Kerttu Nuorteva

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kerttu Nuorteva
Syntynyt 10. marraskuuta 1912
Astoria, Oregon, Yhdysvallat
Kuollut 29. elokuuta 1963
Karaganda, Kazakstanin SNT, Neuvostoliitto
Vanhemmat Santeri Nuorteva
Sanni Tuomisto

Kerttu Nuorteva (10. marraskuuta 1912 Astoria, Oregon, Yhdysvallat29. elokuuta 1963 Karaganda, Kazakstan, Neuvostoliitto)[1] oli Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan suomalaissyntyisen toimeenpanevan komitean puheenjohtajan Santeri Nuortevan tytär, joka lähetettiin desanttina Suomeen vuonna 1942, vangittiin ja palautettiin rauhanteon yhteydessä Neuvostoliittoon.

Perhetausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorteva syntyi Astoriassa, Oregonissa Yhdysvalloissa, missä hänen isänsä oli toiminut sanomalehtimiehenä ja joutunut karkotetuksi vuonna 1920. Neuvostoliitossa Santeri Nuorteva nautti Leninin suosiota ja yleni lopulta Itä-Karjalan johtoon.[2] Kerttu Nuortevan äiti oli Sanni Tuomisto, joka oli painija, poliisimestari ja näyttelijä Iivari Tuomiston sisko.[3]

Nuorteva kasvoi ja kävi koulua Petroskoissa ja opiskeli myöhemmin yliopistossa Leningradissa. Hän oli naimisissa ensin suomalaissyntyisen punaupseerin Jalmari Ahon ja sittemmin toimittaja Leo Varšavskin kanssa.[2] Nuortevalla ja Varšavskilla oli yksi poika, vuonna 1931 syntynyt Reima.[1]

Kerttu Nuorteva isänsä Santeri Nuortevan polvella 1910-luvulla

Vuonna 1937 NKVD pidätti Nuortevan ja häntä syytettiin maanpetoksesta. Seurasi kaksi vuotta tutkintavankeutta ja kolmen vuoden pakkotyötuomio. Jatkosodan aikana joulukuussa 1941 NKVD ehdotti hänelle mahdollisuutta tiedustelijakoulutukseen Suomeen lähettämistä varten. Nuortevan molemmat veljet Matti ja Pentti oli lähetetty tiedustelutehtäviin suomalaismiehityksessä olleeseen Petroskoihin, missä suomalaiset olivat saaneet heidät kiinni ja teloittaneet. Myös Kerttu Nuorteva suostui koulutukseen.[2]

Desanttina Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähtö desantiksi tapahtui kevättalvella 1942. Nuorteva hyppäsi laskuvarjolla Vihtiin 30. maaliskuuta 1942. Tehtävänään hänellä oli kerätä tietoa Suomessa olevista saksalaisista joukoista ja poliittisista mielialoista Suomessa. Lisätehtävänä oli yrittää ottaa yhteyttä Väinö Tanneriin. Hänellä oli varusteenaan radiolähetin, ja kahdeksasta yhdyshenkilöstä Suomessa yksi oli Hella Wuolijoki, peitenimeltään Runoilija.

Nuortevan hyppy epäonnistui: hänet pudotettiin sata kilometriä maalialueesta länteen.[4] Lisäksi hän takertui varjoineen kuusenlatvaan, ja irrottautuessaan valjaista loukkasi jalkansa. Hypyssä paikalle levinneistä varusteistaan hän löysi pimeässä ainoastaan radiolaukun.[2] Nuorteva murtautui paikan lähellä olleeseen liiteriin, jossa nautti mukanaan olleet suklaat ja keksit; niiden selvästi venäjänkielisin tekstein merkityt pakkaukset jäivät lojumaan paikalle, samoin loppuun käytetty huulipuikko, joka kertoi että paikalla olisi käynyt nimenomaan nainen. Liiterin katonrajasta löytyi lisäksi sinne tungettu venäjänkielisin merkinnöin varustettu Etelä-Suomen kartta.[5]

Kauniiksi ja hienosti pukeutuneeksi kuvattu nainen sai Vihdin Herrakunnan kylältä nuorelta pojalta kyydin Vihdin keskustaan. Hänet oli havaittu jo aikaisemmin ja epäilty Neuvostoliitosta tulleeksi desantiksi. Hyppypaikka jäljitettiin, mutta kyytimies antoi etsijöille tahallaan väärät tuntomerkit.[6]

Nuortevan peiteroolina oli työskennellä kosmetologiharjoittelijana kauneussalonki Beautyssa Helsingin Aleksanterinkadulla. Hänen asuntonsa sijaitsi Ullanlinnassa Vuorimiehenkatu 19:ssä.[7] Nuorteva paljastui, kun hänen pesulaan säilömänsä radiolähetin löydettiin. Nuorteva otettiin kiinni hänen tullessaan hakemaan radiota 7. syyskuuta 1942.[8]

