Ero sivun ”Svetlana Aleksijevitš” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
litterointi
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 32: Rivi 32:
'''Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš''' ({{k-be|Святлана Аляксандраўна Алексіевіч|Svjatlana Aljaksandrauna Aleksijevitš}}, {{k-ru|Светла́на Алекса́ндровна Алексие́вич|Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš}}; s. [[31. toukokuuta]] [[1948]] [[Ivano-Frankivsk|Stanyslaviv]] (nyk. Ivano-Frankivsk), [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukrainan SNT]], [[Neuvostoliitto]]) on [[Valko-Venäjä|valkovenäläinen]] toimittaja ja kirjailija.<ref name="Kto-est-Kto"/> Hänelle myönnettiin [[Nobelin kirjallisuuspalkinto]] vuonna 2015, Ruotsin akatemian perustelun mukaan "hänen moniäänisistä teoksistaan, kärsimyksen ja rohkeuden monumentista ajassamme".<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/2015/ | Nimeke = The Nobel Prize in Literature 2015 | Sivusto = Nobelprize.org | Viitattu = 8.10.2015 | Kieli = {{en}}}}</ref>
'''Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš''' ({{k-be|Святлана Аляксандраўна Алексіевіч|Svjatlana Aljaksandrauna Aleksijevitš}}, {{k-ru|Светла́на Алекса́ндровна Алексие́вич|Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš}}; s. [[31. toukokuuta]] [[1948]] [[Ivano-Frankivsk|Stanyslaviv]] (nyk. Ivano-Frankivsk), [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukrainan SNT]], [[Neuvostoliitto]]) on [[Valko-Venäjä|valkovenäläinen]] toimittaja ja kirjailija.<ref name="Kto-est-Kto"/> Hänelle myönnettiin [[Nobelin kirjallisuuspalkinto]] vuonna 2015, Ruotsin akatemian perustelun mukaan "hänen moniäänisistä teoksistaan, kärsimyksen ja rohkeuden monumentista ajassamme".<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/2015/ | Nimeke = The Nobel Prize in Literature 2015 | Sivusto = Nobelprize.org | Viitattu = 8.10.2015 | Kieli = {{en}}}}</ref>


Svetlana Aleksijevitš syntyi nykyään [[Ivano-Frankivsk]]ina tunnetussa kaupungissa [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa]] 31.toukokuuta 1948. Hänen isänsä oli valkovenäläinen sotilas ja äitinsä ukrainalainen.<ref name="Kto-est-Kto"/><ref name="guardian-8.10.2015"/> Isän sotilaspalveluksen päätyttyä perhe muutti Valko-Venäjälle. Vuonna 1965 Svetlana Aleksijevitš kävi koulunsa loppuun [[Homelin alue]]en [[Petrykau]]n piirin Kopatevitšissä. Hän työskenteli opettajana opettaen historiaa ja saksan kieltä [[Mazyr]]in piirissä. Samalla, vuodesta 1966 lähtien hän työskenteli piirikunnallisen, [[Naroulja]]ssa julkaistun ''Prypjatskaja prauda'' -lehden toimituksessa. Vuonna 1972 Svetlana Aleksijevitš valmistui [[Valko-Venäjän valtionyliopisto]]n journalismin laitokselta. Hän siirtyi [[Brest (Valko-Venäjä)|Brest]]issä julkaistavan ''Majak kommunizma'' -lehden toimitukseen. Vuodesta 1976 lähtien kansallisessa ''Neman''-aikakauslehdessä. Vuodesta 1984 lähtien Aleksijevitš on kirjoittanut freelance-pohjalta.<ref name="Kto-est-Kto"/>
Aleksijevitšin isä oli valkovenäläinen sotilas ja äiti ukrainalainen.<ref name="Kto-est-Kto"/><ref name="guardian-8.10.2015"/> Isän sotilaspalveluksen päätyttyä perhe muutti Valko-Venäjälle. Vuonna 1965 Svetlana Aleksijevitš kävi koulun loppuun [[Homelin alue]]en [[Petrykau]]n piirin Kopatevitšissä. Hän työskenteli historian ja saksan kielen opettajana [[Mazyr]]in piirissä. Samalla hän työskenteli vuodesta 1966 lähtien [[Naroulja]]ssa ilmestyneen piirikunnallisen ''Prypjatskaja prauda'' -lehden toimituksessa. Aleksijevitš valmistui 1972 [[Valko-Venäjän valtionyliopisto]]n journalismin laitokselta. Hän siirtyi [[Brest (Valko-Venäjä)|Brest]]issä ilmestyvän ''Majak kommunizma'' -lehden toimitukseen. Vuodesta 1976 lähtien hän toimi kansallisessa ''Neman''-aikakauslehdessä. Vuodesta 1984 lähtien Aleksijevitš on kirjoittanut freelance-pohjalta.<ref name="Kto-est-Kto"/>


