Barbra Streisand

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Barbra Streisand
Barbra Streisand vuonna 1962.
Barbra Streisand vuonna 1962.
Syntymäaika 24. huhtikuuta 1942 (ikä 72)
Syntymäpaikka New York, New York
Aktiivisena 1957
Merkittävät roolit Fanny Brice (Funny Face)
Dolly Levi (Hello, Dolly!)
Katie Morosky (Parhaat vuotemme)
Susan Lowenstein (Vuorovetten prinssi)
Rose Morgan (Tilaa rakkaudelle)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet

Barbra Streisand (s. 24. huhtikuuta 1942 New York, New York) on yhdysvaltalainen laulaja ja näyttelijä sekä elokuvatuottaja ja -ohjaaja. Hän on voittanut kaksi Oscaria: parhaasta naispääosasta ja parhaasta laulusta.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbara Joan Streisand syntyi juutalaiseen perheeseen Brooklynissa, New Yorkissa. Hänen isänsä kuoli Streisandin ollessa vasta 15 kuukauden ikäinen. Streisand muodostikin läheisen, elämän mittaisen suhteen isäpuoleensa. Streisandin äiti ei rohkaissut tytärtään showbisnekseen, koska hänen mielestään Barbra ei ollut tarpeeksi viehättävän näköinen alalle. Monien mukaan tämä teki Streisandista hyvin epävarman ulkonäöstään, eikä epävarmuus hävinnyt edes myöhemmän menestyksen myötä.

Streisand opiskeli Erasmus Hall High Schoolissa, josta hän valmistui luokaltaan neljäntenä vuonna 1959. Hän ei ikinä mennyt collegeen.

Uran alkuaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teinivuosinaan Streisand toimi laulajana yökerhossa. Hän halusi näyttelijäksi ja esiintyi paljon Broadwayn ulkopuolisissa näytelmissä. Hänen silloinen poikaystävänsä teki Barbralle tämän ensimmäisen ohjelman. Ensiesitys oli Manhattan Greenwich Villagen homobaarissa vuonna 1960, ja Barbra saavutti heti menestystä laulajana. Samoihin aikoihin hän myös lyhensi nimensä Barbraksi.

Vuonna 1962 Streisand esiintyi Broadway-musikaalissa I Can Get It for You Wholesale, jossa hänellä oli pieni, mutta uran kannalta käänteentekevä rooli: näytelmän jälkeen Barbra sai ensimmäisen levytyssopimuksensa Columbia Recordsin kanssa vuonna 1962. Hänen ensimmäinen albuminsa, The Barbra Streisand Album, voitti kaksi Grammya vuonna 1963. Broadway-musikaalista Funny Girl tuli hitti vuonna 1964, ja Barbra näytteli siinä pääroolin.

Vierailtuaan joissain tv-sarjoissa Streisand teki spesiaaliohjelmia CBS:lle. Niistä monien mielestä parhaimpana pidetään ohjelmaa nimeltä My Name is Barbra (1965), joka sai kiitosta niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin.

Laulajan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbra Streisand vuonna 1995

