Kuuma linja

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jimmy Carterin aikainen punainen puhelin, jota luultiin käytettävän Moskovan ja Washington DC:n välillä
Washingtonin ja Moskovan välinen kuuma linja merkittiin Suomessa maastoon tämän kaltaisilla merkeillä. Näitä on edelleen siellä täällä jäljellä. Tämä yksilö on kuvattu Forssan yhtiöpuistossa syksyllä 2018.

Kuuma linja on puhelin- tai tietoliikennelinja, joka on varattu vain yhtä yhteyttä varten.

Washingtonin ja Moskovan välinen kuuma linja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisin kuuma linja avattiin 20. kesäkuuta 1963 Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtajien välille kylmän sodan aikana.[1] Vallalla on yleisesti ollut väärinkäsitys, että kyseessä oli puheyhteys. Yhteys oli kuitenkin kaukokirjoitinyhteys eli teleksi. Katsottiin, että puhelimitse tapahtuvassa yhteydenpidossa on liiaksi väärinkäsityksen vaaraa, ja toisaalta puhelinten suojaus salakuuntelulta oli kehittymätöntä. Kuuman linjan toiminta tarkistettiin kerran tunnissa testiviesteillä.[2]

Kuuma linja perustettiin, kun Yhdysvaltojen presidentin John F. Kennedyn ja Neuvostoliiton Nikita Hruštšovin välinen yhteydenpito Kuuban ohjuskriisin aikana vuonna 1962 oli ollut vaarallisen hidasta.[2] Kuumaa linjaa käytettiin ensimmäisen kerran 1967 kuuden päivän sodan aikana.[1]

Linjavaurioiden välttämiseksi kaapeleita oli useita.

Suomen alueella kulki ainakin kaksi reittiä. Yhteys tuli Ruotsista merikaapelina Turkuun ja joidenkin lähteiden mukaan yhteys olisi kulkenut Pääskyvuoren linkkitornin ja lähellä Tukholmaa sijaitsevan Kaknäsin linkkitorniin kautta niiden valmistuttua.

Vaikka kaapeleiden reitit eivät varsinaisesti olleet julkisia, siitä kertoi maastossa punaiseksi maalatut Posti- ja lennätinlaitoksen merkillä varustetut tolpat, joista moni on edelleen olemassa. Lisäksi reitillä on vahvarakenteisia vahvistinasemia ja kevyempiä huoltokoppeja ilmeisesti aina kaapelikelan vaihdon kohdalla. Suomessa nämä maakaapelit välittivät myös normaalia puhelinliikennettä.[4]

Reitin kulkua on arvioitu sen katkeamista koskevien uutisten perusteella. Katkeamisia sattui Suomessa usein esimerkiksi maankaivuutöiden yhteydessä. Katkeamisia tapahtui myös ulkomailla, esimerkiksi Tanskassa neuvostoliittolainen alus katkaisi kaapelin vetäessään hiekkasärkälle ajautunutta alusta irti.[2]

Linja toimi Suomen kautta vuoteen 1978, jolloin kaapeli- ja radioyhteyteen perustunut varalinja korvattin kahdella satelliittiyhteydellä. Alkuperäinen Suomen kautta kulkenut kaapeliyhteys oli vielä tämän jälkeen vuoteen 1988 varayhteytenä. Silloin Neuvostoliitto suostui Yhdysvaltojen jo aiemmin toivomaan teleksiyhteyden lopettamiseen, ja tilalle tulivat telefaksit. Vuodesta 2008 kuuma linja on toiminut sähköpostiyhteytenä suojatussa verkossa.[2]

Elokuvissa esitettiin usein, että kuuman linjan kummassakin päässä olisi ollut punaisen värinen puhelin, vaikka todellisuudessa se ei ollut lainkaan puhelinyhteys.[2]

Käytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hotline established between Washington and Moscow This Day In History. history.com. Viitattu 2.11.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Jarmo Huhtanen: Kuumaa linjaa katkoivat salamat ja lakot. Helsingin Sanomat, 27.9.2015, s. A 10–11. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.10.2015.
  3. Salaperäinen, ikkunaton rakennus sai Eijan lisäämään vauhtia koulu­matkalla: ”Meillä puhuttiin aina punaisesta linjasta” is.fi. Viitattu 8.6.2019.
  4. Salaperäinen, ikkunaton rakennus sai Eijan lisäämään vauhtia koulu­matkalla: ”Meillä puhuttiin aina punaisesta linjasta” is.fi. Viitattu 8.6.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]