Tämä on lupaava artikkeli.

Pietari Brahe

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 18. heinäkuuta 2011 kello 20.20 käyttäjän Tanár (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pietari Brahe
Henkilötiedot
Syntynyt18. helmikuuta 1602
Rydholm, Ruotsi
Kuollut2. syyskuuta 1680 (78 vuotta)
Bogesund, Ruotsi
Kansalaisuus Ruotsi-Suomi
Ammatti Värmlandin ja Taalainmaan laamanni 1628
Ruotsin valtaneuvos 1630
Svean hovioikeuden asessori 1631
Suomen kenraalikuvernööri (1637-1640) ja (1648–1654)
Ruotsin Valtakunnan Drotsi (1641-1680)
Turun akatemian kansleri (1646-1680)
Siviilisääty Kreivi, Valtaneuvos, Drotsi
Puoliso Kristina Katarina Stenbock (1609–1650)
Lapset Elsa Beata Persdotter Brahe (1629–1653)

Pietari (Per) Abrahaminpoika Brahe nuorempi (18. helmikuuta 1602 Rydholm, Ruotsi — 2. syyskuuta 1680 Bogesund, Ruotsi) oli ruotsalainen valtiomies, sotilas, kreivi ja Suomen kenraalikuvernööri, joka 1600-luvulla kehitti ja uudisti Suomea merkittävästi [1] Brahen tunnolliselle ja taitavalle toiminnalle oli ominaista asiallisuus ja ennakkoluulottomuus alaisiaan kohtaan [2].

Elämäkerta

Pietari Brahen synnyinpaikka, Rydboholmin linna Ruotsissa, Österåkerin kunnassa, Roslagenin saaristossa.
Jönköpingin kunnan alueella sijaitsevat Brahenlinnan rauniot
Pietari Brahen kuollinkoti, Bogesundin linna,
Vaxholmin kunnassa Tukholman lääniissä

Brahe syntyi Rydboholmin saarella (joka kuuluu nykyään Österåkerin kuntaan) Tukholman lähellä [3] Abraham Perinpoika Brahen (s. 25 maaliskuuta 1569, k. 16 maaliskuuta 1630)[4] ja Elsa Gyllenstiernan [4] vanhimpana poikana[5]. Hänen isoisänsä oli Kustaa Vaasan henkilökohtainen neuvonantaja Per Brahe vanhempi (1520–1590).[6]

Brahen suku kuului Ruotsin ylhäisaateliin. Lisäksi Pietari Brahella oli avioliittojen ja muiden sukusiteiden kautta kosketuksia useisiin muihin merkittäviin aatelissukuihin. Hän sai aristokraattisen kasvatuksen. Brahe teki vuosina 1618-1621 ja 1623–1625 opintomatkoja Hollantiin, Ranskaan ja Saksaan. Hän opiskeli 1618 Giessenin yliopistossa ja 1623 Strasbourgin yliopistossa sekä paikallisissa ritari-akatemioissa.[1] Brahe keskittyi opiskelussaan erityisesti muihin kuin teologisiin opintoihin, mikä oli ajan tavoista poikkeavaa. Hän matkusti vielä 1624 Italiaan Paduan ja Bologonan yliopistoon täydentämään sivistystään.[7]

Brahe avioitui ensimmäisen kerran 1628 Kristina Katarina Stenbockin (1608–1650) kanssa, jonka kanssa hänellä oli tytär, Elsa Beata Persdotter Brahe (1629–1653).[8] Puolison vanhemmat olivat vapaaherra Gustaf Senbock ja kreivitär Beata Margareta Brahe. Hän aviotui toisen kerran 1653 vapaaherratar Beata de la Gardien kanssa.

Ura Ruotsissa

Kun Brahe palasi Ruotsiin, hänestä tuli Puolan sodan loppuvaiheissa 21. toukokuuta 1626 kuningas Kustaa II Adolfin kamariherra. Brahe oli kuninkaan mukana muun muassa Danzigin kaupungin piirityksessä, jossa hän osallistu kuninkaan seulaksi ammutun veneen pelastamiseen uppoamasta [9]. Brahe ylennettiin Smoolannin ratsuväkirykmentin everstiksi 27. heinäkuuta 1628 ja hän vastaanotti rykmentin komentajan tehtävät seuraavan vuoden toukokuussa. Sairastettuaan ankaran kuumetaudin hän luopui 1631 sotilasurastaan, minkä jälkeen Brahe siirtyi politiikkaan.[7] Aluksi hän toimi vuosina 1628–1630 laamannina ja maamarsalkkana.[10] Päävirkana Brahella oli Svean hovioikeuden asessorin virka ja hän toimi valtaneuvoston jäsenenä (vuosina 1630–1637)[10] ja diplomaattisissa tehtävissä, valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan alaisuudessa.[1]

