän on [[Euroopan unioni|EU]]-myönteinen presidentti ja kannattaa EU:n yhteisiä puolustusvoimia ja euroalueen reformia. Macron tekee eron patriotismin (isänmaanrakkaus) ja ulossulkevan nationalismin välille.<ref name="Patriotismi"/> Macron on ajamiensa uudistuksiensa vuoksi epäsuosittu presidentti, joka on saanut osakseen kritiikkiä, hänen kannatuslukunsa on pudonnut alhaiseksi ja [[keltaisten liivien liike]] on syntynyt Macronin politiikan vastustamiseksi. Macron kannattaa tiivistä kansainvälistä yhteistyötä kansallisen eristäytymisen sijaan, jonka vuoksi häntä kuvataan sekä tiedotusvälineissä että vaihtoehtomedioissa käsitteellä globalisti.<ref name="Time.Wants.to.Be.Globalism.s.Champion"/><ref name="Reuters.Macron.2.announce.response.2.yellow.vests"/>
'''Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macron''' (<small>[[Ranskan kieli|ranskaksi]]:</small> {{IPA|[ɛmanɥɛl makʁɔ̃]}}; s. [[21. joulukuuta]] [[1977]] [[Amiens]], [[Ranska]]) on ranskalainen poliitikko ja Ranskan 25. presidentti. Macron astui Ranskan presidentin virkaan 14. toukokuuta 2017. Hän on [[Euroopan unioni|EU]]-myönteinen presidentti ja kannattaa EU:n yhteisiä puolustusvoimia ja euroalueen reformia. Macron tekee eron patriotismin (isänmaanrakkaus) ja ulossulkevan nationalismin välille.<ref name="Patriotismi"/> Macron on ajamiensa uudistuksiensa vuoksi epäsuosittu presidentti, joka on saanut osakseen kritiikkiä. Marconin kannatusluku on pudonnut alhaiseksi, minkä lisäksi [[keltaisten liivien liike]] on syntynyt Macronin politiikan vastustamiseksi. Macron kannattaa tiivistä kansainvälistä yhteistyötä kansallisen eristäytymisen sijaan, minkä vuoksi häntä kuvataan sekä tiedotusvälineissä että vaihtoehtomedioissa käsitteellä [[globalisti]].<ref name="Time.Wants.to.Be.Globalism.s.Champion"/><ref name="Reuters.Macron.2.announce.response.2.yellow.vests"/>


== Tausta ja opinnot ==
== Tausta ja opinnot ==
Rivi 74: Rivi 74:


=== Poliittisia näkemyksiä ===
=== Poliittisia näkemyksiä ===
Macron on [[Euroopan unioni|EU]]-myönteinen [[globalisaatio|globalisti]]<ref name="Time.Wants.to.Be.Globalism.s.Champion" /> ja [[teknokratia|teknokraatti]], joka kannattaa EU:n yhteisiä puolustusvoimia ja euroalueen reformia.<ref name="Macron-must-LEARN" /> Macron on [[nationalismi]]n vastustaja; hän pitää nationalismia epäisänmaallisena.<ref name="Bloomberg.Betrayal.of.Patriotism" /> Macron on pyrkinyt esiintymään [[poliittinen keskusta|poliittiseen keskustaan]] kuuluvana maltillisena ja poliittisten äärilaitojen stopparina,<ref name="Dont.be.fooled.by.Emmanuel.Macron" /> mutta presidenttikaudellaan Macron toteuttaa [[uusliberalismi]]n mukaisia uudistuksia, mikä on tehnyt hänestä epäsuositun poliittisen johtajan ja sekä äärioikeisto että äärivasemmisto ovat saaneet tilaa kasvulle.<ref name="Guardian.Macron.s.tragedy" /><ref name="Independent.Macron.was.never.the.saviour" />
Macron on [[Euroopan unioni|EU]]-myönteinen [[globalisaatio|globalisti]]<ref name="Time.Wants.to.Be.Globalism.s.Champion" /> ja [[teknokratia|teknokraatti]], joka kannattaa EU:n yhteisiä puolustusvoimia ja euroalueen reformia.<ref name="Macron-must-LEARN" /> Macron on [[nationalismi]]n vastustaja; hän pitää nationalismia epäisänmaallisena.<ref name="Bloomberg.Betrayal.of.Patriotism" /> Macron on pyrkinyt esiintymään [[poliittinen keskusta|poliittiseen keskustaan]] kuuluvana maltillisena ja poliittisten äärilaitojen stopparina,<ref name="Dont.be.fooled.by.Emmanuel.Macron" /> mutta presidenttikaudellaan hän toteuttaa [[uusliberalismi]]n mukaisia uudistuksia. Tämä on tehnyt hänestä epäsuositun poliittisen johtajan, ja sekä äärioikeisto että äärivasemmisto ovat saaneet tilaa kasvulle.<ref name="Guardian.Macron.s.tragedy" /><ref name="Independent.Macron.was.never.the.saviour" />


