Pienimünsterinseisoja
Sivulta puuttuu
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: söpöstelyjutustelu pitäisi neutraalistaa |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
| Münsterinseisoja | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Saksa |
| Rodun syntyaika | 1900-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys |
| FCI-luokitus | ryhmä 7 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 50-56 cm |
| Väritys | ruskea-valkea, ruskea päistärikko |
Pienimünsterinseisoja on keskikokoinen, pitkäkarvainen ja metsästyksestä nauttiva seisova lintukoira.
Sisällysluettelo
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pienimünsterinseisoja on keskikokoinen, pitkäkarvainen, eloisa seisova lintukoira. Se on ruumiinrakenteeltaan tasapainoinen, suorakaiteen muotoinen ja tyylikäs. Ulkonäölle tyypillistä ovat kevyet, elegantit liikkeet, pitkähapsuinen viirihäntä, hapsut korvissa ja raajoissa ja mahan alla sekä tunnusomainen, hieman surumielinen ilme. Sen ruumiinrakenne palvelee kaikkein vaativimpiakin metsästyssuorituksia. Väriltään se on ruskea-valkoinen tai ruskeapäistärikkö.
Ulkonäölle tyypillisiä piirteitä ovat pitkähapsuinen viirihäntä, hapsut korvissa ja jaloissa. Korvat ovat riippuvat ja silmät mahdollisimman ruskeat. Väritykseltään pienimünsteri on joko ruskea-valkoinen tai ruskeapäistärikkö. Säkäkorkeus on uroksilla 52-56 cm ja nartuilla 50-54 cm. Olemukseltaan pienimünsteri on jalo ja voimakas.
Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pienimünsterinseisoja ei ole mikään sohvalla loikoileva seurakoira: riistavietti on vahva, liikunnan tarve suuri, ja nuorena rotu on erittäin vilkas, vanhempana vain vilkas. Vilkkaudestaan huolimatta se oppii kuitenkin erittäin helposti, joten kouluttaminen on siinä mielessä helppoa, mutta johdonmukaisuus koulutuksessa on erittäin tärkeää. Lipsahdukset ja porsaanreiät pienimünsterinseisoja käyttää välittömästi hyväkseen. Se ei opi ainoastaan toivottavia asioita, vaan myös niitä päinvastaisia, joten koiran kouluttajan pitäisi olla aina vähintäänkin askelen edellä nopeasti ajattelevaa koiraansa. Koulutus on alettava varhain. Puolen vuoden tai vuoden ikäinen koira on oppinut jo monta metkua.
Pienimünsterinseisoja on innostunut, sosiaalinen, valpas, oppivainen. Sisällä se on yleensä aikuistuttuaan rauhallinen. Sillä on taipumus antaa varoitushaukku ovikellon soidessa, ja toisinaan vartiointiakin esiintyy. Se oppii erittäin nopeasti sisäsiistiksi eikä yleensä ole mikään täystuho. Se on hyvin tunteellinen koira, ja sillä on monipuolinen ääntely. Vaikka se tarvittaessa reagoi nopeasti hyökkäykseen, se ei milloinkaan ole hanakka puremaan. Sen sijaan hyvin monella pienimünsterinseisojalla on tapana kanniskella kaikenlaista suussaan - ja tervehtiessään mieluista ihmistä se mielellään tarttuu tätä ranteesta. Kun se on oikein iloinen, se voi avata puoleksi kuonoaan tai rypistää huuliaan hullunkuriseen hymyyn, mitä ei pidä sekoittaa vihaisuuteen.
Metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pienimünsterinseisoja on metsästäjän monitoimikoira. Vuosisatojen kuluessa rodun seisontaominaisuudet vakiinnutettiin ankaralla jalostusvalinnalla, ”päätoimisesti” se on siis seisova lintukoira, joka etsii ja paikantaa riistan maastosta vainunsa avulla. Löydettyään riistan pienimünsterinseisoja seisoo sitä jähmettymällä paikalleen, jonka jälkeen se käskystä ajaa seisonnan kohteen ylös ja samoin käskystä pysähtyy ammunnan ajaksi paikalleen. Edelleen, luvan saatuaan, se noutaa saaliin talteen.
Pienimünsterinseisojan vahvuuksina ovat säilyneet luontainen noutohalukkuus, rakkaus vesityöskentelyyn ja hyvät jäljestystaipumukset. Se on sorsastuksessa mainio ja opetettavissa myös jäljestäjäksi hyvin pienellä vaivalla. Pienpetoeläimeen pienimünsterinseisojan tulee käydä arkailematta kiinni sellaisen kohdatessaan. Metsästyskoirana ”pikkumünsteri” on siis hyvin monipuolinen ja käyttää nopeasti hyväkseen aikaisempia metsästyskokemuksiaan. Naapurimaissamme sitä opetetaan toisinaan jopa ajamaan kaurista lyhyen matkaa. Pienimünsterinseisojan vainu on yleensä erinomainen, jopa niin, että riistavietti saattaa ottaa koirasta yliotteen, joten tämä rotu on ehdottomasti tottelevaisuuskoulutettava jo pienestä pennusta lähtien.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
FCI-rodut: Apinapinseri | Baijerinvuoristovihikoira | Bokseri | Dobermanni | Eurasier | Grosspitz | Hannoverinvihikoira | Harjaskarvainen saksanseisoja | Hovawart |Isomünsterinseisoja | Karkeakarvainen saksanseisoja | Kleinspitz | Kromfohrländer | Kääpiöpinseri | Kääpiösnautseri | Landseer | Leonberginkoira | Lyhytkarvainen saksanseisoja | Mittelspitz | Mäyräkoira | Pienimünsterinseisoja | Pinseri | Pitkäkarvainen saksanseisoja | Pomeranian | Rottweiler | Saksanajokoira | Saksanmetsästysterrieri | Saksanpaimenkoira | Saksanpystykorva | Snautseri | Suursnautseri | Tanskandoggi | Viiriäiskoira | Villakoirapointteri | Weimarinseisoja | Westfälische dachsbracke
Harvinaiset rodut: Ardennienajokoira | Biewerterrieri | Elo | Heideterrieri | Marxdorfinsusikoira | Paimenpystykorva | Pommerinpaimenkoira | Ranskanbolonka | Schwarzwaldinvihikoira | Titaaniterrieri | Vanhasaksanpaimenkoira | Westfaleninterrieri | Wäller
Sukupuuttoon kuolleet: Bullenbeisser | Harlekiinipinseri | Steinbracke | Württemberginseisoja
