Deuteronomium (yhtye)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Deuteronomium
Deuteronomium
Deuteronomium Immortal Metal Fest 2009:ssä
Deuteronomium Immortal Metal Fest 2009:ssä
Tiedot
Toiminnassa: 1993–
Tyylilaji: Death 'n' roll[1]
Death metal
Melodinen death metal[2]
Kotipaikka: Jyväskylä, Suomi
Laulukieli: englanti
suomi
Sivusto: deuteronomium.net
Jäsenet
Miika Partala Sähkökitara, laulu
Manu Lehtinen Bassokitara, taustalaulu
Kalle Paju Sähkökitara
Janne-Jussi Kontoniemi Rumpusetti
Entiset jäsenet
Jarno Lehtinen Rumpusetti (1993 – 1994)
Tapio Laakso Sähkökitara (1993 – 1994)
Jari Mantour Sähkökitara (1995 – 1996)
Johnny Pesonen Rumpusetti (1995)
Levy-yhtiöt
Bullroser Records 2008
Little Rose Productions 1998 – 2001

Deuteronomium on vuonna 1993 Jyväskylässä perustettu kristillinen death metal -yhtye. Deuteronomium on yksi Suomen ensimmäisistä kristillisistä metalliyhtyeistä,[3] ja se oli jo varhaisina, aktiivisina vuosinaan yksi tunnetuimmista kristillisistä extreme metal -yhtyeistä myös Suomen ulkopuolella. Yhtyeestä oli vuoden 2000 tienoilla tullut sen verran tunnettu, että se kiinnitettiin joillain ulkomaisilla festivaaleilla pääesiintyjäksi. Virvoitusjuomamerkki Dr Pepper tunnetusti sponsoroi Deuteronomiumia[4]. Deuteronomium nimitti musiikkiansa aikoinaan death 'n' rolliksi, sillä death- ja black metalin lisäksi yhtye otti vaikutteita perinteisestä rockista, punkista sekä jazzista ja funk metalista[1].

Deuteronomium julkaisi kaksi täyspitkää studioalbumia, Street Corner Queen ja Here to Stay, sekä ep:n Tribal Eagle ennen hajoamistaan vuonna 2001. Yhtye palasi estradille kesällä 2006 juhannuksena yhden konsertin ajaksi, jonka jälkeen joulukuun 24. päivä ilmoitti palaavansa taas kehiin. Ensimmäisen konserttinsa yhtye soitti Immortal Metal Fest -tapahtumassa Nokialla 19. toukokuuta, paluun kunniaksi se julkaisi Spelled Alive -live-dvd:n vuoden 2006 konsertista. 13. elokuuta 2008 yhtye julkaisi kolmannen albuminsa From the Midst of the Battle Bullroser Records -levymerkillä, ja albumin kappaleet ovat saaneet jonkin verran radiosoittoaikaa. Julkaisuviikolla 34 From the Midst of the Battle meni sijalle 11 Suomen virallisella listalla.[5] Yhtye esiintyi Sauna Open Air -festivaaleilla vuonna 2009. Deuteronomiumia on nimitetty "metallilegendaksi".[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Deuteronomiumia laukaalaiset veljekset Manu ja Jarno Lehtinen soittivat vuoden 1990 tienoilla kokkolalaisessa DBM (Destroyer of Black Metal) -yhtyeessä. Yhtye vaihtoi nimensä Cathacombiksi ja julkaisi muutaman demon. Laukaa–Kokkola-välimatkan vuoksi Lehtiset kuitenkin erosivat pian yhtyeestä ennen kuin Cathacomb myöhemmin hajosi. Manu Lehtisellä oli vuoden 1991 tienoilla keksittynä nimi ja logo Deuteronomiumia varten. Nimi viittaa Viidenteen Mooseksen Kirjaan, mutta Lehtisen mukaan valintaperuste oli, että Deuteronomium on "pitkä, tyylikäs ja vaikea".[7]