Vuonna 2016 Macron sanoo tukevansa Ranskan valtion virallista [[Ranskan sekularismi|laïcité]]-politiikkaa, joka kieltää näkyvät uskonnolliset tunnukset julkisilla paikoilla. Hän on kuitenkin sanonut, että Ranska on soveltanut tätä liian innokkaasti juuri muslimeja kohtaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.reuters.com/article/us-france-election-macron-idUSKCN12I2N1|nimeke=Macron outlines vision of French Islam, drops more ambition hints|julkaisu=Reuters|ajankohta=2016-10-18|viitattu=2021-09-23|ietf-kielikoodi=en}}</ref>. Macron on puolustanut sekularismia myös presidentiksi noustuaan, ja vuonna 2020 hän sanoi, että islam on kriisissä kaikkialla maailmassa
Vuonna 2016 Macron sanoo tukevansa Ranskan valtion virallista [[Ranskan sekularismi|laïcité]]-politiikkaa, joka kieltää näkyvät uskonnolliset tunnukset julkisilla paikoilla. Hän on kuitenkin sanonut, että Ranska on soveltanut tätä liian innokkaasti juuri muslimeja kohtaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.reuters.com/article/us-france-election-macron-idUSKCN12I2N1|nimeke=Macron outlines vision of French Islam, drops more ambition hints|julkaisu=Reuters|ajankohta=2016-10-18|viitattu=2021-09-23|ietf-kielikoodi=en}}</ref>. Macron on puolustanut sekularismia myös presidentiksi noustuaan, ja vuonna 2020 hän sanoi, että islam on kriisissä kaikkialla maailmassa
Rivi 88: Rivi 88:
Emmanuel Macron avioitui vuonna 2007 lukioaikaisen ranskanopettajansa [[Brigitte Macron|Brigitte Trogneux’n]] kanssa. Macronilla on vaimonsa kautta kolme lapsipuolta, joista yksi oli Macronin kanssa samalla lukioluokalla.<ref name="Sex.and.the.French.Elections"/>
Emmanuel Macron avioitui vuonna 2007 lukioaikaisen ranskanopettajansa [[Brigitte Macron|Brigitte Trogneux’n]] kanssa. Macronilla on vaimonsa kautta kolme lapsipuolta, joista yksi oli Macronin kanssa samalla lukioluokalla.<ref name="Sex.and.the.French.Elections"/>


Uskonnolliselta vakaumukseltaan Macron on [[Katolinen kirkko|katolilainen]] ja hän pyysi saada [[Kaste|kasteen]] ollessaan 12-vuotias.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.catholicnewsagency.com/news/36006/frances-new-president-is-a-zombie-catholic|nimeke=France's new president is a 'zombie Catholic'|julkaisu=Catholic News Agency|ajankohta=10.5.2017|viitattu=2021-09-23|ietf-kielikoodi=en}}</ref> Hän on määritellyt itsensä [[Agnostisismi|agnostiseksi]] katolilaiseksi.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.thelocal.fr/20180625/meeting-with-pope-puts-macrons-religious-views-in-spotlight/|nimeke=Meeting with Pope puts Macron’s religious views in spotlight|julkaisu=The Local|ajankohta=25.6.2018|viitattu=23.9.2021|ietf-kielikoodi=en}}</ref>
Uskonnolliselta vakaumukseltaan Macron on [[Katolinen kirkko|katolilainen]], ja hän pyysi saada [[Kaste|kasteen]] ollessaan 12-vuotias.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.catholicnewsagency.com/news/36006/frances-new-president-is-a-zombie-catholic|nimeke=France's new president is a 'zombie Catholic'|julkaisu=Catholic News Agency|ajankohta=10.5.2017|viitattu=2021-09-23|ietf-kielikoodi=en}}</ref> Hän on määritellyt itsensä [[Agnostisismi|agnostiseksi]] katolilaiseksi.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.thelocal.fr/20180625/meeting-with-pope-puts-macrons-religious-views-in-spotlight/|nimeke=Meeting with Pope puts Macron’s religious views in spotlight|julkaisu=The Local|ajankohta=25.6.2018|viitattu=23.9.2021|ietf-kielikoodi=en}}</ref>


