Ero sivun ”Jörn Donner” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Str4nd (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
22 761 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 5: Rivi 5:
| kuvateksti = Jörn Donner Helsingin [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] Mediatorilla vuonna 2015
| kuvateksti = Jörn Donner Helsingin [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] Mediatorilla vuonna 2015
| salanimi =
| salanimi =
| syntymäaika ={{Syntymäaika ja ikä|5|2|1933}}
| syntymäaika ={{Syntymäaika ja ikä|5|2|1933||1}}
| syntymäpaikka =[[Helsinki]]
| syntymäpaikka =[[Helsinki]]
| kuolinaika ={{Kuolinaika ja ikä|5|2|1933|30|1|2020}}
| kuolinaika ={{Kuolinaika ja ikä|5|2|1933|30|1|2020}}

Versio 30. tammikuuta 2020 kello 17.13

Jörn Donner
Jörn Donner Helsingin Helsingin Sanomien Mediatorilla vuonna 2015
Jörn Donner Helsingin Helsingin Sanomien Mediatorilla vuonna 2015
Henkilötiedot
Syntynyt5. helmikuuta 1933
Helsinki
Kuollut30. tammikuuta 2020 (86 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, elokuvaohjaaja, poliitikko
Puoliso Inga-Britt Wik (1954–ero. 1962)
Jeannette Bonnier (1974–ero. 1988)
Bitte Westerlund (1995-)
Kirjailija
Äidinkieliruotsin kieli
Tuotannon kieliruotsi, suomi
Aikakausi 1951-
Tyylilajit kaunokirjallisuus, matkailu, politiikka
Esikoisteos Välsignade liv (1951)
Palkinnot

Finlandia-palkinto (1985)

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jörn Johan Donner (5. helmikuuta, 1933, Helsinki – 30. tammikuuta, 2020, Helsinki)[1][2] oli suomalainen kirjailija, elokuvaohjaaja, poliitikko ja diplomaatti.

Kulttuurisena moniottelijana tunnettu Donner julkaisi esikoiskirjansa jo 18-vuotiaana, ohjasi ensimmäisen lyhytelokuvansa 21-vuotiaana, perusti Suomen elokuva-arkistoa 24-vuotiaana, pääsi Pohjolan suurimman päivälehden Dagens Nyheterin elokuvakriitikoksi 27-vuotiaana ja palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla parhaasta esikoisohjauksesta 30-vuotiaana.[3] Hän on ainoa suomalainen, joka on noutanut Oscar-palkinnon.

Suomen pääkonsulina Los Angelesissa Donner palveli vuosina 1995–1996. Kansanedustajana (r) hän oli 1987–1995, 2007 ja 2013–2015 ja Euroopan parlamentin jäsenenä (SDP) 1996–1999.

Tasavallan presidentti myönsi Donnerille professorin arvonimen vuonna 2003.[4]

Donnerin äidinkieli on ruotsi, mutta hän ei määrittele itseään suomenruotsalaiseksi.[5]

Tausta

Jörn Donner oli tunnetun Donnerien kulttuuri- ja taloussuvun jäsen. Hänen isänsä Kai Donner oli suomalaisuusaktivisti ja suomalais-ugrilaisen kielitieteen tutkija. Donnerin äiti oli Margareta ”Greta” von Bonsdorff[6]. Hänen veljiään ovat eläintieteen professori Kai Otto Donner ja geologian professori Joakim Donner.[7] Jörn Donner itse valmistui vuonna 1958 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineinaan yleinen valtio-oppi ja pohjoismainen kirjallisuus ja sivuaineina psykologia ja filosofia. Hän ei kuitenkaan harkinnut tieteellistä uraa.[8]

Jörn Donnerista on usein käytetty lempinimeä Jörkka. Kuva Helsingin kirjamessuilta 2008.

