Siirry sisältöön

Siperianhusky

Wikipediasta
Siperianhusky
Avaintiedot
Alkuperämaa  Venäjä (Siperia) ja  Yhdysvallat
Määrä Suomessa rekisteröity 15 039[1]
Rodun syntyaika vanha
Alkuperäinen käyttö rekikoira
Nykyinen käyttö rekikoira, seurakoira
Elinikä keskimäärin 10 vuotta[2]
Muita nimityksiä husky, Siberian Husky, husky de Sibérie, husky siberiano, siberi husky, Arctic Husky, siperianpystykorva
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 1 Pohjoiset rekikoirat
#270
Ulkonäkö
Paino uros 20,5–28 kg
narttu 15,5–23 kg
Säkäkorkeus uros 53,5–60 cm
narttu 50,5–56 cm
Väritys valkoinen, punainen, soopeli, riista, harmaa, musta tai kirjava
- valkoisin merkein tai ilman
Siperianhuskyjä rekikoirina.

Siperianhusky (ven. сибирский хаски, sibirskij haski, engl. Siberian Husky) on pystykorvaisiin koiratyyppeihin kuuluva rekikoirarotu, joka on alun perin kotoisin Siperiasta. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis sibericus[3]. Vuosina 2021–2025 Suomessa rekisteröitiin vuosittain 500–700 siperianhuskya vuosittain ja vuonna 2025 rotu oli 14. suosituin koirarotu Suomessa.[4]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperianhusky on keskikokoinen nopeasti ja keveästi liikkuva koira, jolle liikunta on luonteenomaista ja vaivatonta. Runko on tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi. Rodun ihanne on sopusuhtainen yleisvaikutelma, ei vähääkään liian raskas- tai kevytpiirteinen.[5]

Huskyn pää on sopusuhtainen, päälaki pyöristynyt ja kallo silmiä kohti kapeneva. Myös kuono kapenee kärkeä kohti. Pystyt korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja tuuhea häntä riippuu levossa, mutta kaartuu sirppinä selän päälle koiran ollessa tarkkaavainen. Siperianhuskyn silmät ovat mantelinmuotoiset ja hieman vinoasentoiset. Väriltään ne voivat olla siniset, ruskeat, sekaväriset ja usein ne ovat keskenään eri väriset.[5]

Kirsun väritys on punaisilla yksilöillä maksanruskea; soopeleilla, riistanvärisillä, harmailla ja mustilla yksilöillä musta; puhtaanvalkoisilla yksilöillä joko lihanvärinen, maksanruskea tai musta. Myös ns. "lumikirsu" eli osittain vaalentunut kirsu sallitaan.[5]

Karvapeite on keskipitkää, peitinkarva suoraa ja rungonmyötäistä niin, että ääriviivat erottuvat hyvin. Pohjavilla on erittäin tiheää ja pehmeää. Tiheä karvapeite, pystyt korvat ja tuuhea häntä antavatkin sille pohjoisen rodun leiman.[5] Karvanlähtöaika on kaksi kertaa vuodessa, jolloin karvaa irtoaa runsaasti.

Aiemmin rodulla sallittiin kaikki väritykset, mutta rotumääritelmää on sittemmin muutettu. Nykyisin FCI - ja samalla SKL - hyväksyy valkoisen, punaisen, soopelin, riistanvärin, harmaan ja mustan. Kyseiset värit voivat esiintyä joko yksivärisinä tai eri tavoin sävyttyneinä, mukaan lukien valkoiset merkit ja kirjavuus. Brindle ja merle ovat värivirheitä, jotka luetaan hylkääviksi virheiksi.[5]

Urosten säkäkorkeus vaihtelee 53,5–60 cm ja paino 20,5–28 kg välillä; nartuilla vastaavat mitat ovat 50,5–56 cm ja 15,5–23 kg. Painon tulee olla sopusoinnussa korkeuden kanssa. Vähääkään liian ylipainoinen tai raskasluustoinen vaikutelma on virhe.[5]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperianhusky vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Valppaus, innokkuus ja seurallisuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja rekikoiran. Siperianhusky pärjää sekä ulko- että sisäkoirana, mutta molemmissa tapauksissa tulee muistaa tarjota sille riittävästi aktiviteettia ja tekemistä. Vahtimisviettiä siperianhuskylla ei ole, eikä se ole epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta tietty pidättyväisyys ja omanarvontunto kuuluvat huskyn luonteeseen. Siperianhusky ei kuitenkaan saa olla arka eikä koskaan aggressiivinen. Valjakossa vetäminen on erittäin suositeltavaa liikuntaa siperianhuskylle, sillä se on rodulle luontaista toimintaa. [6][7]

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Tšuktšienkoira".
Siperianhusky Balto täytettynä museossa.
Siperianhusky romanialaisessa postimerkissä.

