Snautseri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Snautseri

Emppumenossa.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity 5 513[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö vahti- ja seurakoira
Nykyinen käyttö seura-, vahti- ja harrastuskoira
Muita nimityksiä snausseri, nausteri, snaku
FCI-luokitus ryhmä 2
#182
Ulkonäkö
Paino 14–20 kg
Säkäkorkeus 45–50 cm
Väritys musta tai suola ja pippuri

Snautseri on keskikokoinen, karkeakarvainen, alkuperältään saksalainen koirarotu. Rodun tunnusomaisin piirre on sen tuuhea parta, johon myös nimi (saks. Schnauzer) viittaa. Nimityksellä snautseri tarkoitetaan yleensä keskikokoista snautseria: snautsereihin kuuluvat lisäksi suursnautseri ja kääpiösnautseri, jotka luetaan omiksi koiraroduikseen. Nykyään snautseri on suosittu seura- ja harrastuskoira. Snautsereita rekisteröidään Suomessa vuosittain noin 150.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snautseri on kooltaan keskikokoinen. Säkäkorkeus on 45–50 cm sekä uroksilla että nartuilla. Yleisvaikutelman tulee olla voimakas, mieluummin tanakka kuin solakka. Snautserin rakenteen tulee olla neliömäinen, eli säkäkorkeus on suunnilleen sama kuin rungon pituus. Pään koko pituus on puolet selän (hännäntyvestä säkään) pituudesta. Pään tulee näyttää suorakaiteen muotoiselta joka suunnasta, kulmakarvat ja parta ovat tuuheat. Korvien tulee olla V:n muotoiset, ylöskiinnittyneet ja eteenpäin ohimon myötäisesti taittuneet siten että korvan sisäreuna on posken myötäinen. Kaulan tulee voimakas ja lihaksikas, jalosti kaareutuva ja tyylikäs. Rungon tulee olla tiivis, lanne on vahva ja syvä ja lantio hieman pyöristynyt. Eturinta on kohtalaisen leveä ja rintalastan kärjen ansiosta selkeästi erottuva. Ylälinja on loivasti taaksepäin laskeva ja alalinjan tulee kaartua rintakehän alaosasta lähtien kauniisti linjassa. Eturaajojen tulee olla vahvat ja suorat, eikä liian lähellä toisiaan. Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät, takaa katsottuna yhdensuuntaiset, eivätkä liian lähellä toisiaan. Hännän tulee olla luonnollinen; tavoitteena on sapelin tai sirpin muotoinen häntä, joka ei koske selkää. Korvat ja häntä on ollut ennen tapana typistää, mutta nykyään typistäminen on useissa maissa, myös Suomessa, kiellettyä.

Karvan tulee olla jäykän karkeaa ja tiivistä. Karvapeite on kaksinkertainen, eli se koostuu tiiviistä aluskarvasta sekä rugonmyötäisestä ja kovasta peitinkarvasta. Peitinkarva ei saa olla pörröistä tai pehmeää. Raajojen karvat ovat hieman rungon karvaa pehmeämmät. Karvapeitteen väreinä hyväksytään kokomusta sekä "pippuri & suola". Mustassa värissä sekä aluskarva että karvapeite ovat mustia. Ihanteellinen pippuri & suola väri on keskiharmaa, jossa on tasaisesti jakautunut, hyvin pigmentoitunut pippurointi (yksittäinen karva sisältää vuorotellen sekä harmaata että mustaa värisävyä) ja harmaa aluskarva. Kaikilla värisävyillä tulee olla ilmettä korostava tumma maski, joka on tasapainossa rungon väritykseen.

Rotumääritelmän snautserille on luonteenomaista eloisuus, johon yhdistyy rauhallisuus. Snautseri on leikkisä ja kiintyy voimakkaasti isäntäänsä. Snautseri on hyvin lapsirakas, valpas ja lahjomaton, muttei herkkäuskoinen. Hyvin kehittyneiden aistien, älykkyyden, pelottomuuden, koulutettavuuden, sitkeyden sekä säiden ja tautien ansiosta snautseri on erinomainen perhe-, seura- ja vahtikoira, jolla on käyttökoiran ominaisuudet.

