Mortification

Mortification
Tiedot
Toiminnassa	1990–
Tyylilaji	death metal, power metal, thrash metal, groove metal
Kotipaikka	Moorabbin, Victoria, Australia
Jäsenet	Steve Rowe, murina, basso Mick Jelinic, kitara Damien Percy, rummut
Entiset jäsenet	Cameron Hall, kitara (1990–1991) Jayson Sherlock, rummut (1990–1993) Michael Carlisle, kitara (1991–1994)
Levy-yhtiö	MCM Music, 2006– Rowe Productions, 2000– Nuclear Blast Records, 1990–2000
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Mortification on australialainen extreme metal -yhtye, joka perustettiin vuonna 1990. Yhtye on julkaissut vuosien varrella lähes parikymmentä levyä, joista tunnetuin on vuoden 1992 Scrolls of the Megilloth. The Metal Observerin mukaan yhtye "kuului death metal -suuntauksen parhaimmistoon 1990-luvun alussa". Vuoden 1993 Post Momentary Afflictionin jälkeen alkuperäinen rumpali Jayson Sherlock jätti yhtyeen, ja Mortification alkoi yhdistellä aineksia hardcore punkista, groove metalista, thrash metalista sekä perinteisestä metallista.

Vuoden 1994 Bloodworld on yhtyeen kaupallisesti menestynein julkaisu. Ajanjaksolle mahtuu myös yhtyeen ainoan alkuperäisjäsenen ja johtohahmon Steve Rowen leukemiaan sairastuminen, ja siitä pari vuotta vienyt täysi toipuminen. Yhtye julkaisee tuotoksiaan markkinoille tasaiseen tahtiin, vaikka ainakaan kriitikkoja eivät ole enää innostaneet julkaisut vuoden 1996 EnVision EvAngelenen jälkeen. Vuosien jälkeen yhtye on säilyttänyt asemansa "jonkinlaisena supertähtenä kristillisissä metallipiireissä", ja Mortificationia on kutsuttu nykyisissä viestimissä "death metal -piirien legendaksi". Yhtye palasi sittemmin death ja thrash metal -tyyliinsä.

Historia

Perustaminen ja esikoisalbumi

Basisti Steve Rowe soitti alun perin vuonna 1985 perustetussa klassista metallia soittaneessa yhtyeessä nimeltä Light Force, joka menestyi kohtalaisesti kotimaassaan. Yhtye hajosi julkaistuaan albumit Battlezone (1987) ja Mystical Thieves (1988). Rowe kuitenkin tapasi pian rumpali Jayson Sherlockin ja kitaristi Cameron Hallin. Liityttyään yhtyeeseen he äänittivät ja julkaisivat ensimmäisen demonsa nimeltä Break the Curse (1990), jolla musiikkityyli oli siirtynyt raskaamman thrash metalin puoleen. Uuden rankemman tyylin vuoksi yhtye päätti vaihtaa nimensä Mortificationiksi sopimaan paremmin extreme metaliin.

Vuonna 1991 Michael Carlisle paikkasi Cameron Hallin kitaristina. Mortification sai levytyssopimuksen yhdysvaltalaisen Intense Records -levy-yhtiön kanssa, ja yhtye äänitti esikoisialbuminsa Mortification tuottajanaan Vengeance Risingin Roger Martinez. Musiikkityyli muuttui enemmän brutaaliksi death-thrash metaliksi. Vaikka yhtyeen visio oli yhdistää death- ja power metal, ajautui Mortification 1990-luvun alun death-grind-villityksen mukana soittamaan pian death metalia ja grindcorea. Monet albumin kappaleista olivat uudelleenkirjoitettuja versioita Break the Curse -demolta, mutta kitarat viritettiin mataliksi ja tempoa nopeutettiin. Myös vokalisointi vaihtui matalaksi murinaksi. Yhtye herätti huomiota albumillaan. Albumin kansikuva, jossa on kuvattu kadotuksen tulinen järvi, herätti närkästystä joissain kristillisissä piireissä ja siitä on olemassa maltillisempi versio, jota levitettiin erityisesti kristillisiin kirjakauppoihin. Allmusicin mukaan yhtye "pyrki tuomaan myönteisen vaihtoehdon perinteisille death metal -yhtyeille kuten Carcass, Death ja Obituary" ja että "vuoden 1990 esikoisalbuminsa voimin Mortification sai kotimaassaan Australiassa pian maineen yhtenä äänekkäimmistä ja nopeimmista yhtyeistä lähimain".