Siperianhusky polveutuu alun perin koillissiperialaisten alkuperäiskansojen tšuktšien, inuitien, korjakkien, eveenien, itelmeenien ja tunguusien rekikoirista. Vetokoirina valjakoissa käytettiin kunkin alueen omaa koirakantaa. Myöhemmin osa näistä rekisteröitiin virallisiksi roduiksi[8], joista tunnetuin on siperianhusky.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut toimia vetoeläimenä arktisilla alueilla. Koiravaljakkoja ovat käyttäneet työssään muun muassa metsästäjät, hylkeenpyytäjät, kalastajat, posti, poliisi ja rajavartiosto[9].

Siniset silmät ovat rodulle tyypilliset.

1900-luvun alussa Alaskaan tuodut siperianhuskyn esi-isät tuotiin Tšuktšien niemimaalta. Siperianhuskyt ovat rekikoirina ennen kaikkea kestäviä ja puhdasrotuisista arktisista rekikoirista nopeimpia. Kun siperianhusky tuotiin Amerikkaan, siellä raskaampiin rekikoiriin tottuneet koira-ajajat eivät aluksi uskoneet rodun kykyihin. Siperianhusky oli pieni paikallisiin vetokoiriin verrattuna, mutta se osoittautui kestäväksi rekikoiraksi.

Siperianhusky jalostettiin USA:ssa nykyiseen muotoonsa ja rodun alkuaikoina siihen sekoittui inuitien malamuutti-rekikoiria. Rotumääritelmä kirjoitettiin USA:ssa 1930-luvulla. Rotu on levinnyt joka puolelle maailmaa ja se tunnetaan ennen kaikkea hyvänä rekikoirana.[10] Suomessa ensimmäinen siperianhusky rekisteröitiin vuonna 1965.[4]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja tapaturmat.[2]

Luustollisesti huskyt ovat melko terveitä, ja niillä esiintyy hyvin vähän esimerkiksi lonkkadysplasiaa. Vuosina 2011–2025 tutkituilla siperianhuskyilla 90 %:lla oli terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B). [11] Siperianhuskylla esiintyy jonkun verran erilaisia silmäsairauksia. Merkittävimpiä on HC eli harmaakaihi sekä glaukooma.[12] Koirilla glaukoomassa silmänpaine nousee kivuliaasti ja joskus johtaa silmän poistamiseen.[13] Huskyilla esiintyy jonkun verran myös epilepsiaa.[14]

Siperianhusky on yhtä sisäsiittoinen kuin keskimääräinen koirarotu. Geenitutkimuksessa kaikkein vähiten sisäsiittoisia koiria olivat sekarotuiset, joiden jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,037. Serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,0625 ja täyssisarusten jälkeläisellä tämä luku on 0,25. Siperianhuskyn jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on samaa luokkaa 0,258. Myös keskimääräisen koirarodun sisäsiittoisuus on samalla tasolla: 0,249. Sukusiitos aiheuttaa muun muassa elinvoiman laskemista ja pentuekokojen pienenemistä. [15][16]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen Kennelliitto. Siperianhusky. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2016. Haettu 11.8.2016.
  2. ↑ a b KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolleet, 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 19.2.2026.
  3. ↑ Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 125. Chatto & Windus: Piccadilly.
  4. ↑ a b KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Rekisteröinnit 2021-2025) Suomen Kennelliitto. Viitattu 19.2.2026.
  5. ↑ a b c d e f Rotumääritelmä SHS. Viitattu 19.2.2026.
  6. ↑ Siperianhusky SHS. 23.8.2017. Viitattu 19.2.2026.
  7. ↑ Siperianhusky | Hankikoira www.hankikoira.fi. Viitattu 19.2.2026.
  8. ↑ www.siperianhusky.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ http://www.siperianhusky.fi/shs/siperianhusky-rekikoira.html (Arkistoitu – Internet Archive) www.siperianhusky.fi
  10. ↑ https://petbreeds.org/husky-dog-breed/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 19.2.2026.
  12. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Lista tehdyistä terveystutkimuksista. Valitse: silmät.) Suomen Kennelliitto. Viitattu 19.2.2026.
  13. ↑ Glaukooma eli silmänpainetauti koiralla Evidensia. Viitattu 19.2.2026.
  14. ↑ Guilherme Lopes da Silva, Christian Henrique Conceição Ribeiro, Natalia Kamaroski da Silva, Peterson Triches Dornbusch: Epidemiological and clinical insights into canine epilepsy: A retrospective study in southern Brazil. Topics in Companion Animal Medicine, 1.9.2025, 68. vsk, s. 101005. doi:10.1016/j.tcam.2025.101005 ISSN 1938-9736 Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 19.2.2026.
  16. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siperianhusky&oldid=23875053”