Siirry sisältöön

Dalmatiankoira

Wikipediasta
Dalmatiankoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Kroatia[1] (nimetty Kroatiaan kuuluvan Dalmatian mukaan)
Määrä Suomessa rekisteröity n. 8 500[2]
Rodun syntyaika mahdollisesti jopa kaksi tuhatta vuotta sitten
Alkuperäinen käyttö vaunukoira, vahtikoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä keskimäärin 10 vuotta[3]
Muita nimityksiä dalmatialainen, dalkku, dalmis, dallu, dalmatinski pas, dalmatinac, Dalmatian, dalmatien, Dalmatiner, dálmata, dalmaatsia koer
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 3 Sukulaisrodut
#153
Ulkonäkö
Paino urokset 27–32 kg, nartut 24–29 kg
Säkäkorkeus 54–61 cm
Väritys valkoinen pohjaväri mustin tai ruskein täplin

Dalmatiankoira (kroatiaksi dalmatinski pas) eli dalmatialainen (kroatiaksi dalmatinac) on vanha, mahdollisesti Kroatian[1] alueelta peräisin oleva keskikokoinen koirarotu, jonka tunnistaa helposti valkoisesta tummatäplikkäästä turkista. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 6 eli ajaviin ja jäljestäviin koiriin, vaikka rodulla ei enää nykyään ole metsästysominaisuuksia.[4]

Suomessa rotu oli 43. suosituin koirarotu vuonna 2025 ja vuosina 2021–2025 rotuun kuuluvia rekisteröitiin 200–300 koiraa.[5]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalmatiankoira on keskikokoinen, lihaksikas ja kestävätyyppinen koira. Sen säkäkorkeus on 54–61 cm ja paino 24–32 kg. Sukupuolileiman tulee olla selvä. Dalmatiankoiran turkki on lyhyt, karkea ja pohjaväriltään valkoinen. Turkki on helppohoitoinen eikä erityistä karvanlähtöaikaa ole, vaan karvaa lähtee ympäri vuoden. Kirsu on mustatäpläisillä koirilla musta ja ruskeatäpläisillä ruskea. Dalmatiankoiran käpälät ovat pyöreät ja tiiviit. Kynnet ovat joko valkoiset tai samanväriset kuin koiran laikut. Silmät ovat ruskeat tai siniset, tosin siniset silmät ovat joissakin maissa rotumääritelmän vastaiset. Korvat ovat ohuet ja pyöreäkärkiset, pää pitkänmallinen ja vahva.[6]

Dalmatiankoiran tunnusmerkki ovat valkoisessa turkissa olevat pyöreät, selvästi erottuvat mustat tai ruskeat (maksanväriset) laikut. Laikkujen tulisi olla jakautunut mahdollisimman tasaisesti eri puolille turkkia. Dalmatialaisen pilkut voivat olla myös vaaleankeltaiset (lemon) tai vaaleanoranssit (orange). Näitä rotumääritelmä ei kuitenkaan hyväksy. Virheeksi katsotaan myös sekavärisyys eli se, että koiralla on sekä ruskeita että mustia pilkkuja. Pennut syntyvät kokonaan valkoisina, pilkut ilmaantuvat 2-4 viikon iässä.[7]

Keskellä ruskealaikkuinen, laidoilla mustalaikkuinen

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on luonteeltaan ystävällinen ja vilkas. Ne rakastavat liikuntaa ja vaativat aktivointia. Dalmatiankoirat ovat tunnettuja uskollisuudestaan, hyvämuistisuudestaan ja kiltteydestään, eivätkä ne ole aggressiivisia, arkoja tai hermostuneita. Ne voivat olla hyvin innostuneita vieraita kohtaan, mutta käyttäytyvät silti ystävällisesti.

