Siirry sisältöön

Mäyräkoira

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Mäyräkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity 60 939 yksilöä[1]
Rodun syntyaika 1700-luku
Alkuperäinen käyttö ajokoira, luolakoira (mäyrien metsästys)
Nykyinen käyttö seurakoira, ajokoira, luolakoira
Elinikä 10–11 vuotta[2]
Muita nimityksiä mäykky, mäyris, maastomakkara, maastonakki, Dachshund, Dackel, Teckel, taks
FCI-luokitus Ryhmä 4 Mäyräkoirat
#148
Ulkonäkö
Paino 3–10 kg
Väritys musta punaisin merkein, ruskea keltaisin merkein, punainen, punainen tummin peitinkarvoin, juovikas, musta laikullinen, ruskea laikullinen, punainen laikullinen, tumma riista, vaalea riista

Mäyräkoira (saks. Dachshund, Dackel, Teckel) on lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen saksalainen koirarotu. Se on alun perin jalostettu mäyrän metsästykseen, mistä nimikin juontaa juurensa. Mäyräkoirat muodostavat oman FCI-roturyhmän nro 4[3]. Mäyräkoiran lyhytjalkaisuus johtuu periytyvästä mutaatiosta, joka estää luiden kasvun sikiövaiheessa täyteen pituuteen.[4]

Mäyräkoirat jaetaan rinnanympäryytensä perusteella kolmeen luokkaan: normaalikokoisiin, kääpiö- ja kaniinimäyräkoiriin. Rodulla on myös kolme karvamuunnosta: lyhyt-, karkea- ja pitkäkarvainen.

Vuoden 2022 kymmenenneksi eniten rekisteröity rotu Suomessa oli karkeakarvainen normaalikokoinen mäyräkoira, mutta jos kaikki karva- ja kokomuunnokset laskettaisiin tilastossa yhteen, olisi mäyräkoira toiseksi eniten rekisteröity rotu. Kyseisen muunnoksen jälkeen toiseksi eniten rekisteröity oli lyhytkarvainen normaalikokoinen, kolmanneksi eniten lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira ja neljänneksi eniten pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira. Viidenneksi eniten rekisteröitiin karkeakarvaisia kääpiömäyräkoiria ja kuudenneksi eniten pitkäkarvaisia normaalikokoisia mäyräkoiria. Yksikään kaniinimäyräkoiran karvamuunnoksista ei yltänyt sadan suosituimman rodun listalle.[5]

Mäyräkoiran tyypillisiä värejä ovat ruskea, musta, riista ja punainen erivärisin merkein. Rodun yleinen sairaus on niin sanottu mäyräkoirahalvaus. Mäyräkoiria käytetään sekä metsästykseen että seurakoiraksi, ja se sopiikin hyvin perhekoiraksi. Metsästyksessä ne soveltuvat mataluutensa vuoksi hyvin luolametsästykseen, jossa tyypillisiä saaliseläimiä ovat mäyrä, supikoira ja kettu. Sitä voidaan käyttää myös ajokoirana.

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäyräkoiralle ominaista on sen jalkojen lyhyys. Tämä johtuu mutaatiosta, jonka takia mäyräkoirien pitkien putkiluiden kasvu pysähtyy sikiökaudella. Mäyräkoira on pitkänomainen, lihaksikas, ryhdikäs ja ylväs. Vaikka mäyräkoiran raajat ovat lyhyet, se on hyvin liikkuva ja ketterä. Mäyräkoiran pää on pitkänomainen, hieman kirsua kohden kapeneva. Kulmakaaret ovat erottuvat. Kuono-osa on pitkä. Mäyräkoiralla on 42 hammasta, joista kulmahampaat ovat voimakkaat ja lomittain. Silmät ovat soikeat ja melko kaukana toisistaan. Silmien väri on tummanpunaruskeasta mustanruskeaan. Korvat ovat riippuvat ja kärjestä hieman pyöreät. Korvien kärjet ovat poskenmyötäiset. Mäyräkoiran maavara on noin kolmannes säkäkorkeudesta. Säkäkorkeuden suhde ruumiin pituuteen on 1:1,7–1,8. Rintakehä erottuu selkeästi. Raajat ovat suorat ja lihaksikkaat. Nahka on tiiviisti kehonmyötäinen.[6][7]

