Antestor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antestor
Antestor
Thor Georg Buer ja Lars Stokstad Elements of Rock 2011 -tapahtumassa.
Thor Georg Buer ja Lars Stokstad Elements of Rock 2011 -tapahtumassa.
Tiedot
Toiminnassa: 1990–
Tyylilaji: extreme metal
Kotipaikka: Norjan lippu Jessheim, Norja
Laulukieli: englanti
norja
Sivusto: http://www.antestor.no/
Jäsenet
Ronny Hansen Laulu
Lars Stokstad Sähkökitara
Thor Georg Buer Basso
Robert Bordevik Kitara
Jo Henning Børven Rummut
Nickolas Main Henriksen Koskettimet
Entiset jäsenet
Kjetil Molnes Laulu
Svein Sander Rumpusetti
Erling Jørgensen Bassokitara
Stig Rolfsen Sähkökitara
Tom W. Holm Paulsen Rumpusetti
Morten Sigmund Magerøy Kosketinsoitin
Vegard Undal Bassokitara
Jan Axel Blomberg Sessiorummut
Tony Kirkemo Rumpusetti
Ann-Mari Edvardsen Laulu
Levy-yhtiöt
Bombworks Records 2010–
Endtime Productions 2000–2007
Cacophonous Records 1997–1998

Antestor on norjalainen extreme metal -yhtye, joka perustettiin Jessheimissä vuonna 1990.[1] Antestor on Norjan varhaisimpia kristillisesti vakaumuksellisia extreme metal -ryhmiä, ja yhtyeen sanotaan aloittaneen koko Pohjois-Euroopan kristilliset extreme metal -piirit demollaan The Defeat of Satan 1991.[2] Aiemmin yhtye kutsui musiikkityyliänsä "sorrow metaliksi" (suom. surumetalli), koska sen kristillinen ideologia ei sopinut black metaliin, joka erityisesti Norjassa oli usein julkisestikin liitetty saatananpalvontaan.[3]

Antestor tunnetaan yleisesti siitä, että se on ainoa kristillinen black metal -yhtye, jolla on ollut levytyssopimus brittiläisen Cacophonous Recordsin kanssa – yhden suurimmista black metaliin erikoistuneista levy-yhtiöistä, joka on julkaissut levyjä sellaisilta yhtyeiltä kuin Cradle of Filth, Dimmu Borgir ja Sigh.[4] Tällä levymerkillä julkaistu The Return of the Black Death (1998) "asetti normit kristilliselle black metalille".[5] Levyä on myyty yli 10 000 kappaletta, ja albumi menestyi varsinkin Yhdysvalloissa.[6] Kolmas julkaisu The Forsaken (2005) saavutti kriitikoiden arvostusta, ja albumilla soitti maineikas vieraileva rumpali Hellhammer. HM-lehden mukaan esikoisalbumi Martyriumin (1994) progressiiviset ainekset kuten koskettimet, piano ja oopperamainen naislaulu olivat mahdollisesti aikaansa edellä Norjan äärimetallipiireissä.[7]

Yhtyeen kokoonpano on muuttunut useasti vuosien varrella, ja nykyisin Antestorissa vaikuttavat alkuperäiskitaristi Lars Stokstad (Vemod), laulaja Ronny Hansen (Vrede), basisti Thor Georg Buer, kitaristi Robert Bordevik sekä rumpali Henning Børven. Alkuperäinen laulaja Kjetil Molnes (Martyr) sekä rumpali Svein Sander (Armoth) jättivät yhtyeen vuonna 2000, jolloin toisen norjalaisen black metal -yhtyeen Vaakevandringin jäseniä liittyi Antestoriin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demo-aika (1990–1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustivat Vemod (Lars Stokstad), Martyr (Kjetil Molnes), Øyvind Hope ja Pilgrim (Erling Jørgensen) vuonna 1990 Jessheimissä. Alun perin nimellä Crush Evil (suom. murskaa pahuus) toimineen yhtyeen musiikissa oli alkuaikoina aineksia thrash-, death- ja doom metalista.

The Defeat of Satan oli yhtyeen ensimmäinen demo ja se sisältää kolme kappaletta sekä outron. Tyyliltään demo on alkeellista death ja thrash metalia. Demoa painettiin 150 kappaletta, ja se julkaistiin Crush Evil -yhtyenimen alla. Crush Evil herätti pian huomiota paikallisissa black metal -piireissä kristillisen vakaumuksensa vuoksi ja alkoi saada tappouhkauksia.[8] Eräs arvostelija kirjoittaa: "Aikana, jolloin norjalaisen black metalin sisäpiiri läheni rumaa huipennustaan, Antestor hämmensi tilannetta soittamalla extreme metalia, joka puhui toivosta Jeesukseen Kristukseen ja saatanan huijauksesta."[2]

Pelkästään yhtyeen olemassaolo herätti kiivasta keskustelua 1990-luvun alussa. Esimerkiksi Emperor-yhtyeen rumpali Bård "Faust" Eithun toi asian esille Orcustus-lehdessään haastatellessaan Euronymousta, johtoasemassa olevan Mayhem-yhtyeen kitaristia. Faust kysyi: "Eikö sinusta jokin ole mennyt pahasti vikaan, kun on mennyt niin pitkälle, että meillä on täällä kristillinen 'death metal' -yhtye (Crush Evil)? Onko ohjeita miten tappaisimme heidät?"[9] Tähän Euronymous vastasi: "Mitä tulee yhtyeisiin kuten Crush Evil, meidän on ryhdyttävä vakaviin toimenpiteisiin. On jo tarpeeksi huono asia, että on muutama yhteiskunnallinen yhtye, mutta kristillinen yhtye on liikaa. Mutta älä huolehdi; meillä on suunnitelmia. He eivät jatka kovin pitkään."[9] Crush Evilia ei hajotettu, koska Varg Vikernes murhasi Euronymouksen vuonna 1993.

