Ihminen
Malline:Taksonomian alku eläimet Malline:Taksonomian kuva Malline:Taksonomian luokitus Malline:Taksonomian kunta Malline:Taksonomian pääjakso Malline:Taksonomian alajakso Malline:Taksonomian luokka Malline:Taksonomian lahko Malline:Taksonomian heimo Malline:Taksonomian alaheimo Malline:Taksonomian tribus Malline:Taksonomian alatribus Malline:Taksonomian suku Malline:Taksonomian laji Malline:Taksonomian alalaji Malline:Taksonomian luokituksen loppu Malline:Taksonomian loppu Ihminen (Homo sapiens sapiens) on ihmisapinoiden heimoon kuuluva kädellinen. Ihminen on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt, älykkäin ja runsaslukuisin laji. Ihmisellä on kaikkiin muihin eliöihin ja eläimiin verrattuna pitkälle kehittyneet aivot, jotka pystyvät abstraktiin ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun. Tämä on yhdessä pystyasennon ja esineiden käsittelyyn kykenevien yläraajojen kanssa mahdollistanut ihmiselle kyvyn käyttää työkaluja monipuolisemmin kuin mikään toinen laji. Ihmistä voi kuvata biologisin, sosiaalisin, kulttuurisin ja uskonnollisin tavoin.
Ihmiset ovat muiden kädellisten tapaan luonnostaan yhteisöllisiä, mutta ihmiset ovat erityisen hyviä käyttämään kommunikaatiota, kieltä, itseilmaisuun ja ideoiden välittämiseen. Ihmiset muodostavat monimutkaisia yhteistyötä tekeviä ja kilpailevia sosiaalisia ryhmiä, aina kansakunnista perheisiin asti. Ihmisyhteisön perustan muodostavat kielen kautta välittyvät rituaalit, traditiot, arvot ja lait. Ihmisellä on myös taiteen, kirjallisuuden ja musiikin tapaisia kulttuuri-innovaatioita.
Ihmiselle ominaista saattaa myös olla pyrkimys maailman ymmärtämiseen alun perin mytologioita ja uskontoja rakentamalla, myöhemmin filosofian ja tieteen kautta. Käsitys perustuu siihen, että kaikilta tunnetuilta ihmisyhteisöiltä on löydetty mytologisia maailmanselityksiä. Ihmiset tekevät ainoana lajina tulen, kypsentävät ruoan, pukeutuvat ja käyttävät lukuisia teknologioita.
Tieteellisen näkökulman mukaan ihmislajin synty on seurausta luonnossa vallitsevista yleisistä lainalaisuuksista ja satunnaistapahtumista. Näkökulman mukaan ihminen on muiden eliölajien tapaan luonnon kehityksen, evoluution, tulosta. Monet ihmiset, joiden maailmankuva on vahvasti uskonnollinen, uskovat yhden tai useamman yliluonnollisen voiman tai olennon luoneen ihmislajin.
Lisäksi ihmiskunnassa vaikuttaa kulttuurievoluutio, jonka lainalaisuudet ovat erilaiset kuin biologisen evoluution.
Ihmistä tutkivat tieteet
Biologia tutkii elämää ja siksi myös ihmistä, mutta silti se ei ota huomioon kaikkia ihmisen ominaisuuksia. Eri tieteenalat tutkivat ihmistä ja ihmisen toimintaa eri tavalla. Niitä ovat esimerkiksi
Ihmisen biologia
Ihminen on monisoluinen aitotumallinen eliö, joka koostuu noin 100 000 miljardista solusta ja noin 70-prosenttisesti vedestä. Kehityksensä alussa ihminen on hedelmöittynyt munasolu, mutta sen jakautuessa muodostuu alkio, joka muuttuu sikiöksi kahdeksannella viikolla hedelmöityksestä. Täysikasvuisuuden ihminen saavuttaa noin 18 vuoden iässä, riippuen sukupuolesta. Merkittäviä orgaanisia järjestelmiä ihmisessä ovat luuranko, hermoverkosto, verenkierto, lihaksisto ja hengitysjärjestelmä. Sukupuolia ihmisellä on kaksi, mies ja nainen.
Anatomia ja fysiologia
- Pääartikkeli: Ihmisen anatomia
Ihmisvartalojen tyyppejä on useita, ja niiden koko ja ominaisuudet määräytyvät pääasiassa geeniperimän mukaan, tosin vartaloon voivat vaikuttaa myös ympäristötekijät, kuten dieetti ja liikunta. Nykyisin suomalaisen miehen keskipituus on 180 cm ja naisen 166 cm.[1]
Ihmiset ovat omaksuneet pystyasentoisen liikkumistavan ja pystyvät näin täysin kaksiraajaiseen liikkumiseen. Siten yläraajat vapautuvat käsittelemään muita esineitä. Koska fysiologia ei ole vielä täysin kehittynyt pystyasentoiseen liikkumiseen, ihmisten liikkumismuoto tuottaa heille vaikeuksia erityisesti myöhemmässä iässä, ja vammojen sattuessa kriittisiin kohtiin voi liikkumiskyky kadota hetkellisesti täysin.
