R-12 Dvina

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
R-12 Dvina-ohjuksen maanalainen ohjussiilo Plokštinėn metsätukikohdassa Liettuassa. Siilon suojakatto voitiin siirtää syrjään kiskoilla tai räjäyttää ohjusta laukaistaessa.

R-12 Dvina (ven. Р-12 «Двина», Nato-raportointinimi SS-4 Sandal) oli neuvostoliittolainen kylmän sodan aikainen ballistinen ohjus, joka otettiin käyttöön 1959. Se oli keskipitkän matkan ohjus (MRBM), joka megatonniluokan ydinkärjellä varustettuna olisi soveltunut esimerkiksi Euroopassa käytävään sotaan.

Latviassa R-12 -ohjusasemasta Zeltinissä on tullut matkailunähtävyys. [1]

Ohjus käytti varastoitavaa nestemäistä ajoainetta. Ohjuksen kantama oli 1 800–2 000 kilometriä. Ohjuksessa oli suuri 1–1,3 tai 2–2,3 megatonnin taistelukärki. Ohjus oli epätarkka ja olisi soveltunut lähinnä suurten kaupunkien tuhoamiseen, toisin sanottuna kostoaseeksi. Ohjuksen tarkkuus oli venäläisten mukaan 5 000 metriä, läntisten lähteiden mukaan 1 500–3 000 metriä. Alussa ohjuksessa oli radio-ohjaus, myöhemmin alkeellinen inertiasuunnistusjärjestelmä.

Alun perin ohjus koelaukaistiin maan pinnalla olevista liikkuvista laukaisualustoista, myöhemmin myös vahvistetuista siiloista. R-12-ohjuksia pyrittiin sijoittamaan Kuuban ohjuskriisissä 1962 Kuubaan, mutta tilanteen lauettua Neuvostoliitto veti ohjukset pois.

Tämän Neuvostoliitossa myös nimellä 8K63 tunnetun ohjuksen loi Dnepropetrovskin OKB-586-suunnittelutoimistossa Mihail Jangelin johdolla.

8k63 na pu.jpg

Ohjus oli SS-3 Shysterin (R-5) edelleenkehitelmä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-2000001227276.html?ref=rss