Äidinkielensä [[Ranskan kieli|ranskan]] lisäksi Macron puhuu hyvin myös [[Englannin kieli|englantia]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.youtube.com/watch?v=tcS8XhxtvLs|nimeke=Emmanuel Macron: 'I'm not a naive optimist' BBC News|ajankohta=10.4.2017|julkaisija=BBC News|viitattu=24.9.2021|ietf-kielikoodi=en}}</ref>
Äidinkielensä [[Ranskan kieli|ranskan]] lisäksi Macron puhuu hyvin myös [[Englannin kieli|englantia]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.youtube.com/watch?v=tcS8XhxtvLs|nimeke=Emmanuel Macron: 'I'm not a naive optimist' BBC News|ajankohta=10.4.2017|julkaisija=BBC News|viitattu=24.9.2021|ietf-kielikoodi=en}}</ref>

Versio 25. syyskuuta 2021 kello 12.55

Emmanuel Macron
Macron vuonna 2019.
Macron vuonna 2019.
 Ranskan tasavallan 25. presidentti
14. toukokuuta 2017 –
Pääministeri Édouard Philippe
Jean Castex
Edeltäjä François Hollande
Andorran ruhtinaskumppani
Yhdessä Joan Enric Vives Sicílian kanssa
14. toukokuuta 2017 –
Pääministeri Antoni Martí
Xavier Espot Zamora
Edeltäjä François Hollande
Ranskan talous- ja elinkeinoministeri
24. elokuuta 2014 – 30. elokuuta 2016
Pääministeri Manuel Valls
Edeltäjä Arnaud Montebourg
Seuraaja Michel Sapin
Henkilötiedot
Syntynyt21. joulukuuta 1977 (ikä 46)
Ranska Amiens, Ranska
Kansalaisuus Ranska ranskalainen
Vanhemmat Jean-Michel Macron
Françoise Noguès
Puoliso Brigitte Macron (2007–)
Tiedot
Puolue La République En Marche! (2016–)
Muut puolueet Sosialistinen puolue (2006–2009)
sitoutumaton (2009–2016)
Tutkinnot Université Paris-Nanterre
Institut d’études politiques de Paris
Kansallinen hallintokoulu
Uskonto katolinen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
en-marche.fr/emmanuel-macron

Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macron (ranskaksi: [ɛmanɥɛl makʁɔ̃]; s. 21. joulukuuta 1977 Amiens, Ranska) on ranskalainen poliitikko ja Ranskan 25. presidentti. Macron astui Ranskan presidentin virkaan 14. toukokuuta 2017. Hän on EU-myönteinen presidentti ja kannattaa EU:n yhteisiä puolustusvoimia ja euroalueen reformia. Macron tekee eron patriotismin (isänmaanrakkaus) ja ulossulkevan nationalismin välille.[1] Macron on ajamiensa uudistuksiensa vuoksi epäsuosittu presidentti, joka on saanut osakseen kritiikkiä. Marconin kannatusluku on pudonnut alhaiseksi, minkä lisäksi keltaisten liivien liike on syntynyt Macronin politiikan vastustamiseksi. Macron kannattaa tiivistä kansainvälistä yhteistyötä kansallisen eristäytymisen sijaan, minkä vuoksi häntä kuvataan sekä tiedotusvälineissä että vaihtoehtomedioissa käsitteellä globalisti.[2][3]