Mäyräkoirat jaetaan kolmeen ryhmään sekä karvalaadun että koon perusteella. Karvalaadut ovat karkea-, pitkä- ja lyhytkarvainen. Lyhytkarvaista kutsutaan joskus myös sileäkarvaiseksi. Koon perusteella mäyräkoirat jaetaan normaalikokoisiin, joiden rinnanympärys on yli 35 cm, kääpiomäyräkoiriin (30–35 cm) ja kaniinimäyräkoiriin (alle 30 cm). Normaalikokoiset mäyräkoirat painavat noin yhdeksän kilogrammaa. Rinnanympärys pitää mitata ennen 15 kuukauden ikää. Britanniassa ja Yhdysvalloissa mäyräkoirat jaetaan koon perusteella kahteen ryhmään massan mukaan: normaalikokoinen painaa 9–12 kg ja pienoismäyräkoira 4,5–5 kg.[8][7]

Lyhytkarvaisen mäyräkoiran peitinkarva on lyhyttä, tiheää, tiivistä ja kovaa. Kehossa ei ole karvattomia kohtia: myös häntä on kauttaaltaan karvan peittämä. Lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla on kolme väriluokkaa:[7]

  • Ensimmäinen on yksiväriset. Yksivärinen voi olla punainen, punakeltainen tai keltainen mustin päistärkarvoin. Valkoinen väri ei ole toivottu, mutta valkoiset täplät ovat sallittuja. Kirsu ja kynnet ovat mustia tai punertavanruskeita.
  • Kaksiväriset lyhytkarvaiset mäyräkoirat ovat syvänmustia tai ruskeita keltaisin tai ruskein merkein. Valkoinen väri ei ole kaksivärisilläkään toivottu. Mustassa värissä pitää olla ruskeita merkkejä. Kirsu ja kynnet ovat pohjavärin väriset.
  • Kolmas on juovikkaat ja laikulliset, joilla pohjaväri on musta, punainen tai harmaa. Tällöin koiralla on epäsäännöllisiä keltaisia ja harmaita merkkejä. Kirsu ja kynnet ovat kuin yksi- ja kaksivärisillä. Korvat eivät saa olla karvattomia.

Karkeakarvaisen mäyräkoiran karva on rungonmyötäinen ja sen alla on aluskarva. Koiralla on selkeä parta ja tuuheat kulmakarvat. Väri on tavallisesti vaalea tai riistanvärinen. Lisäksi sallitaan kulonkeltainen ja lyhytkarvaisen mäyräkoiran värit. Karva ei saa olla pehmeää.[7]

Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on sileä, kiiltävä, rungonmyötäinen karva. Päällyskarvan alla on aluskarvaa. Korvakarvat ylettyvät korvien yli. Karva on pidempää kaulassa ja rungon alapuolella. Karva ei saa olla samanpituista koko kehossa. Värit ovat samat kuin lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla. Erityisesti Yhdysvalloissa mäyräkoirilla tavataan paljon erilaisia värimuunnoksia.[7][9]

Suosituin muunnos Suomessa on karkeakarvainen normaalikokoinen mäyräkoira, joita on Suomessa rekisteröity vuoden 2020 alkuun mennessä 23 565 yksilöä.[10] Vuonna 2019 karkeakarvainen normaalikokoinen mäyräkoira oli Suomen 10. suosituin rotu.[11]

Mäyräkoiran vakavia virheitä ovat liian korkearaajainen tai maataviistävä rakenne, jotkin virheet hampaissa, herasilmät, teräväkärkiset, liian laskostuneet korvat, riippuva runko, notko- tai köyryselkä, lantio korkeammalla kuin säkä, pihtikinttuisuus, länkisäärisyys, heikosti kulmautuneet raajat, huono liikkuvuus tai väärään suuntaan osoittavat käpälät. Hylkääviä virheitä on muun muassa väärä purenta, usean hampaan puuttuminen, sisäänpainunut rintakehä, häntäviat, löysät lavat sekä eteenpäin taittuvat ranteet.[7]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäyräkoirat ovat keskimäärin ystävällisiä, leikkisiä ja tasapainoisia. Ne ovat itsepäisiä eivätkä luovu saavutetuista eduista. Ne ovat intohimoisia, kestäviä ja ketteriä metsästyskoiria. Metsästyskoirat eivät saa jäädä pelkäämään mahdollista epäonnistumista.