Monien muiden älykkäiden koirien tapaan dalmatiankoirille kannattaa antaa virikkeitä, tai ne saattavat touhuta itsekseen pahoin seurauksin. Dalmatiankoira on todella kestävä ja nopea juoksija ja tarvitsee paljon liikuntaa. Sopivia dalmatialaisen kanssa harrastettavia lajeja ovat esimerkiksi agility ja toko. Dalmatialainen on nopea oppimaan, ja sen motivoiminen mm. ruoan avulla on yleensä helppoa. Dalmatialainen on kohtalaisen voimakastahtoinen koira, joten yhteistyön eteen joutuu näkemään jonkin verran vaivaa. Kekseliäs koirarotu keksii myös mieluusti omia variaatioita jo opetetuista asioista. Dalmatialaisen voi kouluttaa myös pelastuskoiraksi tai näyttelykoiraksi.[8]

Dalmatialainen sopii myös perhekoiraksi, mutta sen peruskoulutusta ei tule laiminlyödä. Dalmatialainen ei automaattisesti ole lapsiystävällinen, vaan vaatii kuitenkin kaikkien muiden koirien tapaan totuttelua lapsiin. Yleisesti hyvin sosiaalisena koirana se touhuaa mieluusti kaikenikäisten kanssa.

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dalmatiankoira romanialaisessa postimerkissä.

Dalmatiankoiran alkuperä on edelleen arvausten varassa, mutta sen alkuperäseuduksi arvellaan Välimeren tai Kroatian aluetta. Rotu nimettiin 1700-luvulla Dalmatian maakunnan mukaan, joka tuolloin oli osa Venetsian tasavaltaa, mutta nykyään se kuuluu Kroatiaan. Samanlaisia koiria tiedetään arkeologisten löytöjen perusteella kasvatetun jopa muinaisessa Egyptissä, muttei tiedetä olivatko nämä koirat sukua nykydalmatialaisille. Vuonna 1755 Buffon kutsui rotua nimillä Canis familiaris bengalensis (bengalinkoira) ja braque du Bengal l. braque de Bengale (bengalinseisoja).[9][10] Englantilainen Vero Shaw teki vuonna 1882 ensimmäisen dalmatiankoiran rotumääritelmän, joka oli pohjana kahdeksan vuotta myöhemmin laaditulle ensimmäiselle viralliselle määritelmälle.

Historiansa aikana dalmatialaista on käytetty hyvin monenlaisissa tehtävissä lintukoirasta lammaspaimeneen ja tuhoeläinten torjujaan. Sen ehkä tunnetuin käyttötarkoitus on kuitenkin vaunu- ja vahtikoira. Koira juoksi hevosvaunujen alla tai vierellä, auttoi hevosten ohjailussa ja vahti isäntänsä omaisuutta lepotaukojen aikana. Ylempisäätyiset pitivät dalmatiankoiria myös yksinomaan niiden huomiota herättävän ulkonäön vuoksi. Etenkin Yhdysvalloissa rotu yhdistetään usein palokuntaan, ja siitä käytetään nimitystä firehouse dog. Dalmatialaisen ura palokunnassa liittyy ilmeisesti sen tehtävään vaunukoirana, sillä ensimmäiset paloautot olivat hevosvetoisia.

Nykyään dalmatiankoiria käytetään ainoastaan seurakoiriksi. Metsästysominaisuuksia rodulla ei ole. Rodun suosio nousi huimasti Dodie Smithin julkaiseman lastenkirjan Satayksi dalmatiankoiraa (1956) ja siihen perustuvien Disneyn elokuvasovitusten myötä.

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaunukoiraksi jalostettu dalmatialainen tarvitsee runsaasti liikuntaa
Vastasyntyneitä dalmatiankoiran pentuja

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja selkäsairaudet.[3] Dalmatiankoiran merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, virtsakivet, alttius kuuroudelle, atopia ja allergiat.[11]

Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy vain noin 6 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja dalmatialaisia.[12] Noin 83 %:lla dalmatiankoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 1 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E).[13] Dalmatialaisten PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto.[14][15]

Kuurous on yleisin dalmatiankoirilla ennen luovutusikää havaittava sairaus. Se on rotuun kuuluva, valkoiseen värin liittyvä, perinnöllinen ongelma. Kuurous voi olla molemminpuolista tai toispuoleista. Molemminpuolisesti kuurot pennut suositellaan lopetettavaksi ennen luovutusikää eikä niitä tule käyttää jalostukseen.[16]

