Maltankoira

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maltankoira

Maltese 600.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Keskisen Välimeren alue
Määrä Suomessa rekisteröity 3 407[1]
Alkuperäinen käyttö satamien rottakoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 12–15 vuotta
Muita nimityksiä Bichon Maltais, Maltese
FCI-luokitus 9
Ulkonäkö
Paino 3–4 kg
Säkäkorkeus uros 21–25, narttu 20–23 cm
Väritys valkoinen

Maltankoira on kääpiökoirarotu, joka on kotoisin keskisen Välimeren alueelta. Rodun esi-isät asuivat satamissa, missä ne saalistivat rottia ja muita haittaeläimiä. Renessanssin aikaan ne olivat jo ylenneet salonkeihin, ja monet taiteilijat kuvasivat niitä maalauksissaan. Ajan myötä maltankoira jalostui seurakoiraksi. Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 9. Maltankoira on Suomessa toistaiseksi melko harvinainen, mutta rodun suosio on viime vuosina kasvanut.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun nimi ei viittaa siihen, että rotu olisi kotoisin Maltan saarelta, vaan adjektiivi "maltalainen" juontaa juurensa turvapaikkaa tai satamaa tarkoittavasta seemiläisestä kantasanasta malat. Sana esiintyy monessa keskisen Välimeren paikannimessä kuten Mélédan (kroatiaksi Mljet, lat. Melita) saari Adrianmerellä, Melitan kaupunki Sisiliassa ja Maltan saari. Varsinkin kroatialaiset väittävät, että rotu olisi todistetusti kotoisin Mélédanin saarelta, minkä vuoksi he kutsuvatkin rotua usein nimellä mljetski pas tai mljetski psić - vapaasti käännettynä mljetin- eli mélédaninkoira.[2]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koira on pienikokoinen ja pitkärunkoinen, ja sillä on pitkä, runsas, valkoinen karvapeite, jossa ei ole aluskarvaa. Tämän vuoksi koirasta lähtee karvaa vain harjattaessa. Säkäkorkeus on uroksilla 21–25 cm, nartuilla 20–23 cm. Painoa on 3–4 kg.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on eloisa, leikkisä, sosiaalinen, helposti kiintyvä ja älykäs. Maltankoirat ovat miellyttämishaluisia ja oppivaisia, joten useimmiten ne on helppo kouluttaa. Aggressiivisuutta tai arkuutta ei saisi esiintyä. Maltankoira seuraa uskollisesti omistajaansa, eikä se viihdy yksin pitkiä aikoja. Pienen kokonsa vuoksi maltankoira ei yleensä sovi taaperoikäisten lasten lemmikiksi. Rotu ei tarvitse paljoa liikuntaa, mutta nauttii silti ulkoilusta hyvällä säällä. Maltankoira on peloton, joten se tervehtii yleensä kaikkia ystävinään. Liian hemmoteltu maltankoira voi kuitenkin kasvaa kontrolloivaksi, ylisuojelevaksi ja turhan reviiritietoiseksi. Tällöin se ei välttämättä hyväksy lapsia tai muita eläimiä.

Hoito ja turkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattilaisen harjaama maltankoira.

Maltankoirilla on pitkä ja valkoinen turkki, jossa ei ole aluskarvaa. Turkki on hyvin kaunis ja tuo koiraan tiettyä eleganttiutta ja arvokkuutta. Karva on silkkistä ja suoraa, eikä siinä yleensä ole ainakaan erityisen huomattavia kiharoita. Joissakin kohdin turkissa saattaa kuitenkin olla kevyesti lainehtivaa karvaa. Hyvin hoidettuna turkki ei takkuunnu, mutta jotkut pitävät karvan parin kolmen sentin mittaisena hoidon helpottamiseksi. Turkki tulee kammata päivittäin, koska se takkuuntuu ja likaantuu helposti. Sanotaan, että sukulaistensa villakoiran ja bichon frisén tavoin rotu ei aiheuta allergiaa yhtä helposti kuin koirat yleensä. Koiralle syntyy helposti silmännurkkiin tummat läiskät, joita voi ehkäistä pitämällä kasvot puhtaina ja kuivina. Kannattaa myös suosia ruokaa, johon ei ole lisätty väriaineita.

Maltankoira on terve ja pitkäikäinen koira. Perinnöllisiksi luokiteltavia sairauksia ei rodussa tämänhetkisen tiedon mukaan ole.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. Hrvatski jezični portal - Izravna poveznica za pristup natuknici: maltézer. Viitattu 12.7.2014.