Scrolls of the Megilloth ja Post Momentary Affliction

Vuonna 1992 Mortification sai levytyssopimuksen Nuclear Blast Records -levy-yhtiön kanssa, jonka hallussa oli joitain aikansa nimekkäimpiä ja menestyneimpiä death metal -yhtyeitä. Hiottuaan uutta raskaampaa kappalemateriaaliaan Mortification julkaisi toisen albuminsa Scrolls of the Megillothin. Albumista tuli menestys, ja sitä pidetään kristillisissä metallipiireissä klassikkona. Steve Rowe osoitti olevansa taitava death metal -laulaja. Allmusicin mukaan albumi "toi yhtyeelle hieman huomiota metallimusiikin alakulttuurissa" ja "sisältää joitain pelottavimmista koskaan äänitetyistä lauluäänistä".

Vuonna 1993 suosionsa kasvaessa Mortification julkaisi myös VHS-videon Grind Planets, joka sisältää filmintekijä Neil Johnsonin tuottamia musiikkivideoita yhtyeen kahdeksasta kappaleesta nimikkoalbumilta ja Scrolls of the Megillothilta. Grind Planets toi esille yhtyeen huumorintajuisen puolen, joka erotti heidät muista kollegoistaan. Sana "Grind Planets" on parodia "Rock Stars" -termistä, ja videon välipätkillä he pilkkaavat rocktähteyttä ja siihen usein liitettyjä asioita. Äänittäessään kolmatta albumiaan yhtye siirtyi lähemmäs alkuperäistä visiotaan yhdistää death- ja power metal. Post Momentary Affliction (1993) on kokeellisempi ja teknisempi kuin edeltäjänsä. Vokalisointityyliin lisättiin äänialaltaan korkeita thrash metal -huutoja death metal -vokalisoinnin lisäksi. Muutamalla kappaleella yhtye kokeili myös industrialtyyliä. Pian albumin julkaisun jälkeen rumpali Jayson Sherlock, jolla oli ollut merkittävä rooli musiikin äärimmäisyyden suhteen ja oli kirjoittanut joitain yhtyeen raskaimmista kappaleista sekä synkeimmistä sanoituksista, ilmoitti lähtevänsä yhtyeestä. Hän soitti viimeisen konserttinsa Mortificationin riveissä Blackstump Festival -tapahtumassa vuonna 1993. Esityksestä julkaistiin livealbumi ja -VHS-video Live Planetarium. Eräs laajalevikkinen yhdysvaltalainen musiikkilehti nimitti livealbumia ja -videota parhaimmiksi näkemikseen ja kuulemikseen livetallenteiksi. Sherlock liittyi death-doom metal -yhtye Paramaeciumiin ja Phil Gibson liittyi Mortification uudeksi rumpaliksi.

