Venäjänajokoira

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venäjänajokoira
6gRG.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa Venäjän lippu Venäjä
Alkuperäinen käyttö ajuekoira
Nykyinen käyttö ketun ja jäniksen ajometsästys
FCI-luokitus SKL ryhmä 6
Ulkonäkö
Säkäkorkeus narttu 55-65 cm, uros 58-68 cm
Väritys ruskean eri sävyt, jossa selvästi erottuva tai hieman vaaleampi, parkinruskea tai harmahtavankeltainen "satula", joka voi joskus olla melko vaalea

Venäjänajokoira (Russkaja Gontšaja) on alkujaan venäläinen rotu, joka kuuluu Suomen kennelliiton roturyhmään 6.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjänajokoira vuodelta 1915

Venäjällä on käytetty metsällä ajavia koiria jo kauan ja ajokoiria käytettiin aluksi vinttikoirien apuna ajamaan petoeläin tappoetäisyydelle. Venäjänajokoira polveutuu luultavimmin suoraan tataarien ajokoirista eli sen jalostuksessa ei ole käytetty muita rotuja. Toisen teorian mukaan se olisi syntynyt venäläisten ajokoirien ja englanninkettukoiran välisistä risteytyksistä.[1] 1900-luvulla rotu oli hävitä ensimmäisen maailmansodan jalkoihin, mutta rodun jalostus jatkui määrätietoisesti sodan myllerrysten jälkeen. Ensikerran Suomeen tuotiin venäläisiä ajokoiria jo 1800-luvulla, jolloin ne tunnettiin kostromanajokoirina, mutta niiden kasvatus aloitettiin vasta 1960-luvulla. Ennen venäjänajokoira oli pääasiassa ajuekoira susien ja kettujen pyyntiin, mutta nykyisin sitä käytetään metsällä jäniksen ja ketun ajoon perinteiseen mies ja koira -tyyliin.

Ulkonäkö ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjänajokoira on alkukantainen rotu, hieman sutta muistuttava metsästyskoira. Se on keskikokoa suurempi, nartut 55–65 cm ja urokset 58–68 cm, voimakasrakenteinen, korkeajalkainen ja hieman korkeuttaan pidempi. Venäjänajokoiralla on selvä sukupuolileima. Sillä on tummanruskeat tarkkaavaiset silmät, riippuvat, kolmionmuotoiset korvat, ja häntä on tyvestä paksu, mutta ohenee kärkeä kohti ja se ei nouse selkälinjan yläpuolelle. Venäjänajokoiran aluskarva on tuuheaa, ja peitinkarva on lyhyttä päässä, jaloissa ja korvissa, muualla keskipitkää. Väreinä ruskean eri sävyt ja selässä voi olla tummempi satula.Varpaiden välissä sillä on ns "räpylät"joiden avulla se ei vajoa hankeen.

Venäläisiä koiria on kahta rotua, kirjava ja ruskea, joista kirjava on syntynyt risteyttämällä venäjänajokoiria englanninkettukoirien kanssa. Pohjaväriltään se on valkoinen musta-beigein, harmaa-beigein tai parkinruskea-beigein laikuin. Rotua ei saa risteyttää ruskean venäjänajokoiran kanssa.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauhallinen, hyvähermoinen ja tasapainoinen venäjänajokoira on helposti koulutettavissa ja sopii metsästyksen lisäksi moneen muuhunkin harrastukseen, kuten jäljestykseen ja tokoon. Venäjänajokoira tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteettia, mutta hyvin sopeutuvana koirana se soveltuu jopa kaupunkiasuntoon, kunhan sen riittävästä liikuttamisesta huolehditaan. Venäjänajokoiran temperamentti ja kestävyys tulevat hyvin ilmi metsällä, muuten se on lempeä. Älykkäänä koirana venäjänajokoiraa pidetään helpommin koulutettavana kuin muita jäniksen/ketun ajajia, ja se on monipuolinen koira, jolla on luontainen taipumus niin jäniksen, ketun kuin supikoirankin ajoon. Venäjänajokoira on myös haukkunut karhuja ilman, että sitä olisi siihen erikseen opetettu tai kehotettu.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 166. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.