Ero sivun ”Mika Waltari” versioiden välillä

Mika Waltari
	; Mika Waltari vuonna 1935.
Henkilötiedot
Syntynyt	19. syyskuuta 1908; Helsinki
Kuollut	26. elokuuta 1979 (70 vuotta); Helsinki
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	kirjailija, kääntäjä, akateemikko
Kirjailija
Salanimi	Kristian Korppi, Leo Rainio (yhdessä Armas J. Pullan kanssa), Leo Arne, M. Ritvala, Nauticus
Kirjallinen suuntaus	Tulenkantajat
Esikoisteos	Jumalaa paossa (1925); luettelo teoksista
	; Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Selaa historiaa interaktiivisesti

[katsottu versio]

[arvioimaton versio]

← Vanhempi muutos Uudempi muutos →

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

VisuaalinenWikiteksti

Inline

Versio 4. toukokuuta 2016 kello 09.32

Teosvalikoima

Pääartikkeli: Luettelo Mika Waltarin teoksista

Jumalaa paossa. Suomen merimieskirkko, 1925. ISBN 978-951-98549-4-6.
Suuri illusioni. WSOY, 1928. ISBN 978-951-0-03814-7.
Yksinäisen miehen juna. WSOY, 1929. ISBN 978-951-0-34016-5.
Appelsiininsiemen. WSOY, 1931. ISBN 978-951-0-34013-4.
Siellä missä miehiä tehdään. WSOY, 1931. ISBN 951-0-21470-1.
Isästä poikaan. Yhteislaitos Helsinki-trilogiasta 1933–35. WSOY, 1942. ISBN 978-951-0-34014-1.
Aiotko kirjailijaksi?. WSOY, 1935. ISBN 951-0-19264-3.
Surun ja ilon kaupunki. WSOY, 1936. ISBN 978-951-0-34015-81.
Ihmeellinen Joosef. WSOY, 1938. ISBN 951-0-18835-2.
Kuka murhasi rouva Skrofin?. Otava, 1939. ISBN 978-951-1-23273-5.
Komisario Palmun erehdys. WSOY, 1940. ISBN 951-0-32099-4.
Nainen tuli pimeästä ja muita novelleja. WSOY, 1943. ISBN 951-0-15019-3.
Fine van Brooklyn. WSOY, 1942. ISBN 978-951-0-34017-2.
Kaarina Maununtytär. WSOY, 1942. ISBN 951-0-18930-8.
Rakkaus vainoaikaan. WSOY, 1943. ISBN 951-0-19679-7.
Tanssi yli hautojen. WSOY, 1944. ISBN 978-951-0-35682-1.
Sinuhe egyptiläinen. WSOY, 1945. ISBN 951-0-20749-7.
Neljä päivänlaskua. WSOY, 1949. ISBN 951-0-28426-2.
Lähdin Istanbuliin. WSOY, 1948. ISBN 978-951-0-34018-9.
Mikael Karvajalka. 1948. WSOY, 2004. ISBN 951-0-20748-9.
Mikael Hakim. WSOY, 1949. ISBN 951-0-20747-0.
Nuori Johannes. WSOY, 1981. ISBN 951-0-20746-2.
Johannes Angelos. WSOY, 1952. ISBN 951-0-20745-4.
Turms, kuolematon. WSOY, 1955. ISBN 951-0-22633-5.
Vallaton Waltari. WSOY, 1957. ISBN 978-951-0-34055-4.
Feliks onnellinen. WSOY, 1958. ISBN 978-951-0-35683-8.
Valtakunnan salaisuus. WSOY, 1959. ISBN 951-0-20751-9.
Tähdet kertovat, komisario Palmu!. WSOY, 1962. ISBN 951-0-32100-1.
Ihmiskunnan viholliset. WSOY, 1964. ISBN 951-0-20744-6.
Pienoisromaanit. WSOY, 1966. ISBN 951-0-03805-9.
Lukittu laatikko ja muita kertomuksia. WSOY, 1978. ISBN 951-0-28427-0.
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925–1978. WSOY, 1979. ISBN 951-0-28425-4.
10 Waltaria. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12890-2.
Joulutarinoita. WSOY, 1985. ISBN 951-0-20722-5.
Matkakertomuksia – Mika Waltarin matkassa 1927–1968. WSOY, 1988. ISBN 951-0-28005-4.
Viisi ässää ja muita kertomuksia. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23843-0.
Mika Waltarin näytelmät. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23508-3.

Lähteet

↑ Hakusana Waltari, Mika teoksessa Suomalainen tietosanakirja 8, tamp–ö. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4652-7.

Kirjallisuutta

Envall, Markku: Suuri illusionisti: Mika Waltarin romaanit. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19650-9.
Haavikko, Ritva: Mika Waltari, valloittaja. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32484-4.
Haavikko, Ritva (toim.): Mika Waltari: Mielikuvituksen jättiläinen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11565-7.
Hejkalová, Markéta: Mika Waltari: The Finn. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34335-7. (englanniksi)
Järvelä, Juha: Waltari ja sukupuolten maailmat. Helsinki: Avain, 2013. ISBN 978-951-692-972-2.
Lindstedt, Risto & Vahtokari, Reijo: Mika Waltari: Muukalainen maailmassa. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32457-8.
Nummelin, Juri: Unohdettu Waltari. Helsinki: BTJ, 2008. ISBN 978-951-692-712-4.
Rajala, Panu: Noita palaa näyttämölle: Mika Waltari parrasvaloissa. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23014-6.
Rajala, Panu: Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31137-0.
Waltari, Mika: Kirjailijan muistelmia. Toimittanut Ritva Haavikko. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1980 (4. painos 1998). ISBN 951-0-10083-8.
Waltari, Mika: Mika Waltarin mietteitä. Toimittanut Kalevi Haiko. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11433-2.

Aiheesta muualla

Commons

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mika Waltari.

Mika Waltari Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Seija Aunila: Mika Waltari 100 vuotta. Ylen Elävä arkisto.
Mika Waltari -seura.
Waltari-kartta.
Helena Pilke: Miehet, naiset ja Mika W. Kirja-arvio teoksesta: Järvelä, Juha: Waltari ja sukupuolten maailmat. Helsinki 2013. (Agricolan arvostelujulkaisu 22.4.2013)
Mika Waltari 375 humanistia -sivustolla 6.3.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta
Kevytmielinen keskiluokka Jukka Kemppinen 2007

[1] Hakusana Waltari, Mika teoksessa Suomalainen tietosanakirja 8, tamp–ö. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4652-7.

[1]