Mäyräkoiran hylkääviä virheitä on muun muassa vihaisuus, liiallinen aggressiivisuus ja liiallinen arkuus ja see ei saisi pelätä kovia ääniä. Mäyräkoira voi olla hyvin puolustava omistajaansa kohtaan. Mäyräkoira on sopivassa kodissa rauhallinen ja mukava perhekoira ja erityisesti pienoismäyräkoirat ovat monesti seurakoiria. Rodun edustajat vaativat paljon liikuntaa, mielellään metsäisessä maastossa. Mäyräkoira voi olla joskus tottelematon johtuen sen käyttötarkoituksesta toimia itsenäisesti luolissa.[7][12][13]

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytraajaisia koiria on ollut jo 6 000 vuotta sitten muun muassa Perun, Meksikon ja Egyptin alueella. Näiden epäillään olevan vinttikoirien lyhytraajaisia muotoja. Hieman ajanlaskumme alun jälkeen nykyisen Etelä-Saksan ja Italian alueella esiintyi koiria, jotka muistuttivat paljon nykyisiä mäyräkoiria. Näiden epäillään syntyneen ajokoirien mutaatioista. Ajokoiria pidetäänkin mäyräkoirien esi-isinä.[14]

Mäyräkoiria on käytetty ainakin 1500-luvulla maan alla tapahtuvassa metsästyksessä. 1600- ja 1700-luvuilla Keski-Saksassa jalostettiin ruskeakeltaisia ja mustapunaisia pitkäkarvaisia mäyräkoiria. Karkeakarvainen mäyräkoira jalostettiin 1800-luvulla risteyttämällä lyhytkarvainen mäyräkoira ja dandiedinmontinterrieri. Myös muita rotuja, kuten snautsereita ja muita terriereitä on käytetty karkeakarvaisten mäyräkoirien jalostuksessa. Tällöin myös syntyi karkeakarvaiselle mäyräkoiralle tyypillinen riistanväri. Karkeakarvaisten mäyräkoirien ongelma oli muun muassa jäykät ranteet ja raajojen niukat kulmat. 1900-luvun alussa karkeakarvaista mäyräkoiraa alettiin risteyttää takaisin lyhytkarvaiseen mäyräkoiraan, jotta anatomisia ongelmia saatiin vähennettyä. Lyhytkarvaisten tyypilliset virheet, kuten köyry selkä ja käyrät eturaajat, jalostettiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa pois. 1900-luvun alussa jalostettiin myös pitkäkarvaista mäyräkoiraa, jotta sen koko olisi saatu pienennyttyä: vielä 1900-luvun alussa 15 kilogrammaa painava yksilö oli tavallinen.[14]

Mäyräkoiran ensimmäinen lajikuvaus tehtiin vuonna 1879, ja seuraavana vuonna mäyräkoirat osallistuivat koiranäyttelyihin. Berliinin mäyräkoiraklubi, Saksan ensimmäinen mäyräkoirajärjestö, perustettiin 1880. 1904 perustettiin ensimmäinen kaniinimäyräkoirakerho, jonka tarkoituksena oli jalostaa pienikokoisia mäyräkoiria kaniinin metsästykseen. Kaniinimäyräkoiria jalostettiin risteyttämällä mäyräkoiria ja pinsereitä. Ongelmaksi muodostui pinserimäiset päät ja korkeat raajat. Ongelma korjattiin takaisinristeytyksillä: myöhemmin jalostus tehtiin mäyräkoirista koon perusteella. Jalostamisen yhteydessä syntyi kuitenkin kaniinimäyräkoiria suurempia mutta normaalikokoisia pienempiä yksilöitä, jolloin syntyi kääpiömäyräkoirien kokoryhmä.[15]