Martyrium (1994)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 Gard (Vegard Undal) liittyi basistiksi ja Armoth (Svein Sander) rumpaliksi. Yhtye vaihtoi nimensä Antestoriksi (lat. todistaja), koska "vanha nimemme alkoi tuntua ei-niin-hyvältä"[10]. Despair oli yhtyeen ensimmäinen itsejulkaistu demo Antestor-nimellä ja on tyyliltään death ja doom metalia. Strawberry Records painatti demoa 600 kappaletta. Despair alkaa introlla ja päättyy coveriin vanhasta norjalaisesta hautajaisvirrestä "Jesus, Jesus, Ver Du Hjå Meg".

Yhtyeen "synkeästä" tyylistä vaikuttuneena vuonna 1994 pienen norjalaisen Arctic Serenades Records -levymerkin omistaja Torudd Fuglesteg lähetti Antestorin studioon äänittämään esikoisalbumiaan Martyrium.[11] Tuntemattomista syistä Arctic Serenades ei julkaissut albumia, ja yhtye yritti saada toista levymerkkiä julkaisijaksi. Rumpali Svein Sander (Armoth) on myöhemmin kertonut: "...olimme yhteydessä levy-yhtiöön nimeltä Morphine Records koskien levytyssopimuksen tekemistä Martyrium-albumia varten. Levytyssopimusta ei koskaan allekirjoitettu, mutta [yhtiön johtaja] Burrito teki [albumista] useita promootiokasetteja ja myi joka ikisen laittomasti, sillä hänellä ei ollut sopimusta."[3] Näitä kasetteja kopioitiin ja kierrätettiin viidenteen sukupolveen asti, ja yhtyeen ihailijakunta kasvoi nopeasti.[12] Tyyliltään Martyrium on hidastempoista death ja doom metalia, ja siinä on jonkin verran black metal -vaikutteita.

Antestor esiintyi 3. heinäkuuta 1994 TVNorgen ohjelmassa BootlegTV, jossa nuoret saattoivat harjoitella äänittämistä ja videotuotantoa. Ohjelmassa esiintyi usein paikallisia norjalaisia yhtyeitä. Puolituntisen esiintymisensä aikana Antestor esitti viisi kappaletta Martyrium-albumiltaan.[13] 6. kesäkuuta 1995 Antestoria haastateltiin norjalaisen viikoittain ilmestyvän sanomalehden Morgenbladetin artikkelissa "MusikkOpp-ned oppnedkors!" (suom. Musiikki ylösalaisin - ylösalaisinristi!). Artikkeli käsitteli kristillisen black metalin ilmiötä, jonka australialaisen Horde-yhtyeen albumi Hellig Usvart toi viestimien tietouteen 1994. Tuossa artikkelissa laulaja Kjetil Molnes kertoo, mikä on yhtyeen suhde black metaliin: "Samaistamme yhtyeemme black metaliin musiikkityylinä, emme aatteena tai elämänkatsomuksena."[14]

The Return of the Black Death (1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongsblod-demon kannessa käytettiin Knud Bergslienin maalausta Birkebeinerne (1869).

Vuonna 1995 kitaristi Pilgrim (Erling Jørgensen) erosi yhtyeestä, ja vastaavasti pian Erkebisp (Stig Rolfsen) liittyi Antestorin riveihin. Vuonna 1997 yhtye äänitti promootio-cd:n Kongsblod (suom. Kuninkaan veri). Siitä kiinnostui brittiläinen Cacophonous Records, yksi suurimmista black metaliin erikoistuneista levymerkeistä, joka siihen aikaan oli tuomassa kuuluisuuteen yhtyeitä kuten Cradle of Filth ja Dimmu Borgir. Antestor ja Cacophonous tekivät 2 albumin levytyssopimuksen. Vuonna 1998 Cacophonous julkaisi Kongsblodin, mutta nimi vaihdettiin The Return of the Black Deathiksi vetoamaan laajempaan yleisöön, ja kansikuvan kuuluisa norjalainen maalaus vaihdettiin yhdysvaltalaisen fantasiataiteilija Joe Petagnon teokseen.[3]

Tapaus on herättänyt jälkikäteen keskustelua, koska on harvinaista, että kristillinen black metal -yhtye saa levytyssopimuksen maallisen levy-yhtiön kanssa.[4] 16. joulukuuta 1998 julkaistussa Art for the Ears -verkkolehden haastattelussa rumpali Armoth kertoo: "Lähetimme [Cacophonoukselle] cd:n ja lyhyen historiikin. He halusivat kiinnittää meidät yhtiölleen musiikkimme takia, ja se on juuri mitä halusimme tehdä."[3] Myöhemmin vuoden 2000 The Christian Underground Zinen 4. numerossa haastattelija kysyi Antestorilta: "Teillä oli levytyssopimus Cacophonous Recordsin kanssa (ex-Cradle of Filth, Bal-Sagoth). Minkälaisia kokemuksia teille jäi siitä?" Yhtye vastasi: "Aika huonoja, oikeastaan. En voi sanoa heidän tehneen oikeastaan mitään muuta kuin julkaisseen levyn. Ei rahaa, ei rojalteja, ei mitään."[10] Haastattelija kysyi vielä: "Asettiko levy-yhtiö teille vaatimuksia imagonne suhteen?" Siihen yhtye vastasi: "Ei mitään sellaista, sanoivat vain ettei kannata ihan ylt'ympäriinsä julistaa olevansa kristillinen bändi ja sensuroivat sanoitusarkista Lord ja Jesus-sanat. Itse poistimme vielä parit tekstit, koska turhaan ei tahdottu lähteä provosoimaan."[10]

