Kuuma linja

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuuma linja on puhelin- tai tietoliikennelinja, joka on varattu vain yhtä yhteyttä varten.

Kuuluisin kuuma linja avattiin 20. kesäkuuta 1963 Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtajien välille kylmän sodan aikana.[1] Vallalla on yleisesti ollut väärinkäsitys, että kyseessä oli puheyhteys. Yhteys oli kuitenkin kaukokirjoitinyhteys eli telex. Katsottiin että puhelimitse tapahtuvassa yhteydenpidossa on liiaksi väärinkäsityksen vaaraa, ja toisaalta puhelinten suojaus salakuuntelulta oli kehittymätöntä. Kuuman linjan toiminta tarkistettiin kerran tunnissa testiviesteillä.[2]

Kuuma linja perustettiin, kun Yhdysvaltojen presidentin John F. Kennedyn ja Neuvostoliiton Nikita Hruštšovin välinen yhteydenpito Kuuban ohjuskriisin aikana vuonna 1962 oli ollut vaarallisen hidasta.[2] Kuumaa linjaa käytettiin ensimmäisen kerran 1967 kuuden päivän sodan aikana.[1]

Linjan tarkasta reitistä ei ole julkistettua tietoa, mutta tiettävästi kaapeliyhteys kulki Suomen kautta. Ensin sen reitti oli Moskovasta Tallinnaan, sieltä Porkkalaan ja ilmajohtoa myöten Helsinkiin, jossa sen yksi solmukohta oli puhelinkonttori Postitalon kolmannessa kerroksessa. Sen jälkeen se kulki maajohtona Espoon, Vihdin, Lohjan, Suomusjärven kautta Turkuun, josta se lähti merikaapelina Tukholmaan. Myöhempi reitti kulkikin Moskovasta Leningradin kautta Lappeenrantaan, Kouvolaan, Lahteen ja Helsinkiin. Lisäksi oli käytössä radioyhteyteen perustunut varalinja, joka kulki Marokon Tangerin kautta.[2]

Reitin kulkua on arvioitu sen katkeamista koskevien uutisten perusteella. Katkeamisia sattui Suomessa usein esimerkiksi maankaivuutöiden yhteydessä. Katkeamisia tapahtui myös ulkomailla, esimerkiksi Tanskassa neuvostoliittolainen alus katkaisi kaapelin vetäessään hiekkasärkälle ajautunutta alusta irti.[2]

Linja toimi Suomen kautta vuoteen 1978, jolloin kaapeli ja radioyhteyteen perustunut varalinja korvattin kahdella satelliittiyhteydellä. Alkuperäinen Suomen kautta kulkenut kaapeliyhteys oli vielä tämän jälkeen vuoteen 1988 varayhteytenä. Silloin Neuvostoliitto suostui Yhdysvaltojen jo aiemmin toivomaan telex-yhteyden lopettamiseen, ja tilalle tulivat telefaksit. Vuodesta 2008 kuuma linja on toiminut sähköpostiyhteytenä suojatussa verkossa.[2]

Elokuvissa esitettiin usein, että kuuman linjan kummassakin päässä olisi ollut punaisen värinen puhelin, vaikka todellisuudessa se ei ollut lainkaan puhelinyhteys.[2]

Käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hotline established between Washington and Moscow This Day In History. history.com. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f Jarmo Huhtanen: Kuumaa linjaa katkoivat salamat ja lakot. Helsingin Sanomat, 27.9.2015, s. A 10–11. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]