@@ Rivi 21: / Rivi 21: @@
  | huomioita     =
 }}
-'''Mika Toimi Waltari''' ([[19. syyskuuta]] [[1908]] [[Helsinki]] – [[26. elokuuta]] [[1979]] Helsinki) oli merkittävä [[Suomi|suomalainen]] [[kirjailija]]. Tavattoman tuotteliaana tunnetun Waltarin julkaisuluettelo käsittää [[Romaani|romaaneja]], [[runo]]ja, [[Novelli|novelleja]], [[satu]]ja, [[Näytelmä|näytelmiä]], [[Kuunnelma|kuunnelmia]], [[propaganda]]materiaalia, [[Taidekritiikki|arvosteluja]], [[elokuva]]käsikirjoituksia, [[matkakertomus|matkakertomuksia]] ja [[sarjakuva]]riimejä.<ref name="KIN49">{{Lehtiviite | Tekijä=Saviniemi, Kari | Otsikko= Mika Waltari ja sakea 30-luku | Julkaisu=Kirjain | Vuosi=2008 | Numero=2 | Sivut=49}}</ref>
-Waltarin menestysteoksia ovat olleet kansainvälisille [[bestseller]]-listoille nousseet laajat [[Historiallinen romaani|historialliset romaanit]], joista tunnetuin on ''[[Sinuhe egyptiläinen]]'' (1945), nykyaikaan sijoittuvat [[pienoisromaani]]t sekä ''[[Komisario Palmu]]'' -[[Rikoskirjallisuus|dekkarit]], jotka on myös filmattu. Waltarin elokuvakäsikirjoituksista menestynein on ''[[Kulkurin valssi]]'' (1941).<ref name="kb"/>
-== Elämä ==
-=== Nuoruus ===
-[[Tiedosto:Mika Walteri nuorena; young.gif|thumb|left|200px|Mika Waltari koulupoikana.]]
-[[Tiedosto:Saariniemenkatu 6, Siltasaari.jpg|thumb|250px|Saariniemenkatu 6:n talo, jossa Mika Waltari syntyi ja asui 1908–1912. Kuva: [[Kari Hakli]] 1969.]]
-Waltarin synnyinkoti oli Helsingin Siltasaaressa [[Saariniemenkatu 6|Saariniemenkatu 6:ssa]] olleessa talossa. Kuvanveistäjä [[Jouko Toiviainen|Jouko Toiviaisen]] suunnittelemassa muistolaatassa nykyisen talon seinässä lukee: ”Tällä paikalla sijainneessa talossa syntyi 19.9.1908 kirjailija akateemikko Mika Waltari”, ja siinä on myös Waltarin kasvokuva.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Maunu Ihalainen | Nimeke = Punaisella viivalla| Vuosi =2007| Selite = luku: Puolueen talot| Sivu =141,144 | Julkaisija = Kellastupa | Isbn = 978-952-99446-5-1 }}</ref>
-Waltarin [[pappi]]sisä [[Toimi Waltari]] kuoli pojan ollessa viisivuotias, jolloin kasvatusvastuu jäi äidille.<ref name="kb">{{Kansallisbiografia|id = 702 |nimi = Waltari, Mika (1908-1979) |tekijä = Envall, Markku |vapaa = |ajankohta = 1997 |viitattu = 16.12.2015 }}</ref> Mikan isä Toimi ja setä Toivo Waltari olivat molemmat [[Teologia|teologeja]] ja julkaisivat lukuisia uskonnollisia kirjoja. Kirjat julkaisi useimmiten [[Suomen Merimieslähetysseura|Suomen Merimieslähetys]].<ref name="kb"/>
-Waltari kirjoitti 1926 [[Ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] [[Helsingin suomalainen normaalilyseo|Helsingin suomalaisen normaalilyseon]] [[Klassinen kieli|klassiselta]] linjalta. Hän oli koulun pilalehden ''Pillerin'' toimittaja. Koulun jälkeen Waltari aloitti teologian opinnot [[Helsingin yliopisto]]ssa mutta siirtyi elämänkatsomuksellisen kriisin jälkeen pian filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon.<ref name="kb"/> [[Filosofian kandidaatti|Filosofian kandidaatiksi]] hän valmistui 1929.<ref name="kb"/> Hänen [[Käytännöllinen filosofia|käytännöllisen filosofian]] [[Pro gradu|pro gradu -tutkielmansa]] ''Taivaallinen ja maallinen rakkaus'' käsitteli uskonnon ja [[Erotiikka|erotiikan]] välistä suhdetta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Juha Järvelä | Nimeke = Sukupuoli ja kansallisuus Mika Waltarin teksteissä 1925-1930 | Vuosi =2006 | Sivu =22 | Selite = pro grafu | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto | www = https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12118/URN_NBN_fi_jyu-2006205.pdf?sequence=1 | Viitattu = 16.11.2015 }}</ref>
-Kirjallisen uran Waltari aloitti 17-vuotiaana Merimieslähetyksen tilaamalla uskonnollisella kertomuksella ''[[Jumalaa paossa]]''.<ref name="kb"/> Waltari oli mukana myös [[Tulenkantajat|Tulenkantajien]] piirissä ja ehti ennen läpimurtoteostaan ''[[Suuri illusioni]]'' (1928) kirjoittaa [[Runous|runoja]] ja salanimellä Kristian Korppi [[Kauhukirjallisuus|kauhunovellikokoelman]] ''[[Kuolleen silmät]]''. Hän piti aluksi itseään nimenomaan runoilijana.<ref name="Agricola">{{Verkkoviite | Osoite = http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1289 | Nimeke=Oppikirja Waltarista on kapea ja korea | Tekijä=Soikkeli, Markku | Julkaisu=Agricola | Ajankohta=7.12.200 | Viitattu=24.10.2008}}</ref> Runoilijaryhmänä aloittanut, varsin lyhytaikainen Tulenkantajat ei ollut ohjelmallisesti yhtenäinen ryhmä. Yhteistä siihen kuuluneille oli vain iloinen, vapautunut perusmieliala, luottamus ihmisyyteen ja nuoren tasavallan sekä suomalaisen kulttuurin tulevaisuuteen ja kiinnostus kirjallisuuden ja [[Tekniikka|tekniikan]] alan uusiin ilmiöihin. Runosta proosaan siirtyneen Waltarin ''Suuri illusioni'' ilmensi näitä tunnelmia, ja teoksesta tuli 1920-luvun kulttiromaani.<ref name="oppi">{{Verkkoviite | Osoite = http://oppi.preview.jyu.fi/kirjallisuuden_aikajana/1900-luvun-suomalainen-kirjallisuus/suurlakosta-1950-lukuun/tulenkantajat-ja-1920-luvun-vapaat-rytmit | Nimeke=Tulenkantajat ja 1920-luvun vapaat rytmit | Tekijä=Teppo, Juha | Ajankohta=15.4.2008 | Julkaisija=Jyväskylän yliopisto | Viitattu=11.2.2012}}</ref> Toisin kuin muut tulenkantajat, Waltari pystyi nopeasti sopeutumaan enemmistöön ja kirjoittamaan sekä viihdettä että taidetta.<ref name="Agricola" />
-Tammikuussa 1930 Mika Waltari matkusti [[Riviera]]lle, jossa oleskeli [[Nizza]]ssa, [[Menton]]issa ja [[Monte Carlo]]ssa. Helmikuun alussa hän jatkoi matkaansa [[Pariisi]]in ja viipyi siellä maaliskuun loppupuolelle asti. Matka auttoi Waltarin eroon kiusallisesta tuttavuudesta [[Minna Craucher]]iin. Vuonna 1932 murhattu Craucher oli esikuvana ''Suuren illusionin'' madame Spindelille.<ref name="KIN49" />
-=== Armeija-aika ===
-Waltari aloitti varusmiespalveluksensa 1930 Uudenmaan rykmentissä [[Santahamina]]ssa, jonne tuolloin kuljettiin meritse.<ref name="KIN49" /> Jo palvelukseen astuessaan Waltari oli kuuluisuus.<ref name="KIN49" /> Hänet määrättiin aliupseerikoulutukseen [[Panssariprikaati|Parola]]an.<ref name="KIN49" /> [[Reserviupseerikoulu]]ssa hän tunsi tiettyä ”aateluuden tuntoa” vastuun lisääntymisen myötä.<ref name="KIN50">{{Lehtiviite | Tekijä=Saviniemi, Kari | Otsikko=Mika Waltari ja sakea 30-luku | Julkaisu=KirjaIN | Vuosi=2008 | Numero=2 | Sivut=50}}</ref> Upseerikoulutuksessa hän joutui auto-onnettomuuteen. RUK:n kuljetusauton tieltäsuistumisessa hän loukkasi päänsä, ja hänet vapautettiin kesken palveluksen. Toinen syy vapautukseen oli hänen sairastamansa kuiva [[keuhkopussitulehdus]].<ref>Lindstedt & Vahtokari 2007.</ref> On myös väitetty, että hänet olisi erotettu reserviupseerikoulusta [[Pasifismi|pasifististen]] näkemystensä takia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Lehtinen, Lasse | Nimeke=Sodankäyntiä sanoin ja kuvin: Suomalainen sotapropaganda 1939–1944 | Selite=Ilmestynyt aiemmin nimellä Kynällä, kameralla, kiväärillä teossarjassa Itsenäisyyden puolustajat | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2006 | Isbn = 951-0-32025-0}}</ref>