Vuonna 1993 laulaja-basisti Manu Lehtinen ja rumpali Jarno Lehtinen perustivat Deuteronomiumin. Yhtyeen tyyli oli aluksi nopeaa death metalia tai grindcorea ja yhtyeen vaikuttajiin kuuluivat ryhmät kuten Vengeance Rising, Mortification, Cannibal Corpse ja Carcass.[8] Pian yhtyeeseen liittyivät kitaristit Miika Partala ja Tapio Laakso. Yhtye teki ensimmäisen konserttinsa Laukaan nuorisotalolla 3. joulukuuta 1993[9]. Sen jälkeen yhtye äänitti ensimmäisen demonsa Paths of Righteousness, joka sisältää kappaleet "Your Destructive Hate", "Thoughts of the Weary", "Apostasy (What Happened?)", "Stranger in a Strange Land" ja "My Prayer". Demosta tuli suosittu tietyissä piireissä. Paths of Righteousnessin sekä deathrash-yhtye Sanctifyn demon Reality katsotaan aloittaneen suomen kristilliset metallipiirit.[3] Vuosien 1993 ja 1994 vaihteessa yhtyeen kokoonpano muuttui, kun Jarno Lehtinen ja Tapio Laakso jättivät Deuteronomiumin. Tämän jälkeen yhtyeen vakituiset muusikot olivat Manu Lehtinen ja Miika Partala. Kalle Paju ja Ali Hassinen liittyivät yhtyeeseen ja Deuteronomium soitti 31. toukokuuta Jyväskylän Hippoksella, Koulut liikkeelle -tapahtumassa Vaajakosken lukion edustajina[9]. Tämän jälkeen yhtye menetti harjoittelutilansa, ja hajosi ensimmäisen kerran.

Uusi aikakausi ja Tribal Eagle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1995 yhtye palasi kokoonpanolla Manu Lehtinen, Miika Partala, Johnny Pesonen ja Jari Mantour. Partala otti laulun vastuulleen, ja Deuteronomium äänitti toisen demonsa Crosshope. Demo julkaistiin vuonna 1996. Samana vuonna Deuteronomium soitti neljä konserttia. Se osallistui Jyväskylän Lutakko-klubin Bändikatselmus-tapahtumaan 24. huhtikuuta 1996[9]. Toisen konsertin se soitti 10. toukokuuta Jyväskylän nuorten yökahvilassa, Yökemiassa. Konsertin jälkeen Mantour jätti yhtyeen, ja kolmihenkisenä Deuteronomium soitti konsertit Tikkakoskella, Kuikan lavalla 6. heinäkuuta ja 13. joulukuuta Laukaan nuorisotalolla[9].

Vuonna 1996 Deuteronomium meni studioon ja äänitti ensimmäisen ep:nsä, Tribal Eaglen. Tyyliltään ep on perinteistä death metalia. Tribal Eagle julkaistiin kesällä 1997 ja ep:stä muodostui pieni suosikki tietyissä piireissä sekä laajensi yhtyeen ihailijakuntaa ulkomaille. Kansitaiteessa kuvattu motoristihenkinen tribaalikotka muodostui yhtyeen tunnukseksi ja oli Deuteronomiumin oheistuotteissa kuten t-paidoissa suosittu aihe. Deuteronomiumiin oli juuri liittynyt uusi jäsen, rumpali Janne-Jussi Kontoniemi. Yhtye soitti vuoden ensimmäisen konserttinsa 14. helmikuuta Yökemia-kahvilassa hard rock-yhtye Dust Eater Dogsin kanssa. 21. maaliskuuta Deuteronomium esiintyi Toivakkaan yläasteella Terapia-yhtyeen kanssa. 19. huhtikuuta yhtye osallistui Gospelin SM-kisoihin, jotka pidettiin Helsingin kulttuuritalolla. Esityksessä yhtyeen kokoonpanossa lauloi Anne-Marie Ruusunen, kuten myös seuraavassa konsertissa Jyväskylän Lutakossa, jossa soittivat myös No Man's Band ja Whiteside. Loppuvuoden yhtye soittivat muutaman konsertin Jyväskylän alueella yhtyeiden Dark Liturgy ja Dust Eater Dogs kanssa.[9]