Aluksi Brahen ura eteni hyvin, mutta sitten hän riitautui Oxenstiernan kanssa. Brahe johti vuonna 1635 Puolan kanssa käytyjä Stuhmsdorfin välirauhaneuvotteluja, mutta neuvottelujen lopputuloksen katsottiin olleen huono ja Brahe sai epäonnistumisesta syyt niskoilleen. On esitetty, että Brahe vetäytyi Oxenstiernan tieltä, kun hänet nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi.[7] Brahe itse toivoi pääsevänsä kuningatar Kristiinan holhoojahallitukseen, mutta sen sijaan hänet lähetettiin Suomeen vuosiksi 1637–1640.[10] Brahen ensimmäinen kenraalikuvernöörikausi Suomessa jäi lyhyeksi, sillä hän halusi osallistua Ruotsin valtakunnanpolitiikkaan. Lisäksi yksityiset taloudelliset seikat vetivät häntä takaisin Ruotsiin.[7]

Brahesta tuli vuonna 1640 jälleen valtaneuvos ja hän toimi tässä tehtävässä kuolemaansa saakka. Vuonna 1641 hänet nimitettiin drotsiksi, joka oli Ruotsin valtakunnan korkein lainvalvoja. Drotsin toimeen liittyi vuosina 1641–1660 Svean hovioikeuden presidentin virka ja vuosina 1660–1680 koko oikeuslaitoksen ylitarkastajan virka.[10]

Brahe nimitettiin uudelleen Suomen kenraalikuvernööriksi vuonna 1648. Tällä kertaa nimitys oli ensimmäistä kertaa selvemmin karkotus Ruotsista, sillä Brahe oli ajautunut useissa asioissa konfliktiin kuningatar Kristiinan kanssa, joka halusi Brahen pois Tukholmasta.[7] Kun Brahen virkakausi Suomessa oli kestänyt kolme vuotta, hän alkoi suunnitella Ruotsiin palaamista. Brahe sai lopullisen sysäyksen Ruotsiin palaamiseen, kun Kristiina alkoi harkita kruunusta luopumista.[7]

Brahe johti Tanskan vastaisia sotatoimia vuosina 1643–1644 ja vuonna 1657. Hän oli Kaarle XI:n holhoojahallituksen johtaja vuosina 1660–1672. Brahe eli loppuelämänsä eripuolilla Ruotsia sijainneilla maatiloillaan. Hän kuoli 12. syyskuuta 1680 Tukholman lähellä olevassa Bogesundissa.[10]

Brahe oli vankka aatelisvallan kannattaja ja vastusti alempien säätyjen tavoitteita.[7] Hän kannatti vallanjaon kysymyksissä aateliston oikeuksien säilyttämistä, mikä teki hänestä Oxenstierna vastustajan. Valtaneuvostossa ja drotsina Brahe pani toimeen yksityiskohtaisia uudistuksia, mutta yleispoliittissa kysymyksissä hän ilmaisi kantansa varovaisesti.[10]

Kuvitusta Brahesuvun Visingsborgin perintölinnasta, Visingsön saarella Vätternillä. Kuva on Eric Dahlbergin (1625-1703) Suecia antiqua et hodierna kirjassa.
  • Visingsborgin linnan pohjoisvalleja
    Visingsborgin linnan pohjoisvalleja
  • Visingsborgin linnan rauniot kaakosta
    Visingsborgin linnan rauniot kaakosta
  • Visingsborgin linnan rauniot lounaasta
    Visingsborgin linnan rauniot lounaasta
  • Visingsborgin linnan portti
    Visingsborgin linnan portti