Suomeen ensimmäiset mäyräkoirat tulivat 1800-luvun lopussa. Koirat olivat lähinnä lyhytkarvaisia, mutta myös joitakin karkeakarvaisia yksilöitä tuotiin Suomeen. Mäyräkoiraharrastus kuitenkin laantui Suomessa, kunnes 1920-luvulla tuotiin Ruotsista koiria, jotka muodostavat vanhimmat kannat nykypäivän Suomen mäyräkoirille. Sotien jälkeen mäyräkoirakasvatus yleistyi Suomessa. Suomen Mäyräkoiraliitto perustettiin vuonna 1947. Pitkäkarvaisia pienoismäyräkoiria alettiin tuoda 1950-luvulla ja lyhyt- ja karkeakarvaisia pienoismäyräkoiria 1970-luvulla.[16][17]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäyräkoira. Piirros vuodelta 1927.

Mäyräkoira on kehitetty metsästämään sekä maan alla että päällä. Mäyräkoira on hyvin monipuolinen metsästyskoira. Lyhyiden raajojen ansiosta se menee helposti luoliin ja rakennusten alle. Sitä voidaan käyttää myös jäljestykseen, mutta sen jäljestys on hidasta ja toiminta-alue melko suppea. Mäyräkoira on kuitenkin hyvin lihaksikas, joten se jaksaa ajaa saalista useita tunteja. Tavallisia pienpetoja luolametsästyksessä ovat supikoira, mäyrä ja kettu. Sitä käytetään kauriiden ja jänisten sekä kaikkien haavoittuneiden riistaeläinten ajamisessa. Sitä voidaan käyttää myös karkottavana rotuna muun muassa villisikojen metsästyksessä.[18]

Mäyräkoiraa voi käyttää myös koiranäyttelyissä ja erilaisissa kokeissa. Metsästystä varten mäyräkoiralle on paljon erilaisia kokeita. Esimerkkejä ovat luolakoirien taipumus- ja metsästyskoe, ajokokeet, jäljestämiskokeet.[19][20]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäyräkoira

Mäyräkoirien keskimääräinen elinikä on noin 10–11 vuotta. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, sydänsairaudet, selkäsairaudet ja tapaturmat, kun katsotaan vuosina 2011–2026 Suomessa kuolleita mäyräkoiria.[21] Rodun tyypillisimmät terveysongelmat ovat selkäsairaudet, kyynärnivelen inkongruenssi, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet ja sydänsairaudet.

Mäyräkoira on kondrodystrofinen koirarotu. Kromosomissa 12 sijaitseva retrogeeni (CDDY) aiheuttaa selkärangan välilevyjen ennenaikaisen rappeutumisen ja on siten riskigeeni välilevytyrälle (mäyräkoirahalvaukselle). Koiria, joilla on yksi tai kaksi kopiota tästä retrogeenistä, nimitetään kondrodystrofisiksi. Valtaosa mäyräkoirista kantaa kahta kopiota tästä retrogeenistä. Välilevytyrään sairastui noin joka kolmannes mäyräkoira eli 30 % koirista elämänsä aikana. Välilevytyrässä välilevymassa purkaantuu selkäydinkanavaan aiheuttaen selkäytimeen painevaurioita. Oireena on voimakas selkäkipu, muut kipukohtaukset, takajalkojen heikentyneestä asento-tuntoaistista johtuvat asentovirheet tai takaraajojen halvaantuminen. Kipu voi näkyä haluttomuutena portaissa liikkumiseen tai hyppimiseen, selkä köyryssä seisomisena tai valittamisena syliin otettaessa. Välilevytyrää hoidetaan lievissä tapauksissa levolla ja vakavissa leikkauksella.[22][4]

Kromosomissa 18 sijaitseva retrogeeni (CDPA) lyhentää raajoja voimakkaasti ja tämän retrogeenin aiheuttamaa lyhytraajaisuutta kutsutaan myös kondrodysplasiaksi. Valtaosa mäyräkoirista kantaa kahta kopiota tästä retrogeenistä. Kyynärnivelessä kasvulevyjen ennenaikainen sulkeutuminen aiheuttaa nivelen osien keskinäistä yhteensopimattomuutta eli inkongruenssia. Inkongruenssin ensimmäiset oireet ovat yleensä kipu ja ontuminen ja oireilevat koirat on usein hoidettava kirurgisesti nuorina. Leikkaus tulisikin tehdä riittävän ajoissa, jolloin eturaajat voivat vielä korjaantua.[4]