Kirjallisen tuotantonsa hän aloitti vuonna 1975. Ensimmäinen teos valmistui vuonna 1983, mutta sitä ei julkaistu vielä kahteen vuoteen. Kirjailijaa arvosteltiin pasifismista, naturalismista ja neuvostonaisen glorifioinnista. Tuolloin nämä kirjailijaan kohdistetut syytökset olivat erittäin vakavia Neuvostoliitossa. [[Perestroika|Perestroikan]] myötä ensiteos sai erittäin laajan levityksen - yli kaksi miljoonaa kappaletta - paljolti kirjallisuuslehtien kautta.<ref name="Kto-est-Kto"/>
Kirjallisen tuotantonsa Aleksijevitš aloitti vuonna 1975. Ensimmäinen teos valmistui vuonna 1983, mutta sitä ei julkaistu vielä kahteen vuoteen. Kirjailijaa arvosteltiin pasifismista, naturalismista ja neuvostonaisen glorifioinnista. Tuon ajan Neuvostoliitossa nämä kirjailijaan kohdistetut syytökset olivat erittäin vakavia. [[Perestroika]]n myötä ensiteos sai paljolti kirjallisuuslehtien kautta erittäin laajan levityksen - yli kaksi miljoonaa kappaletta.<ref name="Kto-est-Kto"/>


Myös myöhempien teosten julkaiseminen takkuili. Teos ''Tsinkovyje maltšiki'' (Sinkkipojat), joka kertoi [[Afganistanin sota|Afganistanin sodan]] rikoksista ja uhreista, aiheutti negatiivisen palauteaallon kommunistisissa ja sotilaallisissa lehdissä sekä vei kirjailijan pitkään oikeudenkäyntiin. Se päättyi vasta osin ulkomaisen, demokratiaa vaatineen lukijakunnan ja älymystön puututtua laajasti asiaan.<ref name="Kto-est-Kto"/> Huomattavaa on, että neuvostovuosien jälkeen Valko-Venäjän valtiolliset kustantamot eivät hyväksyneet hänen tuotantoaan julkaistavaksi yli kahteenkymmeneen vuoteen (vuodesta 1993 lähtien). Kaksi teosta on julkaistu sittemmin Valko-Venäjällä ainoastaan pienkustantamojen painoksina (Hronka-kirjallisuusrahasto ja Lohvinau-kustantamo),<ref name="tut.by-8.10.2015"/> jonka seurauksena monet valkovenäläiset lukijat eivät tunne kirjailijan teoksia.
Myös myöhempien teosten julkaiseminen takkuili. Teos ''Tsinkovyje maltšiki'' (Sinkkipojat), joka kertoi [[Afganistanin sota|Afganistanin sodan]] rikoksista ja uhreista, aiheutti kielteisen palautteen tulvan kommunistisissa ja sotilaallisissa lehdissä sekä vei kirjailijan pitkään oikeudenkäyntiin. Se päättyi vasta osin demokratiaa vaatineen ulkomaisen lukijakunnan ja älymystön puututtua asiaan laajasti.<ref name="Kto-est-Kto"/> Huomattavaa on, että neuvostovuosien jälkeen Valko-Venäjän valtiolliset kustantamot eivät hyväksyneet hänen tuotantoaan julkaistavaksi yli kahteenkymmeneen vuoteen (vuodesta 1993 lähtien). Kaksi teosta on julkaistu sittemmin Valko-Venäjällä ainoastaan pienkustantamojen kautta (Hronka-kirjallisuusrahasto ja Lohvinau-kustantamo),<ref name="tut.by-8.10.2015"/> ja sen vuoksi harva valkovenäläinen lukija tuntee kirjailijan teoksia.