-Waltari kuitenkin kirjoitti asevelvollisuusajastaan armeijamyönteisen omaelämäkerrallisen teoksen ''[[Siellä missä miehiä tehdään]]'' (1931) vielä [[Tilkka|Tilkassa]] toipuessaan.<ref name="KIN50" /> Toisaalta isänsä ystävälle [[Jalo Sihtola]]lle lähettämässään kirjeessä Waltari tekee selväksi, ettei viihdy armeijassa.<ref name="ReferenceA">{{Kirjaviite | Tekijä=Waltari, Mika | Nimeke=Kirjailijan muistelmia | Selite=Toimittanut Ritva Haavikko | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1980 | Isbn = 951-0-10083-8}}</ref> Waltari-tutkija [[Panu Rajala]] on arvellut, että Waltarin yksi vaikutin armeijamyönteisen teoksen tekemiseen oli, että hänen morsiamensa Marjatta Luukkosen isä oli lääkintäkenraalimajuri ja Waltari halusi miellyttää tulevaa appeaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Panu Rajala | Nimeke = Unio Mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset | Vuosi =2011 | Sivu =176 | Julkaisija =WSOY | Isbn = 9789510386507 | Viitattu =15.11.2015 }}</ref>
-=== Toimittaja ja ammattikirjailija ===
-Waltari meni 1931 naimisiin Marjatta Luukkosen kanssa.<ref name="kb"/> Perheeseen syntyi 1932 tytär [[Satu Waltari|Satu]].<ref name="kb"/> Perheensä elättämiseksi Waltari omaksui ammattikirjoittajan työmoraalin.<ref name="kb"/> Hänellä oli vakinainen työ ''[[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehden]]'' [[toimittaja]]na vuoteen 1938 saakka, jolloin hän jäi vapaaksi kirjailijaksi. 1930-luvulla hän kirjoitti romaaneja, novelleja, satuja, runoja ja 26 näytelmää. Vuosikymmen olikin hänen uutterimpia kirjoittajarupeamiaan, minkä osaltaan mahdollisti opintojen loppuun vieminen jo aiemmin.<ref name="KIN49" />
-Sotien aikana Waltari työskenteli [[Valtion tiedoituslaitos|Valtion tiedoituslaitoksessa]]. Hän osallistui [[sotapropaganda]]n tekoon muun muassa kirjoittamalla tietokirjat ''[[Neuvostovakoilun varjossa]]'' (1942, näköispainos 1994), ''[[Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta]]'' (1941, salanimellä Nauticus) sekä romaanit ''[[Antero ei enää palaa]]'' (1940) ja ''[[Rakkaus vainoaikaan]]'' (1943). Hän kirjoitti paljon lehtiartikkeleita, isänmaallisia reportaaseja rintamalta ja sanomalehtien [[Pääkirjoitus|pääkirjoituksia]].<ref name="SEURA">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mikawaltariseura.fi/mwaltari.html | Nimeke = Mika Waltari 1908 - 1979 | Tekijä =Rajala, Panu | Julkaisu = Mika Waltari -seura | Viitattu =16.11.2015 }}</ref>
-Waltari osallistui lokakuussa 1942 suomalaisten kirjailijoiden vierailuun Weimarin kirjailijakokoukseen, joka pidettiin ministeri [[Joseph Goebbels]]in suojeluksessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.klassik-stiftung.de/uploads/tx_lombkswdigitaldocs/Jahrbuch_2008_Hausmann.pdf | Nimeke = Kollaborierende Intellektuelle in Weimar – Die ›Europäische Schriftsteller-Vereinigung‹ als ›Anti-P.E.N.-Club‹ | Tekijä =Frank-Rutger Hausmann | Ajankohta =2008 | Julkaisu = Klassik-stiftung Weimar| Kieli = {{de}} | Viitattu =16.11.2015 }}</ref>
-Syksyllä 1946 hän aloitti Istanbuliin suuntautuneen matkan, jonka aikana hän poikkesi vajaaksi viikoksi Sveitsiin ja tapasi siellä myös [[Jean-Louis Perret|Jean-Louis Perret’n]], jonka ''Sinuhe''-ranskannoksen ensimmäinen osa ilmestyi 1947–1948 ja nosti ''Sinuhen'' maailmanmaineeseen.<ref name="kb"/><ref>[http://www.parkkinen.org/waltari.html Jukka Parkkinen, Mika Waltari Sveitsissä, Parkkinen.org], viitattu 2.9.2014</ref>
-=== Kansainvälinen läpimurto ===
-Sodan jälkeen ilmestyi [[Muinainen Egypti|muinaiseen Egyptiin]] sijoittunut romaani ''[[Sinuhe egyptiläinen]]'' (1945), josta tuli kansainvälinen menestys ja Waltarin pääteos. Sinuhen jälkeen Waltari kirjoitti useita historiallisia romaaneja, kuten ''[[Mikael Karvajalka]]'' (1948), ''[[Mikael Hakim]]'' (1949) sekä kristinuskon varhaisvaiheista kertovat ''[[Valtakunnan salaisuus]]'' (1959) ja ''[[Ihmiskunnan viholliset]]'' (1964).<ref name="kb"/>
-Vuoden 1964 jälkeen Waltarin innoitus kuihtui. Hän yritteli vielä yhtä historiallista romaania aiheena [[Maltan ritarikunta]], mutta se jäi valmistumatta. Loppuvuosinaan hän nautti arvostusta, jota aktiivivuosina ei aina herunut, sillä Waltaria pidettiin usein vain viihdekirjailijana.<ref name="kb"/>
-=== Kirjailijauran jälkeen ===
-Varsinaisen kirjailijanuran päätyttyä Waltari esiintyi vielä paljon julkisuudessa. Hän oli [[Suomen Akatemia]]n jäsen, mikä velvoitti hänet auttamaan ja opastamaan nuoria kirjailijoita. Waltari oli aktiivisesti mukana suunnittelutyössä, kun hänen vanhoista töistään julkaistiin uusia painoksia ja lyhyempiä tekstejä koottiin kokoelmateoksiksi. Hän muun muassa kirjoitti esipuheita kirjojensa uusintapainoksiin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Panu Rajala | Nimeke = Unio Mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset | Vuosi =2011 | Sivu = 655 | Isbn = 9789510386507 | Viitattu =15.11.2015 }}</ref>
-Maaliskuussa 1972 Mika Waltari ja [[Väinö Linna]] osallistuivat näkyvästi [[WSOY|WSOY:n]] yhtiökokoukseen, jota edelsi kuohunta kustantamon johdossa: hallintoneuvosto päätti tammikuussa erottaa pääjohtaja [[Hannu Tarmio]]n äänin 5–3, minkä seurauksena kustannusliikkeen kirjailijat kärkiniminään juuri Waltari ja Linna asettuivat puolustamaan Tarmiota. Lopulta yhtiökokous kumosi erottamispäätöksen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.taloussanomat.fi/arkisto/1998/11/11/wsoy-rakastettuni/199816462/12 | Nimeke =WSOY, rakastettuni | Ajankohta =1998 | Julkaisu = Taloussanomat | Viitattu =15.11.2015 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iau.fi/easydata/customers/iau2/files/Unioni/Unioni0109netti.pdf | Nimeke = Missä se Väinö on ? | Tiedostomuoto =PDF | Julkaisu = Unioni | Selite = s. 21 | Ajankohta =2009 | Julkaisija = Ilmailualan Unioni IAU ry | Viitattu =15.11.2015 }}</ref>