Barbra Streisand kuuluu maailman kaikkien aikojen myydyimpiin artisteihin. Häneltä on ilmestynyt yli 60 albumia, joista lähes kaikki ovat Columbia Recordsin tuottamia. Hänen musiikkigenrensä ovat iskelmä ja pop. Streisand aloitti menestyksekkään laulajanuransa 60-luvun alussa ja 70-luvun loppuun mennessä hänestä oli tullut Yhdysvaltain menestynein naislaulaja. Vuonna 1985 hän julkaisi levyn "The Broadway Album", jossa hän palasi musikaalijuurilleen. Levystä tuli odottamaton menestys, ja se toi Barbra Streisandille jo kahdeksannen kerran parhaan naislaulajan Grammyn. Streisandilta on ilmestynyt levyjä niin 90-luvulla kuin 2000-luvullakin. Samalla hän on luonut menestyksekkään uran elokuvanäyttelijänä. Nykyään hänen väitetään myyneen enemmän albumeja kuin The Beatles tai Rolling Stones ja jäävän ainoastaan Elvis Presleyn taakse. [1]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Streisandin ensimmäinen elokuva oli hänen Broadway-hittinsä Funny Girl (1968), josta hän sai parhaan naispääosan Oscarin. Ensimmäistä kertaa historiassa naispääosan Oscar jaettiin kahden näyttelijän kesken: Katharine Hepburn sai myös parhaan naispääosan Oscarin elokuvasta Leijona talvella. Streisandin seuraava elokuva Hello, Dolly! (1969) perustui myös musikaaliin. Kaksi seuraavaa elokuvaa pohjautuivat Broadway-näytelmiin. 70-luvun alussa Streisand pääsi viimein näyttelemään muissakin elokuvissa kuin musikaaleissa, etenkin komedioissa. Vuonna 1973 hän näytteli menestysdraamassa Parhaat vuotemme (The Way We Were, 1973). Barbra ansaitsi elokuvasta toisen Oscarinsa: elokuvan tunnuslaulu voitti parhaan laulun Oscarin. Barbra oli 70-luvulla yksi elokuvamaailman suurimmista naistähdistä. Myöhemmällä iällä hän on entistä enemmän myös ohjannut ja tuottanut elokuviaan. Vuonna 1991 valmistui hänen tuottamansa, ohjaamansa ja näyttelemänsä elokuva Vuorovetten prinssi, joka sai useita Oscar-ehdokkuuksia. Vuonna 2004 hän näytteli elokuvassa Painajainen perheessä Dustin Hoffmanin, Robert De Niron ja Ben Stillerin kanssa. Hän esitti elokuvassa Ben Stillerin äitiä. Painajainen perheessä tuotti maailmanlaajuisesti 275 miljoonaa dollaria.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbra konsertissa vuonna 2007

Streisand on voittanut urallaan kaksi Oscaria, kuusi Emmyä, 11 Golden Globea, 10 grammya, yhden Tony-palkinnon (joka tulee teatterista) sekä American Film Instituten elämäntyöpalkinnon. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin elämäntyöstään Grammy. Hän oli yksi ensimmäisistä, joka on voittanut sekä Grammyn, Emmyn, Oscarin että Tonyn.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbra Streisand on ollut naimisissa kahdesti.

Hänen ensimmäinen aviomiehensä oli näyttelijä Elliott Gould, jonka kanssa hän oli naimisissa vuodesta 1963 vuoteen 1971. Heillä on yksi poika, Jason Gould.

Streisandin toinen aviomies on näyttelijä James Brolin, jonka kanssa hän on ollut naimisissa vuodesta 1998 lähtien. Pariskunnalla ei ole yhteisiä lapsia, mutta Brolinilla on kaksi lasta ensimmäisestä ja yksi toisesta liitostaan. Hän on myös näyttelijätär Diane Lanen anoppi.

Streisand on tapaillut myös mm. näyttelijä Ryan O'Nealia, näyttelijä Warren Beattya, Charlie Chaplinin poikaa Sydney Earle Chaplinia, Kanadan pääministeriä Pierre Trudeauta, tuottaja Jon Petersiä, näyttelijä-laulaja Don Johnsonia, tennispelaaja Andre Agassia ja uutisankkuri Peter Jenningsiä.

Poliittiset mielipiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbra Streisand on jo pitkään tukenut aktiivisesti demokraattista puoluetta. Hän on ottanut voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen, puhunut aserajoitusten puolesta, kantanut huolta Katrina-myrskyn uhreista sekä kyseenalaistanut Irakin sodan motiivit. Barbra Streisand on esiintynyt sekä Lyndon B. Johnsonin (1965) että Bill Clintonin (1993) vaalitilaisuuksissa. Hän on myös ajanut naisten asiaa esimerkiksi kannattamalla naisten oikeutta omaan ruumiiseensa ja aborttiin.

