Snautseri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Snautseri

Emppumenossa.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity yli 4 000[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö vahti- ja seurakoira
Nykyinen käyttö seura-, vahti- ja harrastuskoira
Muita nimityksiä snausseri, nausteri, snaku
FCI-luokitus ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino 14–20 kg
Säkäkorkeus 45–50 cm
Väritys musta tai suola ja pippuri

Snautseri on keskikokoinen, karkeakarvainen, alkuperältään saksalainen koirarotu. Rodun tunnusomaisin piirre on sen tuuhea parta, johon myös nimi (saks. Schnauzer) viittaa. Nimityksellä snautseri tarkoitetaan yleensä keskikokoista snautseria: snautsereihin kuuluvat lisäksi suursnautseri ja kääpiösnautseri, jotka luetaan omiksi koiraroduikseen. Nykyään snautseri on suosittu seura- ja harrastuskoira. Snautsereita rekisteröidään Suomessa vuosittain noin 150.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snautseri on keskikokoinen ja voimakas. Runko on yhtä pitkä kuin korkea. Pää on jalo ja pitkänomainen pää, kulmakarvat ja parta ovat tuuheat. Säkäkorkeus on 45–50 cm. Runko on syvä ja tiivis, selkälinja aavistuksen laskeva, kulmaukset ovat normaalit ja maatavoittavat. Karva on jäykkää ja karkeaa, karvapeite kaksinkertainen. Hyväksytyt värit ovat kokomusta sekä "suola ja pippuri" eli harmaa mustin karvankärjin. Korvat ovat V-kirjaimen muotoiset ja taittuvat eteenpäin. Häntä kaartuu koskettamaan selkää. Korvat ja häntä on ollut ennen tapana typistää, mutta nykyään typistäminen on useissa maissa kiellettyä.

Rotumääritelmän mukaan snautseri on eloisa ja leikkisä mutta rauhallinen. Se kiintyy syvästi omistajaansa ja suhtautuu lapsiin ystävällisesti. Snautseri on älykäs, kestävä ja haastava koulutettava. Tyypillinen snautseri on iloinen, avoin, rauhallinen ja tottelevainen. Se suhtautuu varautuneesti ventovieraisiin. Snautseri on aktiivinen ja kestävä.

Snautserikannassa esiintyy liiallisen arkoja, epäluuloisia, paukkuarkoja sekä aggressiivisia koiria. Myös vahtimisvietti on joskus liiallinen. Snautserin ei tulisi haukkua liian herkästi vaan ilmoittaa vieraasta lyhyesti ja jäädä sen jälkeen taustalle tapahtumia seuraamaan. Monien snautsereiden temperamentissa sekä toimintakyvyssä olisi parantamisen varaa.

Snautseri on karkeakarvainen rotu, jonka päivittäinen turkinhoito on yksinkertaista. Trimmaaminen hoidetaan koiran käyttötarkoituksesta ja omistajan mieltymyksistä riippuen. Näyttelytrimmaukseen kuuluu sekä pohjavilla että karkea päällikarva. Karvapeitteen tulisi olla tiheä ja tasainen ja karvojen tasamittaiset. Rodulle tunnusmerkinomaiset kulmakarvat ja viikset jätetään pitkiksi, posket, kaula, rinta, hännänalus sekä sisäreidet ajellaan koneella.

Näyttelysnautserit tavataan "rullata", eli omistaja nyppii jatkuvasti esimerkiksi parin viikon välein tai ennen näyttelyä koiran turkista eripituisena harottavat karvat. Snautseri voidaan myös trimmata nyppimällä noin puolivuosittain, jolloin karvapeitteeseen jätetään vain pehmeä pohjavilla. Nyppimisen jälkeen turkki kasvaa näyttelykuntoon noin kolmessa kuukaudessa. Kaikkien snautsereiden turkki ei koskaan irtoa tarpeeksi helposti nyppimistrimmausta varten, ja tällaiset koirat tavataan siistiä ajelemalla. Myös monet näyttelyissä käymättömät snautserit ajellaan.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snautseri on säänkestävä ja perusterve rotu.

Snautseri on keskimääräistä terveempi rotukenen mukaan?, ja yksilön odotettu elinikä on korkea. Suomen Snautserikerho ei kuulu Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan, mutta se suosittelee vapaaehtoisiksi tutkimuksiksi etenkin jalostukseen käytettäville yksilöille lonkkien ja silmien tutkituttamista.