Tausta ja opinnot

Amiensissa Pohjois-Ranskassa syntyneen Macronin isä on neurologian professori ja äiti lääketieteen tohtori. Perhe oli vasemmistolainen. Macron kävi aluksi yksityistä jesuiittakoulua, mutta lukio-opinnot hän suoritti loppuun Pariisissa Lycée Henri-IV:ssä.[4][5] Macronin isoisoisä, George William Robertson, oli britti, joka taisteli Sommen taistelussa ensimmäisessä maailmansodassa ja asettui sodan jälkeen alueelle naiden paikallisen Suzanne Julia Amelie Leblond vuonna 1919.[6]

Emmanuel Macron opiskeli kieliä, yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa Université Paris-Nanterre -korkeakoulussa. Hän työskenteli filosofi Paul Ricœurin assistenttina 1999–2001. Macron suoritti maisterin tutkinnon vuonna 2001 Institut d’études politiques de Paris’ssa (Sciences Po). Vuosina 2002–2004 hän opiskeli Kansallisessa hallintokoulussa (École nationale d'administration, ENA), ja yliopistollisen lopputyönsä hän teki Niccolò Machiavellistä.[7][4][5]

Ura

Valmistuttuaan Macron meni ministeriöiden väliseen tarkastus- ja valvontaelimeen IGF:n (Inspection générale des finances) palvelukseen. IGF:ää johti ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali, joka oli toiminut presidentti François Mitterrandin neuvonantajana. Attali nimitti Macronin kahdenvälisen komission apulaisesittelijäksi edistämään Ranskan talouskasvua. Attalin suosittelemana Macron siirtyi Rothschild & Cie -investointipankkiin, jonka omistaa Rothschild & Co. Macron työskenteli investointipankissa 2008–2012 ja yleni pankissa nopeasti. Macron oli osapuolena, kun Nestlé vuonna 2012 osti Pfizerin tytäryhtiön. Yrityskaupan ansiosta hänestä tuli miljonääri.[7][4][5][8]

Macron nimitettiin toukokuussa 2012 presidentti François Hollanden henkilökuntaan Élysée-palatsin apulaispääsihteeriksi. Ranskan lehdistö alkoi pian kutsua häntä ”Élyséen Mozartiksi”, sillä Macron on palkittu pianisti. Kaksi vuotta myöhemmin, 36-vuotiaana, hänet nimitettiin Arnaud Montebourgin tilalle Ranskan talousministeriksi. Talousministerinä Macron ajoi läpi liike-elämää tukevaa työmarkkinoiden uudistusta, jolla hän hankki itselleen Ranskan ammattiliittojen ja niitä tukevien äärivasemmiston kannattajien vihan.[8] Macron oli Ranskan talousministeri elokuusta 2014 elokuuhun 2016.[9]

Macron perusti huhtikuussa 2016 edistyksellisen ja sosiaaliliberaalin poliittisen ryhmittymän La République En Marche!, ja marraskuussa hän ilmoitti asettuvansa pääpuolueiden ulkopuoliseksi ehdokkaaksi vuoden 2017 presidentinvaaleihin.[10][11][12] Hän sai toisella kierroksella 66 prosenttia äänistä ja tuli valituksi Ranskan presidentiksi.[13]

Ranskan presidentti

Macron astui Ranskan presidentin virkaan 14. toukokuuta 2017.[14] Macronista tuli 39-vuotiaana Ranskan nuorin presidentti ja ensimmäinen, joka on syntynyt viidennen tasavallan perustamisen jälkeen.[15][16]

Huhtikuussa 2021 Macron ilmoitti lakkauttavansa ENA-koulun. Tavoitteena oli lisätä mahdollisuuksien tasa-arvoa Ranskan poliittisen johdon keskuudessa. Koulusta valmistuminen on jo pitkään korreloinut korkea-arvoisten virkojen (mm. suurlähettiläät, ministerit, presidentit ja yritysjohtajat) saamisen kanssa.[17].

