Turkistarhaus Suomessa
Suomessa turkistarhaus on voimakkaasti keskittynyt ruotsinkieliselle Pohjanmaalle sekä Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle, joissa tuotetaan noin 90 % nahoista.[1]
Kettuja on Suomessa tarhattu vuodesta 1916, naaleja vuodesta 1924, minkkejä vuodesta 1930 ja supikoiria vuodesta 1972 lähtien. 1990-luvulle asti tarhauksen kantoja täydennettiin pyytämällä eläimiä suoraan luonnosta.[2]
Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodesta 1985 lähtien turkistarhausta on Suomessa säädelty maa- ja metsätalousministeriön asettamin eläinsuojelusäännöksin. Uudet turkiseläinten häkkikokovaatimukset astuivat voimaan vuoden 2011 alusta. Siitä lähtien ketuilla ja supikoirilla on oltava häkissä tilaa 0,8 neliömetriä ja minkeillä 0,25 neliömetriä eläintä kohden.[3]
Turkistarhojen määrä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa oli noin 550 turkistarhaa vuonna 2022[4]. Vuonna 2023 Suomessa on mediatietojen mukaan noin 400 turkistarhaa[5].
Suomi on Euroopan toiseksi suurin turkistuottajamaa Puolan jälkeen.[6] Kettujen tarhauksessa Suomi on Euroopan suurin tarhaaja.[7]
Vuodesta 1995 lähtien turkistarhojen määrä Suomessa on laskenut noin 50 tarhan vuosivauhtia. Laskun on ennustettu jatkuvan, sillä alan yrittäjät ovat keskimäärin iäkkäitä ja tiloille on vaikea löytää jatkajia. Suomessa oli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) selvityksen mukaan 1980-luvun puolivälissä 5 500 turkistarhaa,[8] ja vuoden 2014 lopulla niitä oli 965.[9] Vuonna 2020 tarhojen määrä oli 762.[10] Suomalaiset turkistarhaajat kasvattivat vielä 1980-luvulla 60 % maailman ketunnahoista ja 20 % minkinnahoista, kun taas vuonna 2006 vastaavat luvut olivat 20 % ja 5 %.[8]
Kolme suurinta kuntaa turkistarhauksen kannalta ovat Uusikaarlepyy, Kalajoki ja Kaustinen.[11]
Suomalaiset turkikset myydään pääasiassa Saga Fursin turkiskeskuksessa Vantaalla. Tärkeimmät ostajamaat ovat Hongkong, Kiina, Etelä-Korea, Venäjä, Kreikka ja Italia.[12] Suomessa turkisnahoista saatu tulo on liikkunut MTT:n mukaan 2000-luvulla 200–300 miljoonan euron välillä[13]. Tämän jälkeen alan taloudellinen merkitys on vähentynyt. Vuonna 2022 turkisnahkojen nettovienti oli hieman yli 32 miljoonaa euroa[14].
Eläinten kohtelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2010 alussa Oikeutta eläimille -järjestö julkaisi 30 suomalaiselta turkistarhalta salakuvattua aineistoa, joka aiheutti mediassa keskustelua turkiseläinten hyvinvoinnista ja eläinsuojelulainsäädännöstä.[15] Kuvat paljastivat järjestön mukaan vakavia eläinten laiminlyöntejä ja virikkeettömän elinympäristön.[16] Tuolloinen pääministeri Matti Vanhanen kritisoi kuvia väittämällä, että ne ovat ”eläinten sairasosastolta”. Väitteeseen suhtauduttiin julkisuudessa ristiriitaisesti. Esimerkiksi eläinlääketieteen tohtori Laura Hännisen mukaan tarhoilla ei ole erillisiä sairasosastoja, kun taas Suomen turkiseläinten kasvattajaliiton toiminnanjohtaja Tuula Dahlmanin mukaan Vanhanen oli oikeassa.[17] Osalla kuvatuista tarhoista oli Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto (STKL) sertifikaatti hyvästä tarhanpidosta. Kohun seurauksena STKL veti kolmelta tarhalta sertifikaatin pois.[18]
Vuoden 2017 jälkeen Oikeutta eläimille on julkaissut useaan kertaan kuvia turkistarhanaaleista, jotka on järjestön mukaan jalostettu kasvamaan jättikokoisiksi[19]. Kuvat ovat nousseet uutisaiheiksi kansainvälisissä tiedotusvälineissä[20]. Ensimmäisten kuvien jälkeen tarhaajayhdistys väitti, että näiden ns. jättikettujen kasvatus lopetetaan, mutta Oikeutta eläimille -järjestön mukaan seuraavina vuosina julkaistut samankaltaiset kuvat osoittavat, ettei näin ole tapahtunut[21].