-Vanhalla iällä Waltarin voimia verotti [[keuhkosyöpä]]. Se leikattiin vuonna 1968, ja Waltari oli sen jälkeen hauras. Hän kirjoitti romaania Temppeliherroista, mutta työ jäi kesken.<ref name="IS100">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288337981222.html | Nimeke = Mika Waltari 100 vuotta | Ajankohta = 2008 | Julkaisu = Ilta-Sanomat | Viitattu = 16.12.2015 }}</ref> Hän kieltäytyi kivunlievitykseen tarjotusta morfiinista sanoen: ”Kuolema on niin ainutkertainen, että haluan kokea sen selvällä järjelläni”.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Schatz, Roman | Nimeke = Voi maamme, Suomi | Vuosi = 2014 | Sivu = 12 | Julkaisija = WSOY / Johnny Kniga | Isbn = 9789510405956 | Viitattu =15.11.2015 }}</ref>
-Waltari kuoli 26. elokuuta 1979.<ref name="IS100"/> Hänet on haudattu [[Hietaniemen hautausmaa]]n [[Hietaniemen hautausmaa#Taiteilijainmäki|Taiteilijainmäelle]].<ref>{{Verkkoviite|Osoite = http://www.helsinginseurakuntayhtyma.fi/includes/file_download.asp?deptid=3923&fileid=10026&file=020121A_Taiteilijamäki_10.pdf&pdf=1|Nimeke=Taiteilijainmäki V21A| Tiedostomuoto=pdf |Julkaisija= Helsingin seurakuntayhtymä| Viitattu =18.7.2011}}</ref>
-=== Perhe ja suku ===
-Waltarin tytär [[Satu Waltari]], myöhemmin Satu Elstelä, oli myös kirjailija. Satu Waltarin aviomies oli teatteriohjaaja [[Esko Elstelä]] ja heidän poikansa, Waltarin tyttärenpoika [[Joel Elstelä]] on julkaissut yhden romaanin ja yhden novellikokoelman. Waltari asui suurimman osan elämästään [[Töölö]]ssä Helsingissä osoitteessa [[Tunturikatu]] 13.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hel2.fi/waltari100/helsinki.html | Nimeke=Waltarin Helsinki | Julkaisija=Helsingin kaupunki | Viitattu=3.2.2012}}</ref>
-== Tuotanto ==
-Mika Waltari oli erittäin tuottelias kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu yli 25 romaania, viitisentoista pienoisromaania, 34 näytelmää ja lisäksi kuunnelmia, pieniä dialogeja, elokuvakäsikirjoituksia, runoja, matkakertomuksia, novelleja ja lukuisia muita tekstejä.<ref name="kb"/> Hänen ensimmäinen julkaistu teoksensa oli ''[[Jumalaa paossa]]'' vuonna 1925, ja viimeiset tekstit hän saneli ''[[Ihmisen ääni]]'' -sarjassa ilmestyneeseen teokseen vuonna 1978. Hänen teoksistaan on otettu jatkuvasti lisäpainoksia ja niitä on julkaistu myös erilaisina kokoelmina; esimerkiksi hänen näytelmänsä julkaistiin yhtenä kokoelmana vasta 1999.<ref name="SCI"/>
-=== Romaanit ===
-Waltarin läpimurtoteos oli ''[[Suuri illusioni]]'', josta tuli 1920-luvun kulttiromaani.<ref name="oppi"/> Nuori lukijakunta otti omakseen Pariisissa Hotel de Sueden huoneessa parissa kuukaudessa syntyneen teoksen. Se on yhä käännetyin suomalainen esikoisromaani.<ref name="Sax">{{Lehtiviite | Tekijä=Saxell, Susanna | Otsikko=Mika Waltari kuolematon? | Julkaisu=Helsingin Kirjamessut 2008 Messulehti | Vuosi=2008 | Sivut=16}}</ref> Seuraava romaani ''[[Appelsiininsiemen]]'' (1931) on kertomus aikansa nuorison elämästä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kiiltomato.net/mika-waltari-appelsiininsiemen/ | Nimeke = Kesäklassikko: Varhainen tyylinäyte | Tekijä = Maija Katariina Jelkänen| Ajankohta = 25.6.2008 | Julkaisu = Kiiltomato | Viitattu =16.11.2015 }}</ref>
-Vuosina 1933–1935 Waltari kirjoitti kolme romaania – ''Mies ja haave'' (1933), ''Sielu ja liekki'' (1934) ja ''Palava nuoruus'' (1935) – jotka ilmestyivät myöhemmin hieman lyhennettyinä yhteisteoksena nimellä ''[[Isästä poikaan]]'' (1942). Kuva kolmen sukupolven Helsingistä piirtyy pitkälti Waltarin oman suvun vaiheiden kautta.<ref name="kb"/> ''[[Surun ja ilon kaupunki]]'' (1936) on yhdenpäivänromaani, joka esittää katkelmia 1930-luvun Helsingin asukkaiden elämästä. [[Markku Envall]] on arvioinut sen herätteiden tulleen niin [[F. E. Sillanpää]]n ''[[Ihmiset suviyössä]]'' -maalaiskuvauksesta kuin Euroopassa tuohon aikaan tunnustetusta [[unanimismi]]n aatteestakin.<ref name="KIN44">{{Lehtiviite | Tekijä=Envall, Markku | Otsikko=Kahdeksan syytä lukea Mika Waltaria | Julkaisu=Kirjain | Vuosi=2008 | Numero=2 | Sivut=44}}</ref> Sen vaikutuksesta Waltari tarkastelee kaupunkia eräänlaisena henkisenä yhteisönä, jossa ihmiskohtalot koskettavat toisiaan.<ref name="KIN44" /> Helsinki-romaanien sarjallaan Waltari nosti suomalaisessa kirjallisuudessa esille kaupungin ja nousevan keskiluokan kuvausta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.demari.fi/arkisto?id=996 | Nimeke=Mika Waltarin syntymästä 100 vuotta | Tekijä=Järvelä, Juha | Julkaisu=Uutispäivä Demari | Ajankohta=19.6.2008 | Viitattu=15.2.2012}}</ref>
-Sotavuosina Waltari kirjoitti kaksi tendenssiromaania: talvisotaa kuvaavan ''[[Antero ei enää palaa]]'' (1940) ja välirauhan aikaan sijoittuvan ''[[Rakkaus vainoaikaan]]'' (1943). Lisäksi hän kirjoitti [[Ruotsi]]n [[historia]]sta kertovan romaanin ''[[Kaarina Maununtytär (romaani)|Kaarina Maununtytär]]'' ja 1800-luvun Suomeen sijoittuvan ''[[Tanssi yli hautojen]]''.<ref name="kb"/>
-Myös salapoliisiromaanit ''[[Kuka murhasi rouva Skrofin?]]'' (1939) ja ''[[Komisario Palmun erehdys]]'' (1940) ilmestyivät sotavuosina, ja niitä seurasi yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin ''[[Tähdet kertovat, Komisario Palmu (kirja)|Tähdet kertovat, komisario Palmu]]!'' (1962).<ref name="SCI">{{Verkkoviite | Osoite =http://authorscalendar.info/mwaltari.htm | Nimeke =Mika (Toimi) Waltari (1908-1979) - pseudonyms Leo Arne, Kristian Korppi, Nauticus, Leo Rainio, M. Ritvala | Tekijä =Petri Liukkonen | Julkaisu = Authors Calendar | Viitattu =16.11.2015 }}</ref>
-Waltari oli pitkään ollut kiinnostunut [[egyptologia]]sta, ja sodan jälkeen ilmestyi muinaiseen Egyptiin sijoittunut romaani ''[[Sinuhe egyptiläinen]]'' (1945), josta tuli kansainvälinen menestys ja Waltarin pääteos. Englanninkielinen käännös pääsi [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] bestseller-listalle. Sinuhe on ilmestynyt 41 kielellä.<ref name="SEURA"/>
-Sinuhen jälkeen Waltari kirjoitti historialliset romaanit ''[[Mikael Karvajalka]]'' (1948) ja ''[[Mikael Hakim]]'' (1949). ”Hakimia” Markku Envall pitää länsimaisessa kirjallisuudessa ainutlaatuisena käyntikorttina [[islam]]ilaiseen maailmaan. Sen tapa kuvata muslimimaailmaa sisältä päin on hänestä ollut radikaali jo ilmestymisaikanaan Suomen kaltaisessa läpeensä [[Luterilaisuus|luterilaisessa]] maassa.<ref name="KIN47">{{Lehtiviite | Tekijä=Markku Envall | Otsikko=Kahdeksan syytä lukea Mika Waltaria | Julkaisu=Kirjain | Vuosi=2008 | Numero=2 | Sivut=47}}</ref> Myös ''[[Johannes Angelos]]'' (1952) kertoo kristityn ja islaminuskoisen maailman kohtaamisesta. Teos sijoittuu [[Konstantinopolin piiritys|Konstantinopolin piirityksen]] aikoihin 1400-luvulle. ''Johannes Angeloksessa'' Waltari käytti myös osia vuotta aikaisemmin tekemästään käsikirjoituksesta, joka käsitteli Johanneksen nuoruusvuosia. Käsikirjoitus julkaistiin vasta Waltarin kuoleman jälkeen 1981 nimellä ''[[Nuori Johannes]]''.<ref name="kb"/>