Brahe Suomen kenraalikuvernöörinä

Ensimmäinen kausi 1637–1640

Brahe toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuodet 1637–1640 ja uudemman kerran vuosina 1648–1654. Ensimmäisen kerran hänet nimitettiin verotuksessa ilmenneiden epäkohtien takia. Brahe huomautti nimityksen jälkeen, että hän ei osannut suomea eikä hänellä ollut kokemusta vastaavan toimen hoitamisesta.[7] Brahe saapui Suomeen vuoden 1638 alussa.[10] Hän asettui asumaan Turun linnaan, jonne hän sijoitti myös kenraalikuvernöörin viraston. Virasto jakautui seuraavasti: kanslia, tilikamari ja verokamari. Tilikamari vastasi tilinpidosta ja verokamari verovarojen hallinnosta. Brahe teki virkakautensa aluksi laajan tarkastusmatkan. Se suuntautui ensin Ylä-Satakuntaan ja sieltä Hämeen kautta Savoon. Savosta hän jatkoi Käkisalmeen ja Viipuriin. Viipurista Brahe palasi takaisin Turkuun Helsingin kautta. Pohjanmaa ei kuulunut hänen kenraalikuvernöörikuntaansa. Brahe oli puolet ensimmäisestä virkakaudestaan matkoilla. Suomi maana oli Brahen mielestä vauras ja luonnonolot suotuisia, mutta hän sai suomalaisista kuvan, että kansalta puuttui sivistystä ja usein myös ahkeruutta.[7]

Pietari Brahen patsas ja Raahen kirkko.

Brahen tavoitteena oli ensimmäisen kauden aluksi puuttua henkilökysymyksiin. Maaherroiksi ja myös näiden alaisiksi virkamiehiksi nostettiin hänelle mieleisiä henkilöitä. Brahen mielestä Suomen läänit olivat liian laajoja ja hänen esityksestään läänejä jaettiin pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Läänien pienentyessä verotuksen järjestämisestä ja valvomisesta tuli helpompaa. Oikeusjärjestelmän saralla Brahe pääsääntöisesti tuki Turun hovioikeuden toimintaa.[7] Brahen ensimmäisellä kaudella Suomeen luotiin myös postilaitos Tanskan mallin mukaan.[10] Postin kuljetus järjestettiin postitalonpoikia käyttämällä. Alkuun Suomessa oli vain kolme postilinjaa ja linjojen varressa olleissa kaupungeissa postikonttori. Brahe yritti kehittää myös kaupunkien hallintoa ja perusti pormestarin virkoja.[7] Läänien lisäksi hän jakoi myös seurakuntia. Brahe pyrki uudistuksillaan tehostamaan, yhtenäistämään ja keskittämään hallintoa. Hän pyrki parantamaan veronkantoa ja paikallishallintoa sekä noudattamaan merkantilista talousjärjestelmää. Brahe yritti estää verotusta kiertävää maakauppaa ja perusti tämän vuoksi uusia markkinapaikkoja, kaupankäynnin keskuksia ja kaupunkeja. Uusille kaupungeille laadittiin yhtenäiset ruutuasemakaavat turvallisuus- sekä yhtenäisyysnäkökulmien takia.[10]

Ensimmäisellä kaudellaan Brahe perusti Hämeenlinnan (1638)[11] ja Savonlinnan (1639) kaupungit [12]. Saattaa olla, että hän vaikutti virkakautensa jälkeen myös Sortavalan perustamiseen. Helsinki siirrettiin hänen aikanaan Vantaankosken suulta Vironniemelle.[7] Brahe havaitsi, että Suomen kouluolot olivat huonot. Hänen mielestään Suomen asukkaat olivat sivistymättömiä ja hän piti ongelmana erityisesti pätevien virkamiesten puutetta.[7] Pätevän virkamieskunnan saamiseksi Brahe kehitti koulutusta ja tieteenharjoittamista. Brahe perusti triviaalikoulut Turkuun, Helsinkiin, Uuteenkaarlebyhyn ja Poriin. Lisäksi hän perusti pedagogiot Savonlinnaan, Hämeenlinnaan ja Käkisalmeen. Brahe siirsi Turusta lukion Viipuriin ja perusti lastenkoulun Saltvikiin. Hän pyrki edistämään suomen kirjallista ja suullista käyttöä hallinnossa.[10]

»Jos Jumala soisi tämän maan tulla sellaiseen kuntoon ja kukoistukseen,
mihin ihmisäly voisi sen nostaa, se olisi verrattavissa kohtalaiseen eurooppalaiseen kuningaskuntaan [13]»
(Per Brahe)