Macron lupasi kunnioittaa mitä tahansa Uuden-Kaledonian kansanäänestysten sarjan tulosta. Vuonna 2020 hän kuitenkin kiitteli äänestäjiä, kun nämä äänestivät Ranskaan jäämisen puolesta ja toivoi avointa dialogia alueen tulevaisuudesta.[18]

Vuonna 2019 Macron ilmoitti, että Ranska ei aio ratifioida EU:n ja Mercosurin välistä vapaakauppasopimusta, mikäli Brasilia ei tee isompia panostuksia sademetsiensä suojeluun. Macronin mukaan Brasilian presidentti Jair Bolsonaro oli valehdellut Macronille sanoessaan, että Brasilian on tarkoitus suojella sademetsiä.[19]. Sademetsät tuottavat 20 % Maapallon hapesta ja Macron kutsui niiden häviämistä kansainväliseksi katastrofiksi.[20]

Poliittisia näkemyksiä

Macron on EU-myönteinen globalisti[2] ja teknokraatti, joka kannattaa EU:n yhteisiä puolustusvoimia ja euroalueen reformia.[21] Macron on nationalismin vastustaja; hän pitää nationalismia epäisänmaallisena.[22] Macron on pyrkinyt esiintymään poliittiseen keskustaan kuuluvana maltillisena ja poliittisten äärilaitojen stopparina,[23] mutta presidenttikaudellaan hän toteuttaa uusliberalismin mukaisia uudistuksia. Tämä on tehnyt hänestä epäsuositun poliittisen johtajan, ja sekä äärioikeisto että äärivasemmisto ovat saaneet tilaa kasvulle.[24][25]

Vuonna 2016 Macron sanoo tukevansa Ranskan valtion virallista laïcité-politiikkaa, joka kieltää näkyvät uskonnolliset tunnukset julkisilla paikoilla. Hän on kuitenkin sanonut, että Ranska on soveltanut tätä liian innokkaasti juuri muslimeja kohtaan.[26]. Macron on puolustanut sekularismia myös presidentiksi noustuaan, ja vuonna 2020 hän sanoi, että islam on kriisissä kaikkialla maailmassa

Kritiikki

Macronin uudistukset ovat oppikirjan mukaista uusliberalismia, jossa kevennetään sääntelyä, annetaan taloudellisia etuja rikkaille ja heikennetään sosiaaliturvaa. Macron on keventänyt rikkaiden verotusta ja samanaikaisesti kiristänyt tavallisten kansalaisten verotusta.[27] Macronin varakkaita suosivat uudistukset ovat johtaneet pilkkanimeen ”rikkaiden presidentti”.[28]

Macron sai kritiikkiä osakseen, kun hän sanoi että, työnhakija voi löytää työtä, jos vain niin haluaa. Kriitikoiden mukaan Macron on irrallaan tavallisten ihmisten huolista ja samanaikaisesti hän pyrkii työntämään Ranskaa talouskasvua kohti uudistuksillaan.[29] Macron on myös sanonut, että ranskalaiset ovat muutosta vastustavia gallialaisia.[30]

Macronin kannatusluku oli 62 prosenttia toukokuussa 2017.[31] Maaliskuussa 2018 kannatusluku oli pudonnut 40 prosenttiin, sillä kansalaisten mielestä Macron oli käynnistämässä liikaa uudistuksia.[32] Marraskuussa 2018 keltaisten liivien liikkeen mielenosoitusten käynnistyessä Macronin kannatusluku oli pudonnut 25 prosenttiin.[33] Keltaisten liivien liike on syntynyt Macronin politiikan vastustamiseksi.[34][27]

Yksityiselämä

Emmanuel Macron avioitui vuonna 2007 lukioaikaisen ranskanopettajansa Brigitte Trogneux’n kanssa. Macronilla on vaimonsa kautta kolme lapsipuolta, joista yksi oli Macronin kanssa samalla lukioluokalla.[35]

Uskonnolliselta vakaumukseltaan Macron on katolilainen, ja hän pyysi saada kasteen ollessaan 12-vuotias.[36] Hän on määritellyt itsensä agnostiseksi katolilaiseksi.[37]

Äidinkielensä ranskan lisäksi Macron puhuu hyvin myös englantia.[38]

Joulukuussa 2020 Macronilla todettiin koronavirustartunta.[39] Tämän seurauksena hän siirtyi karanteeniin ja hoiti virkaansa etäpalaverien kautta. Karanteeni päättyi jouluaattona, jolloin Macronilla ei ilmennyt enää koronaan viittaavia oireita.[40]

Kunnianosoituksia

Ranskan presidenttinä Macron on automaattisesti Légion d'honneur- ja Ordre National du Mérite -ritarikuntien suurmestari.