Ihmisellä ruumiin karvoitus on vähentynyt huomattavasti. Osaltaan joillain yksilöillä karvoituksen vähentyminen on enemmän näennäistä kuin todellista. Heillä karvoja on yhtä tiheässä kuin muillakin ihmisapinoilla, mutta ne ovat lyhyempiä ja huomaamattomampia, koska ne ovat vähäpigmenttisempiä. Joidenkin alueiden ihmisillä karvoitus on vähentynyt huomattavast voimakkaammin toisten alueiden ihmisiin verrattuna. Karvoituksen puutetta on pyritty selittämään erilaisilla teorioilla. Karvattomuutta on pidetty etenkin metsästyksen aikana tarvittavana jäähdytysjärjestelmänä ja myös ulkoloisten määrää vähentävänä. Myös seksuaalivalinnalla ja muilla sosiaalisilla suhteilla lienee osuutensa karvattomuuten.[2]
Ihmisten ihon ja tukan väri johtuu kudosten väriaineesta eli pigmentistä, johon ihmisillä ja muilla eläimillä vaikuttaa melaniini. Ihon väri vaihtelee tummanruskeasta vaaleanpunaiseen. Tukan väri voi olla vaalea, ruskea, punainen tai niiden sekoitus. Useiden tutkijoiden mukaan melaniinin lisääntyminen ja ihon värin tummuminen oli suojautumiskeino ultraviolettisäteilyä vastaan[3]. Ihon väri korreloi ihmisen elinpaikan kanssa: kylmemmillä alueille ei melaania tarvita paljoa, ja ihon väri jää vaaleammaksi, mutta alueilla, joilla aurinko paistaa enemmän, ihmiset ovat huomattavasti tummempia kuin pohjoisessa. Ihmisten iholla on myös ominaisuus ruskettua auringonpaisteessa suojautuakseen ultraviolettisäteilyltä.
Aikuisen ihmisen unentarve on keskimäärin 7–8 tuntia ja lapsen 9–10 tuntia vuorokaudessa. Vanhemmat ihmiset nukkuvat vain 6–7 tuntia päivässä. Univaje heikentää ihmisen suorituskykyä.
Normaalisti ihmisellä on 46 kromosomia (23 paria) jokaisessa solussa, joissa on valmistuneiden kartoitusten mukaan n. 3,9 miljardia "emäspaikkaa". Mahdollisia geenejä ihmisellä on n. 20 000–25 000. Human Genome -projekti on viime aikoina tehnyt merkittävää työtä kartoituksessa. Ihmisen DNA-perimä on 98,4-prosenttisesti sama kuin simpanssin, joka on ihmisen lähimpiä elossa olevia sukulaisia. Erotuksena kaikista muista "tavallisista" kromosomeista eli autosomeista, sukupuolikromosomi määrää ihmisen sukupuolen, kuten muillakin nisäkkäillä.
Elämän kiertokulku
Niin ihmisen ja muidenkin organismien elämään kuuluu syntymä, kasvu ja lopulta väistämätön kuolema. Naisen sisällä oleva munasolu hedelmöittyy yleensä miehen ja naisen välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä miehen spermalla, jolloin nainen tulee raskaaksi. Tosin nykyisin lääketiede on kehittynyt huimasti, ja ihmiset hallitsevat useita tekniikoita, kuten keinohedelmöityksen ja muita perinteisistä tavoista poikkeavia tapoja saattaa nainen raskaaksi. Hedelmöittynyt munasolu eli tsygootti jakautuu naisen kohdussa muodostaen alkion, josta myöhemmin kehittyy sikiö. Lapsi tulee tavallisesti ulos naisen kohdusta emättimen kautta, ja tällöin terve vastasyntynyt osaa hengittää itsenäisesti. Moderneissa kulttuureissa syntynyttä lasta pidetään henkilönä, ja sitä suojaavat kaikki samat lait kuin täysikasvuisiakin ihmisiä. Joidenkin maiden lait pitävät jo sikiötä henkilönä sen vielä ollessa naisen kohdun sisässä. Kaikissa maissa abortti eli raskaudenkeskeytys ei ole laillinen.
