Etelävenäjänvinttikoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelävenäjänvinttikoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Venäjä
Määrä Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika 1917
Alkuperäinen käyttö jäniksen, hirven, ketun ja suden metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Elinikä 10-12 vuotta
Muita nimityksiä Ahk-Tazi, Stepnaya Borzaya, Krimskaya Borzaya, South Russian Greyhound, South Russian Steppe Hound, Steppe Borzoi, Etelävenäläinen arovinttikoira, Kaukasisk Mynde, Krimhund, Sydrussisk Steppemynde
FCI-luokitus ei
Ulkonäkö
Paino 15-25 kg
Säkäkorkeus uros 64–74 cm, naaras 60–70 cm
Väritys valkoinen, kerma, ruskean eri sävyt ja brindle; kahdessa viimeisimmäksi mainitussa valkoiset tassut ja hännänpää

Etelävenäjänvinttikoira (Stepnaya Borzaya) l. kriminvinttikoira (Krimskaya Borzaya) on venäläinen koirarotu. Paikallisittain se tunnetaan nimellä ahk-tazi eli "valkoinen tazy".[1] Tazy on yleinen vinttikoiraa koskeva nimitys, joka tarkoittaa persiaksi arabia: yleisimmin sillä viitataan keskiaasianvinttikoiraan, mutta lisäksi mm. salukia, afgaaninvinttikoiraa ja muitakin vinttikoirarotuja on kutsuttu samalla nimellä.

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelävenäjänvinttikoira muistuttaa ulkoisesti melko paljon sloughia.[2] Se on lyhytkarvainen ja erittäin nopea[1] vinttikoira, jolla on kartiomainen ja leveä kallo, pitkä pää, heikko otsapenger ja pitkä kuono. Se on riippukorvainen, suurisilmäinen ja pitkäraajainen. Sen kaula on keskipitkä, lantio kaareva, rintakehä syvä ja vatsalinja ylösvetäytynyt. Pitkä häntä kaartuu liikkuessa selän päälle mutta riippuu levossa.[3] Karvapeite on n. 4-5 cm pitkää. Väritys vaihtelee valkoisesta kermaan,[1] mutta toisinaan se voi olla myös ruskea eri sävyissään tai brindle. Uroksen säkäkorkeus on 62-70 cm ja nartun 59-67 cm.[3]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1917 Venäjän vallankumous tuhosi monta aristokraattista metsästyskenneliä, minkä seurauksena moni chortai hylättiin kadulle, jossa ne risteytyivät paikallisten koirien kanssa.[1] Tämän metsästyskoiran eteenpäin jalostamiseen on sittemmin käytetty myös keskiaasianvinttikoiraa,[3] mikä osittain selittää sen paikallisen, tähän rotuun viittaavan nimen. Sitä käytetään jäniksen, pienen hirven, ketun ja suden metsästykseen[1], ja sen sanotaan kykenevän ottamaan hämmästyttävän nopeita, lyhyitä spurtteja lähtiessään saaliinsa perään[2]. Samassa tilanteessa esimerkiksi venäjänvinttikoiran sanotaan kiihtyvän vastaavaan nopeuteen liian hitaasti ja uupuvan liian nopeasti.[2] Vuonna 1952 etelävenäjänvinttikoira hyväksyttiin Moskovan kynologisessa kongressissa eteenpäin kehitettäväksi kolmen muun vinttikoiran ohella.[3]

Kaukasus, Volga ja Don ovat rodun tärkeimmät alkuperäiset elinalueet, ja siellä sitä kasvattavat lähinnä kirgiisiheimot.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1,000 Dog Breeds. Ebury Press, 2001. ISBN0-09-187091-7. Sivu 42.
  2. a b c Wilcox, B. & Walkowicz, C. The Atlas of Dog Breeds of the World. Neptune, New Jersey: T.F.H Publications, 1995. 5. painos, s. 868.
  3. a b c d Gondrexon, A. & Browne, Ives. Maailman koiraopas.