Kaupallinen menestys ja tyylimuutos

Bloodworld

Mortification äärimetallityylien ehdottoman erikoinen sekoitus alkoi erottaa heidät muista, keskenään samanlaisilta kuulostavista yhtyeistä ja laajensivat sen ansiosta yleisöään, sillä pian Mortificationia alettiin pitää innovatiivisina uudistajina eikä jäljittelijöinä. Vuonna 1994 Mortification julkaisi seuraavan albuminsa nimeltä Bloodworld, joka osoittautui yhtyeen kaupallisesti menestyneimmäksi julkaisuksi. Kokoonpanomuutos johti tyylin vaihtumiseen moderniin groove metaliin ja thrash metaliin, jossa oli vaikutteita hardcore punkista, pitäen kuitenkin kiinni death metal -juuristaan. Bloodworld sai ylistäviä arvioita Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Horror Infernal Magazine antoi albumille täydet 13 pistettä 13:sta. Yhtye teki menestyksekkäitä kiertueita Australian ulkopuolella yhtyeiden, kuten Napalm Death, Entombed ja Sick of It All kanssa sekä myi näitä yhtyeitä enemmän oheistuotteita. Joulukuussa 1994 sekä rumpali että kitaristi jättivät Mortificationin henkilökohtaisista syistä. Steve Rowe kuitenkin vei Yhdysvaltojen kiertueen loppuun kahden kanadalaisen sessiomuusikon avustuksella. Samoihin aikoihin Nuclear Blast julkaisi uudelleen demon Break the Curse uudelleenmiksattuna ja Butchered Mutilation -bonusraidan kera.

Primitive Rhythm Machine ja EnVision EvAngelene

Yhdysvalloissa ollessaan Steve Rowe alkoi työstää seuraavaa albumia. Jatkuvien kokoonpano-ongelmien vuoksi elokuussa 1995 julkaistu albumi Primitive Rhythm Machine jouduttiin äänittämään lukuisien sessiomuusikoiden avustuksella. Rummut soitti Bill Rice ja kitaroinnista vastasivat Jason Campbell, Dave Kellogg ja George Ochoa, joka oli soittanut aiemmin yhtyeessä Deliverance. Ochoa myös toimi tuottajana Primitive Rhythm Machinen äänityssessioissa ja sai aikaan Mortificationin muista albumeista erottavan äänimaailman levylle. Albumilla on yhdistetty elementtejä jokaisesta tyylistä, jota yhtye oli siihen mennessä soittanut death metalista thrash metaliin ja groove metaliin.

Vailla kiinteää kokoonpanoa vuonna 1995 Steve Rowe haki uutta rumpalia ja kitaristia yhtyeeseen. Rumpaliksi liittyi pitkäaikainen roudari Keith Bannister, joka oli kääntynyt kristinuskoon ensimmäisen Mortificationin kiertueen aikana vuonna 1990. Bannister oli oppinut soittamaan Mortificationin ollessa kiertueella ja Steve Rowen huomatessa hänen kehityksen, valitsi hänet pian rumpaliksi. Kitaristin paikan täytti Lincoln Bowen. Syyskuussa 1995 yhtye aloitti viisiviikkoisen Euroopan kiertueen ja kokoonpano osoittautui yhdeksi yhtyeen vahvimmista. Palattuaan Australiaan marraskuussa 1995 yhtye alkoi työstää materiaalia seuraavalle albumille. Kokoonpano äänitti marraskuun 1995 lopulla uransa kunnianhimoisimman albumin, EnVision EvAngelenen, joka julkaistiin heinäkuussa 1996. Albumilla sekoittuu elementtejä klassisesta metallista, power metalista ja thrash metalista. Ensimmäinen kappale on yli kahdeksantoistaminuuttinen eeppinen kokonaisuus, joka kertoo Kristuksen ristiinnaulitsemisesta enkelin näkökulmasta. Albumin kappaleista julkaistiin myös VHS musiikkivideokokoelma nimeltä EnVidion (1996). Samana vuonna Steve Rowe julkaisi kirjoittamansa romaanin "Minstrel".

Rowe Productions

Suosion innostamana Steve Rowe perusti oman levy-yhtiön, Rowe Productionsin, joka julkaisi monen myöhemmin merkittäväksi kohonneen kristillisen metalliyhtyeen, kuten Extolin, Antestorin , Gromsin ja Schaliachin ensituotokset kokoelmalla Northern Lights: Norwegian Metal Compilation. Tässä vaiheessa julkaistiin myös kokoelma-albumi Mortificationin vanhemmasta tuotannosta, The Best of Five Years (1996). Se sisältää kaksi kappaletta yhtyeen jokaiselta albumilta ja esitteli Mortificationin innovatiivista uraa sekä vanhoille, että uusille faneille. Kokoelma oli viimeinen albumi, jota julkaistiin myös Intense Recordsin kautta.