Uraattikiteet ja -kivet ovat rodulle tyypillinen ongelma, johtuen dalmatiankoiran poikkeavasta aineenvaihdunnasta. Dalmatiankoirilla entsyymivajauksen takia virtsahappoa muodostuu ja erittyy liian suuria määriä virtsan joukkoon, joka altistaa uraattikiteille ja -kiville. Sairaudelle altistava geeni on löydetty.[16][17]

Yksi rodun merkittävimmistä terveysongelmista on atopia ja ruoka-aineyliherkkyys.[11][18] Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.[19]

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Dalmatialaiset ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Dalmatiankoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 26 %.[20][21]

Rodun tilanne Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa oli tammikuussa 2007 rekisteröityjä dalmatiankoiria runsaat 6 300 yksilöä. Yleisin väri on edelleen valkoinen pohjaväri mustin täplin. Tätä värimuunnosta on rekisteröity runsaat 4 100 yksilöä. Toista sijaa värimuunnoksissa pitää valkoinen pohjaväri ruskein pilkuin. Muita värejä on rekisteröity alle sata yksilöä.

Ensimmäiset dalmatiankoirat tuotiin Suomeen vuonna 1957. Viimeisen kymmenen vuoden aikana dalmatiankoiran suosio on pysynyt varsin tasaisena: koiria on rekisteröity vuosittain noin 200. Vuonna 2006 dalmatialaisia rekisteröitiin 267. Dalmatiankoirayhdistys Dalmatiankoirat - Dalmatinerna ry perustettiin vuonna 1971.[22]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 https://web.archive.org/web/20030318181715/http://www.fci.be/uploaded_files/153gb99_en.doc
  2. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.3.2019)
  3. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  4. ↑ Dalmatiankoira Hanki koira. Viitattu 13.6.2021.
  5. ↑ Kennelliitto rekisteröinnit 2021-2025 Suomen Kennelliitto. Viitattu 24.2.2026.
  6. ↑ Rotumääritelmä kennelliitto. Arkistoitu 12.10.2007. Viitattu 13.6.2021.
  7. ↑ Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen, s. 424. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-25698-6
  8. ↑ Harrastukset Dalmatiankoirat - Dalmatinerna ry. Viitattu 24.2.2026.
  9. ↑ Baron Cuvier. The Animal Kingdom. Geo B. Whittaker, Lontoo, 1827, s. 139.
  10. ↑ Le braque de Bengale. Bibliothèque nationale de France: Gallica.
  11. 1 2 Terveys Dalmatiankoirat - Dalmatinerna ry. Viitattu 24.2.2026.
  12. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  13. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  14. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
  15. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
  16. 1 2 Dalmatiankoira JTO Dalmatiankoirat ry. Viitattu 24.2.2026.
  17. ↑ Danika Bannasch, Noa Safra, Amy Young, Nili Karmi, R. S. Schaible, G. V. Ling: Mutations in the SLC2A9 Gene Cause Hyperuricosuria and Hyperuricemia in the Dog. Plos Genetics, 11.7.2008, 4. vsk, nro 11, s. e1000246. PubMed:18989453 doi:10.1371/journal.pgen.1000246 ISSN 1553-7404 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  18. ↑ Johanna Anturaniemi, Liisa Uusitalo, Anna Hielm-Björkman: Environmental and phenotype-related risk factors for owner-reported allergic/atopic skin symptoms and for canine atopic dermatitis verified by veterinarian in a Finnish dog population. Plos One, 6.1.2017, 12. vsk, nro 6, s. e0178771. PubMed:28570617 doi:10.1371/journal.pone.0178771 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  19. ↑ Koiran atopia Kennelliitto. 23.5.2018. Viitattu 24.2.2026.
  20. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  21. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.
  22. ↑ Rotuinfo Dalmatiankoirat - Dalmatinerna ry. Viitattu 13.6.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dalmatiankoira&oldid=23928470”