Muihin nisäkäslajeihin verrattuna ihmisen syntymä on kohtalaisen monimutkainen tapahtuma. Tuskalliset synnytyskivut voivat kestää jopa päivän tai kauemmin, ja joissain tapauksissa synnyttäminen johtaa lapsen tai äidin kuolemaan. Lapsikuolleisuus on vähentynyt merkittävästi varakkaissa maissa lääketieteen kehityttyä 1900-luvulla. Luonnollinen syntymä ilman puhtaita olosuhteita ja ammattitaitoista avustusta on vielä yleistä kehittymättömissä maissa.
Ihmislapsi syntyy noin yhdeksän kuukautta kestäneen raskausajan jälkeen. Kehittyneissä maissa vastasyntyneen paino on noin 3–4 kg ja pituus 50–60 cm. Ihmiset saavuttavat sukukypsyyden n. 12–15 vuoden iässä. Tytöt kasvavat noin 18 ikävuoteen saakka poikien kasvaessa vielä jopa 21 vuoden ikäisinä. Keskimääräinen ihmisten elinikä vaihtelee suuresti maittain. Mediaani-ikä kehittyneissä maissa on noin 40 vuotta, mutta kehitysmaissa se on vain 15–20 vuotta. Yli 100 vuoden ikäisiä yksilöitä on arvioitu maapallolla olleen n. 210 000 vuonna 2002. Nykyinen ihmisen maksimi-ikä on noin 120 vuotta, ja se on kasvanut huimasti viimeisten vuosisatojen saatossa.
Yleensä ihmisen kuollessa hänen läheisensä hautaavat ruumiin ja pystyttävät muistomerkin. Ihmisille ominaista on myös halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään ja kuolemattomuuteen.
Rotu ja etnisyys
Eri maantieteellisillä alueilla asuu ihmispopulaatioita, joiden ulkonäkö, kieli ja kulttuuri eroavat toisistaan. Eri populaatiot ovat erilaisia pääasiassa siksi, koska ne ovat historiansa aikana kokeneet erilaisia vaiheita. Ryhmien on täytynyt selviytyä eri puolilla maapalloa hyvinkin erilaisissa olosuhteissa. Kulttuurillinen, kielellinen ja geneettinen kehitys on kulkenut eri polkuja ja kehittänyt vaihtelua ja paikallisia erikoisuuksia. Usein ihmisryhmien kulttuurista kuvastuvat ne vaiheet, joita ihmisryhmä tai sen esivanhemmat ovat kokeneet.
Yleensä ihmiset määrittelevät itsensä johonkin ryhmään rodun ja etnisyyden perusteella, tosin tieteen kannalta rodun käsitteestä ollaan erimielisiä. Luokittelu yleensä perustuu esi-isiin ja näkyviin ominaisuuksiin, kuten ihonväriin ja kasvonmuotoihin. Etnisesti ihmiset luokittelevat itsensä kielen, kulttuurin, perinteiden, uskonnon tai syntymäpaikan mukaan johonkin ryhmään, joka lisää yhteenkuuluvuutta.
Evoluutio
- Pääartikkeli: Ihmisen evoluutio
Ihmisten evoluutio yleensä keskittyy tarkastelemaan suvun Homo kehitystä, mutta myös ihmistä edeltävien kädellisten ja ihmisapinoiden historiaa ja kehitystä. Biologisesti ihmiset luokitellaan Homo sapiens sapiens -lajiksi, joka on ainut Homo-suvun elossaoleva laji, muiden suvun jäsenten ja edeltävien apinaihmisten kuoltua sukupuuttoon.[4]
Lähimmät elossa olevat sukulaiset ihmiselle ovat tavallinen simpanssi ja bonobo. Ihmisen perintöaineksen kartoitus päätyi loppupäätelmään: ihmisen ja simpanssin sukulinjojen 6,5 miljoonan vuoden erossa olo on johtanut eroon perimässä, joka on vain kymmenen kertaa suurempi kuin ero toisilleen tuntemattomien ihmisyksilöiden välillä. Simpanssien kehityslinja erkani ihmisistä noin 5–6 miljoonaa vuotta sitten ja gorillojen noin 7–8 miljoonaa vuotta sitten.
Nykytiedon mukaan ihmiset kehittyivät Afrikassa ja myöhemmin syrjäyttivät muut kädelliset muualla maapallolla. Toisen, yleisesti vanhentuneeksi katsotun, teorian mukaan ihmisiä kehittyi maapallolla samanaikaisesti monella alueella, ainakin osittain.[5] Ihmisten DNA-perimä verrattuna muihin samaan aikaan eläneisiin lajeihin kuitenkin viittaa myöhäisellä pleistoseenikaudella ihmispopulaation olleen erittäin pieni, maksimissaan 10 000 yksilöä, mikä johti ihmisten pieneen geenipooliin.