Vuonna 2018 Ruokavirasto teki tarkastuksen vajaalle viidennekselle Suomen turkistiloista. Niistä 37 %:lla havaittiin puutteita. Yleisimmin puutteita havaittiin eläinten hyvinvointiin suoraan liittyvissä vaatimuksissa, jotka liittyivät muun muassa turkiseläinten asianmukaiseen lopettamiseen, pureskelu- ja virikemateriaaleihin sekä sairastuneista ja vahingoittuneista turkiseläimistä huolehtimiseen. Vuosina 2013–2017 laiminlyöntejä esiintyi 25–66 %:lla tarkastetuista turkistiloista, ja havaitut laiminlyönnit olivat samanlaisia kuin ennenkin.[22]
Turkistarhojen sertifiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalainen sertifiointi, Finnish Standards, on vastuullisuutta, jäljitettävyyttä ja läpinäkyvyyttä korostava laatu- sekä ympäristöjärjestelmä, johon sisältyy myös eurooppalainen WelFur-mittaristo.[23][24] Euroopan komissio on hyväksynyt WelFurin itse- ja yhteissääntelyaloitteeksi (Self- and Co-Regulation Initiative). Se on ensimmäinen eläinten hyvinvointia koskeva ohjelma, jota koskaan edistetään komission tietokannassa niin sanottujen pehmeän lainsäädännön aloitteista.[25][26]
Sertifiointi on vapaaehtoinen, mutta ilman sitä ei käytännössä voi myydä turkiksia.[27] Yhä useampi suomalainen turkistuottaja on sitoutunut sertifikaattiin. Sertifiointi kattaa tilan toiminnan kaikki osa-alueet. Joulukuussa 2017 suomalaisten turkistilojen kettutuotannosta oli sertifioitu 99,9 %, minkeistä 92,9 % ja supikoirista 100 %.[28] Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton jäsenlehti Turkistalous on kirjoittanut, että WelFur-arviointimenetelmät kuvaavat eläimen hyvinvointia kokonaisvaltaisesti, mutta sen kriteerit vastaavat suurin piirtein eläinsuojelulainsäädännön vaatimaa tasoa.[29]
Turkisalan mukaan sertifiointi on kilpailuetu maailmalla. Turkistuottajien myyntikanavana toimivan Saga Fursin mukaan turkiseläinten hoito ja hyvinvointi ovat Suomessa kaiken kaikkiaan korkealla tasolla. Yhtiön mukaan kansainväliset muotitalot käyttävät mieluummin suomalaista kuin kiinalaista turkista.[30]
WelFur-sertifikaatin kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkistarhausta vastustavien eläinjärjestöjen kattojärjestö Fur Free Alliancen raportti kritisoi WelFur-sertifikaattia muun muassa sen matalasta vaatimustasosta. Sertifikaatin hyvinvointikriteeristö ja mittarit ovat joiltain osin heikompia kuin joidenkin EU-maiden lainsäädäntö, ja vain kaksi prosenttia tarkastetuista tiloista on hylätty. Suomessa tehtyjä auditointeja on kritisoitu puolueellisuudesta, koska tarkastukset suorittaa Luova-niminen yritys. Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto omistaa 38 % yrityksen osakkeista, ja useilla Luovan tarkastajilla on kytköksiä turkisalaan.[31] Sertifioiduilla tarhoilla on paljastunut vakaviakin puutteita eläinten hyvinvoinnissa, ja Suomen Turkiseläinten Kasvattajien Liitto on tämän vuoksi myös ottanut tarhoilta sertifikaatteja pois.[32][33]
Tutkimustuloksia kannatuksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaseudun Tulevaisuuden vuonna 2012 teettämässä kyselyssä turkistarhauksen täydellistä kieltoa kannatti 18 % äänestysikäisistä. Vastaavasti 44 % hyväksyi turkistarhauksen, jos sen vaatimuksia tiukennetaan, ja 25 % hyväksyi tarhauksen jatkamisen nykyisellään.[34]