Poliittinen toiminta

Donner toimi kansanedustajana (RKP) 1987–1995 ja 2007 sekä 2013–2015 sekä Euroopan parlamentin jäsenenä (SDP) 1996–1999. Helsingin kaupunginvaltuustoon hänet valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1968 kunnallisvaaleissa SKDL:n edustajana. Donner luopui valtuustopaikastaan 1976, mutta palasi kaksi kautta myöhemmin vuoden 1984 kunnallisvaaleissa valtuustoon RKP:n edustajana. Donner istui valtuustossa jälleen kaksi kautta vuoteen 1992, jolloin hän ei asettunut enää ehdolle. Tammisaaren valtuustoon Donner valittiin vuoden 2000 kunnallisvaaleissa sitoutumattomien riveistä. Tammisaaren kunnallispolitiikassa Donner vaikutti muun muassa kaupunginhallituksessa vuoteen 2003, jolloin hän muutti takaisin Helsinkiin. Helsingin kaupunginvaltuustoon Donner nousi jo kolmannen kerran vuoden 2004 kunnallisvaaleissa, nyt SDP:n edustajana. Donner toimi mm. kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajana vuoteen 2008, jolloin hän ei ollut enää ehdolla vaaleissa.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Donner valittiin eduskunnan varasijalle sitoutumattomana RKP:n ehdokkaana. Pian sen jälkeen hän kuitenkin liittyi Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen. Donner nousi uudelleen eduskuntaan Eva Biaudet’n siirtyessä kansainvälisiin tehtäviin vuoden 2007 alussa. Noustessaan varasijalta eduskuntaan Donner erosi SDP:n jäsenyydestä voidakseen liittyä RKP:n eduskuntaryhmään.[9] Kevään 2007 eduskuntavaaleissa Donner ei enää ollut ehdolla, joten hänen toinen visiittinsä eduskuntaan jäi muutaman kuukauden mittaiseksi.

Donner asettui ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa sitoutumattomana RKP:n listalle Helsingissä. Tärkeimpänä syynä ehdokkuuteensa Donner ilmoitti perussuomalaisten kannatuksen nousun. Perussuomalaisille on luotava hänen mukaansa ”enemmän vastavoimia”.[10] Donner jäi kuitenkin varasijalle, kun Astrid Thors ohitti hänet 129 äänellä ja sai RKP:n ainoan paikan kyseisestä vaalipiiristä.[11] Donner nousi jälleen varapaikalta eduskuntaan syyskuussa 2013, kun Astrid Thors astui uuteen virkaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin vähemmistövaltuutetuksi[12], ja vuoden 2014 valtiopäivien avajaisissa 81-vuotias Donner saikin toimia eduskunnan ikäpuhemiehenä.

Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Donner tuki kokoomuksen Sauli Niinistöä.[13] Donner oli RKP:n sitoutumattomana ehdokkaana vuoden 2014 eurovaaleissa[14]. Donner oli sitoutumattomana RKP:n ehdokkaana vuoden 2017 kuntavaaleissa Helsingistä [15]. Hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon 980 äänellä.[16] Samalla hänestä tuli koko Suomen vanhin kunnanvaltuutettu.[17] Donner erosi Helsingin kaupunginvaltuustosta terveydellisistä syistä 24.4.2019.[18]