Ihmisten evoluutiossa tärkeässä asemassa oli kasvanut aivotilavuus, joka on tyypillisesti aikuisilla noin 1400 cm³. Se on puolet suurempi kuin simpanssin tai gorillan. Kasvanut älykkyys ja kehittyneet kommunikointitaidot johtivat ihmiskunnan nopeaan sosiaaliseen ja kulttuurilliseen evoluution.[6][7]
Populaatio ja levinneisyys
Laajimmin hyväksytyn teorian mukaan nykyihmiset kehittyivät Afrikan savanneilla noin 200 000–250 000 vuotta sitten syrjäyttäen Homo erectus -lajin[8]. Ihmiset valloittivat Euraasian ja Oseanian noin 40 000 vuotta sitten ja viimeisimpänä Amerikan 10 000 vuotta sitten. Nykyihminen syrjäytti muut läheiset ihmislajit nopeasti ylivoimaisella kilpailukyvyllään ravintoketjun huipulla.
Varhaisimmat ihmiset olivat keräilijä-metsästäjiä, joiden elämäntyyli oli sopeutunut savannien elämään. Myöhemmät ihmiset omaksuivat eläimien kasvattamisen ja vakituiset asuinpaikat, jotka mahdollistivat maanviljelyksen kehittymisen. Varhaisimmat ihmiset asuttivat hedelmällistä maaperää, mutta nykyisen kehittyneen ihmiskulttuurin ja teknologian ansiosta ihmiset voivat asua lähes missä tahansa. Viimeisinä vuosikymmeninä ihmiset ovat asuttaneet lähes joka kolkan maapallolta, mukaan lukien merten syvyydet ja etelämantereen. Lisäksi ihminen on asunut jopa avaruudessa. Suurin osa ihmisistä, 61 prosenttia, elää Aasiassa. Loput ovat jakautuneet maapallolle seuraavasti: ihmisistä 14 % on Amerikassa, 13 % Afrikassa, 12 % Euroopassa ja 0,5 % Oseaniassa.
Ihmispopulaatio on viimeisenä kahtena vuosisatana kasvanut miljardista yli kuuteen miljardiin henkeen. 2,5 miljardia 6,5 miljardista ihmisestä (39,7 %) elää kaupungeissa tai niiden välittömässä läheisyydessä.
Ravinto
Ihmiset vaativat elääkseen säännöllisesti ruokaa ja juomaa. Ruoan puute ihmisellä johtaa jo lyhyessä ajassa nälkäkuolemaan, mutta vedenpuute on sitäkin vakavampi: se johtaa dehydraatioon ja kuolemaan jo muutamassa päivässä. Vettä tai muita nesteitä ihminen juo keskimäärin 1,5 litraa päivässä. Ihmiset voivat syödä elääkseen sekä kasvikunnan että eläinkunnan tuotteita. Vaikka ihmiset jo kauan aikaa sitten omaksuivatkin liharuokaa sisältävän keräilijä-metsästäjämenetelmän tavakseen hankkia ravintoa, nykyisin jotkut ihmiset syövät vain kasviksia eettisistä tai terveydellisistä syistä. 10 000 vuotta sitten ihmiset omaksuivat maanviljelyskulttuurin, joka johti populaation nopeaan kasvuun ruoan riittäessä yhä useammalle.
Nykyisin tavaraliikenne on parantunut, ja yhä useammilla ihmisillä on mahdollisuus saada erilaisia ruoka-aineita eri puolilta maailmaa, eikä valikoima rajoitu enää vain paikalliseen tarjontaan.
Aivot, mieli ja tietoisuus
Ihmisen aivot ovat keskushermoston tärkein osa. Ihmisen aivojen arvellaan olevan tehokkaammat kuin minkään muun nykyisen tai edesmenneen lajin. Ihmiset ovat tiettävästi myös ainoa laji, jota voidaan kutsua todella älykkääksi.
Ihminen on yksi seitsemästä lajista, joka läpäisee peilitestin, tosin yleensä alle kaksivuotiaat ihmislapset eivät läpäise sitä. Testattavan pitää tunnistaa oma itsensä peilistä. Muut lajit, jotka läpäisevät testin, ovat simpanssi, norsu, bonobo, oranki, delfiini ja kyyhkynen. Yleensä muiden eläinlajien edustajat reagoivat omaan peilikuvaansa samalla tavalla kuin lajikumppaniinsa[9].