-Manilianus-romaanit ''[[Valtakunnan salaisuus]]'' (1959) ja ''[[Ihmiskunnan viholliset]]'' (1964) kertovat kristinuskon varhaisvaiheista. Historiallisten romaanien sarjaan kuuluu lisäksi ''[[Turms, kuolematon]]'' (1955). Tekijä suuntasi historialliset teoksensa yleismaailmalliselle lukijakunnalle; ainoastaan ''Mikael Karvajalka'' tapahtuu osittain Suomessa.<ref name="kb"/>
-Waltarin historiallisille romaaneille tyypillistä on suuri sivumäärä, yleensä noin 800–1000 sivua. Niissä esiintyy kuvitteellisten päähenkilöiden lisäksi usein runsaasti todellisia historian merkkihenkilöitä. Waltari tutustui etukäteen perusteellisesti aikakauteen, johon aikoi romaaninsa sijoittaa, joten niiden ympäristö on yksityiskohtia myöten todenmukainen.<ref name="kb"/>
-''[[Neljä päivänlaskua]]'' (1949) on eräänlainen romaani romaanista. Se sijoittuu aikaan, jolloin Waltari kirjoitti ”kiusallista ja häiritsevää” ''Sinuhea''. Kirjailijan omien sanojen mukaan teos on ”valepukuun verhottu, sentimentaalinen rakkauskertomus”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20070826193242/http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-28426-2 | Nimeke = Waltari, Mika: Neljä päivänlaskua | Selite = Arkistoitu (web.archive) | Julkaisija = WSOY | Viitattu = 16.11.2016}}</ref>
-Vuonna 1958 ilmestynyttä suppeaa aikalaisromaania ''[[Feliks onnellinen]]'' Markku Envall pitää parhaana suomalaisena uskonnollisena romaanina. Ilmestymisaikanaan ristiriitaisen vastaanoton saanut kirja pohtii kysymystä, kuinka voi olla kristitty nykyaikana. Envallin arvion mukaan romaani on parhaiten ymmärrettävissä tekijänsä teologisen tiedekunnan aikaisen kurssitoverin [[Erkki Niinivaara]]n omintakeista ajattelua vasten.<ref name="KIN47" />
-=== Pienoisromaanit ===
-Kirjallisesti merkittävimpinä pidetään usein Waltarin niin sanottuja [[Pienoisromaani|pienoisromaaneja]], joille on ominaista voimakas aistillisuus ja [[erotiikka]]. Pienoisromaaneja ilmestyi Waltarilta pääasiassa 1940-luvulla ja 1950-luvun alussa. Pienoisromaanit ''[[Ei koskaan huomispäivää]]'' (1942) ja ''[[Jokin ihmisessä]]'' (1944) Waltari julkaisi ensin omakustanteina. WSOY kieltäytyi julkaisemasta Waltarin moraalisesti epäilyttäviksi katsomiaan, rikosta ja kiellettyä rakkautta käsitteleviä teoksia.<ref name="Spectrum">Hakusana Waltari, Mika teoksessa {{Kirjaviite | Nimeke=Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 13. osa, Vaa–Ö | Sivu=99–100 | Julkaisupaikka=Espoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1981 | Isbn = 951-0-07252-4}}</ref><ref name="WSOY Factum">Mika Waltari. Hakusana-artikkeli teoksessa {{Kirjaviite | Nimeke=Suuri henkilökirja | Sivu=697 | Selite=WSOY facta | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2001 | Isbn = 951-0-26140-8}}</ref> Näissä teoksissa kirjailija saattoi ilmaista itseään ilman menestyskirjailijan paineita, ja näin ihmismielen yöpuolen kartoittaminen sekä elämänfilosofinen ja [[Eksistentialismi|eksistentiaalinen]] pohdiskelu kävivät mahdollisiksi.<ref name="KIN44" /> Vuonna 1953 WSOY saattoi julkaista kuuden pienoisromaanin kokoelman ''Kuun maisema''<ref name="WSOY Factum"/>. Kaikkiaan Mika Waltari kelpuutti 13 teostaan yhteisniteeseen ''[[Pienoisromaanit]]''.<ref name="KIN44" />
-Tunnetuimpia pienoisromaaneja on ''[[Vieras mies tuli taloon]]'', jolla Waltari voitti WSOY:n pienoisromaanikilpailun 1937.<ref name="KIN44" /> Markku Envall pitää kirjaa osoittelevuudessaankin eräänlaisena suomalaisvastineena [[D. H. Lawrence]]n ''[[Lady Chatterleyn rakastaja]]lle''.<ref name="KIN44" /> Teos oli Waltarin ensimmäinen käännösmenestys<ref name="Spectrum"/>.
-''[[Fine van Brooklyn]]issa'' (1941) kokematon tiedemies matkustaa [[Bretagne]]en ja joutuu siellä laskelmoivan naisen valtaan. ''Jokin ihmisessä'' sijoittuu päällisin puolin alamaailmaan ja lienee luettavissa kirjailijaa kiinnostaneen [[kalvinismi]]n valossa. ''[[Ei koskaan huomispäivää]]'' on kolmiodraama rikoksesta ja sen tunnustamisesta. Samalla se on kuvaus levottomasta ajasta kahden maailmansodan välissä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Envall, Markku | Otsikko=Kahdeksan syytä lukea Mika Waltaria | Julkaisu=Kirjain | Vuosi=2008 | Numero=2 | Sivut=45}}</ref>
-=== Näytelmät ===
-Waltari kirjoitti uransa aikana myös kolmisenkymmentä näytelmää. Jotkut niistä toimivat suurten romaanien esitöinä, kuten ''Sinuhe Egyptiläisen'' kanssa samaan ajanjaksoon sijoittuva ''[[Akhnaton, auringosta syntynyt]]'' (1936) ja 1500-lukua kuvaava ''[[Paracelsus Baselissa]]'' (1943). Osa näytelmistä oli poliittisia, kuten [[Yö yli Euroopan]] (1934), joka kertoo aikansa poliittisista aatteista ja niiden välisistä jännitteistä. Keveämmistä näytelmistä monet ovat tulleet tunnetuksi myös elokuvina, kuten ''[[Kuriton sukupolvi]]'' (1936), ''[[Gabriel, tule takaisin]]'' (1945), ''[[Noita palaa elämään]]'' (1946) ja ''[[Huhtikuu tulee]]'' (1949). Näytelmistä on myöhemmin julkaistu kokoelma ''[[Mika Waltarin näytelmät]]'' (1999).<ref name="SCI"/>
-=== Elokuvakäsikirjoitukset ===
-Waltari oli ahkera elokuvakäsikirjoittaja. Ehdottomasti tunnetuin hänen käsikirjoittamistaan elokuvista on [[T. J. Särkkä|T. J. Särkän]] ohjaama ''[[Kulkurin valssi]]'' (1941). Muita ovat esimerkiksi ''[[Helmikuun manifesti (vuoden 1939 elokuva)|Helmikuun manifesti]]'' (1939) ja ''[[Oi, kallis Suomenmaa]]'' (1940). Suunnitellessaan elokuvaa ''[[Maailman kaunein tyttö]]'' (1953) [[Armi Kuusela]]n kunniaksi ohjaaja-tuottaja [[Veikko Itkonen]] antoi lehdille haastattelun, jossa hän sanoi, että elokuvan käsikirjoituksen tulee tekemään Mika Waltari. Waltari itse sai tietää tästä suunnitelmasta ensimmäistä kertaa lukiessaan Itkosen haastattelua lehdestä. Kilttinä miehenä hän kuitenkin suostui käsikirjoittajaksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/123268 | Nimeke = Maailman kaunein tyttö: Taustaa | Julkaisu = Elonet / Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan | Viitattu =16.11.2015 }}</ref>
