Lonkkaniveldysplasia

Molemminpuolinen lonkkaniveldysplasia koiralla. Vasemmanpuoleinen lonkkamalja (kuvassa oikealla) kattaa reisiluun pään vain osittain.

Lonkkaniveldysplasia (HD eli hip dysplasia) on lonkkanivelen kehityshäiriö, jossa lonkkamalja ja reisiluun pää eivät sovi täydellisesti yhteen. Lonkkaniveldysplasia on kvantitatiivinen ominaisuus, johon vaikuttaa suuri joukko geenejä sekä erilaiset ympäristötekijät.

Koiralla

Koiran lonkkanivelen dysplasia (HD) on useamman geenin yhteisvaikutuksesta periytyvä sairaus, jota esiintyy erityisesti kookkailla koiraroduilla. Vaikea-asteinen lonkkaniveldysplasia voi aiheuttaa voimakasta kroonista kipua ja vaikeuttaa koiran liikkumista merkittävästi erityisesti koiran ikääntyessä. Perintötekijöiden lisäksi lonkkaniveldysplasian kehittymiseen vaikuttavat myös koiran kasvuolosuhteet, ruokinta, liikunta ja kasvunopeus.

Lonkkaniveldysplasian oireet tulevat esiin vasta pennun kasvaessa. Luovutusikäisestä pennusta ei voi varmuudella sanoa, tuleeko siitä terve aikuinen. Ensimmäiset oireet saattavat tulla esiin jo muutaman kuukauden iässä, jolloin koiran ylösnousu ja liikkeelle lähtö voivat olla jäykkää. Muita oireita ovat haluttomuus liikkua, takaraajojen rajoittuneet liikeradat ja epänormaalit liikkeet. Lonkkanivelet voivat myös naksua, kun reisiluun pää tulee pois lonkkamaljasta ja naksahtaa takaisin. Oireet saattavat kadota vuosiksi ja palata siinä kohtaa, kun koiralle kehittyy nivelrikkoa lonkkaniveliin.

Lonkkaniveldysplasian aiheuttamista epänormaaleista liikeradoista johtuvaa lantion lihasheikkoutta kompensoiva seisoma-asento.

Esimerkkejä koiraroduista, joissa lonkkaniveldysplasia on hyvin yleistä:

• Bullmastiffi
• Cane corso
• Chow chow
• Englanninbulldoggi
• Jakutianlaika
• Welsh corgi cardigan
• Welsh corgi pembroke

Torjunta ja hoito

Lonkkaniveldysplasiaa torjutaan ottamalla jalostuskoirien lonkkanivelistä röntgenkuvat, joista tietyllä tavalla mitataan lonkkamaljan syvyys ja arvioidaan muitakin kehityshäiriöitä. Euroopassa on käytössä FCI:n antamat lonkkakuvien arvosteluohjeet, ja tulosten tulisi olla keskenään vertailukelpoisia. Röntgenkuvia arvioidaan Suomessa FCI:n hyväksymällä kirjainasteikolla, joka kuvaa reisiluun pään ja lonkkamaljan yhteensopivuutta. Asteikolla A tarkoittaa normaaleja lonkkaniveliä, B lähes normaaleja, C lievää dysplasiaa, D kohtalaisia muutoksia ja E vaikeaa dysplasiaa. Lonkkanivelten arvioinnissa yleisarvosana määräytyy suoraan huonomman lonkan arvosanan mukaan.

Indeksijalostuksessa huomioidaan muun muassa yksilön lähisukulaisten lonkkadysplasiatulokset ja pyritään poissulkemaan ympäristön vaikutukset, sillä ne eivät periydy. Suomen Kennelliitto seuraa ja kirjaa lonkkakuvausten tuloksia ja muita perinnölliseksi katsottuja sairauksia ja vikoja. Suomessa monella rodulla on voimassa PEVISA-ohjelma (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), johon lonkkakuvaus kuuluu pakollisena tutkimuksena jalostukseen käytetyille koirille. Rotukohtaisesti on asetettu rajoja, millaisia koiria saadaan käyttää jalostukseen.

Lonkkaniveldysplasian hoito on useimmissa tapauksissa kivunpoistoa erilaisin menetelmin. Hoidossa käytetään tyypillisimmin tulehduskipulääkkeitä. Lonkkavikaisen koiran elämänlaatua voidaan parantaa huolehtimalla oikeanlaisesta ruokinnasta ja liikunnasta. Ylipaino varsinkin koiran kasvuiässä rasittaa koiran niveliä ja altistaa koiran dysplasialle ja nivelrikon kehittymiselle. Laadukas ravinto edesauttaa pentuaikana luuston normaalia kasvua. Lonkkavikaisen koiran liikunnaksi suositellaan ulkoilua pehmeillä alustoilla ja uimista.

Joissain tilanteissa voidaan turvautua kirurgiseen hoitoon. Eläinlääkäri voi yrittää kirurgisesti muokata olemassa olevaa lonkkamaljaa ja reisiluun päätä paremmin sopivaksi tai asentaa lonkkaproteesin.

Kissalla

Lonkkaniveldysplasia ja siihen liittyvä nivelrikko ovat melko yleisiä kotikissoilla. Lonkkaniveldysplasian ja nivelrikon yleisyydeksi on saatu erilaisissa tutkimuksissa 6–32 %. Esiintyvyys riippuu osittain rodusta, puhdasrotuisilla kissoilla lonkkaniveldysplasiaa esiintyy enemmän kuin maatiaiskissoilla. Esimerkiksi maine cooneilla esiintyvyydeksi on todettu 18–21 % ja myös persialaisilla kissoilla riski on kohonnut. Näille roduille on tyypillistä suurempi koko, mikä saattaa altistaa nivelrikolle.

Lonkkaniveldysplasian tiedetään olevan perinnöllinen sairaus useilla eläinlajeilla, ja se periytyy monen eri geenin kautta. Ympäristötekijät eivät aiheuta sairautta, mutta voivat vaikuttaa sen ilmenemiseen. Vaikka kissojen osalta sairauden periytyvyydestä ei ole tarkkaa tietoa, epäillään lonkkaniveldysplasian olevan kissoilla myös perinnöllinen.

Kissojen omistajat tunnistavat oireilun melko huonosti. Sairaus todetaan kissoilla lonkkanivelien röntgenkuvasta. Hoitona käytetään ensisijaisesti erilaisia kipulääkkeitä. Joissain tilanteissa voidaan harkita myös kirurgista hoitoa.

Kissoilla lonkkaniveldysplasia ja polvilumpion sijoiltaanmeno voivat esiintyä samanaikaisesti. Epäillään että polvilumpion sijoiltaanmeno voi muuttaa reisiluun asentoa ja lonkkanivelen kuormitusta, mikä voi osaltaan vaikuttaa lonkkaniveldysplasian kehittymiseen.

Katso myös

• Kyynärniveldysplasia
• Patellaluksaatio
• Kyynärnivelen inkongruenssi
• Välimuotoinen lanne-ristinikama
• Koiran osteokondroosi
• Koiran välilevytyrä
• Koiran eturistisidevaurio

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lonkkaniveldysplasia Wikimedia Commonsissa