Yhteiskunta ja kulttuuri
| Ihmiskunnan tilastoja | |
|---|---|
| Maailman väkiluku | 6 637 070 000 (elokuu 2006) |
| Väentiheys | 12,7 as./km² (koko maapallo) 43,6 as./km² (maa-alue) |
| Suurimmat väestön keskittymät |
Tokio, New York, Mexico City, Soul, São Paulo |
| Puhutuimmat kielet (2000, arvio) | Mandariinikiina 14,37 % Hindi 6,02 % Englanti 5,61 % Espanja 5,59 % Arabia 4,59 % |
| Suurimmat uskonnot (2002, arvio) |
Kristinusko 32,71 % Islam 19,67 % (Ei uskontoa 14,84 %) Hindulaisuus 13,28 % Buddhalaisuus 5,84 % |
| Käytetyimmät valuutat | USD, euro, jeni, punta |
Ihmiset eroavat muista lajeista kehittyneen sosiaalisen kanssakäymisen ja kulttuurin ansiosta. Yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja heidän muodostamistaan yhteisöistä, jotka ovat keskenään tiiviissä vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella. Kaikki yhteiskunnat yhdessä muodostavat koko ihmiskunnan. Kulttuuri tarkoittaa tietylle ihmisryhmälle ominaista käytöstä, tapoja ja historiaa. Kulttuuri on kaikkea ihmisen toimintaa. Ihmisillä on monia arvoja, normeja ja perinteitä, ja ne yhdistävät tiettyjä ryhmiä.
Evoluutiossa ihmisen keinoja selvitä muita lajeja paremmin on ollut keskeisesti älykkyys, ihmisen aivot. Muita vastaavia keinoja, osin aivoihin perustuen, ovat olleet esimerkiksi
- kommunikaatiotekniikka, kieli
- muu teknologia
- tieto ja ymmärrys
- organisaatiotaito, joukon voima ja sen mahdollistama erikoistuminen.
- pitkälle kehittyneet kädet, jotka mahdollistavat työkalujen käytön
Ihmiset pitävät itseään hyvinä tilanteiden arvioinnissa, yleiskäsityksen muodostamisessa, asiayhteyksien tajuamisessa, mallien tunnistamisessa ja vaistojen käytössä. Toisaalta ihmiselle tuottavat vaikeuksia käsitellä asioita rinnakkain, muistaa yksityiskohtia, suorittaa rutiinitehtäviä, luopua vääristä päätelmistä ja hallita stressiä.
Kieli
- Pääartikkeli: Kieli
Ihmiset eroavat muista lajeista kielellisillä kyvyillään, joiden ansiosta he voivat jakaa keskenään ideoita, suunnitella tulevaisuutta ja siirtää hankittua tietoa jälkipolville. Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla. Näitä merkkejä nimitetään kielellisiksi ilmauksiksi. Puhutuissa kielissä kuuluvia merkkejä tuotetaan puhe-elimillä. Kirjoitetussa kielessä kielelliset ilmaukset on tehty silmin nähtäviksi eli luettaviksi. Viitotuissa kielissä kielelliset ilmaukset ovat visuaalisia, eivät kuuluvia. Kieliä tutkii kielitiede. Ihmisillä on tällä hetkellä käytössä eri kieliä noin 6 000, ja lukemattomat kielet ovat hävinneet aikojen saatossa. Ihmiskunnan kielellinen monimuotoisuus on kuitenkin vähentymässä yhä kasvavalla nopeudella, johtuen suurelta osin globalisaatiosta.
Kirjoitustaidon ihmiset oppivat noin 5 000 vuotta sitten. Se oli tehokas tapa säilöä tietoa muistiin jälkipolville, ja sillä oli huomattava merkitys ihmisten kulttuurievoluutiossa.
Taiteet
- Pääartikkeli: Taide
Kuvataidetta on esiintynyt ihmiskunnassa aina esihistoriallisesta ajasta lähtien. Se on erikoinen ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen muoto, eikä vastaavaa muilla lajeilla esiinny.
Musiikki on ihmisen kulttuurille ominainen ääneen perustuva taiteen ja viestinnän muoto. Sen synnyn arvellaan liittyneen puheen kehittymiseen, ja siihen ovat saattaneet vaikuttaa luonnon äänien – kuten lintujen – matkiminen, työliikkeiden rytmi ja ihmisen leikkisä ja seurallinen perusolemus. Nykyisin musiikki on yksi levinneimmistä viihteen muodoista ihmiskunnan keskuudessa.
Kirjallista perinnettä edeltää ihmiskunnan suullisen kerronnan, tarinoiden, kaskujen ja tarujen pitkä perinne. Kirjallista taidetta edustaa runot, draama sekä proosa.
