Rekikoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rekikoira

Rekikoiriksi kutsutaan yleisesti pohjoisia koirarotuja, jotka on jalostettu vetämään rekeä lumisessa maastossa. Eskimot ja intiaanit olivat niiden perinteisä käyttäjiä. Nykyään rekikoirakilpailuissa käytetään paljon myös alaskanhuskyja, joiden jalostamiseen on käytetty vinttikoiraa suuremman nopeuden saavuttamiseksi.

Perinteisesti rekikoirat olivat monikäyttöisiä koiria. Niitä on käytetty usein myös metsästykseen tai paimentamiseen, jopa vauvojen imettämiseen. Rekikoiran tulee olla sosiaalinen, koska valjakossa toimii yhtä aikaa monta koiraa.

Koiravaljakot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valjakkoja on kolme päätyyppiä:

  • Viuhkatyyppi, jota käyttävät esimerkiksi Grönlannin eskimot. Se sopii aukeille jäätiköille, joissa puista ei ole haittaa. Viuhkatyypissä jokaisen koiran vetoliina kiinnittyy suoraan rekeen. Vetoliinat ovat usein hieman eri pituisia.
  • Harvemmin näkyvä tyyppi on kahden pääliinan muodostama jono, jossa koirat ovat peräkkäin kahden liinan välissä. Liina on voitu korvata myös aisalla.
  • Yleisin on pariveto. Siinä keskellä menee pääliina, johon koirat kiinnittyvät sivuliinoilla pareittain. Koirat kytketään pääliinaan myös kaulapannasta lyhyellä liinalla eli seisingillä.

Parivedossa ensimmäisiä lähinnä rekeä olevia koiria sanotaan pyöräpariksi. Niiden tulee olla vankkarakenteisia ja päättäviä vetureita, koska joutuvat välillä vetämään suurimman osan kuormaa. Keulalla taas juoksee johtajakoira tai koirapari. Sillä tulee olla tehtäväänsä oikea luonne. Se kuuntelee ohjaajan komennot ja vie muut perässään. Välissä olevat koirat sijoitetaan tasaväkisin, hyvin keskenään toimeen tulevin parein, vankimmat taakse.

Rekikoirarotuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiravaljakko

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]