Ardennienajokoira

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ardennienajokoira
Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Belgian lippu Belgia/Ranskan lippu Ranska
Määrä Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika keskiajan alku/(nykymuodossa) 1900-luku
Alkuperäinen käyttö suurriistan ajo
Nykyinen käyttö metsästys
Elinikä 10-12 vuotta[1]
Muita nimityksiä Ardennenbracke
FCI-luokitus ei
Ulkonäkö
Paino 32–44 kg
Säkäkorkeus uros 53–62 cm, narttu 46–57 cm
Väritys black & tan, punainen mustalla satulalla, musta ja brindle

Ardennienajokoira on belgialaisranskalainen koirarotu, joka jalostettiin nykyiseen muotoonsa Saksassa. FCI ei ole tunnustanut sitä, mutta Verein Ardennenbracke e.V:n julkaiseman rotumääritelmän mukaan se kuuluisi luokitukseltaan ryhmän 6 (Ajavat ja jäljestävät koirat) alajaostoon 1.2 eli Keskikokoisiin ajokoiriin.[2]

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ardennienajokoira on lyhyt- ja sileäkarvainen, keskikokoinen ajokoira. Sallitut värit ovat musta punaruskein merkein (black & tan); kauriinpunainen, jossa tulee olla musta satula (selän peittävä kuvio) tai mantteli (satulaa laajemmas ulottuva musta alue); yksivärinen musta; tai tiikeriraitainen (brindle). Urosten säkäkorkeus on 53–62 cm ja narttujen 46–57 cm[2], paino vaihtelee sukupuolesta riippumatta 32–44 kg välillä[1], joskin urosten keskiarvoksi on määritelty 33 kg ja narttujen 20 kg[3].

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ardennienajokoira on rauhallinen, voimakasluonteinen, tarkkavainuinen ja ystävällinen. Se on perheelleen omistautunut ja pitää lapsista. Sillä on voimakas metsästysvietti ja kauaskantoinen ääni.[1]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajanlaskun alussa Loiren ja Rhônen alueille asettuneet keltit toivat mukanaan Keski-Eurooppaan erityisen tehokkaan metsästyskoiran, joka kykeni jäljittämään riistaa erinomaisen vainunsa avulla tehokkaammin kuin paikalliset ajokoirat. Nämä koirat edustivat joko kelttienvinttikoiraa tai tästä kehittynyttä ajokoirien kantarotua nimeltä sergusie. Belgian Ardenneilla eläneet munkit jalostivat niistä Keskiajan alkupuolella suurriistaa ajavan saint hubertuksenkoiran, josta tuli suosittu myös muissa maissa ja joka tunnetaan nykyisin mm. vihikoiran kantarotuna. Saint hubertuksenkoiran alkuperäisimpänä tyyppinä pidetään ”ardennenbracke”-muunnosta, jonka nykyinen muoto tämän päivän ardennienajokoira on.[1] Myös sukupuuttoon kuollut ardennienbassetti lienee joko läheistä sukua jälkimmäiselle tai vaihtoehtoisesti jopa sen edeltäjä.

Nykyisen rodun systemaattinen kasvatus alkoi vuonna 1989 Saksassa, minkä vuoksi rotumääritelmä tunnustaa alkuperämaaksi ainoastaan Saksan. Vuonna 2009 perustettiin ensimmäinen rotujärjestö, Verein Ardennenbracke e.V, joka julkaisi ensimmäisen rotumääritelmän 11. heinäkuuta 2011.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Becker, I. (2013). Hunderassen - Alle Hunderassen dieser Welt (eBook). Kai Bruchmann. ISBN978-3-00-037374-9.
  2. a b c Dietz, A. (11.7.2011). Rassestandard. Verein Ardennenbracke e.V. Viitattu 15.8.2013.
  3. Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer, s. 155. Kosmos: Stuttgart.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]