The Return of the Black Death vastaanotettiin myönteisesti sekä kristillisissä että yleisissä black metal -yhteisöissä ja -viestimissä. Esimerkiksi brittiläislehdet Kerrang! ja Terrorizer antoivat molemmat albumille neljä pistettä viidestä.[3] Albumin ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, ja Cacophonous Records otti siitä uusia painoksia.[15] The Return of the Black Death on tyyliltään yhdistelmä black metalia ja doom metalia.[16] Albumia luonnehtii hypnoottinen, kylmä äänimaisema ja tyylissä on vaikutteita norjalaisesta kansanmusiikista, jonka vuoksi yhtyettä luokiteltiin myös viikinkimetalliksi. Yhtye oli tänä aikana vastahakoinen kutsumaan tyyliään black metaliksi, koska suuntaus yhdistettiin edelleen voimakkaasti kristinuskon vastaisiin aatteisiin. Rumpali Svein Sander kertoo haastattelussa 1998:

»Emme edes kutsu musiikkiamme black metaliksi. Me kutsumme sitä tunnelmalliseksi surumetalliksi (Atmospheric Sorrow Metal), koska se on neutraalimpi. Silloin kukaan ei voi sanoa: 'Ai te soitatte black metalia, olette siis satanisteja.' Musiikkimme soundi on todella surullinen, masentava, ja se on aika kylmä, talvinen ja tavallaan pohjoismainen.»
(Svein Sander (Armoth) Art for the Ears -sivuston haastattelussa 1998.[3])

The Forsaken (2005)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cacophonouks ilmoitti Antestorille olevansa konkurssissa, ja yhtye alkoi tehdä yhteistyötä toisen levymerkin kanssa.[17] Antestor kiinnitettiin ruotsalaiselle metallimusiikkiin erikoistuneelle Endtime Productionsille, joka oli auttanut norjalaista metalliyhtye Extolia aloittamaan uransa. Alkuperäinen laulaja Kjetil Molnes (Martyr) jätti Antestorin. Samoihin aikoihin toisen norjalaisen kristillisen black metal -yhtyeen Vaakevandringin hajoaminen johti siihen, että sen jäseniä liittyi Antestoriin. Nimittäin Ronny Hansen otti laulajan paikan Vrede-taiteilijanimellä, ja Morten Sigmund Magerøy tuli kosketinsoittajaksi Sygmoon-nimellä. Norjalaisen avant-garde metal -yhtye The 3rd and the Mortalin Ann-Mari Edvardsen liittyi Antestoriin naislaulajaksi.[18] Esiintyessään samana vuonna Ruotsin Bobfest-tapahtumassa yhtye alkoi ensimmäistä kertaa käyttää lavaesityksissään corpse paint -kasvomaaleja.[19]

Borgundin sauvakirkko on kuvattu Det Tapte Liv -EP-levyn kansitaiteessa.

Vuonna 2000 Endtime Productions julkaisi Martyriumin uudelleen, ja albumin kansitaiteen teki maineikas ruotsalainen metallimusiikin kansitaiteilija Kristian Wåhlin. Antestor kiersi Yhdysvaltoja Extolin kanssa samana vuonna, esiintyen pienissä tapahtumissa ja lopulta Cornerstone Festivalissa.[20] Seuraavaksi vuonna 2003 Antestor uudelleenjulkaisi kaksi ensimmäistä demoaan kokoelmalevyllä nimeltä The Defeat of Satan. Sen julkaisi norjalainen Momentum Scandinavia. Rumpali Svein Sander (Armoth) jätti yhtyeen tänä aikana, ja sen jälkeen Antestorilla ei ole ollut vakinaista rumpalia.

Vuonna 2004 Antestorin tyyli vaihtui nykyaikaisempaan black metaliin,[21] ja yhtye meni Top Room Studiosiin, jota ovat käyttäneet yhtyeet kuten Tristania, Borknagar, Mayhem ja Extol. Tuottajana toimi Børge Finstad. Yhtye julkaisi ensimmäisen kerran uutta materiaalia sitten The Return of the Black Deathin ep:llä nimeltä Det Tapte Liv (suom. Kadonnut elämä). Se sisältää ylijäämäkappaleita seuraavalta täyspitkältä albumilta: kolme sinfonista instrumentaalia ja kaksi kappaletta, joista "Rites of Death" sovitettiin uudelleen myöhemmin.

Antestorin kolmas studioalbumi The Forsaken julkaistiin vuonna 2005. Albumin musiikki on yhtyeen vanhaan materiaaliin verrattuna huomattavasti nopeampaa, progressiivisempaa ja melodisempaa. The Forsakenin kosketinsoitinkuviot ovat Det Tapte Liv -ep:n tapaan sinfonisia. Sanoitukset taas ovat sävyltään yhtyeen synkeimpiä ja käsittelevät arvostelevasti muun muassa okkultismia ("Rites of Death") ja tekopyhyyttä ("Betrayed"). Lehdistö ylisti albumia, vaikka osa yhtyeen vanhan tyylin ihailijoista vierasti The Forsakenin nykyaikaista, hiottua tyyliä. Molempien julkaisujen kansitaiteen teki Kristian Wåhlin, ja ep:n kansikuvassa näkyy Borgundin sauvakirkko. Maineikas norjalainen rumpali Jan Axel Blomberg, taiteilijanimeltään Hellhammer, soitti rummut näillä julkaisuilla. Hänen osallisuutensa äänityssessioissa aiheutti kiistaa metallimusiikin viestimissä ja harrastajien keskuudessa.[22] Venäläisen Metal Library -sivuston haastattelussa 7. tammikuuta 2007 Blombergilta kysyttiin, miten Mayhem-yhtyeen kollegat ja hänen levy-yhtiönsä suhtautuivat Antestorissa soittamiseen, ja hän vastasi: "Rehellisesti sanoen haistatin sillä pitkät niille kaikille. Toistan taas, että teen mitä päätän tehdä enkä soita ainoastaan black metal -yhtyeissä."[23] Hellhammer kertoi, että häntä pyydettiin myös yhtyeen konserttirumpaliksi mutta kieltäytyi. Blomberg oli Chimera -albumin aikoihin perustanut tauolla olleen Mayhemin uudelleen, ja korostanut ettei yhtye ole enää uskonnonvastainen. Metal Libraryn haastattelussa hän sanoi vielä: "Mielestäni black metal on tänä päivänä vain musiikkia. Sanon teille, etten minä tai Mayhemin muut jäsenet koskaan olleet todella uskontoa tai muuta vastaan. Olemme kiinnostuneita vain musiikista."[23] Laulaja Ronny Hansen on sanonut Blombergin osuudesta:

»Ensinnäkin, Jan Axel "Hellhammer" on täysin ammattilainen. Hän aloitti sekä maallisissa piireissä että pahemmissa (naurua), mutta hän ei välitä siitä, onko yhtye maallinen vai kristillinen. Hän tiesi alusta alkaen minkä puolesta Antestor on, ja jos vain mahdollista, tekisimme mielellämme uudestaan yhteistyötä, koska hänen soittonsa on erinomaista. Mielestäni hän on piirien paras rumpali, ja olimme onnekkaita, että hän lainasi nerokkuuttaan [albumillemme].»
(Ronny Hansen.[24])

Omen (2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antestor Endtime Festival 2007 -tapahtumassa.

Myöhemmin entinen Old Man's Child -rumpali Tony Kirkemo liittyi Antestoriin konserttisessiojäseneksi. Yhtye soitti lavaesityksiä harvemmin ja pelkästään kristillisissä tapahtumissa. Esimerkkejä yhtyeen 2000-luvun konserteistä ovat Bobfest vuonna 2000 Tukholmassa[25] ja vuonna 2004 Linköpingissä,[26] sekä Nordic Fest 2004:ssä Oslossa.[27]

Jotkut Antestorin jäsenistä soittavat yhä black metal -yhtye Vaakevandringissa, joka soitti paluukonsertin vuonna 2007 Antestorin kanssa Endtime Festival -tapahtumassa, joka pidettiin maaliskuun lopussa 2007 Halmstadissa.[28] Antestor soitti konsertin lukuisten sessiomuusikoiden kanssa. Tässä konsertissä yhtye ilmoitti lavaesityksen olevan toistaiseksi viimeinen.

Kolmen vuoden tauon jälkeen 29. tammikuuta 2010 Antestor perusti virallisen Facebook-sivun, jolla se ilmoitti etsivänsä uusia jäseniä muodostaakseen jälleen kokonaisen yhtyeen.[29] Maaliskuun alussa yhtye kertoi Facebook-sivullaan haalineensa kokoon tarvittavat jäsenet ja harjoittelevansa uudella kokoonpanolla. Uusiksi jäseniksi julkistettiin basisti Thor Georg Buerin (Grave Declaration, Soniferous) ja myöhemmin kitaristi Robert Bordevik (Grievance, Vardøger), rumpali Jo Henning Børven (Morgenroede) sekä kosketinsoittaja Nickolas Main Henriksen (Aspera, Desdemon). Tällä kokoonpanolla yhtye esiintyi Nordic Fest -tapahtumassa. Marraskuussa 2010 yhtye ilmoitti Facebook-sivullaan allekirjoittaneensa levytyssopimuksen yhdysvaltalaisen Bombworks Recordsin kanssa. Neljäs albumi Omen julkaistiin 30. marraskuuta 2012. Kappaleesta Unchained kuvattiin musiikkivideo.

Vuoden 2013 alussa yhtye teki kiertueen Brasiliassa. Belo Horizontessa Antestoria oli vastassa mielenosoitus, jonka olivat järjestäneet kristinuskoa vastustavat black metal -radikaalit. Mielenosoittajat eivät halunneet kristillisen black metal -yhtyeen esiintyvän kaupungissa.[30][31] Koska mielenosoittajat kertoivat aikeistaan Internetissä, paikalliset viranomaiset järjestivät paikalle yksityisen poliisin ja 30 vartijaa turvaamaan tapahtumaa.[32] Poliisi joutui ampumaan varoituslaukauksia hillitäkseen mielenosoittajia.[30] Eräässä YouTubessa julkaistussa videossa mielenosoittajat huutavat toistuvasti "Fuck You Antestor!" paikan ulkopuolella, ja poliisi saattaa yhtyeen jäseniä turvaan.[33]

Tapauksen jälkeen yhtye julkaisi asiasta tiedotteen, jossa ihailijoita kiitettiin paikalle tulemisesta huolimatta riskeistä ja mielenosoittajia siunattiin: "Voimme ylpeästi nimittää teitä veljiksi ja siskoiksi Kristuksessa. Haluamme kiittää tapahtuman valvojia ja Belo Horizonten poliisia, että saattoivat meidät vihaisen lynkkausjoukon läpi. [...] Emme kanna kaunaa mielenosoittajille, jotka satuttivat meitä. Itseasiassa sanomamme on, että rakasta vihollistasi. Joten Jumala siunatkoon teitä, jotka hoilasitte: Fuck Antestor! Toivottavasti voimme keskustella joskus kuin järkevät ihmiset tuoremehun äärellä. Erityiskiitos ihailijoille, joilla oli kanttia tulla paikalle, vaikka tiesitte sen olevan vaarallista. Antestor tervehtii teitä ja olkaa siunatut."[34] Haastattelussa norjalaisessa kristillisessä Dagen-lehdessä kiertueen jälkeen basisti Erik Normann Aanonsen sanoi olleensa valmiina pahimpaan tapaukseen, että kiertue päättyisi kuolemaan. Aanonsen toisti yhtyeen kiitokset vihaisille brasilialaisille satanisteille: "Olemme nyt tuplasti kuuluisampia Brasiliassa kuin ennen sinne menemistä."[31]