Brahe esitti veroesineiden määräksi neljää (viljaa, kalaa, voita ja tervaa [11]), mutta ehdotusta ei toteutettu.[14] Hän kehitti maanmittauslaitosta. Maaseudun olot tasapainottuivat, kun sotaväenotto sidottiin maaomaisuuteen. Brahe pyrki niin sanottu puhdasoppisuutta suosimalla yhtenäistämään kirkon oppijärjestelmää. Hän suosi taiteita.[10] Hän edisti vuoden 1642 raamatunkäännöksen aikaansaamista. Myöhemmin hän suositteli nuorelle Kaarle XI:lle suomen kielen taidon hankkimista.[15]

Turun Akatemian perustaminen

Albert Edelfeltin luonnos Per Brahesta Turun akatemian vihkiäiset-triptyykkiin

Kuninkaallisen Turun Akatemian perusti kuningatar Kristiina Brahen ja Turun piispan Isaacus Rothoviuksen tuella. Suurvaltakaudella koulutukseen ja sivistykseen alettiin kiinnittää Ruotsissa aiempaa enemmän huomiota. Se että Brahe ajoi voimakkaasti Turun akatemian perustamista oli myös osa hänen poliittista toimintaansa. Brahe vastusti keskittämistä, jolla Upsalasta ajateltiin tehtävän Ruotsin ainut keskusyliopisto. Hänellä oli Ruotsissa kyvykäs tukija, Västeråsin hiippakunnan piispa Johannes Rudbeckius[1]. Se että Kustaa II Aadolf nosti Tarton kymnaasin yliopistoksi vuonna 1632, helpotti Brahen ja Rudbeckiuksen toimia[1]. Brahe avasi perustamansa Turun akatemian 15. heinäkuuta 1640 ja toimi sen ensimmäisenä kanslerina vuodesta 1646 kuolemaansa saakka.[16] Turun Akatemia oli Ruotsin kolmas yliopisto. Muut sijaitsivat Upsalassa ja Tartossa.

Toinen kausi 1648–1654

Brahe nimitettiin uudelleen Suomen kenraalikuvernööriksi vuonna 1648. Toisella kerralla vastuualueena oli koko Suomi Käkisalmen lääniä lukuun ottamatta.[10] Ennen Suomeen tuloaan hän totesi, että hän tarvitsee kolme vuotta Suomen asioiden kuntoon saamiseksi. Toisellakin kaudellaan Brahe aloitti virkansa hoitamisen pitkillä tarkastusmatkoilla. Hän jatkoi läänien hallinnon tehostamista, mutta tällä kertaa aikaisemmin jaetut läänit yhdistettiin uudelleen, jotta palkkakulut vähenisivät. Oikeusjärjestelmän toimintaa parannettiin määräämällä, että kihlakunnantuomareiden palkkausta varten varattuja veroja ei saisi enää läänittää. Lisäksi tuomarien virkoihin alettiin nimittää lainoppineita hovioikeuden asessoreita. Brahe yritti kehittää kaupankäyntiä merkantilismin oppien mukaisesti. Määrättiin, että kaupungin kaikkien porvareiden tuli kilpailla tasa-arvoisesti tuotteista, joita talonpojat toivat kaupunkeihin.[7]

Brahe muutti vuonna 1651 takaisin Ruotsiin. Oletuksena oli että Brahen huolella rakentama lääninhallitus toimisi moitteettomasti eikä kenraalikuvernöörin läsnäoloa ja ehkä itse virkaakaan pian tarvittaisi. "Säästäväisyyssyistä" kenraalikuvernöörin virka lakkautettiin vuonna 1669 [17]

  • Kajaanin vaakuna. Kaupunki on perustettu Brahen käskyllä 6. maaliskuuta 1651.
    Kajaanin vaakuna. Kaupunki on perustettu Brahen käskyllä 6. maaliskuuta 1651.
  • Lieksan vaakuna. Kaupunki on perustettu Brahen käskyllä 1653 , taantui kyläksi ja lakkautettiin 1680-luvulla. Kustaa III perusti uudestaan 1775.
    Lieksan vaakuna. Kaupunki on perustettu Brahen käskyllä 1653 , taantui kyläksi ja lakkautettiin 1680-luvulla. Kustaa III perusti uudestaan 1775.
  • Haminan vaakuna. Kaupunki on perustettu Brahen käskyllä 1653 Vehkalahden nimisenä
    Haminan vaakuna. Kaupunki on perustettu Brahen käskyllä 1653 Vehkalahden nimisenä
  • Kuopion vaakuna. Kaupunki on perustettu Brahen käskyllä 1653. Se taantui kyläksi ja lakkautettiin 1680-luvulla. Kustaa III perusti uudestaan 1775.
    Kuopion vaakuna. Kaupunki on perustettu Brahen käskyllä 1653. Se taantui kyläksi ja lakkautettiin 1680-luvulla. Kustaa III perusti uudestaan 1775.