Elokuvavaikuttaminen

Donner on yksi Suomen elokuva-arkiston perustajajäsenistä. Hän on ohjannut elokuvia myös itse. Aamua kaupungissa (1954) oli taiteellinen kokeilu.[3] Ohjaajanuransa hän aloitti Ruotsissa, mutta siirtyi sieltä muutaman elokuvan jälkeen Suomeen ja teki rohkean, eroottissävytteisen elokuvan Mustaa valkoisella (1968), jota useassa suhteessa on pidetty hänen parhaimpanaan. Tämän jälkeen rohkeiden seksielokuvien sarja jatkui elokuvilla Sixtynine 69 (1969), Naisenkuvia (1970) ja Hellyys (1972). Donner on tehnyt myös vakavampia elokuvia, muiden muassa bergmanilais-antonionilaisvaikutteisen elokuvan Anna (1970), joka on uuden aallon piirteitä sisältävä tutkielma keski-ikää lähestyvän naisen tyhjyyden tunnoista. Siinä pääosaa näytteli yksi Ingmar Bergmanin vakionäyttelijöistä, Harriet Andersson. Viimeiset pitkät näytelmäelokuvansa 1900-luvulla Donner teki jälleen ruotsiksi. Miestä ei voi raiskata (Män kan inte våldtas) vuodelta 1978 oli feministinen trilleri Märta Tikkasen samannimisestä, omintakeisesta kirjasta. Dirty Story (1984) perustuu Donnerin omaan romaaniin Gabriels dag. Siinäkin pääosassa nähtiin Bergmanin luottonäyttelijä Erland Josephson. Donner on laatinut itse käsikirjoitukset jokaiseen elokuvaansa.

Pitkähkön tauon jälkeen vuonna 2009 valmistui Donnerin ohjaama suomenkielinen historiallinen draama Kuulustelu, joka kertoo jatkosodan desantista Kerttu Nuortevasta.

Donner on ainoa Oscar-palkinnon voittanut suomalainen.[19] Hän vastaanotti Fanny ja Alexander -elokuvan parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon Ingmar Bergmanin puolesta tuottajana vuonna 1984.[20] Donner järjesti Bergmanille rahoituksen tähän elokuvaan. Hän on sanonut, että Fannya ja Alexanderia ei olisi tehty ilman häntä.[19]

Donner toimi Suomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajana 1981–1983, 1986–1989 ja 1991–1995[21] sekä Svenska Filminstitutetin toimitusjohtajana 1978–1982.[19]

Donner yritti saada Aleksandr Solženitsynin romaaniin perustuvaa Casper Wreden elokuvaa Ivan Denisovitshin päivä esitettäväksi Suomeen, mutta Valtion elokuvatarkastamo kielsi sen esittämisen. Päätöksen vahvisti Donnerin valituksen jälkeen korkein hallinto-oikeus vuonna 1972. Päätös syntyi äänestyksen 5–4 tuloksena 28. helmikuuta 1972, ja se säilyi muuttumattomana valituksessa sekä Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä.[22] Elokuva esitettiin Ruotsin televisiossa vuosina 1972 ja 1974,[23] mutta Suomessa vasta vuonna 1996.[24]

Jörn Donner Helsingin kirjamessuilla 2004.

Kirjallinen ura

Donner oli alle 20-vuotias aloittaessaan kirjallisen tuotantonsa novellikokoelmalla Välsignade liv (1951). Hän on julkaissut runsaan viidenkymmenen vuoden aikana kymmeniä teoksia. Ansiokas on esimerkiksi Ingmar Bergmanin elokuvatuotantoa analysoiva Djävulens ansikte (1962; suomeksi Paholaisen kasvot, suom. Juha Virkkunen, 1967). Donnerin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu myös Nya boken om vårt land (1967; suom. Uusi maammekirja). Viime teoksissaan Donner on pohtinut paljon omaa elämänhistoriaansa, muun muassa teoksessa Varför finns jag till (1998; suomeksi Miksi olen, suom. Veijo Kiuru, 1998). Silti nopeaan, keskimäärin kaksi kirjaa vuodessa tahtiin on lukeutunut myös Anders-sarjaan kuulumattomia uusia romaaneja. Donner on osallistunut myös keskustelukirjojen elvytykseen muun muassa myyntimenestykseksi nousseella kirjallaan John Vikströmin kanssa – sen sijaan Stefan Lindforsin kanssa tehty uusinta ei kantanut.