Yhtye on kiinnitetty esiintymään GoodMoodStockiin Pieksämäellä 14-16. kesäkuuta 2013.[35]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka ensimmäisillä julkaisuilla yhtyeen tyyli oli pääasiassa death-doom metalia suhteellisen hitailla kappaleilla ja murinalaululla, yhtye alkoi soittaa black metalia vuoden 1998 albumilla The Return of the Black Death. Tällä albumilla yhtye alkoi esittää kirkunalaulua, tremolokitarariffejä sekä black metalille tyypillisiä nopeampia rumpukulkuja. Kosketinsoitin on keskeisessä osassa, ja black metalille tyypillisellä tavalla sillä esitetään eeppisiä välisoittoja, ja soitin hallitsee äänimaisemaa. Esimerkiksi "Sorg"-kappaleessa kolmen ensimmäisen minuutin ajan vain kosketinmelodia johtaa esitystä.[4]

Kolmannella albumilla The Forsaken yhtye kehitti suuntaansa teknisemmäksi kuin The Return of the Black Death. Musiikillinen kehitys johti siihen, että The Forsakenilla on useita kitarasooloja. Tämä ominaisuus sai arvostelua osakseen, ja esimerkiksi alankomaalaisen Lords of Metal -sivuston Roel de Haan kirjoitti arviossaan: "Nuo monimutkaiset soolot eivät yksinkertaisesti ole kauniita ja [ovat] täysin asiaan sopimattomia."[36] Tuolla albumilla myös äänituotanto parani The Return of the Black Deathiin verrattuna. Kahden entisen Vaakevandring-jäsenen mukaantulo vaikutti siihen, että tyylistä tuli melodisempi ja tunnelmallisempi.[36] Ulosanti rikkoo välillä myös tyylisuunnan rajoja: Scandinavianmetal.info-sivuston "Circus Brimstone" kirjoitti, että "'As I Die' on Antestorille ehkä oikukas kappale, koska sen alku sopii paremmin power metaliin kuin mihinkään muuhun tyylilajiin."[37] Antestorin virallisella Facebook-sivulla nykyinen laulaja Ronny Hansen sanoo pitävänsä yhtyeen tyylilajina "extreme metalia", koska se on musiikillisesti ja sanoituksellisesti vähemmän rajoittava kuin termit black metal ja unblack metal. Seuraavat musiikkinäytteet havainnollistavat yhtyeen musiikkityylin kehitystä varhaisesta death-doom metalistaan viikinkimetalliin ja nykyaikaiseen black metaliin:

”Depressed” (1994)

29 sekunnin näyte kappaleesta "Depressed" vuoden 1994 albumilta Martyrium. Näyte kuvastaa yhtyeen tyypillistä tyyliä sen varhaisina aikoina, ja musiikissa on kuultavissa vaikutteita doom-death metalista (hidas tai keskinopea tempo ja koriseva laulu) ja black metalista (lopun tremoloriffi ja ajoittain korkea kirkuna).

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”A Sovereign Fortress” (1998)

30 sekunnin näyte "A Sovereign Fortress"-kappaleesta vuoden 1998 albumilta The Return of the Black Death. Kappale ilmentää yhtyeen 1990-luvun lopun tunnelmallista surumetallityyliä. Tremoloriffin melodiassa on vaikutteita norjalaisesta kansanmusiikista, hyytävät koskettimet luovat viikinkimetallitunnelmaa, laulu on black metalille tyypillistä kirkunaa, äänituotanto on demotasoinen, ja rummut soittavat hidasta doom metal -tempoa.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Rites of Death” (2005)

27 sekunnin näyte "Rites of Death" -kappaleesta vuoden 2005 albumilta The Forsaken. Näytteestä käy ilmi yhtyeen nykyaikaisempi black metal -tyyli: äänituotanto on korkeatasoinen, tempo on nopea ja vaihtelee, kitarat melodisia ja teknisiä. Hellhammer soittaa hyvin nopeaa blast beat -rumpukomppia, ja laulaja Ronny Hansenin ääni on hieman silotellumpi kuin Kjetil Molnesin korina.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Sanoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antestorin sanoitusten aiheisiin kuuluvat toivo ja epätoivo, mutta sanat käsittelevät myös jäsenten henkilökohtaista kristillistä uskoa. Sen vuoksi monet metallimusiikin harrastajat vastustavat Antestorin luokittelua black metaliksi, sillä yhtyeen aiheet ovat usein black metalin oletettua ideologiaa vastaan.[36] Sanat ovat pääasiassa englannin kielellä. Myös norjalaiset tekstit ovat yhtyeelle harvinaisia, mutta The Return of the Black Death -albumilla suurin osa sanoituksista on norjaksi. Tällä albumilla vain osa sanoituksista on kirjattu kansilehteen; suorat viittaukset Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan poistettiin. Kappale "A Sovereign Fortress" käsittelee, esimerkiksi, kunnioitusta Jumalalle, joka suojelee ja tukee lyyristä minää syntymän jälkeen. Se on kuvattu sanoituksissa näin:

»You Are My Hope, O Lord, My Trust, O Lord, Since Boyhood
From Birth I Have Leaned Upon You
My Protector Since I Left My Mother's Womb»
(Antestor: "A Sovereign Fortress"[38])

»Sinä olet toivoni, oi Herrani, luottamukseni, oi Herrani, jo nuoruudestain lähtien
Syntymästäin alkaen olen sinuun tukenut
Suojelijani jo jätettyäni äitini kohdun»
(Käännös)

"Sorg" (suom. ahdinko, suru) sen sijaan käsittelee surua ja toivon etsimistä. Kappale painottuu synkeämpään kuvastoon, ja sanat eivät ole selkeästi kristillisiä mutteivat lopulta kielteisiäkään. Esimerkki norjan kielellä:

»hvordan skal jeg kunne leve
min sjel så høyt forhatt
sorg er hva jeg føler
alt så ensomt og forlatt»
(Antestor: "Sorg"[39])