Motivaatio ja tunteet
Motivaation käsitettä on käytetty kuvaamaan sitä 1) mikä aktivoi organismin (aktivaatio) 2) mikä saa organismin valitsemaan juuri tietyn vasteen tai käyttäytymisen (valinta/selektio ja ohjaaminen) ja 3) miksi organismi vastaa samaan ärsykkeseen välillä eri tavoilla (valmius vasteeseen). Yksinkertaisesti motivaatioteorian tulisi vastata kysymykseen "miksi käyttäydymme siten kuin käyttäydymme. Motivaatioteorioiden jaoksi on ehdotettu ns. push-pull-dikotomiaa: toisissa teorioissa oletetaan jokin "työntävä", organismin sisäinen motivaatiovoima (perinteisesti tension/sisäisen jännitteen vähentäminen, tension reduction), toisissa taas jokin "vetävä", organismin ulkopuolella oleva motivaatiovoima (perinteisesti palkkiot/rangaistukset). Hedonistisia motivaatioteorioita yhdistää korostus organismin pyrkimisestä nautinnon tavoitteluun ja ahdistuksen/kivun välttämiseen. Tärkeitä motivaatiokäsitteitä ovat mm. vietti, tarve, tavoite, attribuutio ja flow. (Pervin 2003 : The science of personality, 104-142.)
Tunne on kokonaisuus kompleksisen järjestelmän, kuten ihmisen, koordinoimiseksi tietyyn perustilanteeseen. Esimerkiksi pelon tunne herkistää aisteja, keskittää huomiota, pienentää pintaverenkiertoa (pienemmät vauriot taistelutilanteessa), nostaa sydämen lyöntitiheyttä, erittää vereen adrenaliinia jne. Vaikka ihmiset tietävätkin tunteista nykyään paljon, ovat ne edelleenkin tieteellinen mysteeri. Näitä asioita tutkii erityisesti psykologia.
Rakkaus ja seksuaalisuus
Rakkaus on yksi ihmisen voimakkaimmista tunteista. lähde? Se voi kohdistua toiseen ihmiseen, aatteeseen, uskontoon, taiteeseen, luontoon tai johonkin muuhun asiaan. lähde? Kahden aikuisen välisessä rakkaudessa keskeistä on seksuaalisuus, kun taas vanhempien jälkeläisiään kohtaan tuntemassa rakkaudessa biologinen huoltamisvaisto.
Seksuaalisuus on useimmilla eläinlajeilla, kuten myös ihmisellä, esiintyvä ilmiö. Samaan tapaan, kuin ravinnon kulutus tuottaa eläimille mielihyvää, myös seksuaalisuuden harjoittamiseen liittyy mielihyvän saamista. Tämän mielihyvän tarkoitus on taata, että yksilöt jatkavat sukuaan. Ihmisten seksuaalisuus on monimutkaisinta kaikista eläimistä, eikä se aina edes liity suoraan lisääntymiseen. Useimmat seksologit uskovat ihmisten olevan luonnostaan biseksuaaleja. lähde? Havainnot perustuvat ihmisten läheisiin sukulaisiin, kuten bonobojen käyttäytymiseen ja ihmisten historiaan.
Hengellisyys ja uskonnot
- Pääartikkeli: Hengellisyys, uskonto
Hengellisyys on henkeä koskevaa asennetta, pohdiskelua ja toimintaa. Usein siihen liittyy ihmisen suhtautuminen yliluonnolliseen ja siten uskonnollinen ajattelu ja opit, mutta hengellisyyden paino on henkilökohtaisessa kokemuksessa. Hengellisyys on osa ihmisen maailmankatsomusta ja vaikutta syvällisellä tavalla ihmisen henkiseen hyvinvointiin.
Uskonto viittaa järjestäytyneeseen hengellisyyteen, eli tiettyä uskomusjärjestelmää harjoittavaan ihmisorganisaatioon. Ihmisten uskomusjärjestelmässä keskeisiä osia ovat moraalisäännöt, arvot, yliluonnollisuus ja rituaalit. Psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud väitti, että uskonnot ovat harhakuvitelmia, ihmiskunnan vanhimpien, vahvimpien ja sitkeimpien toiveiden toteutumia kuvitelmien avulla. Uskonto on henkinen puolustusjärjestelmä uhkaavia luonnonvoimia kuten maanjäristyksiä, tulvia, myrskyjä, sairauksia ja väistämätöntä kuolemaa vastaan.
Filosofia ja ihmisluonto
- Pääartikkeli: Filosofia
Filosofia on noin 600–400 eaa. välisenä aikana antiikin Kreikassa syntynyt ajatteluperinne ja oppiala, joka pyrkii tutkimaan todellisuuden perimmäistä olemusta, tiedon yleisiä ehtoja, kauneuden ja arvojen olemassaoloa, hyvän yhteiskunnan ehtoja, ihmisenä olemisen luonnetta sekä näihin kytkeytyviä yleisiä teemoja.