Mäyräkoiran pienemmillä kokomuunnoksilla esiintyy myös patellaluksaatiota (polvilumpion sijoiltaanmeno). Kääpiömäyräkoirilla 10 %:lla esiintyi eriasteista patellaluksaatiota, kun tarkastellaan tutkittuja koiria vuosilta 2010–2025.[23] Vastaavasti kaniinimäyräkoirista 11 %:lla esiintyi patellaluksaatiota samalla ajanjaksolla.[24]

Muita perinnöllisiä sairauksia ovat verkkokalvon kasvuhäiriö, kaihi, idiopaattinen keratiitti, ylimääräiset silmäripset ja sarveiskalvon ihosaarekkeet.[25][26] Normaalikokoisten mäyräkoirien PEVISA-ohjelmassa on pakollinen selkäkuvauslausunto, sekä silmätarkastuslausunto. Kääpiömäyräkoirien ja kaniinimäyräkoirien PEVISA-ohjelmassa on pakollinen selkäkuvauslausunto, polvilausunto sekä silmätarkastuslausunto.[27]

Yksi mäyräkoirien yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet.[21] Eräs koirien ja myös mäyräkoirien yleisimmistä sydänsairauksista on myksomaattinen mitraaliläpän rappeuma. Sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen ja johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan.[28]

Mäyräkoirat ovat keskimääräistä koirarotua hieman vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Mäyräkoirien jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on vain: 17 %–25 % kokomuunnoksesta riippuen. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.[29][30]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mäyräkoirat. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Viitattu 24.1.2010.
  2. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (kuolinsyytilasto, kuolleet 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
  3. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
  4. 1 2 3 Retrogeenit - yhdestä lyhytraajaisuus, toisesta välilevyrappeuma Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 10.4.2022. Viitattu 17.2.2026.
  5. ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022. Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.1.2023.
  6. ↑ Koskentalo s. 6
  7. 1 2 3 4 5 6 7 Mäyräkoiran rotumääritelmä Kennelliitto. Viitattu 11.10.2015.
  8. ↑ Koskentalo s. 7
  9. ↑ Dachshund dogtime.com. Viitattu 11.10.2015. (englanniksi)
  10. ↑ Tietoja rodusta - 148.13 karkeakarvainen mäyräkoira Kennelliitto. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Labradorinnoutaja, jackrussellinterrieri, chihuahua... Katso kaikki oman alueesi suosituimmat koirarodut 9. lokakuuta 2019. Ilta-Sanomat. Viitattu 24.1.2020.
  12. ↑ Koskentalo s. 145–150
  13. ↑ Lampero s. 10–12
  14. 1 2 Koskentalo s. 7–9.
  15. ↑ Koskentalo s. 9
  16. ↑ Koskentalo s. 10–11
  17. ↑ Tietoa Suomen Mäyräkoiraliitosta Suomen Mäyräkoiraliitto. Viitattu 11.10.2015.
  18. ↑ Koskentalo s. 155
  19. ↑ Koskentalo s. 217–221, 225
  20. ↑ Harrastukset Mäyräkoiraliitto. Viitattu 11.10.2015.
  21. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
  22. ↑ Anu K. Lappalainen, Elina Vaittinen, Jouni Junnila, Outi Laitinen-Vapaavuori: Intervertebral disc disease in Dachshunds radiographically screened for intervertebral disc calcifications. Acta Veterinaria Scandinavica, 19.12.2014, 56. vsk, nro 1, s. 89. PubMed:25523328 doi:10.1186/s13028-014-0089-4 ISSN 1751-0147 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  23. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (kääpiömäyräkoirat, patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
  24. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (kaniinimäyräkoirat, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
  25. ↑ Koskentalo s. 200–201
  26. ↑ Mäyräkoirien sairauksia Mäyräkoiraliitto. Viitattu 11.10.2015.
  27. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot Kennelliitto. 23.5.2018. Viitattu 17.2.2026.
  28. ↑ Nina Mahlanen: Koirien sydänsairaudet ja niiden diagnostiikka 24.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 30.3.2026.
  29. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  30. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 17.2.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mäyräkoira&oldid=23933388”