»Kuinka eläisin
Sieluni on kovasti vihattu
Surua minä vain tunnen
Kaikki on niin yksinäistä ja hylättyä»
(Käännös)

Toinen kappale, joka on myös synkeä, mutta käsittelee kristillistä aihetta, on "Ancient Prophecy" (suom. Muinainen ennustus). Sanoitukset kertovat, että ihminen on syntinen ja ettei kukaan voi paeta Jumalan tuomioistuinta. Kolmannella albumillaan Antestor käsittelee myös sellaisia ongelmia kuin itsemurhaa,[40] pelastuksen epäilyä[40] ja kuoleman kaipuuta.[41] Ne ovat harvinaisia aiheita kristilliselle yhtyeelle. Esimerkkinä albumin sanoituksista kappaleelta "Betrayed":

»Will Suicide Break The Ring Of Curse
Or Is There Just Another Hell Waiting Out There
Will Suicide Break The Ring Of Curse
Tomorrow I’ll Be Gone, So Don’t Look For Me»
(Antestor: "Betrayed"[42])

»Rikkooko itsemurha kirouksen kehän
Vai liekö edessä vain toinen helvetti
Rikkooko itsemurha kirouksen kehän
Huomenna katoan, älkää siis minua etsikö»
(Käännös)

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lars Stokstad, Elements of Rock 2011
Robert Bordevik, Elements of Rock 2011

Antestor on kristillisissä metallipiireissä yksi harvoista yhtyeistä, jotka käyttävät black metalille taannoin yleisiä corpse paint -kasvomaskeja ulkonäössään ja valokuvissaan. Tämä näkyy esimerkiksi The Return of the Black Deathin kansilehden valokuvissa, joissa yhtye näyttäytyy viikinkipuvuissa sekä mustavalkoisissa kasvomaskeissa lumisessa Norjan vuoristomaisemassa. Toisinaan yhtye hyödyntää lavaesityksissään taideverta, tunnetuimpana esimerkkinä sessiobasisti Daniel Ravn Fufjordin (Frosthardr) esiintyminen Antestorin Bobfest 2004 -konsertissa.[10] Yhtye kertoo, että corpse paintien käyttö "on meille sama kuin näyttelijälle tai miimikolle kasvomaalauksen tekeminen. Yksi tapa ilmaista tiettyjä tunteita siitä taistelusta jota me käymme. Pääasia on kuitenkin keskittyä Jumalaan eikä taittaa peistä tällaisista sivuseikoista."[19]

Perintö ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antestorin vastaanotosta Scandinavianmetal.info-sivuston nimimerkki "Circus Brimstone" kirjoittaa, että "Antestor on jumaloitu kristillisen metallimusiikin valtakunnassa yksinkertaisesti siksi, koska he tekevät laadukasta black metalia tasaista tahtia. Ennen kaikkea, vain muutama muu kristillinen [black metal -]yhtye on saanut tunnustusta maallisissa piireissä, nimittäin Crimson Moonlight, Horde ja Kekal."[37] No Life 'til Metal -sivuston Scott Watersin mukaan kyseisen albumin ensimmäinen painos myytiin loppuun melkein yhtä nopeasti kuin se meni painoon.[16] Albumia myytiin tiettävästi "varsin paljon Yhdysvalloissa"[43] Ronny Hansen (Vrede) kertoi 13. joulukuuta 2007 tehdyssä haastattelussa Intense Radion Bob Beemanin kanssa, että "useiden kuulemieni tietolähteiden mukaan The Return of the Black Deathia on myyty yli 10 000 kappaletta, ja sen myynti jatkuu vieläkin."[6]

Yhtyeen tuotannosta on olemassa hyvin vähän julkaistuja arvosteluja. Saatavilla olevat arviot ovat yleensä myönteisiä, usein hyviä tai erinomaisia. Michael Bryzak kirjoittaa The Defeat of Satan / Despair -kokoelmalevyn saatekirjoituksessa, että, vaikka albumi julkaistiin virallisesti vasta 2000, "Martyriumia pidettiin oikeutetusti kulttiklassikkona." Albumin vuoden 2006 arviossa kristillisen metallin sivustollaThe Whipping Post Joel Hemmerling antoi albumilla 95 pistettä 100:sta,[44] ja saman sivuston Matt Morrow antoi The Return of the Black Deathille täydet 10 pistettä,[4] kuten myös The Forsakenille.[45] Ei-kristillisistä viestimistä The Return of the Black Death sai neljä pistettä viidestä brittiläisiltä metallimusiikkilehdiltä Kerrang! ja Terrorizer.[3] Alankomaalainen Lords of Metal -sivusto antoi The Forsakenille 75 pistettä 100:sta,[36] ja Nocturnal Horde antoi levylle kahdeksan pistettä kymmenestä ja nimitti sitä "hyvin vahvaksi albumiksi" sekä "yhdistelmäksi innovaatiota, energiaa ja raivoa."[37]

Yhtyeen asema Norjan metallipiireissä oli alusta asti alkaen kiistanalainen. Bryzak kirjoittaa: "Puolustaessaan uskoaan Elämään ja Toivoon Antestor sai vakavia tappouhkauksia [black metal -rikosten levottomimpina aikoina] joiltain piirien suurimmilta yhtyeiltä ja tärkeimmiltä muusikoilta." Kysyttäessä, että soittiko yhtye koskaan muitten ryhmien kanssa black metal -piireissä Antestor vastasi vuoden 2000 TCU Zinen haastattelussa: "Ei suuremmin, Old Man's Childin jonkun alkuversion kanssa soitettiin samoilla festareilla. He taisivat äänestää jaloillaan ja kävellä ulos kun aloimme soittaa. Se oli heidän tapansa sanoa että painukaa kristityt suohon. Olemme tainneet soittaa Old Man's Childin kanssa samalla keikalla myös heidän kulkiessaan nykyisellä nimellä."[10] Martyriumin sivumerkinnöissä Antestor kirjoittaa: "Niille teistä, jotka halveksitte meitä, epäilitte meitä ja vääryyttänne syöksitte vihat niskaamme, Jumala armahtakoon kurjia sielujanne!"