Mittavin Donnerin suoritus kirjallisuuden alalla on romaanisarja Andersin suvun tarinasta. Se käsittelee suomalaista suuryritysmaailmaa ja suomenruotsalaista yläluokkaa 1930-luvun lopusta vuoteen 2000. Sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan kymmenen osaa, ellei kokonaisuuteen lasketa mukaan eräitä siihen myöhemmin liitettyjä romaaneja, joitten sidos tarinaan on löyhä. Sarjan kolmesta päähenkilöstä Jacob Anders edustaa eräänlaista Donnerin alter egoa. Sarjan kuudes osa Isä ja poika toi Donnerille Finlandia-palkinnon vuonna 1985. Donner sai vuonna 2002 John Vikströmin kanssa kirjoittamastaan kirjasta Elämme – siis kuolemme / Att leva är att dö vuoden kristillinen kirja -palkinnon. Hänelle myönnettiin myös Ruotsin akatemian Suomi-palkinto vuonna 2004. Donner julkaisi elokuussa 2009 muistelmateoksen Ingmar Bergmanista.[25]

Yksityiselämä

Donner suoritti siviilipalveluksen aikana (1959–1961), jolloin se vielä oli Suomessa hyvin harvinaista eikä yleisesti hyväksyttyä. Siviilipalveluspaikkana oli Porin yleinen sairaala. Hän kirjoitti palvelusaikansa kokemuksista vuonna 1961 suomeksi julkaistun kirjan Terveenä sairaalassa.[26]

Donner sairastui 1990-luvun lopulla eturauhassyöpään.[27] Donnerilta löydettiin loppuvuonna 2006 myös keuhkoista syöpäkasvain, joka poistettiin, mutta joka on uusiutunut kahdesti, ensimmäisen kerran vuonna 2009. Lisäksi hänelle asennettiin uusi läppä aorttaan vuonna 2016.[28]

Donner asuu Helsingin Kruununhaassa. Hän on ollut naimisissa kolme kertaa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kirjailija Inga-Britt Wik (aviossa 1954–1962), toinen vaimo oli Jeannette Bonnier (aviossa 1974–1988). Hänen nykyinen vaimonsa on Bitte Westerlund vuodesta 1995.[21]

Donnerilla on kuusi lasta: Johan (s. 1955), Jakob (s. 1959), Susanna (1981–2017) jonka äiti on Meri Vennamo,[29] Otto (s. 1981), Daniel (s. 1988) ja Rudolf Rafael (s. 1990).[30][31]

Ensimmäisen avioliiton Wikin kanssa päätyttyä hänen välinsä siitä syntyneisiin lapsiin Johaniin ja Jacobiin katkesivat. Myöhemmin syntyneisiin Susannaan ja Ottoon hän piti yhteyttä vain satunnaisesti, koska hän ei elänyt lasten kanssa samassa perheessä. Omien sanojensa mukaan hän on oikeasti huolehtinut vain kahdesta nykyisen vaimonsa Westerlundin kanssa saadusta lapsesta Danielista ja Rudolfista.[32]

1960-luvulla Donnerilla oli suhde Harriet Anderssonin kanssa. Andersson on kuvannut suhdetta yhdeksi harvoista onnellisista rakkaussuhteistaan[19] ja elämänsä parhaaksi ajaksi.[33]

Palkinnot ja tunnustukset

Teoksia

Kirjat

Andersin suvun tarina koostuu seuraavista teoksista
  1. Nyt sinun täytyy. (Nu måste du, 1974; ilmestynyt myös nimellä Viimeinen kesä). Suomentanut Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02113-3.
  2. Angela. (Angelas krig, 1976; ilmestynyt myös nimellä Angelan sota). Suomentanut Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-04024-3.
  3. Jakob ja kylmä rauha. (Jakob och friheten, 1978). Suomentanut Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05417-1.
  4. Angela ja rakkaus. (Angela och kärlek, 1981). Suomentanut Marja Nieminen. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-06386-3.
  5. Itsenäisyyspäivä. (Gabriels dag, 1982). Suomentanut Seppo Heikinheimo yhteistyössä Jörn Donnerin kanssa. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07211-0.
  6. Isä ja poika. (Far och son, 1984). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08624-3.
  7. Presidenten. (Presidentti, 1986). Suomentanut Ilona Anhava. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09212-X.
  8. Vapauden vangit. (Frihetens fångar, 1989). Suomentanut Ilona Anhava. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10854-9.
  9. Sattuman kauppaa. (Tillfälligheters spel, 1993). Suomentanut Marja Kyrö. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12847-7.
  10. Erään rakkauden historia. (En kärleks historia, 1994). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13431-0.
  11. Petollinen sydän. (Hjärtat är en svekfull vän, 2001). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17415-0.

