Kuolemattomuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuolemattomuus tarkoittaa olemassaoloa, jonka oletetaan kestävän ikuisesti. Yleisimmin kuolemattomuudella käsitetään sielun tai persoonallisuuden ikuista olemassaoloa biologisen kuoleman jälkeen. Kuolemattomuuden voi käsittää myös siten, että yksilön maailmalle jättämä perintö (maine, teot tai jälkeläisten ketju) elää ikuisesti hänen jälkeensä. Jotkut mystikot taas ovat pyrkineet voittamaan kuoleman hengellisen muutoksen kautta.

Biologinen kuolemattomuus tarkoittaa ikääntymisestä johtuvan hitaan kuolemisen poissaoloa, joka voidaan mahdollisesti saavuttaa bioteknologian tai molekulaarisen nanoteknologian avulla (teknologinen kuolemattomuus). Yleisesti fyysinen kuolemattomuus voidaan jakaa 1) rajattuun kuolemattomuuteen, jolloin henkilö ei vanhene, mutta voi kuolla esimerkiksi onnettomuuden seurauksena, ja 2) rajattomaan kuolemattomuuteen, joka tarkoittaa täydellistä vahingoittumattomuutta, vaatien siten myös elinympäristön eli maailmankaikkeuden ikuista olemassaoloa.

2045 Initiative-hankkeen tutkijat uskovat ihmisien saavuttavan ikuisen elämän robottiavattarena vuoteen 2045 mennessä.[1]

Uskonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemattomuuden tavoittelu on taolaisen uskonnon tärkeimpiä osia. Sitä edistetään esimerkiksi joogalla ja mietiskelyllä, oikeanlaisella ruokavaliolla sekä pidättyvyydellä.[2]

Myös Jehovan todistajat uskovat säilyvänsä ikuisesti elossa jos Harmageddonin taistelu tulee heidän elinaikanaan.

Fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myytit kuolemattomista ihmisistä, hengistä ja jumalista ovat tuttuja historian alkuhämäristä asti. Mytologiset olennot, kuten vampyyrit ja demonit, on usein kuvattu kuolemattomiksi. Fantasiatarinoissa velhojen ja haltijoiden kerrotaan olevan kuolemattomia. Joskus kuolemattomuus nähdään kirouksena (esimerkiksi Highlander, Gulliverin retket), joskus taas palkintona (Gilgameš, nuoruuden lähde, viisasten kivi).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biologinen kuolemattomuus:

Kuolemattomuus mytologioissa ja uskonnoissa:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Meister, Mikkel: Elämä jatkuu koneena. Tieteen kuvalehti, 2015, nro 12, s. 54-59. Helsinki: Bonnier publications oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.8.2015.
  2. Huotari, Tauno-Olavi & Seppälä, Pertti: Kiinan kulttuuri, s. 203–205. Otava, 2005 (ensimmäinen painos 1990). ISBN 951-1-15943-7.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kiiskinen, Terhi & Pihlström, Sami (toim.): Kuoleman filosofia. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 1. Helsinki: Helsingin yliopisto, filosofian laitos, 2002. ISBN 952-10-0522-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]