Snautsereilla esiintyy vähäisissä määrin korvatulehduksia (yleisin ilmennyt sairaus), lonkkaniveldysplasiaa, kyynärniveldysplasiaa, silmäsairauksia (esimerkiksi perinnöllistä harmaakaihia (HC), progresiivista verkkokalvon rappeutumaa (PRA)), purentavikoja ja hammaspuutoksia, kivesvikaisuutta sekä kohtutulehduksia ja nisäkasvaimia.

Snautsereilla esiintyy myös kynsien haurastumista ja/tai irtoilua. Tämä ominaisuus on tunnettu jopa eläinlääkäreiden keskuudessa, vaikkei sairauden syytä ole vielä tutkittukaan. Tyypillisesti omistaja havaitsee ensin yhden epämuodostuneen kynnen kahdessa tai useammassa tassussa. 2–9 viikon sisällä kaikki kynnet ovat sairaita. Hauraiden ja kuivien kynsien hoidoksi käy lyhyenä pitäminen, tapauksesta riippuen voidaan tarvita erilaisia lääkityksiä ja kynsien poistoa. Vastaavanlaista kynsiongelmaa tiedetään ilmenevän myös mustilla suursnautsereilla ja muilla roduilla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snautseri polveutuu suo- eli turvekoirasta, joka on yksi vanhimmista Euroopassa eläneistä koiraroduista. Etelä-Saksan Baijerin aluetta pidetään rodun varsinaisena synnyinalueena. Snautsereille oli jo muinoin tyypillistä karkea karva, tuuhea parta ja pitkät kulmakarvat. Varhainen snautserimaista koiraa esittävä kuva löytyy Albrecht Dürerin tuotannosta 1500-luvulta.

Nimensä snautseri sai jo 1800-luvulla, sillä kansan parissa näitä parrakkaita koiria alettiin kutsua nimellä "schnauz" tai "schnauzer" (viikset) sekä "rattler" (rotanpyytäjä). Snautseri oli peloton ja valpas pihapiirin vahti, joka tuli erinomaisesti toimeen hevosten ja karjan kanssa ja piti rotat ja muut jyrsijät poissa. Korvia ja häntiä alettiin typistää rotanpuremien ehkäisemisiksi.

Snautseri hyväksyttiin omaksi rodukseen vuoden 1850 tienoilla, joskin tuolloin rotu oli vielä virallisesti karkeakarvainen pinseri. Pinsereiden ja snautsereiden yhteinen järjestö Pinscher-Schnauzer–Klubb perustettiin vuonna 1895 jo 1800-luvulla rodusta kiinnostuneen saksalaisen kasvattajan Josef Berthan aloitteesta. Alkuaikoina snautsereiden värikirjo oli suurempi, sillä rekisteröitynä oli eniten harmaita ja lisäksi muiden muassa mustia, riistanvärisiä, keltaruskeita ja mustaruskeita koiria. Josef Bertha oli ensimmäinen, joka alkoi päämäärätietoisesti jalostaa pippuri ja suola -väriä puhtaaksiselvennä. Mustia snautsereita oli alunperin vain pieni osa kannasta, minkä vuoksi niiden jalostus pääsi vauhtiin vasta 1930-luvulla.

Snautseri kilpaili ensimmäisen kerran näyttelyissä Saksan Hannoverissa vuonna 1879 karkeakarvaisen pinserin nimellä. Vuonna 1880 rodulle kirjoitettiin sen ensimmäinen rotumääritelmä. Kymmenen vuotta myöhemmin järjestettiin Stuttgartissa rodun ensimmäinen erikoisnäyttely, jossa oli paikalla vajaat sata koiraa. Ensimmäisen maailmansodan aikana snautsereita käytettiin muun muassa armeijassa, poliisikoirina sekä Punaisen Ristin apuna. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen snautserin suosio nousi huippuunsa. Rotua alettiin kasvattaa erityisesti Saksassa ja Isossa-Britanniassa.[2]

Nykyisin snautsereita löytyy kaikista maanosista. Eniten rotua kasvatetaan Saksassa, jossa syntyyys on vuosittain noin 650 pentua. Kaikissa Pohjoismaissa syntyy yhteensä noin 600 pentua vuosittain, samoin Yhdysvalloissa. Venäjällä ja Iso-Britanniassa syntyy vuosittain noin 400 pentua.