Myöhemmin julkaistiin kaksi live-EP:tä Noah Sat Down and Listened to the Mortification Live EP While Having a Coffee ja Live without Fear. Toisin kuin yhtyeen Live Planetarium -livealbumi, nämä äänitettiin eräässä pienessä klubissa karkealla tuotantolaadulla.

Rowen kamppailu leukemiaa vastaan

Triumph of Mercy ja Hammer of God

Vuonna 1997 Steve Rowe altistui leukemialle, joka piti häntä otteessaan seuraavat puolitoista vuotta. Useita leikkauksia oli edessä eikä hän kyennyt keskittymään musiikkiin. Huolimatta näennäisesti epäonnistuneesta luuydinsiirrosta, Rowe jäi kuitenkin henkiin. Sairaus heikensi häntä merkittävästi eikä häneltä luonnistunut entisenlainen vokalisointi vähään aikaan. Leukemian jättämien vaikutusten takia Rowen varoja kului kuntoutus- ja jälkihoitokustannuksiin sekä joutui menojen vuoksi jossain vaiheessa myymään oman studionsakin. Mortification ei nykyisin keikkaile paljoa Australian ulkopuolella johtuen Rowen vaihtelevasta terveydentilasta. Pahimpien vaiheiden jälkeen Mortification äänitti ja julkaisi Triumph of Mercy -albumin vuonna 1998. Yhdysvalloissa sen julkaisi Rowe Productions ja Euroopassa Nuclear Blast. Aiheeltaan albumi käsittelee Rowen ja yhtyeen kokemuksia aikana jolloin hän kamppaili leukemiaa vastaan. Tyyliltään albumi on groove metalia ja thrash metalia. Samaa tyyliä jatkoi myös seuraavan vuoden albumi Hammer of God (1999). Mortification teki kiertueen ulkomailla tukeakseen albumin myyntiä ja he esiintyivät jopa Suomessa, Tampereella 4. heinäkuuta 1999 Tullikamarin Pakkahuoneella, jossa lämmittely-yhtyeenä esiintyi Deuteronomium. Mortificationia haastateltiin myös tuolloin toimineessa Jyrki-ohjelmassa. Yhtyeen settilista koostui pääasiassa Hammer of God -albumin kappaleista.

The Silver Cord is Severed ja maailmankiertue

Vuonna 2000 Mortification julkaisi toisen livealbumin Ten Years Live Not Dead, joka äänitettiin jälleen Blackstump Festival -tapahtumassa vuonna 1999. Liveäänite sisältää materiaalia lähinnä yhtyeen uudemmalta tuotannolta sekä uuden kappaleen Dead Man Walking. Keith Bannister päätyi jättämään yhtyeen ja tilalle tuli nuori rumpali Adam Zaffarese. Uusi kokoonpano äänitti albumin The Silver Chord is Severed (2000) ja yhtye lähti ensimmäiselle maailmankiertueelleen esiintyen Yhdysvaltojen, Euroopan ja Afrikan mantereilla. Kiertueelta kuvattiin dokumentaarinen video Conquer the World, joka julkaistiin myöhemmin vuonna 2002. Tyyliltään The Silver Cord is Severed jatkoi kahden edellisen albumin linjalla. Vaikka albumi myi edeltäjiensä tapaan hyvin, pitävät monet sitä yhtyeen heikoimpana levytyksenä. Vuoden 2000 lopulla Lincoln Bowen lähti yhtyeestä ja The Silver Cord is Severed -kiertueen jälkeen Mortification laitettiin jäihin toisen kerran sitten Rowen leukemian sairastamisen. Kokoelma-albumi Power, Pain and Passion - Ten Years: 1990–2000 julkaistiin vuonna 2002.