Eläinsuojelujärjestö Animalian vuonna 2018 teettämän ja Taloustutkimuksen toteuttaman mielipidemittauksen mukaan suomalaisista 17 % kannatti tarhauksen jatkamista ilman uusia rajoituksia. Vastanneista 39 % oli sitä mieltä, että turkistarhausta voidaan jatkaa vain, jos eläimille tarjotaan huomattavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. 30 % halusi kieltää turkistarhauksen kokonaan siirtymäajalla.[35]
Helsingin Sanomien kesällä 2021 toteuttaman kyselyn mukaan 45 % suomalaisista olisi valmis kieltämään turkistuotannon ja 37 % ei. Naisista kieltämistä kannatti 52 % ja miehistä 32 %.[36]
Animalian ja Oikeutta eläimille -järjestöjen Taloustutkimuksella marraskuussa 2021 toteuttamassa kyselyssä turkistarhausta ei kannattanut nykymuodossaan suomalaisista 71 %. Naisista turkistarhausta Suomessa kannatti nykymuodossaan 7 % ja 15–24-vuotiaista 4 %.[37]
Animalia ja Oikeutta eläimille teettivät vastaavankaltaisen kyselyn myös vuonna 2022. Kyselyssä 33 % olisi kieltänyt turkistarhauksen 5-15 vuoden siirtymäajalla, 12 % olisi kieltänyt turkistarhauksen mahdollisimman nopeasti ja 35 % olisi sallinut tarhauksen jatkuvan vain, jos eläimille tarjotaan huomattavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. 16 % suomalaista oli sitä mieltä, että turkistarhausta voidaan jatkaa nykymuotoisena ja ilman uusia rajoituksia, ja 4 % ei osannut kertoa kantaansa.[38]
Vuoden 2023 kyselyssä 56% suomalaisista kannatti turkistarhauksen kieltämistä heti tai enintään 15 vuoden siirtymäajalla. 27% suomalaisista olisi valmiita jatkamaan turkistarhausta sillä ehdolla, että eläimille tarjotaan huomattavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. 13% olisi valmiita jatkamaan turkistarhausta sellaisenaan ilman uusia rajoituksia. [39][40]
Turkistarhaiskut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset suureen julkisuuteen nousseet iskut Suomessa tapahtuivat vuonna 1995 Evijärvellä, jolloin kahdelta turkistarhalta päästettiin karkuun noin 400 kettua. Tapahtumasta tuomittiin myöhemmin kolme nuorta naista, joista kaksi tuomittiin 12 kuukauden ja yksi 9 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi heidät velvoitettiin maksamaan 800 000 markan vahingonkorvaukset. Iskun tekijöitä kutsuttiin tiedotusvälineissä ”kettutytöiksi”. Toinen suurta julkisuutta saavuttanut tapaus sattui Orimattilassa vuonna 1997, jolloin turkistarhaaja ampui tilalleen tunkeutuneita viittä henkilöä haulikolla. Iskuja on tapahtunut tämän jälkeenkin, mutta tiedotusvälineiden niihin kohdistama huomio on ollut vähäisempää.
Aikeet lopettaa turkistarhaus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lukuisat suomalaiset poliitikot ja julkisuuden henkilöt ovat vaatineet turkistarhauksen lopettamista Suomessa vuoteen 2025 mennessä.[41] Esimerkiksi Vihreä liitto on kirjannut vuosien 2015–2019 poliittiseen tavoiteohjelmaansa turkistarhauksesta luopumisen siirtymäajalla.[42] Puolueista myös SDP (vuodesta 2020 lähtien), vasemmistoliitto (vuodesta 2010 lähtien), kommunistinen puolue, eläinoikeuspuolue, feministinen puolue ja Liike Nyt kieltäisivät turkistarhauksen siirtymäajalla[43][44][45][46][47].
Marinin hallituksen esitys Suomen uudeksi eläinsuojelulaiksi syksyllä 2021 ei kuitenkaan sisältänyt tarhauskieltoa, vaikka Marinin hallituksessa olivat turkistarhausta vastustavista puolueista SDP, vasemmistoliitto ja vihreät[48].
Eläinsuojelujärjestö Animalia ja SEY Suomen eläinsuojelu haluavat saada Suomen uuteen eläinsuojelulakiin turkistarhauskiellon.[49][50] Suomen eläinlääkäriliitto kannattaa nykymuotoisen turkistarhauksen kieltämistä kokonaan[51].
