Elo (koira)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elo

Elo (Glatthaar).jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Määrä Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika 1987
Alkuperäinen käyttö seurakoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Muita nimityksiä Eloschaboro
FCI-luokitus ei
Ulkonäkö
Paino 22-35 kg
Säkäkorkeus 46-60 cm
Väritys mikä tahansa

Elo on nuori saksalainen koirarotu, jonka nimi on virallisesti rekisteröity tavaramerkki[1]. Sen jalostus on Elon Jalostus- ja Tutkimusjärjestön tiukassa valvonnassa.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäkarvainen muunnos

Eloa jalostetaan enemmän luonnetta kuin ulkonäköä silmällä pitäen, minkä vuoksi ulkonäkö vaihtelee koirasta riippuen. Tästä huolimatta rotumääritelmä mainitsee säkäkorkeudeksi 46–60 cm ja painoksi 22–35 kg. Runko on hieman korkeuttaan pidempi ja normaalisti selän ylle kiertynyt häntä töyhtömäinen (tuuhea). Korvat ovat pystyt, pörröiset, eräälle toisistaan asettuneet ja kärjistään hieman pyöristyneet.

Rodusta on kaksi muunnosta: pitkä- (virallisesti sileä-) ja karkeakarvainen, joista molemmilla on tiheä pohjavilla. Kaikki värit sallitaan, mutta erityisen arvostettu on valkoinen joko ruskein, punaisin, mustin tai harmain merkein.[2]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karkeakarvainen muunnos

Vuonna 1987 Marita ja Heinz Szobries risteyttivät eurasiereitaan vanhaenglanninlammaskoirien kanssa. He uskoivat että vaikka rodut olivat keskenään erittäin erilaisia, rotutyyppi ja rotujen kehityskaari olivat molemmilla samankaltaiset. Ne pennut joilla oli ainutlaatuisia piirteitä ja hyvä terveys valittiin jatkojalostukseen. Koska eurasiereja ei ollut riittävästi, risteytyksissä käytettiin myös chow chow'ta, samojedinkoiraa ja dalmatiankoiraa geenipohjan laajentamiseksi.

Jalostus on jatkunut ja pitkällä tähtäimellä se on keskittynyt sopivan luonteen säilyttämiseen perimässä. Nimi elo (alun perin eloschaboro) tulee kolmen rodun kirjaimista - eurasierin, vanhaenglanninlammaskoiran ja chow chow'n - ja sitä suojellaan Saksassa tavaramerkin avulla. Koirien jalostaminen elo-nimen alla sallitaan vain rodun perustajien myöntymyksestä.[3]

Eloa jalostetaan pääasiallisesti luonnetta ja käytöstä silmällä pitäen, tarkoituksena luoda mahdollisimman hyvä perhelemmikki.[4]

On olemassa myös niin kutsuttu Klein-Elo (pikku-elo) joka on jalostettu kiinanpalatsikoirasta ja erilaisista pienistä pystykorvista. Sitä kasvatetaan samoin periaattein samojen ihmisten toimesta.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karkea- ja pitkäkarvainen

Kuten kaikilla lukumäärältään pienillä roduilla, elon pieni populaatiokoko kasvattaa sisäsiittoisuuden ja sen seuraamusten riskiä, sekä myös perinnöllisten sairauksien säännöllistä esiintymistä. Rodulla on herkkyyttä distichiaan,[5] jossa sarveiskalvo saattaa vahingoittua.[6] Jotta koira voidaan hyväksyä jalostukseen, se tulee silmätutkituttaa ja lonkkakuvauttaa.

Saksassa on tehty geneettinen tutkimus, jossa on laskettu kantarotujen geenien osuus, sisäsiittoisuuskerroin ja suhdekertoimet, sekä kuolleena syntyneiden yksilöiden osuus pentueissa. Tutkimus myös osoitti että 96,5 % eloista oli läheistä sukua keskenään. Rotu koostuu 48% eurasierista, 23% vanhaenglanninlammaskoirasta ja 10% chow chow'sta. Sisäsiittoisuuskerroin on 12,04%.[7]

Merlsheimer[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs elo-kasvattaja risteytti koiriaan villakoiran kanssa ja antoi uudelle variaatiolle nimen merlsheimer. Se muistuttaa ulkonäöltään suuresti sekä sileäkarvaista eloa että eurasieria, ja luetaan pikemminkin designer-koiriin kuin varsinaiseksi roduksi.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Elo (dog)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elo (koira).