Siirry sisältöön

Tanskandoggi

Wikipediasta
Tanskandoggi
Avaintiedot
Alkuperämaa  Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity 10 494[1]
Rodun syntyaika rotumääritelmä vuodesta 1880
Alkuperäinen käyttö suurriistan metsästys ja suojelu
Nykyinen käyttö seura-, vartio- ja suojelukoira
Elinikä keskimäärin 7 vuotta[2]
Muita nimityksiä Deutsche Dogge, dogue allemand, Great Dane, gran danés, saksa dogi, alano, doggi, tanskis, koiramaailman Apollo
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat
#235
Ulkonäkö
Paino 50–90 kg
Säkäkorkeus uros 80-90 cm
narttu 72-84 cm[3]
Väritys keltainen, brindle, harlekiini, mantteli, platten, musta tai sininen

Tanskandoggi (saks. Deutsche Dogge) on alun perin saksalainen koirarotu. Se on Saksan kansallisrotu[4] ja Pennsylvanian virallinen osavaltiokoira vuodesta 1965 lähtien. Jälkimmäinen nimitys johtuu siitä, että kuvernööri William Pennillä oli tanskandoggi.[5]

Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis glaucus[6] sekä Canis danicus major.

Rotu oli vuonna 2025 Suomen 64. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 100–200 tanskandoggia.[7]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskandoggi on irlanninsusikoiran (urokset korkeampia, nartut matalampia) ohella kaikkein korkein koirarotu. Se luokitellaan molossityyppisiin koiriin, ja se on voimakasrakenteinen ja ryhdikäs. Karvapeite on lyhyt, tiheä ja kiiltävä. Säkäkorkeuden on oltava nartulla vähintään 72 cm ja uroksella 80 cm, mutta yleensä nämä mitat ylittyvät selvästi. Narttu painaa tavallisesti 53–75 kg ja uros 67–93 kg. Rungon pituus (rintalastasta istuinluihin) saa uroksilla olla korkeintaan 5 % ja nartuilla korkeintaan 10 % säkäkorkeutta suurempi.[3]

FCI:n rotumääritelmä sallii tanskandoggeilla kolme väriryhmää: keltaiset (soopeli ja fawn) ja juovikkaat, harlekiinit ja mustat, sekä siniset.[3]

Keltaisen (soopelin) ja juovikkaan (brindlen) tanskandoggin keltaisen karvan tulisi olla sävyltään vaaleasta syvään kullankeltaiseen. Molemmilla musta maski on toivottava ja valkoiset merkit ei-toivottavia. Juovikkaalla tanskandoggilla juovien tulisi olla mahdollisimman selkeät, kylkiluiden suuntaiset ja säännölliset mustat juovat, joiden ei tulisi näyttää haalistuneilta.[3]

Harlekiinin tanskandoggin tulisi olla mustavalkokirjava, jolla rosoreunaisia puhtaan mustia läiskiä puhtaanvalkoisella pohjalla. Läiskien tasainen jakautuminen rungolle on toivottavaa, samoin se, ettei valkoisella osuudella esiinny minkäänvärisiä pilkkuja. Mustien alueiden tulisi olla väriltään mustia ilman harmaita tai rusehtavia sävyjä. "Harmaaharlekiiniksi" kutsutaan merleä, jossa kuvatunlaisia mustia läiskiä harmaalla pohjalla. Väritys ei ole toivottu muttei myöskään hylättävä. Näiden kahden välimuoto on puolestaan "posliiniharlekiini", harmaaharlekiini koira valkoisin merkein.[3]

Mustan tanskandoggin tulee olla kiiltävän musta ilman kellertävää, ruskeaa tai sinistä sävyä. Valkoiset merkit rinnassa ja raajoissa sallitaan. Manttelivärinen on mustavalkea koira, jolla kuono, kurkku, rinta, vatsa, raajat ja hännänpää voivat olla valkoiset.[3]

Sinisen tanskandoggin tulee olla puhtaan teräksensininen ilman kellertävää tai mustansinistä sävyä. Valkoiset merkit rinnassa ja käpälissä sallitaan.[3]

Muita rodussa esiintyviä värityksiä (joita ei kuitenkaan hyväksytä rotumääritelmässä) ovat muut kuin mustapohjaiset manttelivärit, muut kuin mustapohjaiset harlekiinit – erityisesti posliini- ja harmaaharlekiini – sinivivahteinen soopeli, sinibrindle ja kokovalkoinen.

Värien jalostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolme tanskandoggia, keltainen, brindle ja harlekiini, vuonna 1919 julkaistussa kirjassa.