Muita (valikoima)

  • Välsignade liv. Helsingfors: Söderström, 1951.
  • Slå dej inte till ro. Helsingfors: Söderström, 1952.
  • Brev. Helsingfors: Söderström, 1954.
  • Jag, Erik Anders. Helsingfors: S. & Co, 1955.
  • Bordet. Helsingfors: S. & Co, 1957.
  • Berliini. Arkea ja uhkaa. (Rapport från Berlin, 1958). Suomentanut Toivo Kivilahti. Porvoo: WSOY, 1958.
  • Terveenä sairaalassa. (På ett sjukhus, 1960). Suomentanut Arvo Salo. Helsinki: Fennia, 1961.
  • Ihmisten Helsinki. (Helsingfors. Finlands ansikte, 1961). Suomentanut Seppo Virtanen. Porvoo: WSOY, 1961.
  • Raportti Tonavalta. (Rapport från Donau, 1962). Suomentanut Seppo Virtanen. Porvoo: WSOY, 1963.
  • Paholaisen kasvot. Ingmar Bergmanin elokuvat. (Djävulens ansikte, 1962). Suomentanut Juha Virkkunen. Helsinki: Otava, 1967.
  • Uusi maammekirja – raportti Suomesta. (Nya boken om vårt land, 1967). Suomentanut Seppo Heikinheimo. Helsinki: WSOY, 1967.
  • Maailmankirja. (Världsboken, 1968). Suomentanut Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1968.
  • Tapaus Naisenkuvia. Helsinki: Otava, 1970.
  • Surun ja rakkauden kesä. (Sommar av kärlek och sorg, 1971). Suomentanut Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1971.
  • Marina Maria. (Marina Maria, 1972). Suomentanut Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1974.
  • Matka vieraaseen maahan. (Sverigeboken, 1973). Suomentanut Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01325-4.
  • Sagt och gjort. Helsingfors: Söderström, 1976. ISBN 951-52-0376-7.
  • Minä, Jörn Johan Donner, syntynyt helmikuun 5. päivänä 1933, Helsingissä, Suomessa. (Jag, Jörn Johan Donner, född i Helsingfors den 5 februari 1933, 1980). Suomentanut Jukka Kemppinen. Porvoo: WSOY, 1980. ISBN 951-00-9515-X.
  • Kotiin syyssateessa. (Hemåt i höstregn, 1985). Suomentanut Klaus Karttunen. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08706-1.
  • I stadens hjärta. Helsingfors: Stockmann, 1987. ISBN 951-99800-7-5.
  • Vastavirtaan. (Motströms, 1988). Suomentanut Ilona Anhava. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10302-4.
  • Mitt Finland helt enkelt. Helsingfors: Ageba, 1990. ISBN 952-90-2557-2.
  • Eurooppa-raportti. (Rapport från Europa, 1990). Suomentanut Arto Häilä. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11446-8.
  • Donner, Jörn & Häikiö, Martti: Suomi-kuva vuonna nolla. (Finlandsbilden år noll, 1990). Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY. ISBN 951-0-16556-5.
  • Talo jossa asun. (Huset där jag bor, 1992). Suomentanut Jaakko Kerkkonen. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12561-3.
  • Olotiloja. (Husrum, 1992). Suomentanut Ilona Anhava. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12852-3.
