Pienimünsterinseisoja

Pienimünsterinseisoja
Avaintiedot
Alkuperämaa	Saksa
Määrä	Suomessa rekisteröity 1 851
Rodun syntyaika	1900-luku
Alkuperäinen käyttö	metsästys
Nykyinen käyttö	metsästys
FCI-luokitus	ryhmä 7
Ulkonäkö
Säkäkorkeus	50-56 cm
Väritys	ruskea-valkea, ruskea päistärikko
Infobox OK

Pienimünsterinseisoja on keskikokoinen, seurallinen, pitkäkarvainen ja metsästyksestä nauttiva seisova lintukoira.

Ulkonäkö

Pienimünsterinseisoja on keskikokoinen, pitkäkarvainen ja eloisa seisova lintukoira. Se on ruumiinrakenteeltaan tasapainoinen ja tyylikäs. Ulkonäölle tyypillistä ovat kevyet, elegantit liikkeet sekä tunnusomainen, hieman surumielinen ilme. Sen ruumiinrakenne palvelee kaikkein vaativimpiakin metsästyssuorituksia. Väriltään se on ruskea-valkoinen tai ruskeapäistärikkö.

Ulkonäölle tyypillisiä piirteitä ovat pitkähapsuinen viirihäntä sekä hapsut korvissa, jaloissa ja mahan alla. Pienimünsterillä on hieman eripituiset karvat; esimerkiksi raajojen takapuolella on pitkät karvat ja etupuolella lyhyet. Korvat ovat riippuvat ja silmät mahdollisimman ruskeat. Lisäksi ominaista rodulle ovat pääosin ruskeat ikenet, huulet ja kirsu sekä mustat kynnet. Säkäkorkeus on uroksilla 52-56 cm ja nartuilla 50-54 cm. Olemukseltaan pienimünsteri on jalo ja voimakas.

Luonne

Pienimünsterinseisoja ei ole sohvalla loikoileva seurakoira; riistavietti on vahva ja liikunnan tarve suuri. Rotu on nuorena erittäin vilkas, vanhempana vilkkaus vähenee. Vilkkaudestaan huolimatta pienimünsteri oppii erittäin helposti, joten sen kouluttaminen on helppoa. Koulutuksessa on kuitenkin hyvä olla johdonmukainen - lipsahdukset ja porsaanreiät pienimünsterinseisoja käyttää välittömästi hyväkseen. Se ei opi ainoastaan toivottavia asioita, vaan myös epätoivottuja, joten koiran kouluttajan pitäisi olla aina askeleen edellä koiraansa. Koulutus on aloitettava varhain. Puolen vuoden tai vuoden ikäinen koira on oppinut jo monta metkua.

Pienimünsterinseisoja on innostunut, sosiaalinen, valpas ja oppivainen. Sisätiloissa se on yleensä aikuistuttuaan rauhallinen. Sillä on taipumus antaa varoitushaukku ovikellon soidessa, ja toisinaan esiintyy myös vartiointia. Se oppii erittäin nopeasti sisäsiistiksi eikä yleensä tuhoa kalusteita. Se on hyvin tunteellinen koira, ja sillä on monipuolinen ääntely. Vaikka se tarvittaessa reagoi nopeasti hyökkäykseen, ei se milloinkaan ole hanakka puremaan. Sen sijaan hyvin monella pienimünsterinseisojalla on tapana kanniskella kaikenlaista suussaan, ja tervehtiessään mieluista ihmistä se mielellään tarttuu tätä hellästi ranteesta. Kun se on oikein iloinen, se voi avata puoleksi kuonoaan tai rypistää huuliaan hullunkuriseen hymyyn, mitä ei pidä sekoittaa vihaisuuteen.

Metsästys

Pienimünsterinseisoja on metsästäjän monitoimikoira. Vuosisatojen kuluessa rodun seisontaominaisuudet vakiinnutettiin ankaralla jalostusvalinnalla. Päätoimisesti se on siis seisova lintukoira, joka etsii ja paikantaa riistan maastosta vainunsa avulla. Löydettyään riistan pienimünsterinseisoja jähmettyy paikalleen, jonka jälkeen se käskystä ajaa seisonnan kohteen ylös ja pysähtyy ammunnan ajaksi käskystä paikalleen. Luvan saatuaan se noutaa saaliin talteen.

Pienimünsterinseisojan vahvuuksina ovat säilyneet luontainen noutohalukkuus, rakkaus vesityöskentelyyn sekä hyvät jäljestystaipumukset. Se on tehokas sorsastuksessa ja opetettavissa myös jäljestäjäksi hyvin pienellä vaivalla. Pienpetoeläimeen pienimünsterinseisojan tulee käydä arkailematta kiinni sellaisen kohdatessaan. Metsästyskoirana pienimünsteri on siis hyvin monipuolinen ja käyttää nopeasti hyväkseen aikaisempia metsästyskokemuksiaan. Naapurimaissamme sitä opetetaan toisinaan jopa ajamaan kaurista lyhyen matkaa. Pienimünsterinseisojan vainu on yleensä erinomainen - jopa niin, että riistavietti saattaa ottaa koirasta yliotteen. Tämän vuoksi rotu on ehdottomasti tottelevaisuuskoulutettava jo pienestä pennusta lähtien.

Aiheesta muualla

• Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
• Suomen Münsterikerho
• Saksanseisojakerho