Street Corner Queen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 Manu Lehtinen ja Miika Partala perustivat levy-yhtiön Little Rose Productions ky, jonka tarkoitus oli edistää ja monipuolistaa kotimaisen kristillisen musiikin kulttuuria tuomalla maahan levyjä sekä myydä niitä. Levymyynnin lisäksi Little Rose paitsi auttoi yhtyeitä kuten Immortal Souls alkuun myös julkaisi Deuteronomiumin ensimmäisen studioalbumin Street Corner Queen[7]. Albumi on kauttaaltaan kokeellinen ja yhdisteli useita eri musiikkityylejä extreme metaliin. Eräässä haastattelussa yhtye kertoi saaneensa innoitusta Waltari-yhtyeeltä. Albumi sai vaihtelevia arvosteluja: siinä missä The Phantom Tollboothin Spencer Cantwell kuvaili albumia "epäilemättä yhdeksi parhaista kristittyjen tekemistä metallialbumeista",[10] No Life 'til Metalin Scott Waters taas piti sitä "umpimähkäisenä ja kuuntelukelvottomana".[11] Vaikka albumia on kuvailtu "monipuoliseksi" sekä "omaperäiseksi ja luovaksi", Chronicles of Chaosin kaltaiset sivustot pitivät rap-, reggae- ja funk-vaikutteita sopimattomina.[12] Albumi kuitenkin teki Deuteronomiumin tunnetummaksi. Kappaleesta "Spell of Hell" tuli Deuteronomiumin tunnetuin. Se on albumin äärimmäisimpiä kappaleita ja on muista poiketen tyyliltään black metallia. Sanoitukset varoittavat paholaisen petollisuudesta ja helvetin kauhuista. Imperiumi.netin arviossa kappale tulkittiin "jonkin sortin sinfonisen black metalin parodiaksi".[13]

6. maaliskuuta Deuteronomium esiintyi Vaasassa Club 25:ssä Jacks of All Trades -yhtyeen kanssa. Deuteronomium osallistui toisen kerran Gospelin SM-kisoihin Huittisissa 18. huhtikuuta ja sai kunniamaininnan. Street Corner Queen -albumin julkistamiskonsertti pidettiin 20. toukokuuta Lutakossa, lämmittely-yhtyeenä esiintyi Valo, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Hallowed. 19. heinäkuuta Deuteronomium esiintyi Paraisissa, Hard'n Heavy from Above -tapahtumassa yhtyeiden Christlight, Mordecai ja Jacks of All Trades kanssa. Jacks of All Tradesin Lary Launonen soitti kitaraa Deuteronomiumin riveissä sillä Kalle Paju avioitui konserttia edellisenä päivänä.[9]

Here to Stay[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 Deuteronomium meni studioon äänittämään uutta musiikkia. Yhtye julkaisi ensin maistiaiseksi singlen To Die and Gain. Tässä vaiheessa yhtye vaihtoi extreme metal -henkisen logonsa nykyiseen, yksinkertaisempaan versioon. Yllättäen Lutakko-klubilta pyydettiin Deuteronomiumia esiintymään Sentencedin lämmittely-yhtyeenä 6. helmikuuta. Konsertti oli yhtyeen siihen mennessä merkittävin, ja Deuteronomium jakoi mielipiteitä Sentencedin riveissä[7]. Muutamaa päivää myöhemmin 19. helmikuuta yhtye soitti Pietarsaaren Tupakkahuoneella Mordecain, Nitrospitin ja Rose Templen kanssa. Sitä seuraavana päivänä yhtye esiintyi Cross Rokk -tapahtumassa, Alavetelissä Oikumenen, Rose Templen, Nitrospitin ja Crosswarriorsin kanssa[9].