Ihmisluonto kuvaa sitä osuutta ihmisestä, joka on enemmän tai vähemmän biologista perua ja siten havaittavissa kaikissa eri ihmiskulttuureissa.
Tiede ja teknologia
- Pääartikkeli: Tiede, teknologia
Tiede viittaa tiedonhankintajärjestelmään, jolla ihmiset pyrkivät ymmärtämään todellisuutta yhä tarkemmin. Tieteen pohjimmainen päämäärä tai tarkoitus yhteiskunnalle on tuottaa hyödyllisiä malleja todellisuudesta. Tieteen tekemät ennustukset usein hyödyttävät yhteiskuntaa tai yksilöitä, jotka käyttävät niitä. Tiede on nykyisin yksi suurimmista ihmisten kulttuuria ohjaavista tekijöistä. Ihmiset ymmärsivät ensimmäisinä mikä on maailmankaikkeus, mistä se syntyi ja sen että fysiikan lait ohjaavat kaikkea toimintaa.
Valtio ja politiikka
- Pääartikkeli: Valtio, politiikka
Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani, heimo tai päällikkökunta ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio.
Nykyisin ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä. Sovinnaisen käsityksen mukaan politiikka tarkoittaa ihmisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa. Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan.
Väkivalta
- Pääartikkeli: Väkivalta
Ihmisille kuten muillekin kädellisille ja nisäkkäille on luonteenomaista ryhmien väliset aggressiot, jotka useimmiten rajoittuvat uhkailuun. Väkivaltaa esiintyy runsaasti niin ihmisyksilöiden kuin yhteisöjenkin välillä. Ihmisryhmään kohdistuvaa väkivaltaa kutsutaan esimerkiksi vainoksi. Sota on kahden ihmisyhteisön väkivaltainen yhteenotto joka sisältää monien yksilöiden henkilökohtaisista intresseoistä riippumatonta tappamista. Vaikka yhteisö ei olisi osallisena missään sodassa tai vainossa, sen yksilöt voivat kuitenkin kohdata väkivaltaa toistensa taholta. Yhteiskunnat pyrkivät rajoittamaan väkivaltaa tai monopolisoimaan sen vain tietyille tahoille. Monissa kulttuureissa väkivaltaa sekä ihannoidaan että paheksutaan. Väkivalta voi olla myös henkistä.
Väkivalta on ihmisille useimmiten vallankäyttöä, sillä pyritään alistamaan toinen tai saavuttamaan jokin tavoite. Väkivaltaa myös ihannoidaan, ja jotkut harjoittavat sitä sen itsensä vuoksi.
Joidenkin mukaan ihmisten väkivaltaisuuden alkuperä on biologinen, toisten mukaan taas pikemminkin kulttuurissa. Alkukantaisetkin ihmiset harjoittivat väkivaltaa esimerkiksi taistellessaan lisääntymiskumppaneista tai resursseistalähde?. Toisaalta joidenkin mukaan kivikauden ihmiset olivat suhteellisen väkivallattomia, ja ihmiset väkivaltaistuivat vasta ihmisyhteisöiden koon kasvun tai uusien kulttuurien levittäytymisen myötä.
Sota
- Pääartikkeli: Sota
Arkeologisten löytöjen ja kulttuuriantropologisen vertailun perusteella on päätelty, että ihmiset ovat käyneet heimojen tai klaanien välisiä sotia noin 10 000–12 000 vuoden ajan. Tämä tekee sodasta varsin nuoren ilmiön ihmisen biologisessa ja kulttuurisessa evoluutiossa[10]. Tällöin käy ongelmalliseksi väittää, että sotaisuus olisi ihmisen olemukseen erottamattomasti kuuluva piirre, vaikka se onkin ollut yleistä monien kulttuurien keskuudessa. Ihmiskunnan historian tuhoisin sota on ollut toinen maailmansota, jonka seurauksena kuoli yli 50 miljoonaa ihmistä.
Kaupankäynti
- Pääartikkeli: Kaupankäynti
Ihmisillä kaupankäynti tarkoittaa tavaran tai palvelun vaihdantaa. Alun perin ihmiset vaihtoivat tavaroita toisiin tavaroihin, esimerkiksi ruokaa käyttöesineisiin. Rahan keksiminen tehosti kaupankäyntiä. Kun vaihdannassa käytetään rahaa, voidaan erottaa ostaminen ja myyminen erillisinä tapahtumina. Toisten eläinten ei tiedetä käyvän kovinkaan merkittävää kauppaa.