Aleksijevitš tunnetaan presidentti [[Aljaksandr Lukašenka|Lukašenkan]] sisä- ja ulkopolitiikan arvostelijana.<ref name="Kto-est-Kto"/> Valtiollisen painostuksen seurauksena hän muutti vuonna 2000 ulkomaille ja asui runsas kymmenen vuotta [[Italia]]ssa, [[Pariisi]]ssa (Ranskassa), [[München]]issä (Saksassa) ja [[Ruotsi]]ssa. Hänet palkittiin useassa maassa. Kirjailija olikin ennen Nobel-palkintoa tunnettu uudemmasta tuotannostaan paremmin ulkomailla kuin kotimaassaan. Vuonna 2013 kirjailija palasi Valko-Venäjälle. <ref name="guardian-8.10.2015"/><ref name="Kto-est-Kto"/>
Aleksijevitš tunnetaan presidentti [[Aljaksandr Lukašenka|Lukašenkan]] sisä- ja ulkopolitiikan arvostelijana.<ref name="Kto-est-Kto"/> Valtion taholta tulleen painostuksen vuoksi hän muutti vuonna 2000 ulkomaille ja asui runsaat kymmenen vuotta [[Italia]]ssa, [[Pariisi]]ssa (Ranskassa), [[München]]issä (Saksassa) ja [[Ruotsi]]ssa. Hänet palkittiin useassa maassa. Kirjailija olikin ennen Nobel-palkintoa tunnettu uudemmasta tuotannostaan paremmin ulkomailla kuin kotimaassaan. Hän palasi 2013 Valko-Venäjälle. <ref name="guardian-8.10.2015"/><ref name="Kto-est-Kto"/>


Aleksijevitšin pääteokset pohjautuvat laajoihin haastatteluihin. Hän haastattelee teosta varten yleensä 400–700:aa ihmistä ja valmistelee teosta 3–4 vuotta.<ref name="KolmeKertomusta"/> Moskovalaiset kustantamot ovat julkaisset päätuotannon venäjäksi. Tuotantoa on käännetty lukuisille kielille, kaikki Aleksijevitšin pääteokset on saatavilla esimerkiksi ruotsiksi. Ruotsissa pakomatkallaan asuneesta kirjailijasta on julkaistu myös kirjailijahaastatteluja sisältävä ''Fria ord på flykt''-teos (2012).
Aleksijevitšin pääteokset pohjautuvat laajoihin haastatteluihin. Hän haastattelee teosta varten yleensä 400–700:aa ihmistä ja valmistelee teosta 3–4 vuotta.<ref name="KolmeKertomusta"/> Moskovalaiset kustantamot ovat julkaisset päätuotannon venäjäksi. Tuotantoa on käännetty lukuisille kielille, ja kaikki Aleksijevitšin pääteokset on saatavilla esimerkiksi ruotsiksi. Ruotsissa pakomatkallaan asuneesta kirjailijasta on julkaistu myös kirjailijahaastatteluja sisältävä ''Fria ord på flykt''-teos (2012).
__NOTOC__
__NOTOC__
==Teokset==
==Teokset==
Rivi 62: Rivi 62:
<ref name="KolmeKertomusta">{{Kirjaviite | Tekijä =Liski, L. | Luku = Kolme kertomusta valkovenäläisestä nykykirjallisuudesta | Vuosi = 2009| Sivu = 316–346 | Selite = Toimittanut A. Luukkanen | Nimeke=Tuntematon Valko-Venäjä| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Edita Prima Oy |Isbn=978-951-37-5445-7 }}</ref>
<ref name="KolmeKertomusta">{{Kirjaviite | Tekijä =Liski, L. | Luku = Kolme kertomusta valkovenäläisestä nykykirjallisuudesta | Vuosi = 2009| Sivu = 316–346 | Selite = Toimittanut A. Luukkanen | Nimeke=Tuntematon Valko-Venäjä| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Edita Prima Oy |Isbn=978-951-37-5445-7 }}</ref>


