Ero sivun ”Kuuban ohjuskriisi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Merkkaukset: tekstiä poistettu Visuaalinen muokkaus |
Merkkaukset: tekstiä poistettu Visuaalinen muokkaus |
||
| Rivi 25: | Rivi 25: | ||
}} |
}} |
||
Tequila |
|||
'''Kuuban kriisi''' oli maailman kahden [[supervalta|supervallan]], [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]], välille kehittynyt suurvaltapoliittinen kriisi, jonka tulenarin vaihe oli [[16. lokakuuta|16.]] − [[28. lokakuuta]] [[1962]]. Kuuban kriisin taustalla olivat USA:n Turkkiin sijoittamat keskimatkan ydinohjukset ja tähän vastauksena alkanut Neuvostoliiton ydinohjusten sijoittaminen Kuubaan. Kriisi oli lähellä aloittaa avoimen sodan, joka olisi saattanut laajeta [[ydinsota|ydinsodaksi]] ja [[kolmas maailmansota|kolmanneksi maailmansodaksi]]. |
|||
==Tausta== |
==Tausta== |
||
Versio 10. helmikuuta 2020 kello 09.58
| Kuuban ohjuskriisi | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa kylmää sotaa | |||||||||
 Kuubaan sijoitettujen ohjusten kantomatka
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
| ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
1 U-2-vakoilukone ammuttiin alas ja sen lentäjä menehtyi |
|||||||||
Tequila
Tausta
Fidel Castron noustua 1959 vallankumouksen myötä valtaan Kuuba solmi diplomaattiset ja kaupalliset suhteet Neuvostoliittoon vuoden 1960 alkupuolella. Yhdysvaltojen aseistama ja sen Guatemalassa kouluttama Fidel Castroa syrjäyttämistä tavoittelevan 1 400 kuubalaisen kapinallisten joukko suoritti keväällä 1961 maihinnousun SikojenlahdellaKuuban etelärannikolla. Kuuban armeija kuitenkin löi maihinnousujoukot vain kahdessa päivässä, jonka jälkeen Castro julisti vallankumouksen olleen luonteeltaan sosialistinen.Kriisin kärjistyminen
Tilanne kärjistyi kun yhdysvaltalainen Lockheed U-2 -vakoilukone kuvasi rakenteilla olevan neuvostoliittolaisen R-12-tyyppisten keskimatkan ballististen ohjusten tuliasema-alueen Kuubassa lähellä San Cristóbalia 14. lokakuuta 1962.[1] Ohjuksien 2 000 kilometrin kantomatka uhkasi suoraan Washingtonia ja noin puolta Yhdysvaltain strategisten ohjusten tukikohdista. 20 minuutin lentoaika olisi lyhentänyt ohjuspuolustuksen ja vastaiskun mahdollisuuden varoitusaikaa huomattavasti.
Lokakuun 19. päivään mennessä tiedustelulennot havaitsivat neljä valmista tuliasema-aluetta. Suunniteltu vahvuus oli 40 ohjusta. 22. päivä Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy ilmoitti televisiopuheessaan, että hyökkäys Kuubasta kostettaisiin Neuvostoliitolle, ja asetti saarron, joka esti enempien ohjusten laivaamisen Kuubaan.[1] Maihinnousua suunniteltiin, mutta Kuubassa oli taktisten ydinaseiden lisäksi 40 000 aseistettua neuvostoliittolaista sotilasta. 23. päivä Yhdysvallat nosti strategisten ilmavoimiensa valmiustilan DEFCON 2 -tasolle.
Lokakuun 27. päivää 1962 on sanottu ”ihmiskunnan historian vaarallisimmaksi päiväksi”.[2] Silloin U-2-kone ammuttiin alas Kuuban yllä, ja Neuvostoliiton kuljetusalukset lähestyivät Yhdysvaltain määrittämää saartorajaa. Nikita Hruštšov tarjoutui poistamaan ohjukset Kuubasta, jos Yhdysvallat ei yrittäisi maihinnousua tai tukisi sellaista ja vetäisi vastineeksi ohjuksensa Turkista.[1] Kennedy myöntyi julkisesti ensimmäisiin vaatimuksiin ja lähetti veljensä Robert Kennedyn Neuvostoliiton suurlähetystöön sopimaan osan ohjuksista vetämisestä pois. Tilanne raukesi seuraavana päivänä, kun neuvotteluyhteys saavutettiin. Hruštšov käännytti kuljetukset takaisin ja ilmoitti vetävänsä neuvostoliittolaiset ohjukset pois Kuubasta.
Kriisin jälkeen supervallat avasivat niin sanotun kuuman linjan, suoran yhteyden suurvaltajohtajien välille, estääkseen ydinsodan syttymisen.
Kuuba suurvaltapolitiikassa 2000-luvulla
Kuuba on ollut supervaltojen sopimuksella ydinaseeton, vaikka siellä sijaitsee Yhdysvaltain Guantanamo Bayn laivastotukikohta ja terrorisminvastaisen sodan pahamaineinen vankileiri. Kesällä 2008 Kuuban kriisin aikaiset argumentit nousivat kuitenkin tiedotusvälineissä uudestaan esiin. Yhdysvaltain ilmavoimien komentaja kenraali Norton Schwartz varoitti Venäjää sijoittamasta pitkän kantomatkan pommikoneita Kuubaan. Hänen mukaansa ydinaseita kuljettavien koneiden tuominen Kuubaan ylittäisi Yhdysvaltain ”turvallisuusrajan”. Tämä oli vastauksena Venäjän asevoimien suunnitelmiin sijoittaa pitkän kantomatkan pommikoneita Kuubaan, jos Yhdysvallat sijoittaa ohjuksiaan Tšekkiin ja Puolaan.[3]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c Osmo Apunen: Murrosaikojen maailmanpolitiikka, s. 286. Tampereen yliopisto, 2004.
- ↑ Jukka Rislakki: Paha sektori, Atomipommi, kylmä sota ja Suomi, s. 396. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36478-9.
- ↑ Amerikkalaiskenraali ärähti Venäjälle asehuhuista Kaleva.fi. 23.7.2008. Viitattu 14.10.2018.
Kirjallisuutta
- Robert F. Kennedy: 13 päivää kuilun partaalla: Kuuban kriisin päiväkirja. Esipuheen kirjoittanut Harold Macmillan. Suomentanut Väinö J. Tervaskari. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1969.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||