Ulkomaalaiset kunniamerkit

Galleria

  • Macronin kannattajat juhlivat Louvren edustalla presidentinvaalien jälkeen.
    Macronin kannattajat juhlivat Louvren edustalla presidentinvaalien jälkeen.
  • Emmanuel Macron vaimonsa Brigitten kanssa.
    Emmanuel Macron vaimonsa Brigitten kanssa.
  • Macron juhlii Ranskan voitettua Kroatian jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa Venäjällä vuonna 2018.
    Macron juhlii Ranskan voitettua Kroatian jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa Venäjällä vuonna 2018.
  • Macron tapaa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin.
    Macron tapaa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin.

Lähteet

  1. ↑ Macron rails against the rise of nationalism Finical Times. 11.14.2018. Viitattu 14.5.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b Bremmer, Ian : Emmanuel Macron Wants to Be Globalism's Champion. Here's Why He's Failing  Time . 12.10.2018 . Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Rose, Michel : Macron to announce response to 'yellow vests' after months of protests  Reuters . 24.4.2019 . Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Willsher, Kim: Emmanuel Macron: France’s political prince eyeing the Elysée The Guardian. 10.4.2016. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b c [1] Politicoscope. Ajankohta 25.3.2017. Viitattu 22.4.2017[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Macron to host May in Somme, where his British great-grandfather fought the Guardian. 1.11.2018. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  7. ↑ a b Kovanen, Inka: Ranskan uuden sosialismin airut 20.10.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.11.2014. (arkistoversio)
  8. ↑ a b Jacinto, Leela: How Macron, the boy who preferred the company of adults, became president of France France 24. 8.5.2017. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Emmanuel Macron elysee.fr. 22.11.2018. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Werly, Richard: Emmanuel Macron: portrait d'un social-libéral L´Hebdo. 24.12.2015. Viitattu 4.2.2017. (ranskaksi)
  11. ↑ Bryant, Elizabeth: In France, maverick Macron sets his movement En Marche Deutsche Welle. 1.5.2016. Viitattu 4.2.2017. (englanniksi)
  12. ↑ Former Economics Minister Macron to seek French presidency as non-party member Deutsche Welle. 15.11.2016. Viitattu 4.2.2017. (englanniksi)
  13. ↑ IL seurasi: Macron jyräsi ylivoimaiseen voittoon Ranskan presidentinvaaleissa Iltalehti. 7.5.2017, päivitetty 9.5.2017. Viitattu 7.5.2017.
  14. ↑ Kippo, Johanna: Valta vaihtui Ranskassa – Emmanuel Macron on nyt Ranskan presidentti 14.5.2017. Yle Uutiset. Viitattu 14.5.2017.
  15. ↑ Fifth Republic | Definition, Presidents, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Macron the mould-breaker - France's youngest leader since Napoleon Reuters. 7.5.2017. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  17. ↑ France's Macron closes elite ENA school in equal opportunity push Reuters. 8.4.2021. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  18. ↑ Robin, Yves-Marie: VIDÉO. Que retenir du deuxième référendum sur l’indépendance en Nouvelle-Calédonie ? Ouest-France. 4.10.2020. Viitattu 24.9.2021. (ranskaksi)
  19. ↑ Ireland, France to block Brazil trade deal over Amazon www.aljazeera.com. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  20. ↑ 'Our house is on fire': Greta Thunberg, 16, urges leaders to act on climate the Guardian. 25.1.2019. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  21. ↑ Barnes, Joe: Macron must LEARN from Trump: EU's future hinges on ability to quash angry Revolt Express.co.uk. 5.12.2018. (englanniksi)
