Hannoverinvihikoira
| Hannoverinvihikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 6[1] |
| Rodun syntyaika | 1830-luku |
| Alkuperäinen käyttö | jäljestyskoira |
| Nykyinen käyttö | jäljestyskoira |
| Muita nimityksiä | Hannoverscher Schweisshund, Hanoverian Scenthound, chien de recherche au sang de Hanovre, rastreador de Hannover, hannoveri verekoer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 2 Jäljestävät koirat #213 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 30–40 kg narttu 25–35 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 50–55 cm narttu 48–53 cm |
| Väritys |
saksanhirvenpunainen tai juovikas - maskin kanssa tai ilman - pienet valkoiset merkit hyväksytään |
Hannoverinvihikoira (saks. Hannoverscher Schweisshund) on saksalainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 6.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hannoverinvihikoira on keskikokoinen, sopusuhtainen ja voimakas rotu, jolle on tyypillistä totinen ilme. Kallo on leveä ja hieman kaareva. Otsapenger on selvästi havaittava, otsanahka hieman ryppyinen. Kuono on leveä ja voimakas, pituudeltaan noin puolet pään kokonaispituudesta, kuononselkä hieman kaareva tai lähes suora. Silmät ovat kirkkaat ja tummanruskeat, ne eivät saa olla syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat. Korvat ovat riippuvat, keskipitkät ja korkealle kiinnittyneet. Häntä on pitkä, korkealle kiinnittynyt ja vain hieman kaartuva. Urosten säkäkorkeus on 50–55 cm ja paino 30–40 kg; nartuilla vastaavat mitat ovat 48–53 cm ja 25–35 kg.[2]
Karvapeite on lyhyt, tiheä ja laadultaan vaihteleva karheasta karkeaan. Väritys on saksanhirvenpunainen (vaaleasta tummaan) tai juovikas eli brindle (vähäinen tai voimakas juovitus); joko tumman maskin kanssa tai ilman. Pienet valkoiset merkit ainoastaan rinnassa hyväksytään.[2]
-
Punainen -
Brindle
.jpg)
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hannoverinvihikoira on luonteeltaan rauhallinen ja metsästäessä sekä keskittymis- että yhteistyökykyinen. Se on ihmisten suhteen valikoiva, joten se voi käyttäytyä vieraita kohtaan pidättyväisesti.[2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hannoverinvihikoira syntyi 1830–luvulla risteyttämällä kevyitä saksalaisia ajokoiria, esimerkiksi Saksi-Anhaltissa tavattuja harzinajokoiria (Harz-vuoriston kelttiläistyyppisiä ajokoiria) ja haidinajokoiria (Haidbracke), Ala-Saksista peräisin olleiden rotevarakenteisten "hubertus"/"vihikoira"-tyyppisten sollinginvihikoirien kanssa.[3][4] Se on edellä mainittujen paikallisrotujen kautta varhaiskeskiajan "kytkettyjen jälkikoirien" jälkeläinen, ja varhainen bracke-tyyppi tunnettiin alun perin jo 500-luvulla germaaniheimojen keskuudessa.[2]
Kiinnostuttuaan rodusta Hannoverin kuninkaallinen metsästyshallinto alkoi jalostaa sitä eteenpäin ja ylläpitää sen käyttöominaisuuksia. Vuonna 1894 perustettiin rotujärjestö Verein Hirschmann.[2] Rotua on käytetty ensisijaisesti haavoittuneen riistan, lähinnä peuran ja villisian, jäljittämiseen.[3] Ensimmäiset hannoverinvihikoirat tuotiin Suomeen vuonna 1969.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hannoverinvihikoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 12.1.2021.
- ↑ a b c d e Rotumääritelmä: Hannoverinvihikoira. Suomen Kennelliitto, 14.10.2015. Haettu 12.1.2021.
- ↑ a b Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 98. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 156. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Verein Hirschmann (saksalainen rotujärjestö)