Miestä ei voi raiskata (elokuva)
| Miestä ei voi raiskata | |
|---|---|
| Män kan inte våldtas | |
 Elokuvan englanninkielinen juliste, Erkki Ruuhinen 1978. |
|
| Ohjaaja | Jörn Donner |
| Käsikirjoittaja | Jörn Donner Märta Tikkanen |
| Perustuu | Märta Tikkasen romaaniin Män kan inte våldtas (1976) |
| Tuottaja | Jörn Donner |
| Säveltäjä | Heikki Valpola |
| Kuvaaja | Bille August |
| Leikkaaja | Irma Taina |
| Tuotantosuunnittelija | Ralf Forsström |
| Pääosat | Anna Godenius Göran Schauman Gösta Bredefeldt Toni Regner |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi, Ruotsi |
| Tuotantoyhtiö | Jörn Donner Productions Oy Stockholm Film AB |
| Ensi-ilta | 3. maaliskuuta 1978 |
| Kesto | 99 min |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Miestä ei voi raiskata (Män kan inte våldtas) on Jörn Donnerin ohjaama suomalais-ruotsalainen draamaelokuva vuodelta 1978. Se perustuu Märta Tikkasen kolme vuotta aikaisemmin julkaistuun samannimiseen romaaniin.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjastovirkailija ja 17-vuotiaan pojan yksinhuoltaja Eva lähtee juhlimaan 40-vuotissyntymäpäiväänsä työtoverinsa Agnetan kanssa. Muuan mies tanssittaa Evaa ahkerasti. Agneta poistuu kesken illan, ja Eva lähtee miehen asuntoon. Mies yrittää lähennellä, mutta Eva torjuu hänet. Lopulta mies raiskaa Evan.
Järkyttyneenä Eva raahautuu aamulla ulos asunnosta miehen vielä nukkuessa ja siistiytyy puiston vesipostin avulla. Toivuttuaan Eva alkaa jäljittää raiskaajaansa tummaan peruukkiin naamioituneena. Hän löytää miehen, joka osoittautuu mestariluokan keilailijaksi ja autokauppiaaksi. Miestä varjostaessaan Eva näkee myös tämän lapset ja tapaa tämän ex-vaimon, joka luonnehtii miestä maailman suurimmaksi paskaksi.
Eva pyytää neuvoja tutulta asianajaja Bertililtä, jonka kanssa hänellä on ollut suhde avioeronsa jälkeen. Bertilin kesämökillä Eva kyselee raiskausoikeudenkäynneistä. Mies kertoo voittaneensa juuri vastaavanlaisen tapauksen raiskaajamiehen asianajajana, koska ulkoisia väkivallan merkkejä ei löydetty.
Eva löytää kesämökin kaapista sodanaikaisen Parabellum-pistoolin ja panoksia ja liftaa ne mukanaan kaupunkiin. Hän alkaa harjoitella ampumista kaatopaikalla ja jatkaa raiskaajansa varjostamista, kunnes mies itsekin huomaa hänet.
Lopulta Eva lähtee valeasussa miehen asunnolle, mutta ottaakin peruukkinsa pois ja päättää kohdata miehen kasvotusten. Eva pakottaa miehen aseella uhaten riisuutumaan ja käskee tämän sitomaan köyden itseensä. Katsojalle ei suoraan näytetä, mitä sen jälkeen tapahtuu, mutta lähtiessään Eva jättää miehen sidottuna sänkyyn tätä tapaamaan tulevan seurueen kummasteltavaksi.
Eva menee ilmoittautumaan poliisiasemalle ja ilmoittaa raiskanneensa miehen. ”Ei miestä voi raiskata”, nuori poliisi sanoo. Eva poistuu, heittää aseen ja peruukin veteen ja näyttää helpottuneelta.[1][2]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvostelujen mukaan Donner on muokannut kirjaa varsin runsaasti. Elokuvan on useissa arvioissa todettu olevan yksi Donnerin parhaista elokuvista, ja Helsingin sanomien arvio on kutsunut sitä klassikoksi.[3][4]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kypsä ja älykäs analyysi raiskauksen uhrin sisäisestä kriisistä ja sen seurauksista, Leffatykki.com. Viitattu 30.1.2014.
- ↑ Sisältöseloste, Miestä ei voi raiskata, Elonet. Viitattu 30.1.2014.
- ↑ Kino Regina: Miestä ei voi raiskata (1978) kinoregina.fi.
- ↑ Aina ajankohtainen Miestä ei voi raiskata on klassikko niin kirjana kuin elokuvanakin Helsingin Sanomat. 14.11.2017.