Suhde ympäristöön
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: subjektiivista pakinointia ilman lähteitä |
Monet metsästäjä-keräilijäkansat ja varhaiset maanviljelijätkin osasivat elää melko lailla sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Poikkeuksiakin on, esimerkiksi monet suuret riistaeläimet on tapettu sukupuuttoon eri puolilla maapalloa. Paikallisesti jopa kokonaisia ekosysteemeitä on hävitetty melko alkeellistenkin yhteiskuntien toimesta, kuten Pääsiäissaarillalähde?.
Ihminen on viime vuosisatoina levittäytynyt yhä laajemmalle, ja yhä enemmän maa-aluetta on otettu ihmisten yhä aktiivisempaan käyttöön ja viety se näin pois muulta luonnolta. Monia luonnonvaroja on alettu hyödyntää niin paljon, että ne eivät ole voineet uusiutua samaan tahtiin. Monien uusiutuvien luonnonvarojen uusiutumisvauhti, ja -kyky on jopa heikentynyt, ja jotkut luonnonvarat, kuten monet eliölajit, on jopa käytetty kokonaan loppuun siten, etteivät ne enää milloinkaan voi uusiutua. Tätä toimintaa kutsutaan luonnonvarojen riistoksi. Tuhannet kehittyneet ja alkeelliset eliölajit ovat kuolleet sukupuuttoon ihmisten ahneuden ja lyhytnäköisyyden vuoksi.
Ihmisten lisääntymisvauhti on kiihtynyt selvästi 1900-luvulla, jolloin sitä alettiin pitää vakavana ongelmana. 2000-luvulle mentäessä ihmisiä on arvioiden mukaan jo moninkertaisesti liikaa, jotta pitkällä tähtäimellä ekosysteemi ja ihmiset voisivat voida hyvin. Valtaosa ihmisistä elääkin kurjuudessa ja köyhyydessä, useat myös nälässä tai kunnollisten elintarvikkeiden ja veden puutteessa. Yleensä puute ei kuitenkaan johdu resurssien vähäisyydestä vaan niiden epätasaisesta jaosta. Jopa samassa yhteisössä toiset voivat elää rikkaasti toisten nääntyessä nälkään. Lisääntymisvauhti kuitenkin kasvaa edelleen, ja yleisesti pelätään maapallon kantokyvyn ylittymistä eli sitä, ettei käytännössä maapallolla voida elättää kaikkia ihmisiä. Kantokyvyn ylittymisen arvellaan johtavan pian kantokyvyn romahdukseen, kun viimeisetkin luonnonvarat riistetään loppuun.
Tuli on ihmiskunnan merkittävimpiä keksintöjä, mutta polttaminen, lähinnä fossiilisten polttoaineiden käyttö, on muodostunut vakavaksi ongelmaksi 1900-luvulta lähtien. Fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvattaa luonnollisen kasvihuoneilmiön vaarallisiin mittakaavoihin, joka on vakava uhka ihmiskunnan ja lukuisten kehittyneempien eliöiden olemassaololle.
Lähteet
- ↑ http://www.yle.fi/a2/juttu.php?tunnus=1906
- ↑ Eläinten maailma, osa1, s. 436
- ↑ Jablonski, N. G. & Chaplin, G. (2000). The evolution of human skin coloration (pdf-muodossa), 'Journal of Human Evolution 39: 57–106.
- ↑ Human evolution: the fossil evidence in 3D, by Philip L. Walker and Edward H. Hagen, Dept of Anthropology, University of California, Santa Barbara
- ↑ Eswaran, Vinayak, Harpending, Henry & Rogers, Alan R. Genomics refutes an exclusively African origin of humans, Journal of Human Evolution, In Press, Corrected Proof
- ↑ Boyd, Robert & Silk, Joan B.: How Humans Evolved. New York: Norton & Company, 2003. ISBN 0393978540.
- ↑ Dobzhansky, Theodosius (1963). Anthropology and the natural sciences-The problem of human evolution, Current Anthropology 4 (2): 138–148.
- ↑ Templeton, Alan (2002). "Out of Africa again and again" Nature 416: 45–51.
- ↑ Consciousness and the Symbolic Universe, by Dr. Jack Palmer
- ↑ Raymond C. Kelly: Warless Societies and the Origins of War. The University of Michigan Press; Ann Arbor 2000; Douglas P. Fry: The Human Potential For Peace. An Anthropological Challenge to Assumptions about War and Violence. Oxford University Press; New York - Oxford 2006.
Katso myös
Kirjallisuutta
- Leakey, Richard: Ihmiskunnan juuret. (Alkuteos: The Origin of Humankind, 1994.) Suomentaneet Juha Valste ja Anne Petäinen. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20039-5.
- Sariola, Hannu: Elämä: Lyhyt oppimäärä. Hippokrates Duodecim. Helsinki: Duodecim, 2006. ISBN 951-656-197-7.