Tyypillinen snautseri on iloinen, avoin, rauhallinen ja tottelevainen. Se suhtautuu varautuneesti ventovieraisiin. Snautseri on aktiivinen ja kestävä. Snautserikannassa esiintyy liiallisen arkoja, epäluuloisia, paukkuarkoja sekä aggressiivisia koiria. Myös vahtimisvietti on joskus liiallinen. Snautserin ei tulisi haukkua liian herkästi vaan ilmoittaa vieraasta lyhyesti ja jäädä sen jälkeen taustalle tapahtumia seuraamaan. Monien snautsereiden temperamentissa sekä toimintakyvyssä olisi parantamisen varaa. (Lähde?)

Snautseri on karkeakarvainen rotu, jonka päivittäinen turkinhoito on yksinkertaista: päivittäiseksi hoidoksi riittää harjaus ja takkujen selvittäminen. Snautseri on nypittävä rotu ja koiran trimmaaminen hoidetaan koiran käyttötarkoituksesta ja omistajan mieltymyksistä riippuen. Kotikoiralle riittää se, että sen nyppii 2-3 kertaa vuodessa pohjavillalle (kaikki karkea karva pois), minkä lisäksi ajettavia osia ja linjoja voi siistiä useammin. Näyttelykoiraa tulee trimmata useammin ja trimmausten ajankohdat tulee suunnitella näyttelyiden ajankohtia silmällä pitäen. Snautserin trimmauksessa koneella ajettavia osia ovat posket, kaula, hännän alus ja sisäreidet. Muut osat tulee nyppiä. Nypittäessä on muistettava, ettei karvaa saa repiä väkisin irti, vaan nypinnässä poistetaan ainoastaan helposti lähtevät "kuolleet karvat". Korvien karvan ollessa todella tiukasti korvissa kiinni, ne voi ajaa koneella. Koiran linjat (kulmakarvat, parta, korvan reunat, tassut, alalinja, häntä) siistitään saksimalla. Mikäli nypittävän alueen (karkeat karvat) ajaa koneella, turkki vähitellen pehmeneen, kiharoituu ja karvan karkeus häviää, minkä myötä turkki ei enää ole säänkestävä. Tämän vuoksi turkki tulisi aina nyppiä eikä ajaa. Vanhojen koirien turkkia kuitenkin tavataan ajaa koneella, jottei koiran tarvitse enää seist pikiä aikoja trimmipöydällä vanhuuden päivinään. Myös joidenkin kotikoirien turkkia ajetaan koneella, mutta tällöin menetetään turkin säänkestävyys.

Näyttelykoiran trimmaus tulee aloittaa 12 viikkoa ennen näyttelykauden ensimmäistä näyttelyä. Tällöin turkki nypitään pohjavillalle. Noin kuukausi ennen näyttelyä turkin kunto tarkistetaan ja tehdään tarvittavia lisänypintöjä. Viikkoa ennen näyttelyä koiralle tehdään viimeinen "sliippaus", eli ajetaan ajettavat osat, nypitään tarvittavia alueita ja siistitään linjat saksien. Mikäli seuraavaan näyttelyyn on alle 12 viikkoa aikaa, on tapana "rullata" koiran turkkia, jotta se pysyisi näyttelykunnossa pidempään. Tämä tarkoittaa sitä, että turkki tulee nyppiä viikoittain kevyesti siten, että poistetaan "joka 7. karva". Viikko ennen näyttelyä suoritetaan taas viimeinen "sliippi". Joillain koirilla karvan laatu on sellainnen, että koiran turkkia ei saa nypittyä pohjavillalle. Tällöin turkkia ei saa lähteä repimään väkisin pois, vaan siitä poistetaan vain pisin kerros. Näyttelysnautserin nypittäviä alueita ei saa koskaan mennä ajamaan koneella (poikkeuksena korvat). Mikäli esimerkiksi rintakarvat ovat tiukasti kiinni, tulee ne saksia koneella ajamisen sijaan.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snautseri on säänkestävä ja perusterve rotu.

Snautseri on keskimääräistä terveempi rotu,kenen mukaan? ja yksilön odotettu elinikä on korkea. Suomen Snautserikerho ei kuulu Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan, mutta se suosittelee vapaaehtoisiksi tutkimuksiksi etenkin jalostukseen käytettäville yksilöille lonkkien ja silmien tutkituttamista.