Antestorin saavutuksista Bryzak kirjoittaa, että "Pohjois-Euroopan kristillisten extreme metal -piirien syntymä voidaan määrittää vain yhteen esittäjään, Antestoriin." Kristillisenä black metal -yhtyeenä levytyssopimuksen saaminen maallisen levy-yhtiön kanssa ja albumin julkaisu Cacophonouksella osoittautui vaikutusvaltaiseksi black metalin kristilliselle käsitteelle: Matt Morrow kirjoittaa, että "Antestorin The Return of the Black Death" on juuri sitä mitä kristilliset black metal -piirit tarvitsivat."[4] Vuonna 2010 HM-lehti sijoitti albumin 40. sijalle 100 kaikkien aikojen merkittävintä kristillistä metallialbumia -listallaan perusteenaan, että "musertavan synkeänä The Return of the Black Death asetti normit kristilliselle black metalille".[5] HM-toimittaja Jamie Lee Rake kirjoitti Endtime Productionsin uudelleenjulkaisemasta Martyriumista 2000, miettien, että tekivätkö albumin progressiiviset ainekset yhtyeestä vähälle huomiolle jääneen edelläkävijän varhaisissa Norjan äärimetallipiireissä:

»Kauttaaltaan Martyriumin kaikissa 9. kappaleessa on progressiivisia death metal -vaikutteita: pianoa ja muita koskettimia, tuo lähes oopperamainen naislaulu jne. Jotkut näistä aineksista ovat lähes vakiintuneet Antestorin metallisten kilpailijoitten kuten Emperorin ja sen jäsenten sooloprojektien tuotannossa. Saattoiko Antestor olla ryhmä uskovaisia, jotka todella (kannattaa istahtaa tätä varten) olivat edelläkävijöitä piireissään?[7]»

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demojulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Defeat of Satan  (1991)
  • Despair  (1993)

Yhtyeen jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ronny Hansen Elements of Rock 2011 -tapahtumassa.

Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vrede (Ronny Hansen) – laulu
  • Vemod (Lars Stokstad) – kitara
  • Thor Georg Buer - basso
  • Robert Bordevik - kitara
  • Jo Henning Børven - rummut
  • Nickolas Main Henriksen - koskettimet