Tuomio ja vankeusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valpon ja Päämajan valvontatoimiston hoitamissa kuulusteluissa Nuorteva vaikeni useita kuukausia. Hän kertoi tarinansa vasta, kun Valpon Turun toimiston päällikkö Paavo Kastari toi hänen keskustelukumppanikseen suomalaisen kommunistin, Kertun isän vanhan ystävän, Arvo "Poika" Tuomisen, joka oli ryhtynyt avustamaan poliisia. Tuominen onnistui vakuuttamaan Nuortevan siitä, että stalinismi oli pettänyt ja tuhonnut kommunismin aatteen. Nuortevan maailmankuva romahti, ja henkisesti murtuneena hän teki täyden tunnustuksen.[4] Väliin Nuorteva oli kaksi kuukautta hoidossa mielenterveydellisten ongelmien vuoksi.[9]

Vastavakoilutoimiston henkilökuntaa

Nuortevan tiedot johtivat 11 henkilön pidättämiseen, joukossa Hella Wuolijoki. Nuortevaa avustanut Heikki Teerikangas sai kuolemantuomion, Wuolijoki elinkautisen kuritushuonetuomion ja muut eripituisia vankeusrangaistuksia. Nuorteva tuomittiin kenttäoikeudessa kuolemaan ja sotaylioikeus vahvisti tuomion. Nuortevan sukulaiset, erityisesti hänen isänsä serkku professori Paul Nyberg saivat kuitenkin lykättyä kuolemaantuomion täytäntöönpanoa.[10]

Vankilassa Valpo järjesti kirjailija Yrjö Kivimiehen keskustelemaan Nuortevan kanssa. Kuunneltuaan Nuortevan tarinan Kivimies kirjoitti salanimellä Irja Niemi Nuortevasta kertovan elämäkerran, jonka Oy Suomen Kirja julkaisi vuonna 1944 nimellä Neuvostokasvatti. Nimiä ja tapahtumia oli hivenen muutettu. Viimeistä lukua, joka kertoi päähenkilön yhä olevan uskollinen neuvostokansalainen, ei julkaistu.[11]

Vuonna 1944 Nuorteva oli toisen kerran hoidossa mielenterveysongelmien vuoksi. Nuorteva teki vankeusaikanaan itselleen nuken, johon käytti hiuksiksi omia hiuksiaan. Nukke on tätä nykyä nähtävillä Joroisten Maanpuolustusmuseossa. Nuortevalle tarjottiin syksyllä 1944 mahdollisuutta siirtyä Suomesta jonnekin länteen. Hän päätti kuitenkin olla lähtemättä, ja lokakuussa 1944 hänet palautettiin Neuvostoliittoon, missä hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankileirille. Rangaistuksensa kärsittyään hän opiskeli rakennusinsinööriksi ja työskenteli muun muassa vesivoimalaitosten parissa. Nuorteva kuoli aivokalvontulehdukseen 29. elokuuta 1963 Karagandan kaupungissa Neuvosto-Kazakstanissa.[12][13] Nuortevan ainoa poika Reima Varšavski oli myös asettunut sodan jälkeen Kazakstaniin. Hän kuoli itsenäistyneessä Kazakstanissa vuonna 1996.[1]

Kerttu Nuorteva rehabilitoitiin virallisesti Venäjällä vuonna 1997.[1]

Jörn Donner on tehnyt Nuortevasta elokuvan Kuulustelu.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jussi Nuorteva: Nuorteva, Kerttu (1912–1963) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 30.5.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c d Rislakki 1985, s. 109–111
  3. Painimatoilta sodan tantereille Ilmajoki-lehti (nro 94/2015)
  4. a b Tarkka/HS 2006
  5. Lounela – Kassila, s. 32–49.
  6. Rislakki 1986, 111.
  7. Gronow, Kira: Täällä hän vakoili / Kauniin vakoojan kotona. Helsingin Sanomat, 20.11.2011, s. F1-F2.
  8. Rislakki 1985, s. 113.
  9. Rislakki 1985, s. 114.
  10. Rislakki 1985, s. 115–118.
  11. Rislakki 1985, s. 119.
  12. Rislakki 1985, s. 157
  13. Manninen 2006, s. 169.
  14. Eläkeläinen Donner ohjasi elokuvan ja kirjoitti kirjan Bergmanista

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niemi, Irja: Neuvostokasvatti: neuvostoelämän ääripiirteitä minä-muotoon kuvattuna. Porvoo: WSOY, 1944.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]