Vuonna 2012 kansalaisjärjestöt keräsivät nimiä Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloitteeseen, jonka tavoitteena oli kieltää turkistarhaus Suomessa. Aloitteen allekirjoitti lähes 70 000 suomalaista.[52] Maa- ja metsätalousvaliokunta kuitenkin torjui aloitteen.[53]
Kaksitoista EU:n jäsenvaltiota vaati kesäkuussa 2021 Euroopan komissiota kieltämään kaiken turkistarhauksen EU:n jäsenvaltioissa. Kieltoa kannattavat Belgia, Bulgaria, Hollanti, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Puola, Ranska, Saksa, Slovakia ja Slovenia.[54]
Turkistarhauksen lopettamiseki on tehty kansalaisaloite 4.9.2023. Aloite keräsi vähän eduskunnan käsittelyyn siirtymiseksi vaadittavat yli 50 000 kannatusilmoitusta alle vuorokaudessa. Aloitteessa ehdotetaan, että laadittaisiin suunnitelma turkistarhauksen lakkauttamiseksi kohtuullisella siirtymäajalla.[55]
Työvoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2023 Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto kertoi alan työllistävän noin 1 580 ihmistä, joista 540 työskentelee turkistiloilla .[14] Helsingin yliopiston dosentin Timo Piiraisen keräämien tietojen mukaan alan työllistävä vaikutus on suoraan 2 000 ja välillisesti 500 henkilöä (v. 2005).[56]
Vuonna 2014 turkistarhaajien keski-ikä oli 52 vuotta ja alle 35-vuotiaita oli alle 200.[57] Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton puheenjohtaja Ulf-Erik Enrothin mukaan häkkimuutokset ja 1940-luvulla syntyneiden tarhaajien eläköityminen johtavat turkistarhaajien määrän merkittävään muutokseen.[58]
Turkistarhat käyttävät tilapäistyövoimaa sesonkeina eli nahkonta-aikana marras-joulukuussa ja paritusaikana maalis-toukokuussa. Kausityöntekijät palkataan joko suoraan tai vuokrafirmojen kautta. Kotimaisia työntekijöitä ei saada riittävästi, joten tiloille palkataan siirtotyöntekijöitä myös ulkomailta. Eniten heitä tulee Virosta, mutta myös kauempaa kuten Filippiineiltä.[59]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Timo Karhula, Arto Latukka ja Teppo Rekilä: Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa. MTT:n selvityksiä, 160. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-952-487-189-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ProFur-yleisesite profur.fi. Viitattu 10.3.2015. [vanhentunut linkki]
- ↑ Turkistarhaus Suomessa Oikeutta eläimille. Viitattu 2.7.2021.
- ↑ Turkistarhaus Suomessa | Oikeutta eläimille oikeuttaelaimille.fi. Viitattu 14.8.2021.
- ↑ https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/yhteisot/riskinarviointi/projektit/ruokaviraston_tutkimuksia_2_2023_turkistarhojen_zoonoosit--riskiprofiili.pdf
- ↑ Ruokavirasto aikoo tarkistaa kaikki Suomen turkistarhat lintuinfluenssan varalta Yle Uutiset. 14.8.2023. Viitattu 6.9.2023.
- ↑ Turkistarhaus | Turkistarhausta kielletään ja lakeja kiristetään ympäri Eurooppaa, Suomi kulkee vastavirtaan: Minkintuotanto voi jopa kaksinkertaistua Helsingin Sanomat. 18.6.2021. Viitattu 17.7.2021.
- ↑ ANIMALIA: Finnish fur industry in sharp decline | Eurogroup for Animals www.eurogroupforanimals.org. Viitattu 17.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Karhula, Latukka & Rekilä: Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa, s. 9–10
- ↑ Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto ry: Profur 2014 Tilastot Profur 2014 Tilastot. Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto ry. Viitattu 10.3.2015. [vanhentunut linkki]
- ↑ Suomen turkistarhojen määrä on laskussa Animalia-media. 14.7.2021. Viitattu 6.8.2021.
- ↑ Viro luopuu turkistarhauksesta, samaan aikaan Suomessa kaivataan lisää työntekijöitä – elinkeinosta luopuminen nähdään kaukaisena ajatuksena mtvuutiset.fi.
- ↑ Hallituksen toimintakertomus ja tilinpäätös 1.9.2011 - 31.8.2012 (pdf) (s.4) 28.11.2012. Saga Furs Oy. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 28.7.2013.
- ↑ Karhula, Latukka & Rekilä: Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa, s. 7.
