Venäjänajokoira
| Venäjänajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Venäjä |
| Määrä | Suomessa 3 113[1] |
| Rodun syntyaika | keskimäärin 9 vuotta |
| Alkuperäinen käyttö | ajuekoira |
| Nykyinen käyttö | ketun ja jäniksen ajometsästys |
| Elinikä | keskimäärin 9 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | русская гончая, Russian Hound, vene hagijas |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu SKL: ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.1 Suuret ajavat koirat #906[1] |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | narttu 55–65 cm, uros 58–70 cm |
| Väritys | ruskean eri sävyt, jossa selvästi erottuva tai hieman vaaleampi, parkinruskea tai harmahtavankeltainen "satula", joka voi joskus olla melko vaalea |
Venäjänajokoira (ven. русская гончая, russkaja gontšaja) on alkujaan venäläinen rotu, joka kuuluu FCI-roturyhmään 6.[3]
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi venäjänajokoiran pentuja noin viisikymmentä vuosittain.[4]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjänajokoira on keskikokoista koirarotua suurempi. Säkäkorkeudeltaan nartut ovat 55–65 cm ja urokset 58–68 cm. Rotu on voimakasrakenteinen, korkeajalkainen ja hieman korkeuttaan pidempi. Venäjänajokoiralla on selvä sukupuolileima. Sillä on tummanruskeat tarkkaavaiset silmät, riippuvat, kolmionmuotoiset korvat, ja häntä on tyvestä paksu, mutta ohenee kärkeä kohti ja se ei nouse selkälinjan yläpuolelle. Venäjänajokoiran aluskarva on tuuheaa, ja peitinkarva on lyhyttä päässä, jaloissa ja korvissa, muualla keskipitkää. Väreinä ruskean eri sävyt ja selässä voi olla tummempi satula. Varpaiden välissä sillä on ns. "räpylät", joiden avulla se ei vajoa hankeen.[3]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotumääritelmön mukaan venäjänajokoiran luonteen tulisi olla rauhallinen ja tasapainoinen. Lähtökotaisesti rodun edustajat eivät ole tapahaukkujia, tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja ovat taitavia lasten kanssa. Venäjänajokoiran ominaisuudet monipuolisena riistakoirana ovat säilyneet hyvin. Pentuna ne ovat kiinnostuneita lähes kaikesta riistasta ja suuntautuvat myöhemmin yleensä jänikselle, ketulle ja supikoiralle. Myös villisika, ilves ja karhu ovat haluttua riistaa useimmille koirille.[5]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjällä on käytetty metsällä ajavia koiria jo kauan ja ajokoiria käytettiin aluksi vinttikoirien apuna ajamaan petoeläin tappoetäisyydelle. Venäjänajokoira polveutuu luultavimmin suoraan tataarinajokoirasta eli sen jalostuksessa ei ole käytetty muita rotuja.[6] Toisen teorian mukaan se olisi syntynyt venäläisten ajokoirien ja englanninkettukoiran välisistä risteytyksistä.[7] Englanninkettukoira lähes tulkoon syrjäytti venäläiset ajokoirat ja ennen kaikkea vaikutti kannan puhdasrotuisuuteen negatiivisesti sekoittumalla näihin, kunnes vuonna 1890 kreivi Kisenski luonnehti ensimmäisen rotumääritelmän. Se perustui kuuluisaan Belousov-linjaan, joka oli kotoisin tataarien asuttamalta alueelta.[8]
1900-luvulla rotu oli hävitä ensimmäisen maailmansodan jalkoihin, mutta rodun jalostus jatkui määrätietoisesti sodan myllerrysten jälkeen. Ensi kerran Suomeen tuotiin venäläisiä ajokoiria jo 1800-luvulla, jolloin ne tunnettiin kostromanajokoirina, mutta niiden kasvatus aloitettiin vasta 1960-luvulla.[5]
Englantilais-venäläinen ajokoira on läheistä sukua venäjänajokoiralle.[5]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun keskimääräinen elinikä on noin 9 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja tapaturmat.[2] Venäjänajokoiran tyypillisimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, ja kilpirauhasen vajaatoiminta, allergiat ja atopia.
Noin 78 %:lla venäjänajokoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 5 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[9] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista.[10] Venäjänajokoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, ja kyynärkuvauslausunto.[11][12]
Yleisin ongelma rodulla on laikullinen epänormaali karvanlähtö, jota esiintyy erityisesti koirilla, joilla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jolla on geneettistä taustaa. Sairaus johtuu liian alhaisesta kiertävien kilpirauhashormonien määrästä.[5]
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineallergioita, jotka voivat myös olla epänormaalin karvanlähdön taustalla.[5] Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.[13]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.
- Koirat.com
- Venäjänajokoirayhdistys
- KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Venäjänajokoira. Koiranet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 31.5.2020.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- 1 2 Rotumääritelmä Venäjänajokoirayhdistys ry. Viitattu 23.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- 1 2 3 4 5 Jalostuksentavoiteohjelma 2026-2030 (PDF) Suomen Kennelliitto ja Venäjänajokoirayhdistys ry. Viitattu 23.3.2026.
- ↑ Suomenajokoiran rotukuvaus: Historia. Suomen Ajokoirajärjestö. Haettu 10.6.2022.
- ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 166. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN 951-35-1120-0.
- ↑ Hancock, David. Hounds - Hunting by Scent, s. 46. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2014. ISBN 978-1-84797-601-7.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ Nina Mahlanen: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.