Relentless

Asiat kuitenkin muuttuivat kun kitaristit Jeff Lewis ja Mick Jelinic liittyivät yhtyeeseen ja vuonna 2002 he julkaisivat albumin Relentless. Albumilla Mortification palasi jokseenkin lähemmäs vanhaa, raskaampaa tyyliään sekoittaen osin thrash metalia ja osin klassista metallia. Tässä vaiheessa Rowe oli aikonut myös muuttaa yhtyeen nimen takaisin Light Forceksi mutta hänen lähipiirinsä toverit rohkaisivat jatkamaan Mortification-nimellä. Yhtye soitti muutaman livekeikan kunnes Jeff Lewis jätti Mortificationin.

Paluu vanhaan tyyliin

Brain Cleaner ja Erasing the Goblin

Vuonna 2004 entinen Cybergrind-yhtyeen rumpali Michael Forsberg liittyi Mortificationin riveihin ja he äänittivät monien fanien mieliksi raskaimman albuminsa kymmeneen vuoteen, Brain Cleanerin. Albumi on tyyliltään nopeaa thrash metalia, joka sisältää runsaasti aineksia death metalista ja groove metalista.

Joulukuun 2005 ja tammikuun 2006 välisenä aikana yhtye äänitti viimeisintä albumiaan alustavalla nimellä Impaling the Goblin, ilmoittaen lehdistötiedotteissa palaavansa debyyttialbuminsa tyyliseen death ja thrash metaliin. Michael Forsberg lähti yhtyeestä kesken äänitysten ja hänet paikkasi Damien Percy. Levytyssessioiden jälkeen albumi miksattiin ja masteroitiin 454 Studiossa helmikuussa 2006. Yhtye teki sopimuksen saksalaisen MCM Musicin kanssa, joka julkaisisi albumin laajemmille markkinoille. Erinäisten sekaannusten vuoksi albumin nimi vaihdettiin kuitenkin Erasing the Gobliniksi ennen julkaisua. Ennen laajempaa julkaisua Rowe Productions painatti albumia rajoitetun 1000 kappaleen erän maaliskuussa 2006 eri kansitaiteella kuin MCM Musicin versiossa. Albumi sai myönteisen vastaanoton ja monet pitävät sitä yhtyeen raskaimpana levytyksenä vuosiin. Jotkut ovat verranneet kappaleita kuten Way Truth Life pidennetyiksi versioiksi debyyttialbumin lyhyistä grindcore-raidoista kuten Turn.

Varhain vuonna 2008 puolalainen Metal Mind Productions uudelleenjulkaisi yhtyeen 9 varhaista albumia. Kesällä 2008 Steve Rowe ilmoitti yhtyeen verkkosivuilla, että rumpali Damien Percy jätää yhtyeen 3 vuoden yhteistyön jälkeen, ja tilalle tulee Dave Kilgallon, joka soittaa yhtyeissä Grave Forsaken ja Scourged Flesh.

The Evil Addiction Destroying Machine ja Scribe of the Pentetauch

6.kesäkuuta ilmoitettiin, että Mortification julkaisee uuden albumin vuonna 2009 5.lokakuuta, uutisoitiin, että yhtye tekee demon albumia varten. 4. helmikuuta Rowe ilmoitti, että albumin nimeksi tulee The Evil Addiction Destroying Machine. Albumi julkaistiin kesäkuun alussa. Rowe on nimittänyt albumin musiikkia "easy listening thrashiksi". Viestissä The Metal Resourcelle Rowe on kertonut The Evil Addiction Destroying Machinen vastaanotosta: "Kuten kaikki uudet Mortti-julkaisut, tämäkin on saanut vaihtelevaa palautetta, ja aika mustavalkoista sellaista. Jotkut todella pitävät albumista ja jotkut eivät todellakaan pidä siitä. Mutta tiesin, että yhtyeen soudin uudistaminen olisi vaarallinen ja jännittävä veto!"

Vuoden 2010 alussa Rowe aloitti sivuprojektin nimeltä Wonrowe Vision, jossa hänen on yhtyeen lehdistötiedotteiden mukaan tarkoitus ilmaista klassisia rock 'n' roll ja punk -kiinnostuksiaan Mortificationin sijasta. Rowen mukaan Mortificationin seuraava albumi palaa jälleen lähemmäs kolmen ensimmäisen albumin tyyliä. Vuonna 2012 yhtye julkaisi ep:n Scribe of the Pentetauch.