Pian Deuteronomium julkaisi toisen studioalbuminsa Here to Stay, jolla yhtyeen tyyli vaihtui enemmän death 'n' rolliin. Moni piti Here to Staystä esikoisalbumia enemmän, vaikka edellisen julkaisun tapaan jakoi mielipiteitä. Tukeakseen albumin myyntiä Deuteronomium aloitti Here to Stay -minikiertueen 14. huhtikuuta Hallowedin ja Catrabbitsin (nykyisin Sotahuuto) kanssa[9]. Yhtye tuli entistä tunnetummaksi metallipiireissä ja siitä liikkui jo mitä erikoisimpia juoruja. Eräänkin tunnetun juorun mukaan "Deuteronomium esiintyi Kuopion Valhalla-metallibaarissa, jossa keikan jälkeen black metal -yhtye Barathrumin jäsen puukotti Deuteronomiumin rumpalin."[8] Juorulla ei ole pohjaa sillä Deuteronomium ei koskaan esiintynyt kyseisessä kapakassa.[8]

Loppuunmyydyt Tribal Eagle -ep ja Street Corner Queen -albumi julkaistiin samana vuonna uudelleen digipak-painoksena, joka sisälsi Studio Watercastlessa äänitetyn coverkappaleen yhdysvaltalaisen punk-thrash metal -yhtye One Bad Pigin kappaleesta "Red River".

Ulkomaan konsertit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deuteronomium esiintyi ulkomailla ensimmäisen kerran 27. kesäkuuta 1999 Hollanissa, Goudan nuorisoseurakunnassa. Kolme päivää myöhemmin se esiintyi Rotterdamin Nighttown-klubilla, ja toimi lämmittely-yhtyeenä australialaisyhtye Mortificationille, joka oli juuri aloittanut Hammer of God -kiertueensa. Manu Lehtisen järjestelyillä Mortification esiintyi neljää päivää myöhemmin Suomessa, Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella, jossa Deuteronomium toimi toistamiseen Mortificationin lämmittely-yhtyeenä. 11. joulukuuta Deuteronomium soitti Kouvolan Winter Metal Fest -tapahtumassa Immortal Soulsin, No Man's Bandin ja Prophesyn kanssa.[9]

25. maaliskuuta 2000 Deuteronomium soitti Ruotsissa, Klubbenilla Bobfest-tapahtumassa, tunnettujen yhtyeiden kuten Antestorin, Crimson Moonlightin, Veni Dominen ja Sanctifican kanssa. Vielä tuolloin Bobfestit olivat Euroopan ainoat tunnetut kristilliset metallifestivaalit. Kesäkuussa yhtye palasi Rotterdamiin, jossa he soittivat 30. päivä Baroegissa, jolla on "saatanallisen rockklubin" maine. Deuteronomium oli ensimmäinen kristillinen yhtye, joka soitti tuossa klubissa. Seuraavana päivänä yhtye suuntasi toistaiseksi viimeisen kerran Norjaan, jossa se soitti pääesiintyjänä isoilla Seaside-festivaaleilla yhtyeiden kuten Narnia, Silver ja Newsboys kanssa. Tässä vaiheessa Deuteronomium oli jo suhteellisen iso nimi kristillisissä metallipiireissä sekä kohtalaisen tunnettu maallisissa piireissä.[9]