Toisella virkakaudellaan Brahe perusti Salon kaupungin josta tuli myöhemmin Raahe (1649) [18], Lappeenrannan (1649)[18], Koppön eli Kristiinankaupungin (1649)[18], Kajaanin (1650)[19], Pietarsaari (1652) [20], Vehkalahden (nykyinen Hamina) (1653)[21], Kuopion (1653) ja Brahean (1653)(nykyisin Lieksa). Postilaitosta täydentämään perustettiin majatalolaitos. Postilaitoksen toiminta parani vasta tämän jälkeen. Uusi koulujärjestys tuli voimaan vuonna 1649.[7] Brahe palasi Ruotsiin toisen kenraalikuvernöörikautensa jälkeen.[7]

Brahen läänitykset ja omistukset Suomessa

Brahelinnan ympärysmuurin raunioita Ristiinassa Suomessa

Brahe oli omana aikanaan Ruotsin suurin maanomistaja.[7] Kuningatar Kristiina luovutti vuonna 1650 hänelle läänitykseksi Kajaanin vapaaherrakunnan, johon kuuluivat Kajaanin tai Paltamon, Kuopion ja Iisalmen pitäjät. Läänitys käsitti kaikkiaan 48000 km² maata ja sen tuotto oli yli 10 000 riikin taalaria. [22][3]. Vuonna 1652 Brahe osti vielä Ruotsin kruunulta 30 399 riikintaalerilla allodiaalisena rälssitilana suurehkon osan Salon eli Saloisten pitäjää, nykyisen Raahen alueen. Kun hän osti komissaario Henrik Cronstjernalta Pielisen pogostan Käkisalmen läänistä, hänen omistuksiinsa kuului 1650-luvun puolivälissä huomattava osa koko itäisestä Suomesta [3]. Kajaanin vapaaherrakunnan lisäksi hänen omistuksiinsa kuuluivat Brahenlinnan seudun läänitys sekä lännessä Marttilan ja Paraisten pitäjässä olevat tilukset [3].

Brahelinna oli kreivi Pietari Brahe rakennuttama linnakartano Ristiinassa Etelä-Savossa. Brahe rakennutti Brahelinnan Ristiinan ollessa osa hänen läänitystään. Linnakartano rakennettiin vuosien 1646–1669 aikana [23]. Kartano poltettiin isonvihan aikana. Nykyisin Brahelinnan paikalla on nykyisin raunioita ja turistikeskus.

Noitavainojen hillitsijänä

Brahe puuttui vielä valtaneuvoksena Suomen asioihin lähinnä hallinnon ”ylilyönteinä” pitämiinsä asioihin, jotka usein liittyivät 1660-1670 luvun noitavainoihin, kuten ylioppilas Henrik Tuomaanpoika Eoleniuksen kuolemantuomioon syytettynä taikuuden harjoittamisesta ja yhteydestä piruun. Vuonna 1661 Turun piispa Johannes Terserus näet piti ylioppilaan ”liian helppoa” syyrian ja arabian aapiston oppimista merkkinä sopimuksesta sielunvihollisen kanssa. Brahe vaikutti asiaan ja hovioikeus muutti kuolemanrangaistuksen kirkkorangaistukseksi. Brahen mielestä kyseessä oli pelkkä teinin kerskailu ja tutkintovankeus oli hänestä ylioppilaalle riittävä rangaistus, kuolemanrangaistuksen ollessa vakavaa liioittelua[24]. Samaten Brahe kovisteli vuonna 1667 Piispa Juhana Gezeliusta ”huonosta esimerkistä” kun tämä syytti luonnontieteen professori Georg Alanuksen leskeä noituudesta ja taikajuoman välittämisestä Gezeliuksen vaimolle. Gezelius joutui väitteestään suorittamaan 400 riikintaalaria hyvitystä Alaniuksen leskelle[25]. Brahe yritti viivyttää Ruotsissakin noitasyytteistä johtuvia teloituksia vaihtelevalla menestyksellä [26]. Brahe oli sitä mieltä että yhtään kuolemantuomiota ei saisi panna toimeen ennen kuin asia oli tutkittu asiaa varta vasten nimettyjen pappien ja maallikoiden toimesta eli kun kuolemantuomioon oli noitaoikeudenkäynnissä päädytty, tulisi tutkinta suorittaa uudestaan. Käytännössä valtaneuvoksen vahvistus kuitenkin riitti kerran tuomitun kuolemantuomion täytäntöönpanoon[27]

