Siirry sisältöön

Weimarinseisoja

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Weimarinseisoja
Avaintiedot
Alkuperämaa  Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity 635[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö seisova ja noutava lintukoira
Nykyinen käyttö jälki-, lintu-, poliisi- ja vahtikoira
Elinikä keskimäärin 9 vuotta[2]
Muita nimityksiä Weimaraner, Weimaraner Vorstehhund, Braque de Weimar, Braco de Weimar, Bracco di Weimar, Weimarse staande hond, weimari linnukoer, harmaa aave
FCI-luokitus ryhmä 7 Seisovat lintukoirat
alaryhmä 1.1 Mannermaiset "braque"-tyyppiset
#99
Ulkonäkö
Paino uros 30–40 kg
narttu 25–30 kg
Säkäkorkeus uros 59–70 cm
narttu 57–65 cm
Väritys liila, eli diluutio maksanruskeastalähde?,
käytännössä hopeanharmaa[3][4]

Weimarinseisoja (saks. Weimaraner) on saksalainen liilanvärinen seisova lintukoira, joka kuluu roturyhmään 7.[5]

Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi weimarinseisojan pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.[6]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weimarinseisoja on energinen rotu, joka tarvitsee runsaasti ulkoilua.

Kansainvälisen koiranjalostusliiton FCI:n rotumääritelmän mukaan weimarinseisoja on keskikokoinen tai suuri seisova lintukoira. Sen rakenteen tulee olla sulavalinjainen, lihaksikas, jäntevä ja työskentelyyn sopiva. Koiran tulee olla hieman säkäkorkeuttaan pidempi ja sukupuolileiman selkeä. Nahan pitäisi olla tiiviisti koiraa myötäilevä, ei kuitenkaan liian tiukka. Rotumääritelmän mukaan korkeus on uroksilla 59–70 cm ja nartuilla 57–65 cm; ihannekorkeus on uroksilla 62–67 cm ja nartuilla 59–63 cm. Urosten paino on noin 30–40 kg ja narttujen noin 25–30 kg.[5]

Pään tulee olla sopusuhtainen runkoon verraten ja piirteiltään kuiva. Kuono-osan pitäisi olla hieman kalloa pidempi ja etenkin uroksilla voimakas sekä antaa sivusta katsottuna lähes kulmikas vaikutelma. Kuonon profiilin tulee olla suora tai hieman kupera. Otsapenger on vähäpiirteinen. Leukojen tulee olla vahvat, poskien lihaksikkaat, purennan täydellinen ja säännöllinen.[5]

Kirsun pitäisi olla kookas ja ulottua sivusta katsottuna pidemmälle kuin alaleuan. Huulten tulee olla kohtalaisen syvät pienin huulitaskuin ja silmien pyöreät ja hiukan vinoasentoiset, silmäluomien tiiviit. Ihanneyksilön korvat ovat roikkuvat, kookkaat, pyöreähkökärkiset ja korkealle asettuneet. Kaulan tulee olla lihaksikas, kuiva, tarpeeksi pitkä, asennoltaan ryhdikäs, poikkileikkaukseltaan lähes pyöreä ja sivulta katsottaessa ylälinjasta kaareva. Liitoksen rintaan ja selkälinjaan tulee olla sulava.[5]

Sään tulee erottua selkeänä, ja selän pitäisi olla suhteellisen pitkä, kiinteä ja lihaksikas. Koira ei saa olla takakorkea. Lantion tulee olla pitkä ja kohtalaisen viisto. Rintakehä on rotumääritelmän mukaan voimakas, riittävän syvä ja pitkä, ei liian leveä. Kylkiluut eivät saa olla tynnyrimäiset. Eturinnan tulee olla selkeä ja vatsaviivan loivasti nouseva. Vahva häntä kiinnittyy vastaaviin rotuihin verraten kohtalaisen alas. Sen asento on levossa laskeva, työskentelevällä tai tarkkaavaisella koiralla vaakasuuntainen tai korkeampi.[5]

Raajojen tulee olla korkeat, jäntevät, yhdensuuntaiset ja suora-asentoiset, eikä etujalkojen asento saa olla leveä. Lapojen ja olkavarsien pitäisi olla pitkät, viistot ja voimakkaat. Tassujen tulee olla tiiviit ja vahvat kaartuvin varpain ja lujin päkiöin. Keskimmäiset varpaat ovat rotutyypillisesti pitkähköt. Takajaloissa ei tule olla kannuksia. Liikkeiden tulee olla kaikissa askellajeissa yhdensuuntaiset, matkaavoittavat ja joustavat. Laukan tulee olla pitkä ja matala, ravin suoraselkäinen. Peitsaus ei ole toivottavaa.[5]