Broadwaylla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1962 I Can Get It for You Wholesale (musikaali) (Tony-ehdokkuus)
  • 1964 Funny Girl (musikaali) (Tony-palkinto parhaasta naispääosasta)

Televisiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1965 My Name Is Barbra
  • 1966 Color Me Barbra
  • 1967 The Belle of 14th Street
  • 1968 A Happening in Central Park
  • 1973 Barbra Streisand... and Other Musical Instruments
  • 1975 Funny Girl to Funny Lady
  • 1976 Barbra: With One More Look at You
  • 1983 A Film Is Born: The Making of 'Yentl'
  • 1987 One Voice
  • 1994 Barbra Streisand: The Concert
  • 2000 Barbra Streisand: Timeless

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbra Streisand elokuvassa Hello, Dolly!

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(suluissa merkintä jos albumi myynyt Yhdysvalloissa kultaa tai platinaa)

  • 1962 I Can Get It For You Wholesale Original Broadway Cast Recording
  • 1962 Pins and Needles: 25th Anniversary Edition of the Musical Revue
  • 1963 The Barbra Streisand Album || (myi kultaa)
  • 1963 The Second Barbra Streisand Album (myi kultaa)
  • 1964 The Third Album (myi kultaa)
  • 1964 Funny Girl: Original Broadway Cast Recording (myi kultaa)
  • 1964 People (myi platinaa)
  • 1965 My Name Is Barbra (myi kultaa)
  • 1965 My Name Is Barbra, Two... (myi platinaa)
  • 1966 Color Me Barbra (myi kultaa)
  • 1966 Je m'appelle Barbra (myi kultaa)
  • 1967 Simply Streisand (myi kultaa)
  • 1967 A Christmas Album (myi platinaa)
  • 1968 Funny Girl Soundtrack (myi platinaa)
  • 1968 A Happening in Central Park (myi kultaa)
  • 1969 What About Today?
  • 1969 Hello, Dolly! Soundtrack
  • 1970 On a Clear Day You Can See Forever Soundtrack
  • 1971 Stoney End (myi platinaa)
  • 1971 Barbra Joan Streisand (myi kultaa)
  • 1972 Live Concert at the Forum (myi platinaa)
  • 1973 Barbra Streisand...and Other Musical Instruments
  • 1974 The Way We Were Soundtrack (myi kultaa)
  • 1974 The Way We Were (myi kaksinkertaista platinaa)
  • 1974 ButterFly (myi kultaa)
  • 1975 Funny Lady Soundtrack (myi kultaa)
  • 1975 Lazy Afternoon (myi kultaa)
  • 1976 Classical Barbra (myi kultaa)
  • 1976 A Star Is Born Soundtrack (myi nelinkertaista platinaa)
  • 1976 A Christmas Album
  • 1977 Streisand Superman (myi kaksinkertaista platinaa)
  • 1978 Songbird (myi platinaa)
  • 1979 The Main Event Soundtrack (myi kultaa)
  • 1979 Wet (myi platinaa)
  • 1980 Guilty (myi viisinkertaista platinaa)
  • 1981 Memories (myi viisinkertaista platinaa)
  • 1983 Yentl Soundtrack (myi platinaa)
  • 1984 Emotion (myi platinaa)
  • 1985 The Broadway Album (myi nelinkertaista platinaa)
  • 1987 One Voice (myi platinaa)
  • 1988 Till I Loved You (myi platinaa)
  • 1989 A Collection: Greatest Hits.. and More (myi kaksinkertaista platinaa)
  • 1991 Just For the Record (myi platinaa)
  • 1991 The Prince of Tides Soundtrack
  • 1992 Highlights from Just For the Record
  • 1993 Back to Broadway (myi kaksinkertaista platinaa)
  • 1994 The Concert (myi kolminkertaista platinaa)
  • 1995 The Concert: Highlights (myi kultaa)
  • 1996 The Mirror Has Two Faces Soundtrack (myi platinaa)
  • 1997 Higher Ground (myi kolminkertaista platinaa)
  • 1999 A Love Like Ours (myi platinaa)
  • 2000 Timeless: Live in Concert (myi platinaa)
  • 2001 Christmas Memories (myi platinaa)
  • 2002 Essential Collection (myi platinaa)
  • 2002 Duets (myi kultaa)
  • 2003 The Movie Album (myi platinaa)
  • 2005 Guilty Pleasures (myi kultaa)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1964 "People"
  • 1964 "Funny Girl"
  • 1965 "Why Did I Choose You"
  • 1965 "My Man"
  • 1965 "He Touched Me"
  • 1966 "Second Hand Rose"
  • 1966 "Where Am I Going?"
  • 1966 "Sam, You Made the Pants Too Long"
  • 1966 "Free Again"
  • 1967 "Stout-Hearted Man"
  • 1971 "Stoney End"
  • 1971 "Time And Love"
  • 1971 "Flim Flam Man"
  • 1971 "Where You Lead"
  • 1971 "Mother"
  • 1972 "Sweet Inspiration / Where You Lead"
  • 1972 "Sing A Song / Make Your Own Kind Of Music"
  • 1973 "Didn't We"
  • 1974 "The Way We Were"
  • 1974 "All In Love Is Fair"
  • 1977 "Love Theme From 'A Star Is Born' (Evergreen)"
  • 1977 "My Heart Belongs To Me"
  • 1978 "Songbird"
  • 1978 "Love Theme From 'Eyes Of Laura Mars' (Prisoner)"
  • 1978 "You Don't Bring Me Flowers"
  • 1979 "The Main Event / Fight"
  • 1979 "No More Tears (Enough Is Enough)"
  • 1980 "Kiss Me In the Rain"
  • 1980 "Woman In Love"
  • 1981 "Guilty"
  • 1981 "What Kind Of Fool"
  • 1981 "Promises"
  • 1982 "Comin' In and Out Of Your Life"
  • 1982 "Memory"
  • 1983 "The Way He Makes Me Feel"
  • 1984 "Left In the Dark"
  • 1985 "Make No Mistake, He's Mine"
  • 1985 "Emotion"
  • 1986 "Somewhere"
  • 1988 "Till I Loved You"
  • 1994 "As If We Never Said Goodbye (From Sunset Boulevard)"
  • 1996 "I Finally Found Someone"
  • 1997 "Tell Him"
  • 1999 "If You Ever Leave Me"

Hitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(radiosoittojen mukaan)

  • 1964 "People"
  • 1964 "Funny Girl"
  • 1965 "He Touched Me"
  • 1965 "Second Hand Rose"
  • 1966 "Where Am I Going?"
  • 1966 "Sam, You Made The Pants Too Long"
  • 1966 "Free Again"
  • 1967 "Stout Hearted Men"
  • 1970 "Stoney End"
  • 1971 "Time And Love"
  • 1971 "Flim Flam Man"
  • 1971 "Where You Lead"
  • 1973 "The Way We Were"
  • 1974 "All In Love Is Fair"
  • 1977 "Love Theme From 'A Star Is Born'" (Evergreen)
  • 1977 "My Heart Belongs To Me"
  • 1978 "Songbird"
  • 1978 "You Don't Bring Me Flowers"
  • 1979 "The Main Event/Fight"
  • 1979 "No More Tears (Enough Is Enough)"
  • 1980 "Kiss Me In The Rain"
  • 1980 "Woman In Love"
  • 1980 "Guilty" w/Barry Gibb
  • 1981 "What Kind Of Fool"
  • 1981 "Promises"
  • 1981 "Comin' In And Out Of Your Life"
  • 1982 "Memory"
  • 1983 "The Way He Makes Me Feel"
  • 1984 "Left In The Dark"
  • 1985 "Make No Mistake, He's Mine"
  • 1985 "Somewhere"
  • 1988 "Till I Loved You"
  • 1989 "We're Not Makin' Love Anymore"
  • 1996 "I Finally Found Someone"
  • 1997 "Tell Him"

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin sanomat:Barbra Streisand konsertoi ensi kertaa Saksassa

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Barbra Streisand.