  • Terveenä laitoksessa. (Anstalten. Fragment ur minnet, 1995). Suomentanut Rauno Ekholm. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13944-4.
  • Miksi olen. Varför finns jag till, 1998. Suomentanut Veijo Kiuru. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-15544-X.
  • Donner, Jörn & Vikström, John: Elämme, siis kuolemme. Keskustelukirjeitä. (Att leva är att dö. Ett samtal om tillvarons mening, 2002). Suomentanut Laura Voipio. Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-835-2.
  • Minetten rakkaus. Suomentanut Seppo Hyrkäs. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18266-8.
  • Linnun varjo. (Fåglars skugga, 2004). Suomentanut Raija Mattila. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19689-8.
  • Elämänkuvia. (Livsbilder, 2004). Suomentanut Laura Voipio. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-034-5.
  • Donner, Jörn & Lindfors, Stefan: Himo, rakkaus ja raivo. Jörn Donnerin ja Stefan Lindforsin keskusteluja. (Konst, kärlek och krig, 2005). Suomentanut Anna Paljakka. Tampere: Aamulehti, 2005. ISBN 952-5601-06-4.
  • Kuolemankuvia. (Dödsbilder, 2006). Suomentanut Raija Mattila. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-21308-3.
  • Isän jalanjäljillä. (I min fars fotspår, 2006. Suomentanut Anna Paljakka. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20921-3.
  • Diktonius. Elämä. (Diktonius. Ett liv, 2007). Suomentanut Raija Mattila. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22082-4.
  • Bergman. Muistelma. (Bergman. PM, 2009). Suomentanut Raija Mattila. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22972-8.
  • Muistiinpanoja Mannerheimista. (Anteckningar om Mannerheim, 2011). Suomentanut Raija Mattila. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25618-2.
  • Mammutti: jälkeenjääneet tekoset (Mammuten. Efterlämnade handlingar). Suomentanut Kari Koski. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26311-1.
  • Pikku mammutti: puoliautenttisia päiväkirjamerkintöjä heinäkuusta 2013 helmikuuhun 2015 (Lilla mammuten). Suomentanut Kari Koski. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29282-1.
  • Suomi Finland. Suomentanut Kari Koski. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31434-9.
  • Donner, Jörn & Nyström, Samu: "Merkillinen on nyt maailman meno" Helsingin päiväkirja sekasorron ajalta 1917-1918 ("Märklig är du världens gång" Kollektiv Helsingforsdagbok 1917-1918). Suomentanut Susanna Sjöman. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-30741-9.
  • Vesi on verta sakeampaa. (Blod är tunnare än vatten). Suomentanut Kari Koski. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-31129-4.
  • Donner, Jörn & Donner, Rafael: Ennen kuin olet poissa. Helsinki: Kieli, 2018. ISBN 978-951-8-51904-4.