<ref name="Kto-est-Kto">{{Verkkoviite | osoite = http://who.bdg.by/obj.php?kod=262| nimeke = Aleksijevitš Svetlana Aleksandrovna | tekijä = | tiedostomuoto = | selite = | julkaisu = Kto est Kto v Respublike Belarus (Who is Who in Belarus)| ajankohta = | julkaisupaikka = | julkaisija = who.bdg.by | viitattu = 9.10.2015| kieli = {{ru}} }}</ref>
<ref name="Kto-est-Kto">{{Verkkoviite | osoite = http://who.bdg.by/obj.php?kod=262| nimeke = Aleksijevitš Svetlana Aleksandrovna |julkaisu = Kto est Kto v Respublike Belarus (Who is Who in Belarus)|julkaisija = who.bdg.by | viitattu = 9.10.2015| kieli = {{ru}} }}</ref>


<ref name="tut.by-8.10.2015">{{Verkkoviite | osoite =http://news.tut.by/society/467800.html| nimeke = Gosizdatelstva Belarusi ne vypuskali knigi Aleksijevitš bolše 20 let| tekijä = | tiedostomuoto = | selite = | julkaisu = | ajankohta = 8.10.2015| julkaisupaikka = | julkaisija = tut.by| viitattu = 9.10.2015| kieli = {{ru}} }}</ref>
<ref name="tut.by-8.10.2015">{{Verkkoviite | osoite =http://news.tut.by/society/467800.html| nimeke = Gosizdatelstva Belarusi ne vypuskali knigi Aleksijevitš bolše 20 let| ajankohta = 8.10.2015|julkaisija = tut.by| viitattu = 9.10.2015| kieli = {{ru}} }}</ref>


<ref name="guardian-8.10.2015">{{Verkkoviite | osoite= http://www.theguardian.com/books/booksblog/2015/oct/08/everything-you-need-to-know-about-svetlana-alexievich-winner-of-the-nobel-prize-in-literature | nimeke =Everything you need to know about Svetlana Alexievich, winner of the Nobel prize in literature| tekijä = | tiedostomuoto = | selite = | julkaisu = | ajankohta = 8.10.2015| julkaisupaikka = | julkaisija = theguardian.com| viitattu = 9.10.2015| kieli = {{en}} }}</ref>}}
<ref name="guardian-8.10.2015">{{Verkkoviite | osoite= http://www.theguardian.com/books/booksblog/2015/oct/08/everything-you-need-to-know-about-svetlana-alexievich-winner-of-the-nobel-prize-in-literature | nimeke =Everything you need to know about Svetlana Alexievich, winner of the Nobel prize in literature |ajankohta = 8.10.2015| julkaisija = theguardian.com| viitattu = 9.10.2015| kieli = {{en}} }}</ref>}}


==Aiheesta muualla==
==Aiheesta muualla==
{{Commonscat-rivi|Svetlana Alexievich}}
{{Commonscat-rivi|Svetlana Alexievich}}
{{Nobelin kirjallisuuspalkinto}}
{{Nobelin kirjallisuuspalkinto}}
{{käännös|Työhistoriaa täsmennetty ru-wikin artikkelin [[https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B8%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87,_%D0%A1%D0%B2%D0%B5%D1%82%D0%BB%D0%B0%D0%BD%D0%B0_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0]] pohjalta: toimittaja- ja opettajauran täsmennystä}}
{{käännös||Työhistoriaa täsmennetty [https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B8%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87,_%D0%A1%D0%B2%D0%B5%D1%82%D0%BB%D0%B0%D0%BD%D0%B0_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0 ru-wikin artikkelin] pohjalta: toimittaja- ja opettajauran täsmennystä.}}