Yhtyeen hajoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2000 puolella Miika Partala ilmoitti jättävänsä yhtyeen, kuten teki myös Janne-Jussi Kontoniemi. He kuitenkin päättivät soittaa loput sovitut konsertit yhtyeen riveissä. Heinäkuun aikana Deuteronomium soitti kolme konserttia Saksassa: ensin 22. päivä Oelsnitz-Erzebirgen Heavy und Biker -klubilla death metal -yhtye Sacrificiumin kanssa. Klubille saapuneet black metal -harrastajat närkästyivät saatuaan tietää, että Deuteronomium on kristillinen yhtye. Sunnuntai 23. päivä yhtye soitti Stuttgartin Che-klubilla 30 hengen innostuneelle yleisölle[9]. Konsertissa soittivat myös Sacrificium ja Acoustic Torment. Kolmas esiintyminen tapahtui 20. päivä Gothan alueen maaseudulla, isoilla Freakstock-festivaaleilla. Tapahtumassa soitti myös tunnettu speed-power metal -yhtye Seventh Avenue. Freakstockin esiintyminen jäi Deuteronomiumin viimeiseksi ja merkitsi yhtyeen toimeliaan kauden päättymisen. Deuteronomium hajosi virallisesti vuonna 2001. Manu Lehtinen myi Little Rosen levykauppatoiminnan Lasse Niskalalle ja Päivi Niemelle, jotka perustivat Maanalaisen Levykaupan.[9][7]

Vuonna 2000 oululainen Markus "Black Raven" Vainionpää voitti Ilmakitaransoiton MM-kisat esittämällä Deuteronomiumin "Crosshope"-kappaleen[14]

Vuosien varrella jäsenet jatkoivat eri teillä: Manu Lehtinen perusti melankolista rockia soittavan Vaskikäärme-yhtyeen, jossa hän laulaa ja soittaa bassokitaraa; Miika Partala taas vaikutti ja vaikuttaa edelleen rock- ja metalliyhtyeissä No Man's Band, Stoner Kings, Icon Clan ja Feiled.

Paluu ja From the Midst of the Battle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Deuteronomium osoitti elonmerkkejä, kun Keuruulla järjestettävät, Helsingin Sanomien Nyt-liitteen mukaan Suomen suurimmat päihteettömät juhannusfestivaalit, OHM-Festit ilmoittivat Deuteronomiumin pääesiintyjikseen. Yhtye ilmoitti tekevänsä yhden ainoan konsertin sen kummemmin aloittamatta uudelleen uraansa. Lähes puolitoistatuntisen konserttinsa aikana yhtye soitti tunnetuimpia kappaleitaan "Tribal Eaglea", "Spell of Hellia", "Red Riveria" ja "Black Ravenia" myöten. Konsertissa oli mukana runsaasti yleisöä sekä videokuvausryhmä: Deuteronomium oli päättänyt kuvauttaa keikasta live-DVD:n. Tapahtumassa julkaistiin Maanalaisen Levykaupan kautta uusintapainos loppuunmyydystä Street Corner Queen ja Tribal Eagle -yhteisalbumista uudella ulkoasulla.

24. joulukuuta Deuteronomium ilmoitti kotisivuillaan jatkavansa yhtyetoimintaa ja soitti Immortal Metal Fest -tapahtumassa 19. toukokuuta 2007. Maaliskuussa 2008 Deuteronomium äänitti ensimmäisen uuden albuminsa sitten 1999 ilmestyneen Here to Stayn. From the Midst of the Battle julkaistiin 13. elokuuta 2008 Bullroser Recordsilla. Albumilla vierailevat muiden muassa Christian Palin (Random Eyes), Oula Siipola (Lumina Polaris), Mikko Härkin (ex-Sonata Arctica, Mehida) ja Claudio Enzler (Sacrificium). Tyyliltään nykyinen musiikki on perinteistä melodista death metalia ja thrash metalia.