  22. ↑ Viscusi, Gregory & Fouquet, Helene: ‘Nationalism Is a Betrayal of Patriotism’ Bloomberg. 11.11.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  23. ↑ Jones, Owen: Opinion: Don’t be fooled by Emmanuel Macron the ‘moderate’ – Owen Jones The Guardian. 19.4.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  24. ↑ Tonneau, Olivier: Opinion: Macron’s tragedy is that he still believes in a discredited economic system – Olivier Tonneau The Guardian. 8.5.2017. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  25. ↑ Macron was never the saviour of the centre – his approval ratings show just how unpopular neoliberal politics really are The Independent. 25.7.2017. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  26. ↑ Macron outlines vision of French Islam, drops more ambition hints Reuters. 18.10.2016. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  27. ↑ a b Newman, Josh: Emmanuel Macron: Neoliberalism by the book Counterfire. 4.4.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  28. ↑ Heikkilä, Annastiina : Analyysi: Rikkaiden presidentti Macron  Yle Uutiset . 7.11.2017 . Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  29. ↑ Emmanuel Macron criticised for saying jobseeker could find work if 'willing' The Guardian. 16.9.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  30. ↑ Macron: French 'Gauls' resistant to change, unlike 'Lutheran' Danes BBC News. 30.8.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  31. ↑ Mulholland, Rory: Emmanuel Macron enjoys 62 per cent approval rating The Telegraph. 21.5.2017. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  32. ↑ Schlee, Maxime: Macron’s approval ratings hit record low: poll Politico. 23.5.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  33. ↑ Samuels, Brett: Macron’s popularity drops to 25 percent: poll The Hill. 18.11.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  34. ↑ 'Gilets jaunes' protest against Macron policies in Paris and across France – in pictures The Guardian. 24.11.2018. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  35. ↑ Druckerman, Pamela: Sex and the French Elections 2.2.2017. The New York Times. Viitattu 9.5.2017. (englanniksi)
  36. ↑ France's new president is a 'zombie Catholic' Catholic News Agency. 10.5.2017. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  37. ↑ Meeting with Pope puts Macron’s religious views in spotlight The Local. 25.6.2018. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  38. ↑ Emmanuel Macron: 'I'm not a naive optimist' BBC News 10.4.2017. BBC News. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  39. ↑ COVID-19: French president Emmanuel Macron tests positive for coronavirus Sky News. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  40. ↑ France's Macron no longer showing Covid-19 symptoms, says Élysée Palace France 24. 24.12.2020. Viitattu 24.9.2021. (englanniksi)
  41. ↑ Pranzo di Stato offerto dal Presidente della Repubblica Francese in onore del Presidente Mattarella Quirinale. 2021. Viitattu 23.9.2021. (italiaksi)
  42. ↑ BTS becomes the youngest to receive Order of Cultural Merit koreatimes. 9.10.2018. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  43. ↑ Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen ulkomaalaiset saajat - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 23.9.2021.
  44. ↑ Modtagere af danske dekorationer Kongehuset. 12.12.2017. Viitattu 23.9.2021. (tanskaksi)
  45. ↑ En photos, les moments forts de la visite de Macron à Tunis Leaders. Viitattu 23.9.2021. (ranskaksi)
  46. ↑ Τι είναι ο Μεγαλόσταυρος του Σωτήρος με τον οποίο παρασημοφόρησε ο Πρόεδρος της Δημοκρατίας τον Emmanuel Macron www.star.gr. 25.6.2018. Viitattu 23.9.2021. (kreikaksi)
  47. ↑ Honorary awards (pdf) 2014. assets.publishing.service.gov.uk. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Emmanuel Macron.
Ranskan viidennen tasavallan presidentit (1958–)
Charles de Gaulle (1959–1969) • Georges Pompidou (1969–1974) • Valéry Giscard d’Estaing (1974–1981) • François Mitterrand (1981–1995) • Jacques Chirac (1995–2007) • Nicolas Sarkozy (2007–2012) • François Hollande (2012–2017) • Emmanuel Macron (2017–)
Kaarle Suuren palkinnon saajat
1950–1975

1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga

1976–2000

1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton

2001–

2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Emmanuel_Macron&oldid=20016840”