-Waltarin teosten pohjalta on tehty 33 elokuvaa. Suomalaisille tunnetuimpia lienevät [[Matti Kassila]]n ohjaamat ''[[Komisario Palmu]]'' -elokuvat ja näytelmien pohjalta tehdyt [[komedia]]t, kuten ''[[Gabriel, tule takaisin (elokuva)|Gabriel, tule takaisin]]''. Pienoisromaanin ''[[Ei koskaan huomispäivää]]'' pohjalta on tehty elokuva ''[[Verta käsissämme]]''. ''Vieras mies tuli taloon'' on filmattu kahdesti, ja sen nimestä on tullut [[lentävä lause]].<ref name="KIN44" />
-Näytelmänsä ''Omena putoaa...'' pohjalta tekemästään elokuvan ''[[Omena putoaa]]'' käsikirjoituksesta Waltari sai [[Parhaan käsikirjoituksen Jussi|Jussi-palkinnon]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://elonet.fi/title/ek2n3a/muut | Nimeke=Omena putoaa | Julkaisija=Elonet | Viitattu=11.2.2012}}</ref> Jo heti ensi-illan jälkeen käsikirjoitusta kiitettiin Waltarin parhaaksi, samoin sen dialogia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://waltari.lasipalatsi.fi/omena.html | Nimeke=Waltari valkokankaalla: Omena putoaa | Julkaisu=Mika Waltari - eurooppalainen | Julkaisija=Lasipalatsin mediakeskus | Viitattu=20.12.2010}}</ref>
-Kansainväliselle yleisölle tunnetuin Waltarin romaanin pohjalta tehty elokuva on kuitenkin [[Michael Curtiz]]in ohjaama ''[[Sinuhe, egyptiläinen (elokuva)|Sinuhe, egyptiläinen]]'' (1954), jonka käsikirjoituksen tosin tekivät [[Philip Dunne]] ja [[Casey Robinson]].<ref>{{Elonet|112778|The Egyptian (Sinuhe)}}</ref>
-=== Runot ===
-Waltari kirjoitti nuoruudessaan paljon runoja, ja hän pitikin itseään aluksi ennen kaikkea runoilijana.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/tulosta/1135243124460 | Nimeke=Julkaisematonta Mika Waltaria! | Julkaisu=Helsingin sanomat | Ajankohta=29.1.2009 | Viitattu=11.2.2012}}</ref> Hänen ensimmäiset runonsa ilmestyivät [[Nuoren Voiman Liitto|Nuoren Voiman Liiton]] antologiassa ''Nuoret runoilijat'' vuonna 1926 nimellä ''Kristian Korppi'', ja nopeassa tahdissa sen jälkeen ilmestyivät ''[[Sinun ristisi juureen]]'' (1927) ja ''[[Muukalaislegioona]]'' (1929) ja ''[[Valtatiet: Runoja|Valtatiet]]'' (1928) yhdessä Olavi Laurin ([[Olavi Paavolainen]]) kanssa. Myöhemmin Waltarin runoja ilmestyi kokoelmissa ''[[Runoja 1925–1945]]'' ja ''[[Pöytälaatikko (runokokoelma)|Pöytälaatikko]]''.<ref name="SCI"/>
-=== Muu tuotanto ===
-Waltari kirjoitti myös joitakin matkakertomuksia. ''[[Yksinäisen miehen juna]]'', vuonna 1929 ilmestynyt saman vuoden kesään sijoittuva matkakertomus, kuvaa vastavalmistuneen kandidaatin matkaa [[Istanbul|Konstantinopoli]]in. Matkakirjassa ''[[Lähdin Istanbuliin]]'' (1948), joka kuvaa sodanjälkeistä Eurooppaa, Waltari kirjoittaa matkasta, jonka hän teki ''Sinuhen'' ilmestyttyä löytääkseen aineistoa seuraavia historiallisia romaanejaan varten. Waltarin lehdissä ilmestyneitä matkakertomuksia on julkaistu Rudy de Casseresin ja Raimo Salomaan toimittamassa kokoelmassa vuonna 1989.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Waltari Mika, Casseres Rudy de ja Salomaa Raimo (toim.) | Nimeke =Matkakertomuksia - Mika Waltarin matkassa vuosina 1927-1968 | Vuosi =1989 | Julkaisija = WSOY | Isbn = 951-0-15168-8 | Viitattu =16.11.2015 }}</ref>
-Asevelvollisuusajastaan Waltari kirjoitti armeijamyönteisen omaelämäkerrallisen teoksen ''Siellä missä miehiä tehdään'' 1931. Teosta on sanottu oikeiston ”tilaamaksi” vastineeksi [[Pentti Haanpää]]n armeijakriittiselle ''[[Kenttä ja kasarmi|Kentälle ja kasarmille]]''. Markku Envall on luonnehtinut sitä 1984 ''Kirjailijoiden kentät ja kasarmit'' -teoksessa edelleen myönteisimmäksi varusmieselämän kuvaukseksi Suomen kirjallisuudessa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Saviniemi, Kari | Otsikko=Mika Waltari ja sakea 30-luku | Julkaisu=Kirjain | Vuosi=2008 | Numero=2 | Sivut=51}}</ref>
-Waltarin välityönään pitämä aloitteville kirjailijoille tarkoitettu opas ''[[Aiotko kirjailijaksi?]]'' ilmestyi 1935. Muun muassa [[Kalle Päätalo]] on maininnut oppaan merkityksen oman kirjailijauransa alkuvaiheessa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Saviniemi, Kari | Otsikko=Mika Waltari ja sakea 30-luku | Julkaisu=Kirjain | Vuosi=2008 | Numero=2 | Sivut=52}}</ref>
-Waltari ryhtyi vuonna 1934 kirjoittamaan runomuotoiset tekstit [[Asmo Alho]]n piirtämään sarjakuvaan ''[[Kieku ja Kaiku]]'', joka ilmestyi ''[[Kotiliesi|Kotiliedessä]]'' vuoteen 1975. Näitä riimittelyjä on arvioitu Waltarin kotimaassa luetuimmiksi teksteiksi<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Komulainen, Matti | Otsikko=Waltari oli kirjallisuuden moniottelija | Julkaisu=Turun sanomat | Vuosi=2009 | Numero=19.1. | Sivut=11}}</ref>.
-Waltarin alun perin eri lehtiin kirjoittamia novelleja on myöhemmin julkaistu kokoelmissa ''[[Novelleja (Mika Waltari)|Novelleja]]'' ja ''[[Viisi ässää ja muita kertomuksia]]''. Hän kirjoitti myös satuja, joita on julkaistu muun muassa kokoelmissa ''[[Dshinnistanin prinssi]]'' ja ''[[Kiinalainen kissa]]''.<ref name="SCI"/>
-Vuonna 1978 ilmestyi ''[[Ihmisen ääni]]'' -sarjassa [[Ritva Haavikko|Ritva Haavikon]] toimittama Waltarin tekstien [[retrospektiivi]]nen valikoima. Kirjaan ''Ihmisen ääni. Nöyryys − intohimo'' koottiin Waltarin kirjoituksia eri vuosikymmeniltä tuotannon alusta lähtien ja näin pyrittiin luomaan yhtenäinen kuva Waltarin maailmankatsomuksesta.<ref>Waltari, Mika: Esipuhe. ''Ihmisen ääni. Nöyryys − intohimo''. Teoksessa {{Kirjaviite | Nimeke=10 Waltaria | Sivu=831–833 | Selite=Sisältö: Yksinäisen miehen juna. Ei koskaan huomispäivää. Vieras mies tuli taloon. Jälkinäytös. Fine van Brooklyn. Sellaista ei tapahdu. Kuun maisema. Kultakutri. Koiranheisipuu. Ihmisen ääni. Lukemisen pikkujättiläiset | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1985 (7. painos 1992) | Isbn = 951-0-12890-2}}</ref> Kirja sisältää muun muassa lyhennelmän hänen pro gradu -tutkielmastaan vuodelta 1928.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/helka.488353 | Nimeke = Waltari:Ihmisen ääni | Julkaisu = Kansalliskirjasto | Viitattu = 16.11.2015 }}</ref> Osan kirjoituksista Waltari laati erityisesti tätä kirjaa varten sen ilmestymisvuonna 1978, ja ne jäivät hänen viimeisiksi kirjallisiksi töikseen.<ref name="KIRKKO"/>
