Siirry sisältöön

Karkeakarvainen saksanseisoja

Wikipediasta
Karkeakarvainen saksanseisoja
Avaintiedot
Alkuperämaa  Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity 10 108[1]
Alkuperäinen käyttö metsästys
Nykyinen käyttö metsästys
Elinikä keskimäärin 10 vuotta[2]
Muita nimityksiä Deutsch Drahthaar, German Wire-haired Pointing Dog, chien d'arret allemand a poil dur, perro de muestra alemán de pelo duro, saksa karmikarvaline linnukoer
FCI-luokitus ryhmä 7 Seisovat lintukoirat;
alajaos 1.1 Mannermaiset ”braque”-tyyppiset
#98
Ulkonäkö
Säkäkorkeus urokset 61–68 cm ja nartut 57–64 cm
Väritys valkopohjainen ruskein merkein, valkopohjainen mustin merkein, ruskea päistärikkö, musta päistärikkö tai kokoruskea

Karkeakarvainen saksanseisoja (saks. Deutsch Drahthaar) on alun perin saksalainen koirarotu, joka on syntynyt risteyttämällä villakoirapointtereita, korthalsingriffoneita, harjaskarvaisia seisojia ja lyhytkarvaisia saksanseisojia. Karkeakarvainen saksanseisoja on laajimmalle levinnyt karkeakarvainen metsästyskoirarotu.[3]

Rotu oli vuonna 2025 Suomen 61. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–400 karkeakarvaista saksanseisojaa.[4]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uroksen säkäkorkeus on 61–68 cm ja nartun 57–64 cm. Pää on melko pitkä, kallo leveä ja kuono voimakas. Silmien tulee olla tummat ja kirkkaat, korvien keskipitkät ja riippuvat. Rintakehä on syvä ja melko leveä. Karkeakarvainen saksanseisoja on neliömäinen, korkeintaan 3 cm korkeuttaan pitempi. Häntä ulottuu kintereeseen asti. Karvan tulee olla karkeaa, rungonmyötäistä ja sormilla koettaessa selvästi kierteistä. Karvanpeitteen tulee olla peittävää. Koiralla tulee olla pohjavillaa. Karkeakarvaisen saksanseisojan rodullisia tuntomerkkejä ovat myös tuuhea parta ja kulmakarvat. Väri on joko valkopohjainen ruskein merkein, valkopohjainen mustin merkein, ruskea päistärikkö, musta päistärikkö tai kokoruskea. [5]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun metsästysvietti on erittäin voimakas. Koska rodulla ei tule olla vahtimistaipumuksia, se on ystävällinen vieraidenkin ihmisten kanssa. Tasapainoisesta luonteesta johtuen karkeakarvainen saksanseisoja on lempeä perhekoira.[6][3]

Metsästyskäyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karkeakarvainen saksanseisoja on saanut mainetta uupumattomana ja rohkeana metsästäjänä kaikenlaisessa maastossa. Se on monipuolinen metsästyskoira, joka sopii hyvin kaiken riistan metsästykseen. Riistatilanteissa, myös pienpetojen kanssa, sen tulee olla peloton ja varma. Vesilintujahdissa rotu on mainio. Se noutaa pudotetun riistan ja kerää usein talteen myös muiden sorsastajien haavoittamat tai löytämättä jääneet linnut. [6][3]

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karkeakarvainen saksanseisoja on karkeakarvainen kanakoira. Sen jalostus alkoi 1800-luvun lopulla korthalsingriffonista. Tavoitteena oli luoda varmaluonteinen ja tehokas karkeakarvainen saksalainen metsästyskoira. Villakoirapointterista, korthalsingriffonista, harjaskarvaisesta saksanseisojasta sekä lyhytkarvaisesta saksanseisojasta on syntyi lyhyessä ajassa metsästyskoira, joka monipuolisuutensa ansiosta soveltuu kaikenlaisiin metsästysolosuhteisiin.[3]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karkeakarvainen saksanseisoja

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Karkeakarvaisten saksanseisojien keskimääräistä elinikää laskee merkittävästi nuorille koirille sattuneet tapaturmat. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä maksan- ja ruoansulatuskanavan sairaudet.[2]

Rodun lonkkatilannetta voidaan pitää oikein hyvänä. Noin 88 %:lla karkeakarvaisista saksanseisojista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 2 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[7] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy vain 5 %:lla rodun edustajista. [8] Karkeakarvaisten saksanseisojien PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto.[9][10]

Rodussa on esiintyy harvemmin myös välimuotoisia lanne-ristinikamia, epilepsiaa, hammaspuutoksia ja autoimmuunisairauksia.[11]

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Saksanseisojat ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Saksanseisojan jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 18 %.[12][13]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  3. 1 2 3 4 Karkeakarvainen saksanseisoja Saksanseisojakerho ry. 29.4.2025. Viitattu 24.2.2026.
  4. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä jalostus.kennelliitto.fi. Viitattu 22.2.2026.
  5. ↑ Rotumääritelmä Suomen Kennelliitto. Viitattu 24.2.2026.
  6. 1 2 Karkeakarvainen saksanseisoja | Hankikoira www.hankikoira.fi. Viitattu 24.2.2026.
  7. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  8. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  9. ↑ pevisa-ja-rotukohtaiset-erityisehdot Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
  10. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot Kennelliitto. 23.5.2018. Viitattu 22.2.2026.
  11. ↑ Karkeakarvainen saksanseisoja Jalostuksen tavoiteohjelma 2022-2026 Suomen kennelliitto ja Saksanseisojakerho ry. Viitattu 3.4.2026.
  12. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  13. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karkeakarvainen_saksanseisoja&oldid=23933870”