Vastaanotto ja perintö

Yhtyeen levyjä on myyty Yhdysvalloissa ja Euroopassa yli 250 000 kappaletta. Australilainen rockmusiikin historioitsija Ian McFarlane kirjoittaa vuoden 1999 Encyclopedia of Australian Rock and Pop -teoksessa: "1990-luvun alussa Mortification tuli kansainvälisesti tunnetuksi Australian johtavana kristillisyyden innoittamana death metal -yhtyeenä. Kristillinen death metal: varmasti ristiriitainen käsitteenä mutta vain asiaan perehtymättömille. Mortification yhdisti menestyksekkäästi alavireiset moukaririffit ja karkean vokalisointityylin, jotka tavallisesti kuuluvat death ja thrash metal -lajeihin, myönteisillä ja hengellisesti mieltäylentävillä sanoitusaiheilla."

John J. Thompson toteaa kirjassaan Raised by Wolves - The story of Christian rock, että Mortificationin aloitettua Steve Rowella "oli yht'äkkiä yksi maailman uskottavimmista kristillisistä death metal -yhtyeistä hallussaan". Thompson kuvaili Mortificationia "yhdeksi raskaimmista yhtyeistä, joka on aloittanut kristillisessä yhteisössä" ja nimitti yhtyeen albumeita "häpeämättömän evankelioiviksi death metal -rykäyksiksi".

Tutkija Keith Kahn-Harris mainitsee yhtyeen kirjassaan Extreme Metal, käsitellessään extreme metal -yhteisön sosiaalisia kuvioita: "Avoimen kristilliset yhtyeet kuten Mortification saavat usein voimakasta arvostelua, jos niiden musiikki nähdään alisteisena niiden poliittisille sitoumuksilleen." Kahn-Harris huomauttaa, että "harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kristilliset yhtyeet tapaavat olla rajoitettuna omiin, pitkälti autonomisiin piireihinsä." Hän toteaa, että "musiikkia ja yhteisöä ei voi koskaan erottaa voiman ja pääoman virroista, joten epäpoliittinen yhteisö on mahdottomuus. [...] Yhteisö on kietoutunut voiman ja pääoman suhteisiin, huolimatta suhteellisesta autonomiastaan kenttänä."

Australilaisten toimittajien Gary Garsonin ja Peter Schultzin tietojen mukaan Mortification on Australian menestynein extreme metal -yhtye ja maailman menestynein kristillinen extreme metal -yhtye. Yhtyeen 3. ensimmäistä albumia arvostetaan niiden death metal -saavutuksistaan. Blood World oli kaupallinen menestys ja EnVision EvAngelene sai musiikillista arvostusta. Blood World -kiertueen aikana Napalm Deathin, Sick of it Allin ja Entombedin kanssa yhtye soitti suurille yleisöille, ja myi enemmän oheistuotteita kuin muut esiintyjät. Yhtyeen jäsenet on tunnustettu taitaviksi muusikoiksi, ja kristilliset metalliyhtyeet, joihin Mortification on vaikuttanut, ovat tehneet tribuuttialbumeita Mortificationille. Vuosien jälkeen yhtye on säilyttänyt asemansa "jonkinlaisena supertähtenä kristillisissä metallipiireissä", ja Mortificationia on kutsuttu nykyisissä viestimissä "death metal -piirien legendaksi".

