Ero sivun ”Imre Kertész” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: mrj:Кертес, Имре |
p Botti lisäsi: Luokka:Vuonna 1929 syntyneet, Luokka:Elävät henkilöt |
||
| Rivi 22: | Rivi 22: | ||
{{Tynkä/Kirjailija}} |
{{Tynkä/Kirjailija}} |
||
{{DEFAULTSORT:Kertesz, Imre}} |
{{DEFAULTSORT:Kertesz, Imre}} |
||
[[Luokka:Unkarilaiset kirjailijat]] |
[[Luokka:Unkarilaiset kirjailijat]] |
||
[[Luokka:Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajat]] |
[[Luokka:Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajat]] |
||
[[Luokka:Holokaustista selviytyneet]] |
[[Luokka:Holokaustista selviytyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1929 syntyneet]] |
|||
[[Luokka:Elävät henkilöt]] |
|||
[[ar:ايمري كيرتيش]] |
[[ar:ايمري كيرتيش]] |
||
Versio 12. marraskuuta 2010 kello 20.45
_Hungarian_writer_by_Csaba_Segesv%C3%A1ri.JPG)
Imre Kertész (s. 9. marraskuuta 1929) on unkarilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2002.[1]
Juutalaissyntyinen Kertész vietti osan nuoruudestaan Auschwitzin, Buchenwaldin ja Zeitzin keskitysleireillä, mistä hän vapautui 1945. Unkariin palattuaan hän toimi lehtimiehenä ja kääntäjänä. Hän käänsi saksasta Nietzschen, Hofmannsthalin, Schnitzlerin, Freudin, Rothin, Wittgensteinin ja Canettin teoksia, jotka kaikki ovat vaikuttaneet hänen omaan kirjoitustyyliinsä.
Kertészin useimmat kirjat käsittelevät joko elämää keskitysleireillä tai keskitysleirikokemusten vaikutusta myöhemmissä elämänvaiheissa. Kirjoista tunnetuin, Kohtalottomuuus (Sorstalanság), kertoo 15-vuotiaan pojan leirikokemuksista, joita kuvataan erikoisella, viileän toteavalla, lähes tunteettomalla tavalla [2] . Kirjan pohjalta on tehty Unkarissa elokuva vuonna 2005. Yhdessä kirjojen Kaddish syntymättömälle lapselle, Tappio ja Lopetus kanssa se muodostaa hänen pääteoksenaan pidetyn romaanisarjan. Kaddish syntymättömälle lapselle kuvaa keskitysleiriltä vapautuneen miehen tunnontuskia "luvattomasta" olemassaolostaan sekä kieltäymyksestään tehdä lapsia. Tappio on kafkamainen romaani, jonka päähenkilö joutuu keskitysleiriltä vapauduttuaan Unkarin kommunistibyrokratian pyörteisiin [3]. Lopetus etsii vastausta kysymykseen, miksi keskitysleirillä syntynyt kirjailija tekee itsemurhan kommunistivallan päätyttyä [4]. Kirjasarjan yhtenä keskeisenä teemana on kumota tunnettu väite "Auschwitzille ei ole selitystä" [5].
Suomennettuja teoksia
- Kohtalottomuus (Sorstalanság) 1975, suom. Outi Hassi. Otava 2003.
- Kieli maanpaossa: Kaksi juhlapuhetta. Suomentanut Outi Hassi. ”Kieli maanpaossa” on ilmestynyt esseekokoelmassa A száműzött nyelv (2001). ”Heureka!” on Kertészin Nobel-puhe vuonna 2002. Otava, 2003. ISBN 951-1-18666-3.
- Kaddish syntymättömälle lapselle (Kaddis a meg nem született gyermekért) 1990, suom. Outi Hassi. Otava 2004.
- Tappio (A Kudarc) 1988, suom. Outi Hassi. Otava 2005.
- Lopetus (Felszámolás) 2003, suom. Outi Hassi. Otava 2006.
- Kaleeripäiväkirja (Gályanapló) 1992, suom. Outi Hassi. Otava 2008.
Lähteet
- ↑ The Nobel Prize in Literature 2002 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Pahuus näkyy parhaiten hyvää vasten Kiiltomato.net 30.9.2003 Viitattu 12.3.2008
- ↑ Auschwitz muutettiin kuvitelmaksi Helsingin Sanomat 21.12.2005 Viitattu 12.3.2008
- ↑ Elämä on suuri keskitysleiri Helsingin Sanomat 15.10.2007 Viitattu 12.3.2008
- ↑ Kertészin moninkertainen "ei" Helsingin Sanomat 6.11.2006 Viitattu 12.3.2008
| ||||||||||||||||||||||