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sharpe-Young, Garry: Antestor (Yhtyeen biografia) MusicMight. 11. tammikuuta 2007. Yhdysvallat: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  2. a b Morrow, Matt: Antestor - The Defeat of Satan The Whipping Post. 2003. Yhdysvallat: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Nimimerkki MPO: An Interview with... Antestor (Antestorin haastattelu) 12.12.1998. Viitattu 1.6.2008. (englanniksi)
  4. a b c d e Morrow, Matt: Antestor - The Return of the Black Death The Whipping Post. 2001. Yhdysvallat: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  5. a b Van Pelt, Doug: Top 100 Christian metal albums of all time. HM (lehti), Elokuu 2010, s. 6-14. Yhdysvallat: Top 100 Christian metal albums of all time (pdf) Viitattu 10. lokakuuta 2010. (englanniksi)
  6. a b Beeman, Bob: Antestor (Quick Time -video) (Antestorin Ronny Hansen Intense Radio -haastattelussa) Intense Radio. 13. joulukuuta 2007. Yhdysvallat: Sanctuary International. Viitattu 23. elokuuta 2008. (englanniksi)
  7. a b Lee Rake, Jamie: Antestor - Martyrium (Yhtyeen julkaisun arvio) HM Magazine. 2000. Yhdysvallat: Nocturnal Horde. Viitattu 17. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  8. Lucas: Antestor (Yhtyeen biografia) Godcore. Godcore.com. Viitattu 2. syyskuuta 2007. (englanniksi)
  9. a b Eithun, Bård: Mayhem (Bård Eithun haastattelee Øystein Aarsethia) Orcustus. 1990-1993. Norja: Blackmetal.nu (arkisto). Viitattu 2. syyskuuta 2007. (englanniksi)
  10. a b c d e TCU zine: Antestor - Turskamusiikkia turskain luvatusta maasta (Yhtyeen haastattelu alun perin TCU -zine #4:ssa. Artikkelin verkkoarkistointiversio.) 2000. Tcu.srj.fi. Viitattu 31. elokuuta 2007.
  11. Fuglesteg, Torudd: Arctic Serenades (Torudd Fuglesteg kertoo kertoo levy-yhtiönsä tarinan) Avoin julkaisu. 2006. Norja. Viitattu 16. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  12. Lucas: Antestor biography (Antestorin historiikki) Godcore.com. 28. elokuuta 2008. Yhdysvallat: avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  13. Antestor - Oslo 1994 (Videotallenne Antestorin TVNorgen esiintymisestä ohjelmassa BootlegTV) Antestor.net. 3. heinäkuuta 1994. Norja: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  14. MusikkOpp-ned oppnedkors! (Morgenbladetin artikkeli kristillisestä black metal -ilmiöstä) Oslonett. 6. kesäkuuta 1995. Norja: Morgenbladet. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (norjaksi)
  15. Cacophonous Discography (Levy-yhtiön julkaisuluettelo) 10. syyskuuta 2003. Englanti: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  16. a b Waters, Scott: Antestor: The Return of the Black Death (Yhtyeen julkaisujen arvioita) No Life 'til Metal. Yhdysvallat: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  17. Antestor: Turskamusiikkia turskain luvatusta maasta. (Yhtyeen haastattelu Ruotsin Bobfest-tapahtumassa) The Christian Underground Zine, 2000, nro 4. Omakustanne. web-arkisto Viitattu 16. kesäkuuta 2008. Haastattelija:"Samuel Durlingin Endtime Productions (Extol, Anaemia, Lengsel) julkaisee pian teidän aivan ensimmäisen täyspitkänne, Martyriumin. Aiotteko jatkaa työtänne Endtimen kanssa?" Antestor: Saa nähdä. Samuel on tehnyt hyvää työtä meille. Meillä on toistaiseksi kuitenkin vielä voimassaoleva sopimus Cacophonouksen kanssa."
  18. Kemman, Max: Antestor Interview (Yhtyeen haastattelu koskien kokoonpanomuutoksia ja uutta albumia) Jesus Metal. 10. syyskuuta 2003. Alankomaat: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  19. a b Antestor: Turskamusiikkia turskain luvatusta maasta. (Yhtyeen haastattelu Ruotsin Bobfest-tapahtumassa) The Christian Underground Zine, 2000, nro 4. Omakustanne. web-arkisto Viitattu 16. kesäkuuta 2008. Haastattelija: "Mikä on teidän suhteenne pingviinimaskeihin (corpse painteihin)? Käytättekö niitä konserteissanne?" Antestor: "Tähän mennessä emme ole soittaneet paljoa konsertteja, joten vastaus olisi varmaan ei. Toisaalta tänään (Bobfesteillä) aiomme kaikki maalata kasvomme ensimmäistä kertaa, joten kyllä, käytämme maskeja. Se on meille sama kuin maskeeraus näyttelijöille tai miimikoille. Yksi tapa ilmaista tiettyjä tunteita kamppailussamme. Pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin keskittyä Jumalaan eikä vääntää veistä haavoissa tällaisissa asioissa."
  20. Antestor - Tour 2000 (Videotallenne Antestorin Yhdysvaltojen kiertueesta) Antestor.net. 2000. Norja: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  21. Ryhänen, Pekka: Antestor - Det Tapte Liv (Ep:n arvostelu) Imperiumi.net. 29. huhtikuuta 2004. Helsinki, Suomi: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008.
  22. Hellhammer on Antestor?! (Keskustelua Blackmetal.co.uk-foorumilla Jan Axel Blombergin sessiomuusikon osuudesta Antestorissa) Blackmetal.co.uk. Englanti: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  23. a b Skogtroll: Hellhammer (Jan Axel Blomberg):"I just have wonderful memories of your country!" (Haastattelu Jan Axel Blombergin osuudesta Antestorissa, Dimmu Borgirissa ja suhteesta black metaliin) Metallibrary.ru. 7. tammikuuta 2007. Venäjä: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (venäjäksi)
  24. Kemman, Max: Antestor Interview (Ronny Hansen vastaa Antestorin haastattelussa) Jesus Metal. 10. huhtikuuta 2004. Alankomaat: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  25. Bobfest 2000 kotisivut (Tapahtuman kotisivut) Bobfest.org. 2000. Ruotsi: Avoin julkaisu. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  26. Bobfest 2004 kotisivut (Tapahtuman kotisivut) Bobfest.org. 2004. Ruotsi: Avoin julkaisu. Viitattu 8. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  27. Nordic Fest 2004 kotisivut (Tapahtuman kotisivut) Xenoworld. 2004. Ruotsi: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  28. Endtime Festival kotisivut (Tapahtuman kotisivut) Endtime-festival.com. 2007. Ruotsi: Avoin julkaisu. Viitattu 16. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  29. 'Antestor' on 'Facebook'. The Metal Resource.
  30. a b Antestor: polícia, tiros e tumulto no show de Belo Horizonte Whiplash.net. 23.1.2013. Viitattu 17.4.2013.
  31. a b Haddeland, Erlend: Dette er Norges mest kontroversielle metallband Dagen. 25.1.2013. Viitattu 17.4.2013.
  32. Nipen, Kjersti: Kristent metallband angrepet av rasende mobb Aftenposten.no. 21.1.2013. Viitattu 17.4.2013. (norjaksi)
  33. Oliveira, Talita Fernanda de Souza: War against white- Belo Horizonte, Brazil tammikuu 2013. Viitattu 17.4.2013.
  34. Aikajanakuva yhtyeen Facebook-sivulla 23.1.2013. Antestor. Viitattu 17.4.2013. (englanniksi)
  35. http://www.goodmoodstock.fi/esiintyjat
  36. a b c d de Haan, Roel: Antestor - The Forsaken (Yhtyeen julkaisun arvio) Lords of Metal. 2005. Yhdysvallat: Avoin julkaisu. Viitattu 17. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  37. a b c Nimimerkki Circus Brimstone: Antestor - The Forsaken (Yhtyeen julkaisun arvio) Scandinavianmetal.no. 2005. Yhdysvallat: Nocturnal Horde. Viitattu 17. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  38. The Return of the Black Death, kappale nro. 2. "A Sovereign Fortress"; Cacophonous Records, 1998
  39. The Return of the Black Death, kappale nro. 4. "Sorg"; Cacophonous Records, 1998
  40. a b Antestor: The Forsaken. Kappale nro. 6: Betrayed. Endtime Productions. 2005.
  41. Antestor: The Forsaken. Kappale nro. 9: As I Die. Endtime Productions. 2005.
  42. The Forsaken, kappale nro. 6: "Betrayed". Endtime Productions. 2005.
  43. Nimimerkki "MPO": Vaakevandring (Ronny Hansen Vaakevandring-haastattelussa) Art for the Ears. 23. marraskuuta 1999. Alankomaat: Avoin julkaisu. Viitattu 23. elokuuta 2008. (englanniksi)
  44. Hemmerling, Joel: Antestor - Martyrium (Yhtyeen julkaisun arvio) The Whipping Post. 2006. Yhdysvallat: Avoin julkaisu. Viitattu 17. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  45. Morrow, Matt: Antestor - The Forsaken (Yhtyeen julkaisun arvio) The Whipping Post. 2004. Yhdysvallat: Avoin julkaisu. Viitattu 17. kesäkuuta 2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]