Lyhytkarvainen saksanseisoja
| Lyhytkarvainen saksanseisoja | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Saksa |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 8 742[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys |
| Elinikä | keskimäärin 10 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | Deutsch Kurzhaar, German Short-haired Pointing Dog, braque allemand a poil court, braco alemán de pelo corto, saksa lühikarvaline linnukoer, öklöttäjä, reppukoira |
| FCI-luokitus | ryhmä 7 Seisovat lintukoirat alaryhmä 1.1 Mannermaiset "braque"-tyyppiset #119 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 22–32 kg |
| Säkäkorkeus | Urokset 62–66 cm, nartut 58–63 cm |
| Väritys | Yksivärinen ruskea. Ruskea jossa vähäisiä valkoisia tai pilkullisia merkkejä rinnassa ja raajoissa. Tumma ruskeapäistärikkö. Vaalea ruskeapäistärikkö (kimo). Valkoinen, jossa ruskea pää ja ruskeita laikkuja tai pilkkuja. Musta väri voi esiintyä ruskean tilalla samoina vivahteina tai päistärikkönä. Keltaiset kulomerkit sallitaan. Läsi, otsapiirto ja täplikkäät huulet sallitaan. |
Lyhytkarvainen saksanseisoja (saks. Deutsch Kurzhaar) on mannermainen lintukoirarotu, joka on jalostettu Saksassa 1800-luvulla. Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen ja monikäyttöinen metsästyskoira, jota käytetään pääasiassa seisovana lintukoirana.
Rotu oli vuonna 2025 Suomen 51. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–300 lyhytkarvaista saksanseisojaa.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyhytkarvaisen saksanseisojan historia alkaa Välimeren maista, joissa koiria käytettiin riistalintujen verkkometsästyksessä sekä haukkametsästyksessä. Seisovat lintukoirat tulivat Ranskan ja Flanderin kautta Saksan hoveihin. Näiden koirien tärkein ominaisuus oli seisontataipumus riistalle. Kaksipiippuisen haulikon käyttöönoton (v. 1750) myötä seisovia lintukoiria tarvittiin yhä enemmän, ja riistalintujen lentoon ammunnasta tuli kuninkaallinen urheilumuoto. Napoleon murskattua feodaalijärjestelmän vuonna 1805 sai saksalainen keskiluokka mahdollisuuden pienriistametsästykseen. Saksassa tästä pelkästään seisovasta koirasta jalostettiin monikäyttöinen metsästyskoira risteyttäen siihen vanhoja saksalaisia rotuja kuten vainukoira, verijälkikoira, ajokoira ja vinttikoira. Hektor I (synt. 1872) pidetään lyhytkarvaisen saksanseisojan esi-isänä. Sen aikaisen koiran tyyppi poikkesi nykypäivän saksanseisojasta. Ne olivat enimmäkseen raskaita, niillä oli usein riippuva maha tai notkoselkä, tihrusilmät ja pehmeät käpälät. Siksi ne työskentelivät verkkaisemmin ja olivat yleensä hyviä noutajia.[4][5][6]
Lisäämällä tarkkaan harkittu annos pointteria, kuten Solms-Braunfels’in prinssi Albrecht ehdotti, saatiin lyhytkarvaisen saksanseisojan vainu paranemaan ja rakenne kevenemään. Vuodesta 1897 alkaen julkaistu vuosikirja ”Zuchtbuch Deutsch Kurzhaar” on ollut perusta kehitettäessä rodun jalostusta. Prinssi Albrecht zu Solms-Braunfeld kirjasi lyhytkarvaisen saksanseisojan rotumerkit, laati rakenteen arvosteluohjeet ja lopulta yksinkertaiset koesäännöt metsästyskoirille. Nykyään lyhytkarvaisella saksanseisojalla on tarkat jalostus- ja koesäännöt.[4][5][6]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyhytkarvaisen saksanseisojan yleisolemusta kutsutaan jaloksi, nopeaksi, kestäväksi, voimakkaaksi ja sopusuhtaiseksi. Rungon pituuden tulee olla hieman pidempi kuin säkäkorkeus. Kallo on hieman kaartuva. Kirsu on tavallisesti joko ruskea tai musta: pohjaväriltään valkoisilla voi olla täplikäs tai punainen kirsu. Kuonon pitää olla tarpeeksi pitkä, jotta se soveltuu saaliin kantamiseen. Häntä on keskipitkä, hieman kärjestä suppeneva. Rodun värejä ovat ruskea, ruskea valkoisin merkein, tumma ruskeapäistärikkö (ruskea pää ja ruskeita laikkuja sekä pilkkuja), vaalea ruskeapäistärikkö eli kimo, valkoinen ruskein merkein ja ruskea pää ja musta. Keltaiset kulomerkit ovat sallittuja.[7]
