Pinseri (koirarotu)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pinseri

Bvdb-duitse pincher.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity 2 534[1]
Rodun syntyaika viimeistään 1800-luvun lopulla
Alkuperäinen käyttö rottakoira
Nykyinen käyttö vahtikoira, seurakoira
Muita nimityksiä pinsu
FCI-luokitus ryhmä 2,
jaos 1
#184
Ulkonäkö
Paino 14-20 kg
Säkäkorkeus 45–50 cm
Väritys ruskean eri sävyt, musta ruskein merkein

Pinseri on saksalainen koirarotu, joka snautserin tavoin polveutuu vanhoista eurooppalaisista suokoirista. Pinseri kuuluu FCI roturyhmään 2 eli Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat. Vuonna 2011 pinsereitä rekisteröitiin Suomessa 75 kappaletta.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinseri on ulkomuodoltaan neliömäinen keskikokoinen koira. Säkäkorkeus on 45–50 cm. Pinserin turkki on lyhyt ja karva on tiivistä. Suomessa sallittuja värejä ovat punainen ja musta punaisin merkein. Pinserin korvat ovat eteenpäin taittuneet. Aikaisemmin korvat ja häntä typistettiin. Pinsereitten harvinainen väri on suklaanruskea punaisin merkein. Alun perin rodussa esiintyi lukuisa määrä eri värejä, jotka Saksassa on sitten yksi toisensa jälkeen kielletty.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan pinseri on eloisa, ystävällinen, vilkas ja tarkkaavainen, erittäin mukavuudenhaluinen ja lämpöä rakastava. Useimmat pinserit inhoavat kylmää ilmaa ja sadetta ja vanhemmiten nukkuvat mieluiten pitkään aamulla. Siltä löytyy myös vahtimis- ja riistaviettiä. Pinseri ei ole herkkähaukkuinen. Pinserien luonteissa esiintyy kuitenkin melko laajaa vaihtelua, osittain siksi että se on erittäin herkkä ympäristövaikutteille ja sen pentuajan kokemuksilla ja kohtelulla on huomattava merkitys aikuisen koiran luonteen kehittymisessä.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinseri on suhteellisen terve rotu. Silmäsairauksista pinsereillä esiintyy perinnöllistä harmaakaihia (HC) ja PHTVL/PHPV:a. Jonkin verran esiintyy lievää lonkkaniveldysplasiaa (C-lonkat), joka ei rodun terveen rakenteen vuoksi aiheuta koiralle ongelmia. Pinsereille tyypillisiä vaivoja ovat rokotusreaktiot ja iho-ongelmat.

Pinserin pentuja

Harrastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinserin koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Pinseri oppii nopeasti mutta ei ole kovin miellyttämisenhaluinen, ja sen koulutus vaatii oikean motivointitavan löytämistä. Nykyiset pinserit sopivat erinomaisesti agilityyn, ja kärsivällinen omistaja saa oppivaisesta pinseristä myös hyvän TOKO- tai palveluskoiran. Pinserit menettivät palveluskoirarodun kilpailuoikeudet vuoden 2007 alusta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin pinseri ja snautseri olivat sama rotu eli lyhyt- ja karkeakarvainen pinseri. Sittemmin rodut eriytettiin keinotekoisesti ja valittiin muutama sallittu väri kummallekin karvanlaadulle, mikä kavensi rotujen jalostuspohjaa huomattavasti. Saksan Koirarotujen yhdistys julkaisi pinserin rotumääritelmän seikkaperäisesti vuonna 1881. Vuosisatojen ajan pinsereitä käytettiin Saksassa rotta- ja tallikoirina. Rotu oli kuolla sukupuuttoon toisen maailmansodan aikana, mutta se saatiin kuitenkin pelastettua muutamien sodasta selvinneiden yksilöiden ja suurikokoisten kääpiöpinsereiden avulla. Pinseri ei ole sen jälkeen levinnyt vielä laajalle. Rotua on pyritty jalostamaan snautseri- ja dobermanniristeytyksillä, mikä on parantanut kannan terveyttä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta pinseri.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2016)