Steve Rowen leukemian jälkeiset albumit ovat saaneet keskinkertaisia arvioita viestimissä, mutta ne ovat silti myyneet hyvin. Eräs arvostelija kirjoittaa, että "heikoin lenkki nykypäivän Mortificationilla on mielestäni sanoitukset. Ne ovat vain jotenkin naiiveja ja hassuja välillä. Vanhoilla levyillä syntiset kiljuivat helvetin tuskissa, Saatanaa teurastettiin; retoriikka oli paljon sopivampaa raa'an musiikin henkeen. Ilmeisesti sairastettu syöpä ja perheenisänä oleminen on rauhoittanut Rowea liikaa. Tosin vanhoilla levyillä vanhat jäsenet Jayson Sherlock ja Mick Carlisle kynäilivät paljon tekstejä." Arvostelijan mielestä leukemian jälkeiset levyt ovat lähinnä "avuttomasti rääyttyä power metal -vaikutteista 'extreme' metalia."

The Metal Observerin Chris Kraemer on sitä mieltä, että yhtyeen "musiikin taso meni suoraan alamäkeen Post Momentary Afflication jälkeen", ja että Mortificationista tuli yksinkertaisesti "keskivertoa huonompi thrash metal -yhtye". Hän lisää vuoden 2006 jutussa, että "Hän joka kuuntelee [Mortificationin] viimeisimpiä levyjä valitsemassaan levykaupassa, antaa niiden kadota hyllyjen sekaan parin minuutin kuluttua ja pyyhkii yhtyeen nimen mielestään. Myönnetään, albumeilla Hammer of God ja The Silver Cord is Severed on 1 tai 2 hyvää kappaletta, mutta metallimusiikin maailma saattaa pärjätä ilman niitäkin. Kuitenkin Steve Rowen johtama trio kuului (white-)death metalin eliittiin 14 vuotta sitten ja julkaisi klassikkoalbumin Scrolls of the Megilloth."

Yhtyeen jäsenet

Nykyiset

• Steve Rowe – laulu ja basso
• Mick Jelinic – kitara (2002–)
• Damien Percy – rummut (2005–)

Entiset

Rumpalit

• Jayson Sherlock (1990–1993)
• Phil Gibson (1994)
• Keith Bannister (1996–1999)
• Adam Zaffarese (2000–2003)
• Mike Forsberg (2004–2005)

Kitaristit

• Cameron Hall (1990)
• Michael Carlisle (1991–1994)
• Lincoln Bowen (1996–2001)
• Jeff Lewis (2002)

Diskografia

Albumit

• Break the Curse  (1990)
• Mortification  (1991)
• Scrolls of the Megilloth  (1992)
• Post Momentary Affliction  (1993)
• Bloodworld  (1993)
• Live Planetarium  (1994)
• Primitive Rhythm Machine  (1995)
• The Best of Five Years  (1996)
• EnVision EvAngelene  (1996)
• Modification - A Tribute to Steve Rowe and Mortification  (1996)
• Noah Sat Down and Listened to the Mortification Live EP While Having a Coffee  (1996)
• Live Without Fear  (1996)
• Triumph of Mercy  (1998)
• Hammer of God  (1999)
• Ten Years Live Not Dead  (2000)
• The Silver Cord is Severed  (2001)
• Power, Pain and Passion - Ten Years: 1990–2000  (2002)
• Relentless  (2002)
• Brain Cleaner  (2004)
• Erasing the Goblin  (2006)
• The Evil Addiction Destroying Machine  (2009)
• Realm of the Skelataur  (2015)

EP:t

• Scribe of the Pentateuch (2012)
• Ancient Prophecy/Overseer (2017)

Videot

• Metal Missionaries VHS  (1991)
• Grind Planets VHS  (1993)
• The History of Mortification VHS  (1994)
• Live Planetarium VHS  (1994)
• EnVidion VHS  (1996)
• Conquer the World DVD  (2002)
• Grind Planets DVD  (2005)
• Live Planetarium DVD  (2006)

Aiheesta muualla

• Mortificationin kotisivut (englanniksi)
• Mortification Encyclopaedia Metallumissa (englanniksi)
• Saksalaiset fanisivut (englanniksi)
• Biografia Australian Music Online -sivulla
• Mortification @ NoLifeTilMetal.com (englanniksi)
• Mortification Myspacessa (englanniksi)
• Haastattelu The Metal Observer -sivulla tammikuulta 2007 (englanniksi)