Suomessa väriryhmien sisäiset risteytykset ovat sallittuja kaikissa muissa tapauksissa paitsi kahden harlekiinin välillä. Eri väriryhmien välisiin risteytyksiin vaaditaan Suomen Tanskandoggi ry:ltä anottu poikkeuslupa sinisiä ja mustia koiria lukuun ottamatta, joita saa yhdistää ilman eri lupaa, kunhan yhdistelmän mustan koiran sukutaulussa ei esiinny muunvärisiä kuin mustia tai sinisiä yksilöitä kolmessa viimeisessä sukupolvessa.[8] Väriyhdistelmärajoitusten tarkoituksena on välttää ei-toivotun väristen tai ei-toivottuja tekijöitä kantavien vaikkakin hyväksytyn väristen pentujen syntyminen. Esimerkiksi sinisen ja keltaisen yhdistäminen voisi tulevissa sukupolvissa johtaa sinipigmenttisten keltaisten koirien syntymiseen.

Ilman erillistä lupaa sallitaan seuraavat yhdistelmät:

  • keltainen x keltainen
  • keltainen x brindle
  • brindle x brindle
  • sininen x sininen
  • sininen x musta (jonka kolmen polven sukutaulussa ainoastaan mustia ja/tai sinisiä koiria)
  • musta x musta
  • musta x harlekiini

Suomen Kennelliiton hallituksen tekemän päätöksen perusteella missään rodussa ei saa risteyttää keskenään kahta merleä. Tanskandoggilla tämä sääntö tarkoittaa myös harlekiinia, joka on geneettisesti lisätekijän muuntama merle.[8]

Lisäksi valkoisten tai lähes valkoisten, vähäiset harlekiini-merkit omaavien haaleapigmenttisten koirien jalostuskäyttöön hyväksymistä varten edellytetään kuuroutta mittaava BAER-testi[8], sillä kuurous on kokovalkoisilla tai muutoin fenotyypiltään valkoisilla (edellä mainittu vähäiset merkit omaava valkovoittoinen, jonka silmät ovat yleensä siniset ja pigmentti vähäinen[8]) koirilla rodusta riippumatta yleistä.

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltainen tanskandoggi romanialaisessa postimerkissä.

Rotumääritelmä kuvaa tanskandoggi ystävälliseksi ja lempeäksi. Rotu voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan. Tanskandoggi on helposti käsiteltävä ja rauhallinen seura- ja perhekoira, jolla on korkea ärsytyskynnys.[3]

Tanskandoggi sopii käyttötarkoitukseltaan moneen eri harrastukseen, mutta eniten rodulla harrastetaan näyttelyitä ja tokoa. Niitä käytetään myös vahtikoirina, metsästyskoirina ja jopa agilitykoirina huolimatta suuresta koosta.[9]

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tanskandoggi vuodelta 1910.
Otto von Bismarck koiriensa Tyras II:n ja Rebeccan kanssa vuonna 1891.
Piirros saksalaisista doggeista Perlestä ja Faustista vuodelta 1889.
Tanskandoggi Nero vuodelta 1879.

Tanskandoggin kaltaisia koiria on ollut olemassa jo vuosituhansien ajan. Nykyisen Saksan alueella tiedetään pidetyn suuria ja vahvarakenteisia koiria jo 600-luvulla. Niitä on käytetty sotakoirina ja suurriistan metsästyksessä sekä myöhemmin ylhäisön suojelu- ja seurakoirina. Tanskandoggin jalostuksessa taustana on käytetty sekä vanhoja bullenbeissereita että villisikojen metsästyksessä käytettyjä koiria ja ajavia vinttikoiria. Alkujaan doggi-sanaa on käytetty tarkoittamaan suurta ja vahvaa koiraa, joka ei välttämättä ollut mitään rotua. Näyttelyyn tämäntyyppisiä doggeja osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1863 rotunimillä ‘Dänische Dogge’ ja ‘Ulmer Dogge’. Tähän aikaan suurin osa doggeista oli sinisiä, mutta myös väritykseltään isabellanvärisiä ja laikukkaita eli harlekiineja esiintyi jonkin verran. Vuonna 1878 rodusta kiinnostuneet kasvattajat kokoontuivat Berliinissä ja antoivat rodulle nimen ‘Deutsche Dogge’ eli saksandoggi. Rodun rotumääritelmä vahvistettiin Saksassa tuomareiden kokouksessa vuonna 1880. Kahdeksan vuotta myöhemmin perustettiin rodulle rotujärjestö, ‘Deutscher Doggen Club 1888 e.V. (DDC)’.[10]