- ↑ a b Turkiselinkeinon tilastot 2023 Turkiselinkeinon tilastot 2023. 28.6.2023. Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto (STKL) ry. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ Vähäsarja, Irina: Järjestön kuvat turkistiloilta näyttävät purtuja häntiä ja kuolleita eläimiä (Arkistoitu sivu) HS.fi. 17.2.2010. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 28.12.2014.
- ↑ http://www.tarhauskielto.fi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Välimaa, Mikko: Sairaat turkiseläimet eivät saa tarhoilla erikoishäkkiä (Arkistoitu sivu) HS.fi. 1.3.2010. Arkistoitu 30.7.2012. Viitattu 28.12.2014.
- ↑ Kolme turkistilaa menettää sertifikaattinsa (Arkistoitu sivu) HS.fi. 9.3.2010. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 28.12.2014.
- ↑ Turkistarhojen jättiketuista halutaan lopullisesti eroon – "Tarkoitus on löytää raja-arvoja sille, minkä näköinen kettu lainsäädännön näkökulmasta kelpaa jalostukseen" Yle Uutiset. 7.5.2018. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ Suomalaisten turkistarhojen jättiketut nousivat otsikoihin Britanniassa – turkisalan liitto selvittää asiaa Helsingin Sanomat. 17.4.2018. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ Jättimäisten "hirviökettujen" laiton kasvatus jatkuu | Oikeutta eläimille oikeuttaelaimille.fi. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ Ruokavirasto: Eläinten hyvinvoinnin valvonta 2018 Ruokaviraston raportti 2692/00.01.02.00.01/2019. 5.6.2019. Ruokavirasto. Viitattu 14.8.2019.
- ↑ Sagafurs: Welfur on osa sertifiointiamme sagafurs.com.
- ↑ Science-based Animal Welfare fureurope.eu.
- ↑ Welfare Standards for fur farmed animals (WelFur) eesc.europa.eu.
- ↑ The European Commission promotes WelFur as Self-Regulation fureurope.eu. Arkistoitu 31.1.2019. Viitattu 3.7.2021.
- ↑ Turkistarhauksen peräkylä: käsikirjoitus yle.fi. Viitattu 14.8.2019.
- ↑ Turkistilojen sertifiointi sagafurs.com.
- ↑ WelFur kehitti eläinten hyvinvoinnin arviointimenetelmät turkistiloille Turkistalous. 2012. Viitattu 14.8.2019.
- ↑ Eettinen kettu myy maailmalla talouselama.fi.
- ↑ Certified Cruel 2020. Fur Free Alliance. Viitattu 9.3.2022.
- ↑ Kolme turkistilaa menettää sertifikaatin Yle Uutiset. 9.3.2010. Viitattu 9.3.2022.
- ↑ Eläinsuojeluvalvonnan tulokset julki: turkistiloilla yhä enemmän puutteita, lemmikkieläimiin kohdistuvat laiminlyönnit lisääntyivät SEY Suomen eläinsuojelu. 6.6.2019. Viitattu 9.3.2022.
- ↑ Maaseudun Tulevaisuus: Kansan enemmistö hyväksyy turkistarhauksen varauksinArkistoitu kopio maaseuduntulevaisuus.fi. 14.11.2012. Arkistoitu 3.8.2013. Viitattu 28.07.2013.
- ↑ Kysely: Vain 17 prosenttia suomalaisista kannattaa turkistarhauksen jatkamista ilman uusia rajoituksia Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 14.8.2019.
- ↑ HS-gallup | Turkistarhaus jakaa suomalaisten mielipiteitä, lähes puolet vastaajista kieltäisi turkistuotannon kokonaan Helsingin Sanomat. 2.7.2021. Viitattu 17.7.2021.
- ↑ Turkistarhaus | Valtaosa suomalaisista vastustaa turkistarhausta, kertoo tuore kysely Helsingin Sanomat. 26.11.2021. Viitattu 26.11.2021.
- ↑ 80 % vastustaa nykymuotoista turkistarhausta Animalia. 25.11.2022. Viitattu 11.2.2023.
- ↑ Turkiseläimet | Nykymuotoista turkistarhausta vastustaa neljä viidestä suomalaisesta Helsingin Sanomat. 9.11.2023. Viitattu 13.11.2023.
- ↑ Taija Rinne: Nykymuotoista turkistarhausta vastustaa 83 % kansalaisista – täyskiellon kannatus kasvanut 11 prosenttiyksikköä Animalia. 9.11.2023. Viitattu 13.11.2023.