Urosten säkäkorkeus on 62–66 cm ja narttujen 58–63 cm.[7]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonteeltaan lyhytkarvaiset saksanseisojat ovat vahvoja, tasapainoisia, luotettavia ja hillittyjä.[7] Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen metsästyskoira. Sitä voidaan käyttää kaikissa maastoissa, kuten avoimilla tai hyvin peitteisillä alueilla. Se on jalostettu kanalintujen metsästykseen, missä se hakee riistan, seisoo sen ja noutaa pudotetun linnun. Lyhytkarvaista saksanseisojaa käytetään muun muassa sorsastuksessa. Lintujen metsästyksen lisäksi sitä voidaan käyttää pienpetojen, kuten kettujen tai supikoirien, metsästyksessä. Hyvän hajuaistin takia sitä voidaan käyttää myös jäljestämiseen.[5][6]
Valjakkourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksanseisojien käyttö valjakkourheilussa on kasvanut viime vuosina. Koiran suurehko koko, vahva rakenne ja nopeus tekevät siitä erinomaisen vetokoiran erityisesti lyhyillä kilpamatkoilla, ns. sprint-luokissa. Ilman kärryä tai rekeä tapahtuvassa canicross-, eli koirajuoksussa ovat saksanseisojat lyhyillä matkoilla (5 km ja alle) yleinen koirarotu. Rotua käytetään myös reki- ja kärryluokissa lyhyillä matkoilla, sekä koirapyöräilyssä.lähde?
Pidemmillä matkoilla rodun ominaisuudet eivät ole parhaimmillaan. Suurikokoisena rotuna se kuluttaa paljon energiaa eikä sen energiatehokkuus ole varsinaisten rekikoirarotujen kanssa vertailukelpoinen.lähde?
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rotuun kuuluvia. Lyhytkarvaisten saksanseisojien keskimääräistä elinikää laskee merkittävästi nuorille koirille sattuneet tapaturmat. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä maksan- ja ruoansulatuskanavan sairaudet.[2]
Rodun lonkkaniveldysplasian tilannetta voidaan pitää oikein hyvänä. Noin 95 %:lla lyhytkarvaisista saksanseisojista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B).[8] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy vain 2 %:lla rotuun kuuluvista.[9] Karkeakarvaisten saksanseisojien PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto sekä kyynärkuvauslausunto.[10][11]
Rodussa esiintyy hieman epilepsiaa.[12] Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton.[13]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Saksanseisojat ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia.Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Saksanseisojien jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 18 %.[14][15]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- 1 2 Rodunkuvaus Saksanseisojakerho. Arkistoitu 21.9.2015. Viitattu 9.10.2015.
- 1 2 3 Lyhytkarvainen saksanseisoja koirat.com. Viitattu 9.10.2015.
- 1 2 3 Jalostuksen tavoiteohjelma 2011-2015 Saksanseisojakerho. Arkistoitu 30.8.2018. Viitattu 9.10.2015.
- 1 2 3 Lyhytkarvainen saksanseisoja (pdf) Kennelliitto. Viitattu 9.10.2015.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ pevisa-ja-rotukohtaiset-erityisehdot Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot Kennelliitto. 23.5.2018. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ Lyhytkarvainen saksanseisoja jalostuksen tavoiteohjelma 2022 - 2026 (PDF) Suomen Kennelliitto ja Saksanseisojakerho. Viitattu 4.4.2026.
- ↑ Nina Mahlanen: Koiran epilepsia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lyhytkarvainen saksanseisoja Wikimedia Commonsissa