Snautsereilla esiintyy vähäisissä määrin korvatulehduksia (yleisin ilmennyt sairaus), lonkkaniveldysplasiaa, kyynärniveldysplasiaa, silmäsairauksia (esimerkiksi perinnöllistä harmaakaihia eli hereditary cataract eli HC ja progressiivista verkkokalvon rappeutumaa eli progressive retinal atrophy eli PRA), purentavikoja ja hammaspuutoksia, kivesvikaisuutta sekä kohtutulehduksia ja nisäkasvaimia.

Snautsereilla esiintyy myös kynsien haurastumista ja/tai irtoilua. Tämä ominaisuus on tunnettu jopa eläinlääkäreiden keskuudessa, vaikkei sairauden syytä ole vielä tutkittukaan. Tyypillisesti omistaja havaitsee ensin yhden epämuodostuneen kynnen kahdessa tai useammassa tassussa. 2–9 viikon sisällä kaikki kynnet ovat sairaita. Hauraiden ja kuivien kynsien hoidoksi käy lyhyenä pitäminen, tapauksesta riippuen voidaan tarvita erilaisia lääkityksiä ja kynsien poistoa. Vastaavanlaista kynsiongelmaa tiedetään ilmenevän myös mustilla suursnautsereilla ja muilla roduilla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snautseri polveutuu suo- eli turvekoirasta, joka on yksi vanhimmista Euroopassa eläneistä koiraroduista. Etelä-Saksan Baijerin aluetta pidetään rodun varsinaisena synnyinalueena. Snautsereille oli jo muinoin tyypillistä karkea karva, tuuhea parta ja pitkät kulmakarvat. Varhainen snautserimaista koiraa esittävä kuva löytyy Albrecht Dürerin tuotannosta 1500-luvulta.

Nimensä snautseri sai jo 1800-luvulla, sillä kansan parissa näitä parrakkaita koiria alettiin kutsua nimellä "schnauz" tai "schnauzer" (viikset) sekä "rattler" (rotanpyytäjä). Snautseri oli peloton ja valpas pihapiirin vahti, joka tuli erinomaisesti toimeen hevosten ja karjan kanssa sekä piti rotat ja muut jyrsijät poissa. Korvia ja häntiä alettiin typistää rotanpuremien ehkäisemisiksi.

Snautseri hyväksyttiin omaksi rodukseen vuoden 1850 tienoilla, joskin tuolloin rotu oli vielä virallisesti karkeakarvainen pinseri. Pinsereiden ja snautsereiden yhteinen järjestö Pinscher-Schnauzer–Klubb perustettiin vuonna 1895 jo 1800-luvulla rodusta kiinnostuneen saksalaisen kasvattajan Josef Berthan aloitteesta. Alkuaikoina snautsereiden värikirjo oli suurempi, sillä rekisteröitynä oli eniten harmaita ja lisäksi muiden muassa mustia, riistanvärisiä, keltaruskeita ja mustaruskeita koiria. Josef Bertha oli ensimmäinen, joka alkoi päämäärätietoisesti jalostaa pippuri ja suola -väriä puhtaaksiselvennä. Mustia snautsereita oli alun perin vain pieni osa kannasta, minkä vuoksi niiden jalostus pääsi vauhtiin vasta 1930-luvulla.

Snautseri kilpaili ensimmäisen kerran näyttelyissä Saksan Hannoverissa vuonna 1879 karkeakarvaisen pinserin nimellä. Vuonna 1880 rodulle kirjoitettiin sen ensimmäinen rotumääritelmä. Kymmenen vuotta myöhemmin järjestettiin Stuttgartissa rodun ensimmäinen erikoisnäyttely, jossa oli paikalla vajaat sata koiraa. Ensimmäisen maailmansodan aikana snautsereita käytettiin muun muassa armeijassa, poliisikoirina sekä Punaisen Ristin apuna. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen snautserin suosio nousi huippuunsa. Rotua alettiin kasvattaa erityisesti Saksassa ja Isossa-Britanniassa.[2]

Nykyisin snautsereita löytyy kaikista maanosista. Eniten rotua kasvatetaan Saksassa, jossa syntyvyys on vuosittain noin 650 pentua. Kaikissa Pohjoismaissa syntyy yhteensä noin 600 pentua vuosittain, samoin Yhdysvalloissa. Venäjällä ja Iso-Britanniassa syntyy vuosittain noin 400 pentua.

