Grosspitz
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
| Grosspitz | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Saksa |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 64[1] |
| Rodun syntyaika | noin 1000 jaa. |
| Alkuperäinen käyttö | piha- ja vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | vahti- ja seurakoira |
| Elinikä | 10-16 vuotta |
| FCI-luokitus | ryhmä 5 jaos 4 #97.2 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 15-25 kg |
| Säkäkorkeus | 42–50 cm |
| Väritys | musta, ruskea ja valkoinen |
Grosspitz (saks. Großspitz [gʀoːsʃpɪʦ] ’suuri pystykorva’) on alkukantainen saksalainen koirarotu, yksi viidestä saksanpystykorvarodusta. Grosspitz on jalostettu viikinkien paimenkoirista noin vuonna 1000 jaa. Se kuuluu ryhmään FCI 5.
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grosspitzia voisi sanoa myös suureksi saksanpystykorvaksi. Sallitut väri ovat valkoinen, musta ja ruskea. Ruskea väri hävisi rodusta kokonaan, mutta sitä on elvytetty mittelspitz-risteytysten avulla Saksassa. Rodun edustajia vietiin ennen ensimmäistä maailmansotaa Amerikkaan, mutta maailmansodan jälkeen sen nimi muutettiin siellä amerikaneskimokoiraksi. Syynä oli, että haluttiin katkaista kaikki yhteydet sodan hävinneeseen Saksaan. Amerikkalaiset pitävät nykyään amerikaneskimokoiraa omana rotunaan. Saksanpystykorva on kehittynyt kivikautisesta suokoirasta ja on Keski-Euroopan vanhin koirarotu. Siitä on kehittynyt monia muita rotuja, ja sitä on myös joskus muissa roduissa. Rodusta on useita kokomuunnoksia, joista on helppoa valita mieleisensä. Saksanpystykorvat ovat luonnostaan valppaita, eikä niillä ole metsästysviettiä, joten ne ovat hyviä vahtikoiria. Lisäksi ne ovat viehättäviä seurakoiria.
Suomessa on tällä hetkellä yhteensä 59 grosspitziä ja viimeisin pentue on syntynyt vuonna 2015.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rotumääritelmä 21 (Suomen Kennelliitto, pdf)
