Super Mario Bros. 3

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Super Mario Bros 3)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Super Mario Bros. 3
Kehittäjä Nintendo EAD
Julkaisija Nintendo
Jakelija Nintendo eShop
Ohjaaja Shigeru Miyamoto
Suunnittelija Shigeru Miyamoto
Takashi Tezuka
Säveltäjä Koji Kondo
Pelisarja Mario
Julkaistu NES
  • JP 23. lokakuuta 1988
  • NA 12. helmikuuta 1990
  • EU 29. elokuuta 1991
SNES
  • JP 14. heinäkuuta 1993
  • NA 2. elokuuta 1993
  • EU 16. joulukuuta 1993
Game Boy Advance
  • JP 11. heinäkuuta 2003
  • EU 17. lokakuuta 2003
  • NA 21. lokakuuta 2003
Virtual Console
  • NA 5. marraskuuta 2007
  • EU 9. marraskuuta 2007
  • JP 11. joulukuuta 2007
Lajityyppi tasohyppely
Pelimuoto yksinpeli, moninpeli
Ikäluokitus ESRB: E Virheellinen ESRB-arvo
PEGI: 3
Alusta NES, SNES, Wii (Virtual Console)
Jakelumuoto pelimoduuli
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Super Mario Bros. 3 on Nintendo EAD:n kehittämä ja Nintendon julkaisema tasohyppelypeli.[1] Peli julkaistiin alun perin Japanissa lokakuussa 1988 Nintendo Entertainment Systemille sekä myöhemmin Super Nintendo Entertainment Systemille. Yhdysvalloissa peli julkaistiin ensi kertaa helmikuussa 1990 ja Euroopan julkaisu oli vasta 29. lokakuuta 1991.

Peli kuuluu Mario-pelisarjaan ja peliin perustuen on tehty animoitu televisiosarja The Adventures of Super Mario Bros. 3.

Pelissä pelaaja ohjaa Mariota. Pelissä Marion tehtävä on vapauttaa seitsemän kuningaskunnan kuninkaat Bowserin seitsemän lapsen langettamasta kirouksesta, jonka myötä kuninkaat on muutettu eläimiksi, sekä pelastaa Prinsessa Peach itse Bowserilta.

Tapahtumat sijoittuvat suurelle kartalle, josta Mario ja Luigi siirtyvät yksittäisiin jaksoihin. Super Mario Bros. 3 oli ensimmäisiä tasohyppelypelejä, jotka käyttivät tällaista karttaa (Nintendon versio Bionic Commandosta on varhaisempi esimerkki). Lisäksi hahmon kontrollointi oli laajentunut huomattavasti. Mäissä pystyi laskemaan mäkeä alaspäin ja tavaroita sekä tajuttomia vihollisia pystyi kantamaan ja heittelemään.

Pelissä Mario saa käyttöönsä uusia voimia, joista osa on saatavilla pukujen muodossa. Pelin tunnetuin uusi voima on lehdestä saatava Marion pesukarhuvoima, jonka avulla Mario kykeni lentämään, mikäli juoksi tarpeeksi lujaa ja täytti ruudun alareunassa olevan voimamittarin. Muita pukuja ovat sammakkopuku, jonka avulla voi liikkua helpommin vedessä (mutta huonosti maalla); vasarapuku, jonka avulla Mario voi heittää vasaroita; ja tanooki-puku, joka toimii kuin pesukarhuvoimat, mutta antaa myös mahdollisuuden muuttua patsaaksi vähäksi aikaa. Toisin kuin aikaisemmissa peleissä, Mario voi pitää tavaroita varastossa ja ottaa ne käyttöön ennen kenttään menemistä.

Peli sisälsi myös alkuperäisen Mario Bros. -pelin eräänlaisena minipelinä, jota voi pelata kaksinpelissä, mikäli pelaajat siirtyvät samaan ruutuun. Tässä pelissä pelaajat voivat myös varastaa esineitä toisiltaan.

Kehitys ja historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyseessä on yksi Super Mario Bros. -sarjan suosituimmista ja tunnetuimmista osista. Pelin julkaisu länsimaissa myöhästyi Super Mario Bros. 2:n julkaisun yhteydessä sattuneiden epäselvyyksien takia. Peli menestyi odotettua paremmin, jolloin Nintendon oli pakko tuoda enemmän pelejä markkinoille. SMB3 oli Nintendo Entertainment Systemin myydyin Mario-peli, jos vain yksittäin myydyt pelit lasketaan. (Jos konsolien mukana tulleet pelit lasketaan, Super Mario Bros. myi kuitenkin enemmän.)

Super Mario Bros.:n sekä Super Mario Bros. 2:n molempien versioiden ohella SMB3 oli myös mukana Super Nintendo Entertainment Systemille (sekä myöhemmin Wiille) julkaistussa yhteispaketissa Super Mario All-Stars, joka lisäsi peliin tallennusominaisuuden. Peli on myös julkaistu uudelleen osana Super Mario Advance -sarjaa (SMA4), jonka aloitti Super Mario Bros. Deluxe Game Boy Colorilla. Pelin NES-versio on myös ostettavissa Wiille Virtual Consolesta.

Super Mario Bros. 3 on listattu Stanfordin yliopiston kymmenen kaikkien aikojen tärkeimmän videopelin listalle vuonna 2007.[2]

  1. Super Mario Bros. 3 IGN. Viitattu 25.9.2023. (englanniksi)
  2. Chaplin, Heather: Is That Just Some Game? No, It’s a Cultural Artifact New York Times. Viitattu 12.6.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]