-Vasta Waltarin kuoltua ilmestyivät teokset ''[[Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925–1978]]'' (1979) ja ''[[Kirjailijan muistelmia]]'' (1980) Haavikon toimittamina. Haavikko haastatteli 1970-luvulla Waltaria hänen elämästään ja työstään. Haastattelut olivat pitkiä, ja niiden pohjalta Haavikko toimitti artikkelimuotoisen 370-sivuisen Waltarin elämäkerran ''Mika Waltari: Mielikuvituksen jättiläinen'', joka valmistui 1982.<ref name="KIRKKO">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=7179&deptid=127&languageid=3&NEWS=1 | Tekijä=Kytöharju, Marjo | Nimeke=Mies, joka eli tuhansia vuosia | Ajankohta=22.1.2008 | Julkaisija=Kirkko ja Kaupunki| Viitattu = 16.11.2015 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/helka.59687 | Nimeke = Mika Waltari - mielikuvituksen jättiläinen | Julkaisu =Kansalliskirjasto | Viitattu =16.11.2015 }}</ref> Waltarin tytär [[Satu Elstelä]] on todennut, ettei muistelmien antama kuva vastaa todellisuutta. Ongelmaa on käsitellyt Markéta Hejkalová kirjoittamassaan elämäkerrassa ''Mika Waltari. The Finn'' sekä Waltari-tutkija Juha Järvelä.<ref>Juha Järvelä: [http://www.ennenjanyt.net/2009/08/suomalainen-kirjailija-tsekkilaisin-silmin/ Suomalainen kirjailija tšekkiläisin silmin, Ennen ja nyt] 25.8.2009, viitattu 29.12.2015</ref><ref>Juha Järvelä: [http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1317 Tutusta kirjailijasta tutuin sanoin, Agricolan kirja-arvostelut], 25.1.2008, viitattu 29.12.2015</ref>
-== Kirjailijakuva ==
-Waltari oli ammattikirjoittaja ja otti huomioon toiveet, joita tekstien tilaajat hänelle esittivät. Esimerkiksi ''Gabriel, tule takaisin'' -komedia sai alkunsa [[Helge Ranin]]in pyynnöstä. Hän toivoi kiertueella esitettäväksi nelinäytöksistä hauskaa näytelmää, jossa on yksi lavastus, kolme naisroolia ja suuri miesrooli.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinki.fi/lehdet/yolehti/1999_02/kulttuuri.html#Waltarin%20draamallinen%20puoli | Nimeke=Waltarin draamallinen puoli | Tekijä=Hämäläinen, Karo | Julkaisu=Yliopisto | Ajankohta=20/1999 | Viitattu=11.2.2012}}</ref>
-Waltari oli kirjoittajana monipuolinen, hän hallitsi niin kevyet komediat kuin vakavat ja pohdiskelevat teokset. Hänet muistetaan myös ahkeruudestaan: vain harva suomalainen kirjailija on pystynyt samanlaiseen kirjoitusnopeuteen ja julkaisutiheyteen. Kriitikoitaan hämätäkseen – ja ehkä nolatakseenkin – Waltari osallistui kirjoituskilpailuihin usein salanimillä.<ref name="kb"/>
-Viihteellisimpiä kirjojaan ja novellejaan Waltari julkaisi myös salanimillä, ehkä siksi ettei itsekään arvostanut niitä kovin paljon tai sitten vain kätkeäkseen tuotteliaisuuttaan.<ref name="kb"/><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Järvelä Juha | Nimeke = Kaksi maailmaa? | Vuosi = 2013 | Sivu =17, 31 | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto | www = https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/41655/978-951-39-5220-4_vaitos13062013.pdf?sequence=1 |Viitattu =16.11.2015 }}</ref>
-== Henkilökuva ==
-[[Tiedosto:Sillanpaa1958.jpg|thumb|350px|right|Mika Waltari (keskellä) vieraili [[F. E. Sillanpää]]n (oikealla) 70-vuotispäivillä syyskuussa 1958; vasemmalla runoilija [[Lassi Nummi]].]]
-Mika Waltaria kuvaillaan usein rauhalliseksi, ystävälliseksi ja lämpimäksi ihmiseksi. Waltarin elämään kuului kuitenkin myös [[dipsomania]]-tyyppinen [[alkoholismi]] sekä vaikeita [[unettomuus]]- ja [[masennus]]kausia, jotka pakottivat hänet monesti [[sairaala]]hoitoon.<ref name="kb"/> Tapahtumat seurasivat toisiaan yleensä tietyssä järjestyksessä: työn loppuun saattaminen, masennus, juomaputki, suhde tai ihastuminen, oivallus uudesta aiheesta ja työhön palaaminen.<ref name="Sax" />
-Selvinä kausina juopotteluretket nolottivat Waltaria, ja hänen suhteensa alkoholiin oli ongelmallinen. Hän kuitenkin puhui asiasta melko avoimesti vanhemmalla iällä. Waltari kertoi julkisesti myös mielisairaalakokemuksistaan lehtihaastattelussa 1970-luvulla. Tekoa pidettiin melko rohkeana, sillä tuolloin mielisairauksia pidettiin usein häpeällisenä ja salailtavana asiana.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Risto Lindstedt | Otsikko =Mika Waltari - Kammion aika| Julkaisu = Suomen Kuvalehti | Ajankohta = 2007 | Numero = 34 | Sivut =42-47 | www = http://suomenkuvalehti.fi/wp-content/uploads/sk/files/vanhat/library/attachments/Mika%20Waltari-Kammion%20aika%20%28SK%203407%29.pdf | Viitattu =15.11.2015 }}</ref>
-=== Suhde uskontoon ===
-Mika Waltari oli saanut ankaran kristillisen kasvatuksen ja kamppaili koko ikänsä [[kristinusko]]n kanssa. Vaikka hän keskeytti teologian opintonsa, hän osallistui säännöllisesti kurssinsa vuosijuhliin. ''Turms, kuolematon'' -romaanissa Waltari saattoi luonnostella omaa käsitystään uskonnosta, koska etruskien uskonnosta ei tiedetä paljoa. [[Reijo Vahtokari]]n mukaan ''Turmsissa'' on nykyajan käsittein suorastaan [[new age]] -piirteitä. Sen jälkeen kirjailija kuitenkin palasi kotoiseen Helsinkiin ja kristinuskoon kirjassa ''Feliks onnellinen''.<ref name="Sax" />
-Usko tarjosi Waltarille perusteen myönteisen elämänkatsomuksen omaksumiselle ihmisten aiheuttamista pettymyksistä huolimatta. Tästä huolimatta kirjailija esiintyi toistuvasti alituisena [[skeptikko]]na. Waltari tunnusti, ettei ihminen voi elää ilman uskoa, mutta ajatteleva ihminen ei voi myöskään elää ilman epäilyä. Siitä huolimatta Waltarin myöhäistuotanto osoittaa kirjailijan löytäneen kristinuskosta sellaista toivoa ihmiskunnan tulevaisuudelle, joka tuntui tyystin hävinneen hänen pääteoksestaan ''Sinuhe egyptiläisestä'' (1945).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://johiltunen.wordpress.com/2012/07/10/mika-waltari-pohti-uskonnollisia-kysymyksia-lapi-elamansa-2006/ | Nimeke = Mika Waltari pohti uskonnollisia kysymyksiä läpi elämänsä | Tekijä = Hiltunen, Jari Olavi | Selite = tekijän blogi, julkaistu Ristin Voitto -lehdessä 2006 | Julkaisu = VETUS Et NOVA | Ajankohta =10.7.2012 (2006) | Viitattu =11.7.2012 }}</ref>
-=== Poliittiset näkemykset ===
-Mika Waltaria pidetään usein [[oikeisto]]laisena, kuitenkin [[Liberalismi|liberaalina]] ja [[Suvaitsevuus|suvaitsevana]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://jarmovirmavirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/42376-waltari | Nimeke=Waltari | Tekijä=Virmavirta, Jarmo | Julkaisu=Uusi Suomi, Puheenvuoro | Ajankohta=4.7.2008 | Viitattu=6.12.2011}}</ref> [[Katri Vala]] kutsui Waltaria ”kokoomuslaiseksi moralistiksi ja äitienpäiväpuhujaksi”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/nakokulma/2696248/eras-itsenainen-henki | Nimeke=Eräs itsenäinen henki | Tekijä=Varis, Tuula-Liina | Julkaisu=Kansan uutiset | Ajankohta=4.12.2011 | Viitattu=6.12.2011}}</ref> Waltari kuvaili vuonna 1972 olevansa ”harhaileva äänestäjä”, jonka äänestysvalinta perustuu enemmän henkilöön kuin [[puolue]]eseen. Hän kertoi myös äänestävänsä aina naista, koska naiset ovat hänen mielestään paljon miehiä järkevämpiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltasanomat.fi/vaalit2011/mika-waltari-aanesti-aina-naista---joskus-jopa-ulkonaon-mukaan/art-1288378846483.html | Nimeke=Mika Waltari äänesti aina naista | Julkaisu=Ilta-sanomat | Ajankohta=29.03.2011 | Viitattu=3.2.2012}}</ref>