- ↑ http://www.animalia.fi/turkistarhatonsuomi/tukijat (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kohti kestävää yhteiskuntaa – Vihreiden poliittinen tavoiteohjelma 2015–2019 (pdf) (s. 6) 8.6.2014. Vihreät. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 14.7.2014.
- ↑ Turkistarhaus kova pala Sdp:lle – puoluekokous kiisteli, mutta päätyi tuotteiden ja tarhauksen kieltämisen kannalle mtvuutiset.fi. 24.8.2020. Viitattu 2.7.2021.
- ↑ En löydä mistään kantaanne turkistarhaukseen, mikäköhän se on?... Suomen kommunistinen puolue. 10.2.2011. Viitattu 2.7.2021.
- ↑ Vasemmistoliitto lopettaisi turkistarhauksen Ilta-Sanomat. 20.6.2010. Viitattu 2.7.2021.
- ↑ Neljä puoluetta turkistarhauksen täyskiellon kannalla Kansan Uutiset. 1.4.2019. Viitattu 25.7.2021.
- ↑ Ilmastonmuutos ja ympäristö – Liike liikenyt.fi. 8.3.2019. Arkistoitu 15.8.2021. Viitattu 15.8.2021.
- ↑ Eläimet | Uusi eläinsuojelulaki lähtee lausuntokierrokselle: Turkistarhaus saisi yhä jatkua, koirien ja kissojen pentutehtailuun puututtaisiin Helsingin Sanomat. 4.11.2021. Viitattu 26.11.2021.
- ↑ Euroopan parlamentti haluaa kieltää eläinten häkkikasvatuksen Animalia-media. 17.6.2021. Viitattu 14.8.2021.
- ↑ Eläinsuojelulain uudistus kaatui – SEYn ja Animalian päätavoitteina uudelle vaalikaudelle eläinten häkkikasvatuksen ja turkistarhauksen lopettaminen SEY Suomen eläinsuojelu. 14.3.2019. Viitattu 14.8.2021.
- ↑ Turkistarhaus | Suomen eläinlääkäriliitolta jyrkkä kannanotto turkistarhauksen kieltämiseksi Helsingin Sanomat. 13.11.2023. Viitattu 13.11.2023.
- ↑ Saavalainen, Heli: Kansalaisten ensimmäinen lakialoite: 55 000 vaatii turkistarhauksen kieltoa HS.fi. 25.10.2012. Arkistoitu 5.11.2014. Viitattu 2.1.2015.
- ↑ Pohjanpalo, Olli: Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämisestä tyrmättiin HS.fi. 11.6.2013. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 14.7.2014.
- ↑ Eläimet | Useat EU-maat vaativat Euroopan komissiota kieltämään turkistarhauksen täysin Helsingin Sanomat. 1.7.2021. Viitattu 14.8.2021.
- ↑ Turkistarhausta vastustava kansalaisaloite etenee eduskuntaan Yle Uutiset. 5.9.2023. Viitattu 11.11.2023.
- ↑ Timo Piirainen: Turkisalalla ei ole merkittäviä työllisyysvaikutuksia Turkisalalla ei ole merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Arkistoitu 22.10.2015. Viitattu 10.3.2015.
- ↑ Turkisvastaisuuden kasvu ei huoleta Suomen turkisteollisuutta – Stockmann hylkäsi turkit asiakaspalautteen vuoksi mtvuutiset.fi. 11.4.2016. Viitattu 1.8.2020.
- ↑ Ulf-Erik Enroth: Yhteisvastuuta tarvitaan. Turkistalous 03/2010, 2010, nro 03, s. 3.
- ↑ Virolaisia, filippiiniläisiä – turkistarhat työllistävät yhä enemmän ulkomaalaisia Yle Uutiset. Viitattu 10.3.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turkistarhaus Wikimedia Commonsissa
- ProFur: Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry
- Ylen Elävä arkisto: Turkisala Suomessa (1981)
- Ylen Elävä arkisto: A-studion raportti turkistarhoista (2010)
- Luukka, Panu: Ei ole oikeutta, on vain me! Radikaali eläinoikeusliike Suomessa (Arkistoitu – Internet Archive) Pro gradu, Helsingin yliopisto, yleisen valtio-opin laitos, valtiotieteellinen tiedekunta. Huhtikuu 1998.