Snautserin rotumääritelmissä on eroavaisuuksia eri maiden ja mantereitten kesken. FCI:n rotumääritelmä on laajalti noudatettu, mutta Iso-Britannia ja Yhdysvallat noudattavat omia määritelmiään. Suurin eroavuus on koossa: uroksilla ja nartuilla on omat kokorajat. Yhdysvalloissa ja Britanniassa mustat ja suola ja pippuri -väriset katsotaan samaksi roduksi, ja niiden jalostaminen keskenään on aivan normaalia. Ruotsissa värimuunnokset lasketaan eri roduiksi, mutta niiden jalostaminen keskenään on sallittua. Suomessa värimuunnoksia saa jalostaa yhdessä vain erikoisluvalla lähinnä uusien ominaisuuksien sekä geenipoolin laajentamisen takia.

Snautserit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snautseri vapaalla.

Suomeen ensimmäiset snautserit tuotiin ennen toista maailmansotaa Saksasta alun perin suojeluskuntakoiriksi. Jalostukselle merkittäviä koiria on tuotu Suomeen niin Ruotsista, Venäjältä, Keski-Euroopasta kuin Yhdysvalloistakin. Suomessa kasvatetut snautserit ovat pääsääntöisesti terveitä, pitkäikäisiä ja ulkomuodollisesti laadukkaita.

Pippurin ja suolan värisillä snautsereilla sukusiitosprosentti on vaihdellut paljon vuosittain, ja viime vuosinamilloin? se on ollut toivotustikin laskemaan päin. Keskimäärin koko rodun sukusiitosprosentti on ollut 3,75 %. Pippurin ja suolan värisiä snautsereita on Suomessa selvästi enemmän kuin mustia. 2000-luvulla P&S-pentujen määrä on vakiintunut 80–90 rekisteröidyn pennun paikkeille.[3]

Vaikka mustilla snautsereilla sukusiitosaste onkin noussut viime vuosinamilloin? verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, on koko rodun sukusiitosaste kuitenkin pysynyt kaiken aikaa alle kolmen prosentin. Tehollinen populaatio on mustilla snautsereilla kuitenkin pieni, ja se osaltaan selittää mustien snautsereiden vähäisempää määrää populaatiossa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa snautseri on toiminut lähinnä seura- ja vahtikoirana. Suosituin harrastusmuoto snautsereilla on koiranäyttelyt. Suomen muotovalion arvon saavuttamiseksi tarvitaan kolme näyttelysertifikaattia, joista vähintään yksi on oltava myönnetty koiran ollessa yli kaksivuotias. Käyttökoetuloksia ei edellytetä.

Snautserit ovat kilpailleet menestyksellä myös TOKOssa ja agilityssä. Erityisesti agilityn suosio on kasvanut jatkuvasti: noin 25–30 pippurin ja suolan väristäselvennä ja 10–15 mustaa snautseria osallistuu Suomessa vuosittain kilpailuihin. Snautseri kisaa agilityssa yleensä maxi-luokassa, joskus midi-luokassa. Agilityvalion arvoon vaaditaan kolme voittoa nollalla virhepisteellä korkeimmasta luokasta. Suomen snautserikannassa on vain muutama agilityvalio.

Tottelevaisuuskokeisiin on osallistunut vuosien 1990–2004 välillä keskimäärin 16 pippurin ja suolan väristä ja 8 mustaa snautseria. Snautsereista Suomen tottelevaisuusvalioita on kuitenkin vain muutama. Rodulla on myös oikeus osallistua palveluskoirakokeisiin. Palveluskoirakokeisiin osallistuu vuosittain viidestä kymmeneen snautseria ja käyttäytymmiskokeen (BH) on suorittanut 2000-luvulla 2–10 snautseria vuosittain.[2] Snautseri on myös saavuttanut koiratanssin Suomen mestaruuden vuonna 2007.

Snautseri on aktiivinen ja monipuolinen rotu, jonka kanssa voi harrastaa useampaa lajia. Monet snautseriharrastajat käyvät koiransa kanssa esimerkiksi tokon, agilityn ja palveluskoirien maastolajien harjoituksissa. Snautserin motivointi saattaa olla joskus hankalaa, sillä menestyneempiin palveluskoirarotuihin verrattuna snautserilla on vähäisesti taistelutahtoa ja saalisviettiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 11.8.2016)
  2. a b Snautserin jalostuksen tavoiteohjelma (Suomen Snautserikerho, luettu 2.11.2007)
  3. Snautserin jalostuksen tavoiteohjelma, sivu 15. Suomen Snautserikerho, luettu 2.11.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]