Snautserin rotumääritelmissä on eroavaisuuksia eri maiden ja mantereitten kesken. FCI:n rotumääritelmä on laajalti noudatettu, Iso-Britannia ja Yhdysvallat noudattavat omia määritelmiään. Suurin eroavuus on koossa: uroksilla ja nartuilla on omat kokorajat. Yhdysvalloissa ja Britanniassa mustat ja suola ja pippuri -väriset katsotaan samaksi roduksi, ja niiden jalostaminen keskenään on aivan normaalia. Ruotsissa värimuunnokset lasketaan eri roduiksi, mutta niiden jalostaminen keskenään on sallittua. Suomessa värimuunnoksia saa jalostaa yhdessä vain erikoisluvalla lähinnä uusien ominaisuuksien sekä geenipoolin laajentamisen takia.

Snautserit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snautseri vapaalla.

Suomeen ensimmäiset snautserit tuotiin ennen toista maailmansotaa Saksasta alun perin suojeluskuntakoiriksi. Jalostukselle merkittäviä koiria on tuotu Suomeen niin Ruotsista, Venäjältä, Keski-Euroopasta kuin Yhdysvalloistakin. Suomessa kasvatetut snautserit ovat pääsääntöisesti terveitä, pitkäikäisiä ja ulkomuodollisesti laadukkaita.

Pippurin ja suolan värisillä snautsereilla sukusiitosprosentti on vaihdellut paljon vuosittain, ja viime vuosinamilloin? se on ollut toivotustikin laskemaan päin. Keskimäärin koko rodun sukusiitosprosentti on ollut 3,75 %. Pippurin ja suolan värisiä snautsereita on Suomessa selvästi enemmän kuin mustia. 2000-luvulla P&S-pentujen määrä on vakiintunut 80–90 rekisteröidyn pennun paikkeille.[3]

Vaikka mustilla snautsereilla sukusiitosaste onkin noussut viime vuosinamilloin? verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, on koko rodun sukusiitosaste kuitenkin pysynyt kaiken aikaa alle kolmen prosentin. Tehollinen populaatio on mustilla snautsereilla kuitenkin pieni, ja se osaltaan selittää mustien snautsereiden vähäisempää määrää populaatiossa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa snautseri on toiminut lähinnä seura- ja vahtikoirana. Suosituin harrastusmuoto snautsereilla on koiranäyttelyt. Suomen muotovalion arvon saavuttamiseksi tarvitaan kolme näyttelysertifikaattia, joista vähintään yksi on oltava myönnetty koiran ollessa yli kaksivuotias. Käyttökoetuloksia ei edellytetä.

Snautserit ovat kilpailleet menestyksellä myös TOKOssa ja agilityssä. Erityisesti agilityn suosio on kasvanut jatkuvasti: noin 25–30 pippurin ja suolan väristäselvennä ja 10–15 mustaa snautseria osallistuu Suomessa vuosittain kilpailuihin. Snautseri kisaa agilityssa yleensä maxi-luokassa, joskus midi-luokassa. Agilityvalion arvoon vaaditaan kolme voittoa nollalla virhepisteellä korkeimmasta luokasta. Suomen snautserikannassa on vain muutama agilityvalio.

Tottelevaisuuskokeisiin on osallistunut vuosien 1990–2004 välillä keskimäärin 16 pippurin ja suolan väristä ja 8 mustaa snautseria. Snautsereista Suomen tottelevaisuusvalioita on kuitenkin vain muutama. Rodulla on myös oikeus osallistua palveluskoirakokeisiin. Palveluskoirakokeisiin osallistuu vuosittain viidestä kymmeneen snautseria ja käyttäytymmiskokeen (BH) on suorittanut 2000-luvulla 2–10 snautseria vuosittain.[2] Snautseri on myös saavuttanut koiratanssin Suomen mestaruuden vuonna 2007.

Snautseri on aktiivinen ja monipuolinen rotu, jonka kanssa voi harrastaa useampaa lajia. Monet snautseriharrastajat käyvät koiransa kanssa esimerkiksi tokon, agilityn ja palveluskoirien maastolajien harjoituksissa. Snautserin motivointi saattaa olla joskus hankalaa, sillä menestyneempiin palveluskoirarotuihin verrattuna snautserilla on vähäisesti taistelutahtoa ja saalisviettiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 2.11.2007)
  2. a b Snautserin jalostuksen tavoiteohjelma (Suomen Snautserikerho, luettu 2.11.2007)
  3. Snautserin jalostuksen tavoiteohjelma, sivu 15. Suomen Snautserikerho, luettu 2.11.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]