Filmografia

Lähteet

  1. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 88–89. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. ↑ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006389686.html
  3. ↑ a b Jörn Donner. Orion 2007, 2007, nro touko-elokuu, s. 6.
  4. ↑ Jörn Donnerille professorin arvonimi 6.6.2003. MTV3. Viitattu 14.1.2011.
  5. ↑ Jörn Donner ei pidä itseään suomenruotsalaisena Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 13.6.2013.
  6. ↑ Jörn Donner 8.1.2008. Yle Elävä arkisto. Viitattu 24.5.2010.
  7. ↑ Donner Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  8. ↑ Jörn Donner – päivän humanisti 28.7.2015. 375 humanistia. Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta. Viitattu 2.9.2019.
  9. ↑ Donner eroaa Sdp:stä liittyäkseen Rkp:n eduskuntaryhmään Helsingin Sanomat. 26.10.2006. Viitattu 26.10.2006.
  10. ↑ Kalle Silferberg: Jörn Donner lähtee vaaleihin perussuomalaisten takia Helsingin Sanomat. 3.3.2011. Viitattu 3.3.2011.
  11. ↑ Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 27.5.2011.
  12. ↑ Jörn Donner kansanedustajaksi – Thors jättää eduskunnan 17.7.2013. Yle Uutiset. Viitattu 17.7.2013.
  13. ↑ Hbl: Jörn Donner tukee Niinistöä presidentiksi 17.9.2011. Iltasanomat.fi. Viitattu 6.4.2014.
  14. ↑ Iltalehti
  15. ↑ Jörn Donner RKP:n listalta kuntavaaliehdokkaaksi Helsingissä MTV3.
  16. ↑ Valitut – Helsinki 13.4.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 14.4.2017.
  17. ↑ Suomen vanhin valtuutettu Jörn Donner, 84, neuvoo nuorempia: "Älkää kuvitelko liikoja" 11.4.2017. Iltalehti. Viitattu 18.4.2017.
  18. ↑ Helsingin kaupunki, Kaupunginvaltuusto, esityslista 24.4.2019. www.hel.fi. Helsingin kaupunki. Arkistoitu . Viitattu 8.5.2019.
  19. ↑ a b c d Jörn Donner ingmarbergman.se. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)
  20. ↑ Elina Yli-Ojanperä: Ingmar Bergman ohjaa Fannya ja Alexanderia Yle. Viitattu 2.4.2009.
  21. ↑ a b Kalevi Kalemaa: ”Donner, Jörn (1933–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 404. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
  22. ↑ Dag i Ivan Denisovitsj' liv, En (1970) Elonet. Viitattu 9.8.2008.
  23. ↑ Juha-Pekka Tikka: Donner: Solzhenitsyn oli räjähde Ilta-Sanomat. 4.8.2008. Viitattu 7.8.2008.
    Matti Niiranen: Kekkonen kielsi yhteydet virolaisiin pakolaisiin Pro Estonia. Viitattu 24.5.2010.
    Kielletyt elokuvat. Suomen Kuvalehti, 2006, nro 44.
    Tarkastustiedot Elonet.fi. Viitattu 24.5.2010.
  24. ↑ Kalle Kniivilä: Elokuvasensuuri hellitti 24 vuoden jälkeen Kansan Uutiset. 15.11.1994. Kalle Kniivilän blogi. Viitattu 24.5.2010.
  25. ↑ Jörn Donner, Bergman: muistelma Otava. Viitattu 3.6.2009.
  26. ↑ Terveenä töissä, sairaana sairaalassa Satakunnan Kansa. 6.5.2012. Viitattu 22.8.2012.
  27. ↑ Hilkka Tienhaara: Jörn Donner: ”Syöpäkontrollit piinaavat” Iltalehti. 11.10.2008. Viitattu 19.11.2009.
  28. ↑ Jörn Donner, 86, sairastui vakavasti: ”Kuolemanpelko on todellinen” www.iltalehti.fi. Viitattu 9.8.2019.
  29. ↑ Mikko Juuti: Jörn Donnerin ainoa tytär kuoli 36-vuotiaana – löysivät toisensa vasta aikuisina Iltasanomat. 28.11.2017. Sanoma. Viitattu 28.11.2017.
  30. ↑ Jörn Donner Suomen kansanedustajat. 16.10.2009. Eduskunta. Viitattu 24.5.2010.
  31. ↑ KATARIINA LEHTIKANTO: Jörn Donner suunnittelee: Sapattivapaa yhdeksänkymppisenä (...poikansa Rafael – josta puhuessaan Donner tosin käyttää pojan toista nimeä Rudolfia...) 7 tammikuuta 2017. iltalehti.fi. Viitattu 9.10.2017.
  32. ↑ Jörn Donner hiljattain kuolleesta tyttärestään HS:ssa: ”Hän kuoli omaa syytään – en käynyt edes hautajaisissa” iltalehti.fi. Viitattu 4.2.2018.
  33. ↑ Andersson, Harriet: Samtal med Jan Lumholdt, s. 191, 193. Alfabeta, 2005. ISBN 91-501-0554-X.
  34. ↑ Tunnustukset, palkitut: Kunniajäsenet Taideteollinen korkeakoulu. Viitattu 25.10.2010.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Jörn Donner.
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jörn Donner.

 

Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2011–2015
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jörn_Donner&oldid=18698530”