Mika Raatikainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mika Raatikainen
Syntynyt 7. marraskuuta 1961 (ikä 56)
Puolue perussuomalaiset
Asema Helsingin kaupunginvaltuutettu (2013–)
kansanedustaja (2014–)
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Kotipaikka Helsinki

Mika Pekka Raatikainen (s. 7. marraskuuta 1961 Helsinki)[1] on perussuomalainen poliitikko. Hänestä tuli kansanedustaja varasijalta heinäkuussa 2014 kun Jussi Halla-aho valittiin Euroopan parlamenttiin kevään eurovaaleissa.

Raatikainen valittiin jatkokaudelle vuoden 2015 vaaleissa. Hän on myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siviiliammatiltaan Raatikainen on poliisi. Hän on työskennellyt Helsingin poliisilaitoksella vuodesta 1983.[1] Raatikainen on ollut rikoskomisario ja tutkinnanjohtaja Helsingin poliisin huumerikosyksikössä[2] ja toiminut ulkomaalaispoliisin maastapoistamisryhmässä[3].

Raatikainen on työskennellyt yli kymmenen vuotta ulkomailla. Hän on ollut sotilaspoliisina rauhanturvatehtävissä Libanonissa, kouluttanut irakilaisia poliiseja Jordaniassa ja ollut YK:n tehtävissä Gazassa ja Kosovossa.[2] Lisäksi Raatikainen on toiminut EU:n korruptionvastaisen projektin pysyvänä asiantuntijana Jordaniassa Resident Twinning Adviser -nimikkeellä.[4]

Raatikainen oli perussuomalaisten ehdokkaana ensimmäisen kerran vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Helsingissä, mutta jäi varasijalle 596 äänellä.[5] Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Raatikainen valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon 1 071 äänellä.[6] Raatikainen valittiin Helsingin kaupunginhallitukseen Halla-ahon siirryttyä europarlamenttiin.[7] Lisäksi Raatikainen on johtanut Helsingin pelastuslautakuntaa vuodesta 2013 lähtien ja hänet valittiin Uudenmaan maakuntahallitukseen vuonna 2014 missä tehtävässä hän jatkaa edelleen.lähde? Kuntavaaleissa 2017 Raatikainen uusi paikkansa Helsingin kaupunginvaltuustossa 1 407 äänellä.[8]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Raatikainen sai Helsingin vaalipiirissä 2 425 ääntä ja jäi varasijalle.[9] Kun Halla-aho valittiin Euroopan parlamenttiin kevään 2014 vaaleissa, Raatikainen nousi kansanedustajaksi 4. heinäkuuta 2014.[10] Monista muista perussuomalaisista poiketen Raatikainen ei vastusta pakkoruotsia.[11] Hän ei kannata sukupuolineutraalia avioliittolakia.[2]

Raatikainen oli jälleen ehdolla vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Hän sai vaaleissa 3 370 ääntä ja tuli valituksi.[12]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raatikainen on ollut vuodesta 2012 naimisissa libanonilaisen kääntäjänä ja tulkkina työskentelevän Stacy Makhoulin kanssa.[1] He tapasivat Italiassa vuonna 2006[2] Raatikaisen luennoidessa International Institute of Humanitarian Law-instituutissa (IIHL).

Raatikaisella on kaksi aikuista lasta.[2] Hänen äitinsä on suomenruotsalainen.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mika Raatikainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b c d e Heiskanen, Reetta: Halla-ahon eduskuntapaikan perijän mukaan Suomeen saa tulla töihin HS.fi. 27.7.2014. Viitattu 27.7.2014.
  3. Mika Raatikainen: Tietoa minusta Perussuomalaiset. Viitattu 26.7.2015.
  4. Korruptionvastainen hanke päätökseen Jordaniassa 18.7.2013. Suomen ulkoasiainministeriö. Viitattu 26.7.2015.
  5. Kunnallisvaalit 26.10.2008: Helsinki Vaalit.fi. 31.10.2008 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 27.7.2014.
  6. Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit.fi. 16.6.2013 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 27.7.2014.
  7. Muutoksia Helsingin valtuustoon ja kaupunginhallitukseen Victoria Media. Viitattu 26.7.2015.
  8. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) Viitattu 10.6.2017.
  9. Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 2.7.2014.
  10. Teittinen, Paavo: Valtaosa uusista kansanedustajista edeltäjiään konservatiivisempia HS.fi. 1.7.2014. Viitattu 2.7.2014.
  11. a b Hagert, Kyösti: Halla-ahon varamies Mika Raatikainen: Meillä on eri linja Yle Uutiset. 25.5.2014. Viitattu 1.7.2014.
  12. Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 24.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]