Kromfohrländer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kromfohrländer

Kromfohrlaender glatt.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity noin 800[1]
Rodun syntyaika 1940-luku
Alkuperäinen käyttö seura- ja harrastuskoira
Nykyinen käyttö seura- ja harrastuskoira
Elinikä yli 10 vuotta
Muita nimityksiä länderi, lenderi, läntsy, kromi
FCI-luokitus ryhmä 9, alaryhmä 10
Ulkonäkö
Paino urokset 11–16 kg, nartut 9–14 kg
Säkäkorkeus 38–46 cm
Väritys valkoinen ruskein merkein

Kromfohrländer on keskikokoinen saksalainen koirarotu. Rotuna kromfohrländer on varsin nuori: se kehitettiin roturisteytyksen tuloksena 1940- ja 1950-luvuilla. Kromfohrländer kuuluu FCI:n roturyhmään 9 eli seura- ja kääpiökoiriin.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kromfohrländer on keskikokoinen, korkeuttaan pidempi ja melko kevytrakenteinen koira. Rodusta on olemassa karkeakarvainen ja sileäkarvainen muunnos. Karva on molemmilla tiheää ja lyhyehköä (korkeintaan 7 cm), mutta laadultaan erilaista. Aluskarva on lyhyttä ja pehmeää. Nahka ja karva ovat tiiviisti rungonmyötäiset, raajat lihaksikkaat. Korvat ovat kolmionmuotoiset ja taittuneet. Häntä on keskipitkä ja kaareva, liikkeessä se nousee selän päälle.

Karkeakarvaisen kromfohrländerin tunnusmerkki on parta, jota sileäkarvaisella kromfohrländerillä ei ole. Sileäkarvaisella koiralla karva muodostaa hapsuja raajoihin ja häntään; lisäksi korvissa ja rinnassa karva on pidempää. Väriltään kromfohrländer on valkoinen ruskein merkein. Koiralla on merkit pään molemmin puolin korvista poskiin asti sekä lisäksi suurikokoisia laikkuja tai satulanmuotoinen kuvio selässä. Kuonosta otsaan tai niskaan asti kulkee valkoinen piirto. Merkkien väri vaihtelee ruskean eri sävyissä. Aluskarva voi olla myös ruskeaa, jolloin karvojen päät voivat olla mustat.

Suomessa on kasvatettu ainoastaan karkeakarvaisia kromfohrländereitä[2].

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kromfohrländer on aktiivinen ja toiminnanhaluinen koira. Se oppii helposti, mutta osaa olla myös itsepäinen. Vieraisiin eläimiin ja ihmisiin kromfohrländer suhtautuu usein varautuneesti: pennun huolellinen sosiaalistaminen on tärkeää, jotta arkuudelta ja muilta luonneongelmilta vältytään. Arkuus ja aggressiivisuus eivät ole toivottavia ominaisuuksia. Riistaviettiä rodulla ei juuri ole.

Oppivaisena ja innokkaana rotuna kromfohrländer sopii hyvin erilaisiin koiraharrastus- ja urheilulajeihin. Sopivia lajeja ovat agility ja toko, mutta myös metsästysjäljestys ja rauniokoulutus. Erityisesti agilityssä rotu on menestynyt hyvin MM-tasolle asti. Rodulla ei ole palveluskoiraoikeuksia.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karkeakarvainen kromfohrländer

Kromfohrländer on kehitetty 1940-luvulla karkeakarvaisen kettuterrierin ja todennäköisesti bretagnengriffonin tai grand griffon vendéen -rodun vahinkoastumisen tuloksena. Rodun ensimmäinen kasvattaja oli Nordrhein-Westfalenissa Krom Fohrin alueella asunut Ilse Schleifenbaum, joka ihastui pentueeseen ja alkoi kehittää rotua. Kansainvälinen koiranjalostusliitto FCI hyväksyi rodun vuonna 1955.[2]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Populaation pienestä koosta huolimatta kromfohrländer on melko terve rotu. Mitään tiettyjä rodulle ominaisia sairauksia ei ole. Rodulla esiintyviä perinnöllisiä sairauksia ovat harmaakaihi, epilepsia ja digitaalinen hyperkeratoosi eli ihon sarveiskerroksen liiallinen kasvu. Saksalaisen rotujärjestön tutkimuksessa 17 % kyselyyn vastanneiden koirist sairasti epilepsiaa ja 6 % hyperkeratoosia. Osallistuneet koirat olivat kuitenkin keski-iältään melko nuoria, ja epilepsiaoireet ilmenevät usein vasta aikuisiällä. Jalostuksella pyritään vähentämään perinnöllisten sairauksien määrää.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kromfohrländer.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 29.7.2008)
  2. a b c Suomen Kromfohrländer ry: Jalostuksen tavoiteohjelma 2007–2011 Suomen Kromfohrländer ry. Viitattu 29.7.2008.