{{AAKKOSTUS:Aleksijevits, Svetlana}}
{{AAKKOSTUS:Aleksijevits, Svetlana}}

Versio 9. lokakuuta 2015 kello 16.50

Svetlana Aleksijevitš
Svetlana Aleksijevitš (vuonna 2013).
Svetlana Aleksijevitš (vuonna 2013).
Henkilötiedot
Syntynyt31. toukokuuta 1948 (ikä 75)
Stanyslaviv (nyk. Ivano-Frankivsk), Ukrainan SNT
Kirjailija
Äidinkielivenäjä [1]
Tuotannon kielivenäjä
Tyylilajit dokumenttiromaani
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Useita palkintoja Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Muualta mm. Kurt Tucholsky-palkinto (Ruotsin PEN, 1996), Ryszard Kapuściński -palkinto kirjallisesta reportaasista (Puola, 2011 ja 2015), Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinto (2013), Prix Médicis essai) (Ranska, 2013), Nobelin kirjallisuuspalkinto (2015)

Muuta tietoa

Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen 1983.

Aiheesta muualla
alexievich.info
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš (valkoven. Святлана Аляксандраўна Алексіевіч, Svjatlana Aljaksandrauna Aleksijevitš, ven. Светла́на Алекса́ндровна Алексие́вич, Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš; s. 31. toukokuuta 1948 Stanyslaviv (nyk. Ivano-Frankivsk), Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on valkovenäläinen toimittaja ja kirjailija.[2] Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2015, Ruotsin akatemian perustelun mukaan "hänen moniäänisistä teoksistaan, kärsimyksen ja rohkeuden monumentista ajassamme".[3]

Aleksijevitšin isä oli valkovenäläinen sotilas ja äiti ukrainalainen.[2][4] Isän sotilaspalveluksen päätyttyä perhe muutti Valko-Venäjälle. Vuonna 1965 Svetlana Aleksijevitš kävi koulun loppuun Homelin alueen Petrykaun piirin Kopatevitšissä. Hän työskenteli historian ja saksan kielen opettajana Mazyrin piirissä. Samalla hän työskenteli vuodesta 1966 lähtien Narouljassa ilmestyneen piirikunnallisen Prypjatskaja prauda -lehden toimituksessa. Aleksijevitš valmistui 1972 Valko-Venäjän valtionyliopiston journalismin laitokselta. Hän siirtyi Brestissä ilmestyvän Majak kommunizma -lehden toimitukseen. Vuodesta 1976 lähtien hän toimi kansallisessa Neman-aikakauslehdessä. Vuodesta 1984 lähtien Aleksijevitš on kirjoittanut freelance-pohjalta.[2]

Kirjallisen tuotantonsa Aleksijevitš aloitti vuonna 1975. Ensimmäinen teos valmistui vuonna 1983, mutta sitä ei julkaistu vielä kahteen vuoteen. Kirjailijaa arvosteltiin pasifismista, naturalismista ja neuvostonaisen glorifioinnista. Tuon ajan Neuvostoliitossa nämä kirjailijaan kohdistetut syytökset olivat erittäin vakavia. Perestroikan myötä ensiteos sai paljolti kirjallisuuslehtien kautta erittäin laajan levityksen - yli kaksi miljoonaa kappaletta.[2]

Myös myöhempien teosten julkaiseminen takkuili. Teos Tsinkovyje maltšiki (Sinkkipojat), joka kertoi Afganistanin sodan rikoksista ja uhreista, aiheutti kielteisen palautteen tulvan kommunistisissa ja sotilaallisissa lehdissä sekä vei kirjailijan pitkään oikeudenkäyntiin. Se päättyi vasta osin demokratiaa vaatineen ulkomaisen lukijakunnan ja älymystön puututtua asiaan laajasti.[2] Huomattavaa on, että neuvostovuosien jälkeen Valko-Venäjän valtiolliset kustantamot eivät hyväksyneet hänen tuotantoaan julkaistavaksi yli kahteenkymmeneen vuoteen (vuodesta 1993 lähtien). Kaksi teosta on julkaistu sittemmin Valko-Venäjällä ainoastaan pienkustantamojen kautta (Hronka-kirjallisuusrahasto ja Lohvinau-kustantamo),[5] ja sen vuoksi harva valkovenäläinen lukija tuntee kirjailijan teoksia.