Lyhytkarvaisen weimarinseisoja karvan pitäisi olla lyhyttä, vastaaviin rotuihin verrattuna kuitenkin pitkähköä. Karvapeitteen tulee olla tiheä ja rungonmyötäinen. Niukka pohjavilla hyväksytään. Pitkäkarvaisen weimarinseisojan karva rotumääritelmän mukaan pehmeää ja pitkää (kyljissä 3–5 cm), rungonmyötäistä tai lievän laineikasta. Samettimainen karva korvien kärjissä sallitaan. Raajoissa on alaspäin lyhenevät hapsut, häntä on selkeän hapsukas. Varpaiden välit ovat karvaiset. Pohjavilla sallitaan. Tiheää pohjavillaa esiintyy satunnaisesti risteytystaustaisilla yksilöillä.[5]

Väritykseltään weimarinseisojan tulee aina olla liila eli diluutti maksanruskea. Sinisiä eli diluutteja mustia syntyy joskus, mutta väritys ei ole rotumääritelmän hyväksymä. Rotumääritelmä kuvailee weimarinseisojan väritystä seuraavasti: hopea,- kauriin- tai hiirenharmaa tai niiden väliltä oleva sävy[5]. Pää ja korvat usein hieman vaaleammat. Punertavankeltainen sävy on virhe, ruskeat merkit vakava virhe. Kirsu ja huulet lihanväriset, kynnet tumman tai vaalean harmaat, silmät pennulla taivaansiniset ja aikuisella koiralla vaalean tai tumman meripihkan väriset. Vain pienet valkoiset merkit rinnassa tai varpaissa sallitaan.[5]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weimarinseisojan tulee olla monipuolinen, helposti koulutettava ja innokas metsästyskoira. Sen hajuaistin pitäisi olla erinomainen ja etsintätyöskentelyn järjestelmällistä ja sinnikästä, ei kuitenkaan liian kiihkeää. Rotu on luonteeltaan terävä. Sen laukauksen jälkeinen metsästystyöskentely on erinomaista. Weimarinseisoja osoittaa riistan seisomalla, tarttuu ammuttuun riistaan ja noutaa vedestä. Vahtikoirana weimarinseisoja ei ole aggressiivinen.[5] Weimarinseisoja leimautuu tyypillisesti yhteen ihmiseen tai perheeseen voimakkaasti ja on vieraita kohtaan pidättyvä. Rodulla on vahtimis- ja suojeluvietti.[7]

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weimarinseisojia läheisesti muistuttavia koiria on 1600- ja 1700-lukujen maalauksissa. Rodun syntyä edeltäneestä varsinaisesta kasvatustoiminnasta varhaisin tieto on 1800-luvun alulta. Suurherttua Kaarle Augustin uskotaan tuoneen metsästysretkiltään harmaita metsästyskoiria Böömistä hallitsemaansa Thüringeniin. Hän asui Weimarin kaupungissa runsaasta riistastaan kuuluisan Erfurtin alueella. Weimarinseisojan edeltäjät soveltuivat älynsä, urheilullisuutensa ja lujan luonteensa ansiosta hyvin suurriistan metsästykseen. Kaarle August kehitti weimarinseisojan vain lähipiirinsä, hovinsa ja suosikkiensa käyttöön. Sittemmin rotua alkoivat kasvattaa pääasiassa metsästäjät ja riistanvartijat. Alun perin weimarinseisojassa oli runsaasti jälkikoiran ominaisuuksia, mutta metsästystapojen muututtua siihen alettiin risteyttää kanakoiria. Risteytysten käyttö jalostuksessa päättyi rodun virallistamiseen.[8]

Saksan weimarinseisojakerho perustettiin Erfurtissa vuonna 1897. Edeltävänä vuonna oli aloitettu rodun suunnitelmallinen jalostus ja rotukirjan ylläpito. Ensimmäisen varsinaisen rotumääritelmän laativat yhteistyössä Saksan ja Itävallan weimarinseisojakerhot ja se otettiin käyttöön vuonna 1935.[8]

Käyttötarkoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riistaa seisova weimarinseisoja.

Weimarinseisoja on älykäs ja innokas metsästyskoira, joka soveltuu myös suurriistan metsästykseen. Sen haku on verrattain rauhallista ja suppeaa. Metsästyksen lisäksi weimarinseisojaa on käytetty myös poliisikoirana ja pelastuskoirana. Rodulla on vahti- ja suojelutaipumus.[8]

Kanta ja jalostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkäkarvainen weimarinseisojanarttu pentuineen.