Brahen hallintokauden merkitys Suomelle — Kreivin aikaan

Vielä nykyäänkin kuulee käytettävän sanontaa ”kreivin aikaan”, joka nykyisin yleensä tarkoittaa, että jotakin tehdään otolliseen, parhaaseen aikaan, mutta alun perin ilmaus tarkoitti Brahen hallintokautta.[28] Sanonta on tullut suomen kieleen ilmeisesti 1800-luvulla.[10] Hänen patsaaseensa Turussa on kirjattu hänen kuuluisat sanansa, jotka hän kirjoitti päiväkirjaansa ensimmäisen kauden jälkeen:[7]

»Minä olin maahan ja maa minuun sangen tyytyväinen.
(ruots. Iagh war med landett och landett med mig wääl tillfreds.)»
(Per Brahe)

Kaikki Brahen uudistukset toteutettiin hierarkkisesti ylhäältä alas. Hänen uudistuksiensa toteuttamisessa ei otettu huomioon talonpoikia. Brahen uudistukset puuttuivat lähes kaikkiin elämänaloihin. Niiden päätarkoitus oli yhtenäistämispolitiikan toteuttaminen. Yhtenäistämispolitiikan perusteena oli Ruotsissa vallalla ollut käsitys, jonka mukaan esimerkiksi Suomen ja Tanskalta vallattujen maakuntien olot poikkesivat huomattavasti Ruotsista. Tämän eron pienentämiseksi alueille suunnattiin yhtenäistämispolitiikkaa, jonka tavoitteena oli, että koko valtakunnassa oli sama uskonto, sama laki, sama hallitsija ja mielellään myös samat tavat.[7]

Brahelle on Suomessa patsas Turussa (pystytetty vuonna 1887), Raahessa (1888), Lieksassa (1953) ja Kajaanissa (1954).[10]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Ars Universitaria 1640-1990 s. 70-71 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”Ars_Universitaria_1640-1990” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  2. ↑ Turun linna, s. 84
  3. ↑ a b c d Reijo Heikkinen
  4. ↑ a b [1], Abraham Brahe 1569 - 1630 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”Skeel & Kannegaard Genealogy” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  5. ↑ Elgenstierna s. 557
  6. ↑ Johanna Johansson: greve Per Brahe d.y. (s. 9) 1998. Ödeshögs kommunbibliotek. Viitattu 12.8.2010. (ruotsiksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Suomen historian pikkujättiläinen
  8. ↑ Elsa Brahe (1629–1653)
  9. ↑ 1600-luku Turussa. s.31
  10. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Suuri henkilökirja
  11. ↑ a b 1600-luku Turussa. s.43
  12. ↑ 1600-luku Turussa. s.46
  13. ↑ Turun linna, s. 86
  14. ↑ Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  15. ↑ Otavan Iso Tietosanakirja
  16. ↑ Kuninkaallinen Turun akatemia Helsingin yliopistomuseo Arppeanum
  17. ↑ Turun linna, s. 90
  18. ↑ a b c 1600-luku Turussa. s.60
  19. ↑ 1600-luku Turussa. s.62
  20. ↑ 1600-luku Turussa. s.64
  21. ↑ 1600-luku Turussa. s.65
  22. ↑ 1600-luku Turussa. s.61
  23. ↑ TaskuTietojätti, Gummerus 1986 3.p s.236
  24. ↑ 1600-luku Turussa. s.76
  25. ↑ 1600-luku Turussa. s.78
  26. ↑ 1600-luku Turussa. s.80
  27. ↑ Nenonen, s. 97-98
  28. ↑ Vilppula, Matti: Kreivin aikaan 30.12.2003. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 10.11.2009.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pietari_Brahe&oldid=10443468”