Yli sata vuotta vanha nimitys tanskandoggi (great dane, ’suuri tanskalainen’) juontaa juurensa ranskalaiseen luonnontieteilijä Buffoniin (1707–1788) ja hänen keksimäänsä tieteelliseen nimeen canis danicus major, joka johtui siitä että hänen elinaikanaan Tanskassa kasvatettiin erityisen vahvarakenteisia koiria.[10]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin seitsemän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2011–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, luuston ja nivelten sairaudet, sydänsairaudet sekä maksan- ja ruoansulatuskanavan sairaudet.[2] Tanskandoggin merkittävimpiä terveysongelmia ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia dilatoiva kardiomyopatia, mahalaukunkiertymä, silmäluomen kiertyminen ulospäin, osteokondroosi ja erilaiset syövät.

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 63 %:lla tanskandoggeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 7 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[11] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 11 %:lla rodun edustajista.[12]

Sydänsairauksista huolestuttavin on dilatoiva kardimyopatia. Dilatoiva kardiomyopatia on sydänlihaksen sairaus, jossa sydämen vasen kammio laajenee ja sen pumppauskyky heikkenee. Sairaus saattaa johtaa sydämen vajaatoimintaan ja sitä myöten koiran menehtymiseen. Sairautta esiintyy kaikenikäisillä koirilla, painottuen kuitenkin hieman vanhempiin koiriin.[13] Tanskandoggien PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja sydänlausunto.[14][15]

Rodun syvärintaisuus tekee siitä alttiin mahalaukunkietymälle. Mahalaukun kiertyminen sulkee mahansuun ja mahanportin niin, ettei mahalaukun sisältö pääse kulkemaan mihinkään suuntaan. Koiralle tulee vakavia hengitys- ja verenkiertovaikeuksia ja se joutuu sokkiin. Jos koiraa ei saada nopeasti eläinlääkärin hoitoon, se monesti menehtyy kiertymään. Leikkauksellakaan ei saada välttämättä pelastettua mahalaukunkiertymään sairastunutta koiraa.[13]

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy jonkun verran liian suurta luomirakoa ja silmäluomen ulospäin kiertymistä.[16] Syövistä tanskandoggeilla esiintyy erityisen paljon osteosarkoomaa.[17][18]

Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö. Osteokondroosin syntymiseen voivat vaikuttaa perintötekijöiden lisäksi myös nopea kasvu ja massan lisääntyminen. Suurin riski sairauteen on jättikokoisilla koiraroduilla. Tanskandoggeilla esiintyy erityisesti polvinivelen osteokondroosia.[19]

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Tanskandoggit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Tanskandoggin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 21 %.[20][21]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2016)
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
  4. ↑ http://www.dogstrust.org.uk/az/g/greatdane/default.aspx Viitattu 8.4.2012.
  5. ↑ Pennsylvania State Dog | Great Dane 7.5.2014. State Symbols USA. Viitattu 31.5.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 152. Chatto & Windus: Piccadilly.
  7. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  8. 1 2 3 4 Jalostusohjesääntö. Suomen Tanskandoggi ry. Viitattu 3.1.2014.
  9. ↑ FAQ Suomen Tanskandoggi ry. Viitattu 2.3.2026.
  10. 1 2 Rodun historia Suomen Tanskandoggi ry. Viitattu 2.3.2026.
  11. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  12. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  13. 1 2 Terveys Suomen Tanskandoggi ry. Viitattu 2.3.2026.
  14. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  15. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
  16. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
  17. ↑ Jane M. Dobson: Breed-Predispositions to Cancer in Pedigree Dogs. ISRN Veterinary Science, 17.1.2013, 2013. vsk, s. 1–23. PubMed:23738139 doi:10.1155/2013/941275 ISSN 2090-4460 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  18. ↑ Dan G. O’Neill, Grace L. Edmunds, Jade Urquhart-Gilmore, David B. Church, Lynda Rutherford, Matthew J. Smalley, Dave C. Brodbelt: Dog breeds and conformations predisposed to osteosarcoma in the UK: a VetCompass study. Canine Medicine and Genetics, 27.6.2023, 10. vsk, nro 1, s. 8. PubMed:37365662 doi:10.1186/s40575-023-00131-2 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  19. ↑ Mäki Katariina: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 2.3.2026.
  20. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  21. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tanskandoggi Wikimedia Commonsissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tanskandoggi&oldid=24108358”