Weimarinseisoja ei ole koskaan ollut kovin suosittu rotu. Eniten niitä on rekisteröity Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Australiassa. Suomeen ensimmäinen weimarinseisoja rekisteröitiin vuonna 1969 ja 2000-luvulla pentueita on syntynyt keskimäärin neljä vuodessa.[8] Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi weimarinseisojan pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.[6] Lyhytkarvaisen ja pitkäkarvaisen weimarinseisojan risteytys on sallittua ilman erityislupaa Ruotsissa ja Australiassa.[9]

Weimarinseisojan kotimaassa Saksassa lyhytkarvaisen weimarinseisojan suosio on noussut 1990-luvulta 2000-luvulle kaksinkertaiseksi ja vuonna 2005 rekisteröitiin ennätysmäärä, 516 yksilöä. Pitkäkarvaisen muunnoksen suosio on pysynyt omalla tasollaan noin 150 rekisteröinnillä vuosittain.[10]

Saksassa weimarinkoirajalostuksessa korostetaan koiran terveyttä ja erityisesti oikeanlaista rodunomaista luonnetta. Lisäksi koiran rakenteen ja karvanlaadun tulee olla arvioitu ja arvosanaltaan vähintään hyvä. Weimarinseisoja on toistaiseksi ainoa saksalainen metsästyskoirarotu, jonka luonne testataan erillisenä osa-alueena rotukohtaisella luonnetestillä ja metsästyskokeissa. Suunnitellun pentueen sukutaulussa ei saa esiintyä samoja yksilöitä tai niiden täyssisaruksia kolmessa ensimmäisessä polvessa; neljännessä polvessa saa esiintyä sama yksilö tai sen täyssisarus vain kaksi kertaa. Lisäksi sukusiitosta torjutaan rajoituksella, joka sallii uroksen käytön kahden vuoden aikana korkeintaan viiden pentueen isänä. Jalostukseen käytettävistä koirista kerätään verinäyte rodun DNA-pankkiin. Lonkkakuvauksen tuloksen on oltava jalostuskoirilla B2 tai parempi.[11]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 9 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2015–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet.[2] Weimarinseisojan tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa kyynärniveldysplasia, lonkkaniveldysplasia, mahalaukunkiertymä, dilatoiva kardiomyopatia, atopia ja allergiat.[12]

Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 6 %:lla rodun edustajista.[13] Noin 76 %:lla weimarinseisojista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 5 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[14] Weimarinseisojan PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto.[15][16]

Mahalaukunkiertymä on koirilla esiintyvä tila, jossa mahalaukku kiertyy itsensä ympäri. Mahalaukunkiertymä on erittäin vakava sairaus ja vaatii aina välitöntä eläinlääkärin hoitoa. Weimarinseisoja on mahalaukunkiertymän riskirotu[17] ja sairaus on yksi rodun yleisimmistä kuolinsyistä.[2]

Rodulla esiintyy hieman dilatoivaa kardiomyopatiaa (DCM) ja Iso-Britanniassa sydänsairaudet ovat rodun neljänneksi yleisin kuolinsyy. Dilatoiva kardiomyopatia on sydänlihaksen rappeutumissairaus, joka johtaa sydämen laajenemiseen ja supistumiskyvyn laskuun. Joskus ensimmäinen oire on rytmihäiriöperäinen äkkikuolema.[12]

Rodulla esiintyy myös furunkuloosia, atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä.[12] Atopiassa ja ruoka-aineyliherkkyydessä elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.[18]

Weimarinseisojilla on keskimääräistä koirarotua suurempi alttius mastsolukasvaimille. Mastsolukasvain on koirien yleisin pahanlaatuinen ihosyöpä, joka saa alkunsa elimistön immuunipuolustukseen osallistuvista syöttösoluista.[19]

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Weimarinseisojat ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Weimarinseisojan jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 26 %.[20][21]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. 1 2 3 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2015-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  3. ↑ http://www.petsie.fi/weimarinseisoja (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ http://tapamuista.com/article/weimarinseisoja[vanhentunut linkki]
  5. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Rotumääritelmä Weimarinseisojat (PDF) (FCI:n rotumääritelmä, virallinen suomennos) Suomen Kennelliitto. Viitattu 19.4.2026.
  6. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  7. ↑ Jalostuksen tavoiteohjelma 2011–2015, s. 46
  8. 1 2 3 4 Jalostuksen tavoiteohjelma 2011–2015, s. 4–5
  9. ↑ Jalostuksen tavoiteohjelma 2011–2015, s. 16
  10. ↑ Jalostuksen tavoiteohjelma 2011–2015, s. 12
  11. ↑ Jalostuksen tavoiteohjelma 2011–2015, s. 13
  12. 1 2 3 Weimarinseisojen Jalostuksen Tavoiteohjelma 2022-2026 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 19.4.2026.
  13. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  14. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  15. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
  16. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  17. ↑ Lawrence T. Glickman, Nita W. Glickman, Cynthia M. Pérez, Diana B. Schellenberg Gary C. Lantz: Analysis of risk factors for gastric dilatation and dilatation-volvulus in dogs. JAVMA, 1994, nro 9 VOL 204. Avma publications. Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Nina Mahlanen: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
  19. ↑ Rodríguez, J. et al.: Epidemiology of Four Major Canine Tumours in the UK: Insights From a National Pathology Registry With Comparative Oncology Perspectives. Veterinary and Comparative Oncology, 2026, 24. vsk, nro 1. doi:10.1111/vco.70056 (englanniksi)
  20. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  21. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 16.4.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Weimarinseisoja&oldid=24220157”