-Waltari suomensi [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistien]] kulttiteoksen, [[Hanns Heinz Ewers]]in kirjoittaman [[Horst Wessel]]in elämäkerran ''[[Horst Wessel: Eräs saksalainen kohtalo]]'' (WSOY, 1933).<ref name="KIN49" /> Muistelmissaan Waltari kertoo, ettei tuohon aikaan tuntenut kansallissosialistista aatetta kovin hyvin.<ref name="ReferenceA"/> Vuonna 1939, ennen toisen maailmansodan alkua, hän kirjoitti matkastaan Euroopassa artikkelin, jossa kuvaili natsi-Saksaa melko myönteiseen sävyyn.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Waltari, Mika | Nimeke=Matkakertomuksia: Mika Waltarin matkassa 1927–1968 | Selite=Toimittaneet Rudy de Casseres ja Raimo Salomaa | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1988 | Isbn = 951-0-15168-8}}</ref>
-=== Kiinnostus kuvataiteeseen ===
-Mika Waltarin tekstit ovat hyvin [[Kuva|visuaalisia]], ja [[kuvataide]] vaikutti hänen kirjoittamiseensa. Waltari on kertonut ympäröineensä itsensä kuvataiteella. Taulut olivat hänelle ystäviä ja seuralaisia. Hän oli myös ahkera [[Näyttely|taidenäyttelyissä]] ja [[museo]]issa kävijä. Waltarin itsensä mukaan:<ref name="Ateneum"/> {{Sitaatti|Luovina vuosinani, vaikeina vuosina, masennuksen aikoina kuvaamataide antoi minulle tavattoman paljon, se täytti oman tyhjyyteni ja teki taas elämän elämisen arvoiseksi ehkä juuri siksi, että taiteen ilmaisukeinot ovat kokonaan toiset kuin kirjallisuuden.}}
-[[Ateneum (museo)|Ateneumin taidemuseossa]] syksyllä 2008 esitettyyn näyttelyyn koottiin Mika Waltarille tärkeiden [[Eemu Myntti|Eemu Myntin]], [[Yrjö Saarinen|Yrjö Saarisen]], [[Otto Mäkilä]]n, [[Mauno Markkula]]n ja [[Aimo Kanerva]]n teoksia. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin muun muassa kirja, johon on koottu kaikki Waltarin kirjoitukset näyttelyn viidestä taiteilijasta. Kirjan muut artikkelit kertovat Waltarin suhteesta kuvataiteeseen.<ref name="Ateneum">{{Verkkoviite | Osoite = http://liveweb.archive.org/web/20081220124007/http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=15677 | Nimeke=Mika Waltari ja taiteilijaystävät. Ateneumin taidemuseo 19.9.2008–18.1.2009 | Selite=Internet Archive| Viitattu=11.2.2012}}</ref>
-== Huomionosoituksia ==
-Waltari palkittiin vuonna 1952 [[Pro Finlandia]] -mitalilla. Waltarin kunniaksi [[Suomen kirjailijaliitto]] myöntää vuosittain [[Waltari-palkinto|Waltari-palkinnon]] ansioituneille nuorille kirjailijoille<ref>[http://www.kirjailijaliitto.fi/liitto/liiton-apurahat-ja-palkinnot/ Kirjailijaliiton palkinnot]</ref>.
-Helsingin [[Etu-Töölö]]ssä on lähellä Waltarin kotia Waltarille omistettu veistos. [[Veikko Hirvimäki|Veikko Hirvimäen]] veistos ''Kuningasajatus'' on saanut ideansa ''Turms kuolemattomaan'' sisältyvästä lauseesta ”Ihmisessä itsessään ovat pisimmät matkat.”<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=188 | Nimeke=Julkiset veistokset| Julkaisija=Helsingin kaupungin taidemuseo | Viitattu=24.10.2008}}</ref> Aikoinaan käytiin kiivasta keskustelua, millainen sen tulisi olla. Monet olisivat halunneet [[Näköispatsas|näköispatsaan]]. Waltari itse totesi, että kun hänestä aika jättää, hänen muistokseen voitaisiin rakentaa Helsingin keskustaan julkinen [[pisoaari]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://tampub.uta.fi/tup/978-952-6604-09-1.pdf | Nimeke=Metropoli ja meri: 100 vuotta jätevedenpuhdistusta Helsingissä | Tekijä=Petri Juuti & Rajala, Riikka & Katko, Tapio | Tiedostomuoto=PDF | Ajankohta=2010| Julkaisija=HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut | Viitattu=6.12.2011}}</ref>.
-Kirjailijan muistoa vaalii Mika Waltari -seura. Sen puheenjohtaja on Anneli Kalajoki.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mikawaltariseura.fi/seura.html | Nimeke=Seura | Julkaisija=Mika Waltari -seura | Viitattu=6.12.2011}}</ref>
-Helsingin [[Töölön kirjasto]]n neljännen kerroksen monitoimitila avattiin Mika Waltari -saliksi nimettynä kirjailijan syntymän 99-vuotispäivänä 19. syyskuuta 2007.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lib.hel.fi/Page/28260a68-aa56-41c8-9061-30d450cb37e6.aspx?refererPageID=b4474453-4b62-4978-84b4-49bc489711a3&groupID=315b2f67-1011-4808-8b41-c0e3275bda77&announcementID=14281238-ed4a-486c-8965-d98136eed9b4 | Nimeke=Töölön kirjaston monitoimitilasta tuli Mika Waltari -sali | Julkaisija=Helsingin kaupunginkirjasto | Viitattu=6.12.2011}}</ref>
-Kirjailijalle omistettuja nimikkotaivaankappaleita ovat asteroidi n:o 4266 (Mika Waltari) ja asteroidi n:o 4512 (Sinuhe).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/vintti/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=82.htm | Nimeke=Mika Waltari | Julkaisu=Sininen laulu |Julkaisija=Yle | Viitattu=16.12.2015}}</ref>
-Vuosi 2008 oli Waltarin syntymän satavuotisjuhlavuosi, ja Waltaria muistettiin monissa tilaisuuksissa, lehtiartikkeleissa sekä radio- ja televisio-ohjelmissa. [[Suomen Rahapaja|Rahapaja]] julkaisi Waltarin kunniaksi nimellisarvoltaan 10 euron hopeisen [[juhlaraha]]n. ''Sinuhe egyptiläinen'' äänestettiin tuolloin suomalaisten rakkaimmaksi kirjaksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1526140 | Nimeke=Sinuhe egyptiläinen on suomalaisten rakkain kirja | Julkaisu=Ilta-sanomat | Ajankohta=30.4.2008 | Viitattu=1.5.2008}}</ref> Syksyllä WSOY julkaisi [[Panu Rajala]]n kirjoittaman 850-sivuisen Waltarin elämäkerran ''[[Unio mystica|Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset]]'' sekä Marketa Hejkalován kirjoittaman englanninkielisen ''Mika Waltari the Finn'', joka on käännös tšekin kielestä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kaleva.fi/uutiset/waltarin-elamankerta-ilmestyi-englanniksi/752471 | Nimeke=Waltarin elämänkerta ilmestyi englanniksi | Julkaisu=Kaleva | Ajankohta=21.9.2008 | Viitattu=11.2.2012}}</ref> Suomalainen sarjakuvapiirtäjä [[Kari Korhonen]] julkaisi ''[[Aku Ankka]]'' -lehdessä Waltarille 11 sivuisen juhlasarjakuvan, jossa oli myös itse Waltari sekä ”vanhentuneet” Kieku ja Kaiku.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Korhonen, Mika | Otsikko=Aku Ankka:Kaikkien aikojen kirja | Julkaisu=Aku Ankka | Ajankohta=17.9.2008 | Vuosikerta=58 | Numero=38 | Sivut=3-13 | Julkaisija=Sanoma Magazines Finland | Tunniste={{ISSN|0355-2101}} }}</ref>
 == Teosvalikoima ==