24. heinäkuuta 2008 albumin kappaleita soitettiin Metalliliitto-radio-ohjelmassa, ja juontaja Matti Riekki sanoi siitä: "Voisin julistaa tämän levyn kuluvan vuoden parhaimpien joukkoon."[15] Julkaisuviikolla 34 From the Midst of the Battle meni sijalle 11 Suomen virallisella listalla.[5] Albumi sai yleisesti hyviä arvioita musiikkiviestimiltä. Julkaisun jälkeen yhtye esiintyi Hollannissa Flevo Festival -tapahtumassa, ja teki joulukuussa Immortal Soulsin kanssa 12. konsertin kiertueen seitsemässä maassa. Huhtikuussa 2009 yhtye julkaisi vinyyli-EP:n Retaliatory Strike. Deuteronomium esiintyi myös isommilla festivaaleilla: Tampereen Sauna Open Air -festivaaleilla 5. kesäkuuta 2009[16] ja Turun DBTL -festivaaleilla 1. elokuuta 2009. Loppuvuodesta 2009 Deuteronomium vieraili ensimmäistä kertaa urallaan Euroopan ulkopuolella tehden yhdeksän konserttia käsittävän kiertueen Meksikossa.

Helmikuussa 2011 yhtye tiedotti, että seuraavan albumin nimeksi tulee Deathbed Poetry – Hope Against Hope. Lehtisen mukaan se on konseptialbumi, joka käsittelee brittiläisen runoilijan ja papin John Donnen (1572-1631) kirjaa Devotions upon Emergent Occasions.[17]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

EP:t

Singlet
  • To Die and Gain  (1999, Little Rose Productions)

DVD:t

  • Spelled Alive - Live At OHM-Fest  (2007, Maanalainen Levykauppa)
Demot
  • Paths of Righteousness  (1993)
  • Crosshope  (1996)

Videografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäiskokoonpano 1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpano 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Scott Waters, Deuteronomium, No Life 'til Metal (englanniksi). Yhtyeen biografia ja albumiarvosteluita Luettu 1. toukokuuta 2007.
  2. Deuteronomium, Metal-Archives profile (englanniksi). Tarkistettu 1. toukokuuta 2007.
  3. a b Ja tuli valkeus... - katsaus kristilliseen metalliin. (artikkeli kristillisestä metallista) Inferno, Joulukuu 2006, nro 52.
  4. Miscancellaneous, Deuteronoium.com (englanniksi). tarkistettu 1. toukokuuta 2007.
  5. a b Deuteronimium: From The Midst Of The Battle Musiikkituottajat ry.
  6. True Attitude (True Attitude -tapahtuman esiintyjien esittelyt) 2007. True Attitude. Viitattu 15. heinäkuuta 2007.
  7. a b c d Riqu Ruisku: Suomimetalli-spesiaali. Ristillinen Rock & Heavy Metal -lehti, 2007, nro 1, s. 7–30.
  8. a b c Kai Mathias Stalhammar: Deuteronomium (Manu Lehtisen haastattelu venäläisellä metallisivustolla) 1999. Rusmetal.ru. Viitattu 17. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  9. a b c d e f g h i j k l Gig History, Deuteronomium.net (englanniksi). Yhtyeen konserttihistoria Deuteronomiumin kotisivuilla. Luettu 1. toukokuuta 2007.
  10. Josh Spencer: Deuteronomium - Street Corner Queen 9. elokuuta 1998. The Phantom Toolboth. Viitattu 16. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  11. Waters, ScottDeuteronomium
  12. Alex Cantwell: Deuteronomium - Street Corner Queen 1. lokakuuta 1998. Chronicles of Chaos. Viitattu 16. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  13. Deuteronomium - Street Corner Queen / Here to Stay
  14. Ilmakitarahistoria, Oulun musiikkifestivaalit. Luettu 1. toukokuuta 2007.
  15. Metalliliitto-lähetys 24. heinäkuuta 2008
  16. Romppainen, Heikki: Sauna Open Air Helsinki: Helsingin Sanomat. Viitattu 12. kesäkuuta 2009.
  17. Deuteronomium new album title revealed Helmikuu 2011. Untombed. Viitattu 6. maaliskuuta 2011. en

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]