Aleksijevitš tunnetaan presidentti Lukašenkan sisä- ja ulkopolitiikan arvostelijana.[2] Valtion taholta tulleen painostuksen vuoksi hän muutti vuonna 2000 ulkomaille ja asui runsaat kymmenen vuotta Italiassa, Pariisissa (Ranskassa), Münchenissä (Saksassa) ja Ruotsissa. Hänet palkittiin useassa maassa. Kirjailija olikin ennen Nobel-palkintoa tunnettu uudemmasta tuotannostaan paremmin ulkomailla kuin kotimaassaan. Hän palasi 2013 Valko-Venäjälle. [4][2]

Aleksijevitšin pääteokset pohjautuvat laajoihin haastatteluihin. Hän haastattelee teosta varten yleensä 400–700:aa ihmistä ja valmistelee teosta 3–4 vuotta.[6] Moskovalaiset kustantamot ovat julkaisset päätuotannon venäjäksi. Tuotantoa on käännetty lukuisille kielille, ja kaikki Aleksijevitšin pääteokset on saatavilla esimerkiksi ruotsiksi. Ruotsissa pakomatkallaan asuneesta kirjailijasta on julkaistu myös kirjailijahaastatteluja sisältävä Fria ord på flykt-teos (2012).

Teokset

Alkuperäiskielellä

Teossarjassa Utopian äänet (ven. Golosa utopii), joka edustaa kirjailijan päätuotantoa, on julkaistu ainakin seuraavat teokset:[6]

  • U voiny – ne ženskoje litso (1985)
  • Poslednije svideteli (1985, 'Viimeiset todistajat')
  • Tsinkovyje maltšiki (1991, 'Sinkkipojat')
  • Zatšarovannyje smertju (1993, 'Kuolemasta lumoutuneet')
  • Tšernobylskaja molitva: Hronika buduštšego (1997)

Pitkän tauon jälkeen julkaistiin:[5][7]

  • Vremja second-hand. Konets krasnogo tšeloveka (2013)

Suomennetut teokset

  • Sodalla ei ole naisen kasvoja (U voiny – ne ženskoje litso). Suomentanut Robert Kolomainen. SN-kirjat 1988. ISBN 951-615-655-X
  • Tšernobylista nousee rukous (Tšernobylskaja molitva: Hronika buduštšego). Suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Tammi 2000. ISBN 951-31-1691-3

Lähteet

  1. ↑ Энцыклапедыя гісторыі Беларусі ў 6 тамах. Том 6 Кніга І, s. 139View and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b c d e f g Aleksijevitš Svetlana Aleksandrovna Kto est Kto v Respublike Belarus (Who is Who in Belarus). who.bdg.by. Viitattu 9.10.2015. (venäjäksi)
  3. ↑ The Nobel Prize in Literature 2015 Nobelprize.org. Viitattu 8.10.2015. (englanniksi)
  4. ↑ a b Everything you need to know about Svetlana Alexievich, winner of the Nobel prize in literature 8.10.2015. theguardian.com. Viitattu 9.10.2015. (englanniksi)
  5. ↑ a b Gosizdatelstva Belarusi ne vypuskali knigi Aleksijevitš bolše 20 let 8.10.2015. tut.by. Viitattu 9.10.2015. (venäjäksi)
  6. ↑ a b Liski, L.: ”Kolme kertomusta valkovenäläisestä nykykirjallisuudesta”, Tuntematon Valko-Venäjä, s. 316–346. Toimittanut A. Luukkanen. Helsinki: Edita Prima Oy, 2009. ISBN 978-951-37-5445-7.
  7. ↑ Светлана Алексиевич: Время second-hand. Конец красного человека «Дружба Народов» 2013, №8: Журнальный зал в "Русский журнал", viitattu 9.10.2015, (venäjäksi)

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.  –  Työhistoriaa täsmennetty ru-wikin artikkelin pohjalta: toimittaja- ja opettajauran täsmennystä.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Svetlana_Aleksijevitš&oldid=15263464”