Teekannu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aasialaisittain koristeltu brittiläinen keramiikkakannu.
Signe Persson-Melinin lasinen teekannu ja lämmitinteline, jossa lämpökynttilä. Boda Nova 1971.
Hopeinen teekannu ja teesihti.
Japanilaisessa kyusussa kädensija on sivulla.

Teekannu on teen, yrttiteen tai muun vastaavan juoman hauduttamiseen ja tarjoiluun käytettävä astia. Teekannuun kaadetaan kiehuvaa tai melkein kiehuvaa vettä, johon lisätään teelehtiä tai yrttikasvien osia, joista alkaa liueta makuaineita veteen. Muutaman minuutin hauduttamisen jälkeen valmis teejuoma kaadetaan kannusta teekuppeihin.

Teekannun osat ovat vesisäiliö, kansi, kaatonokka sekä korva eli kädensija. on muodoltaan yleensä pullean pallomainen niin, että yläpinnassa olevan kannen läpimitta on kannun sisäläpimittaa pienempi. Kannessa on usein nystyrä ja kansiaukon reunassa sitä vastaava kolo; niiden avulla kansi voidaan kiertämällä lukita, ettei se putoa teetä kaadettaessa. Kannessa on nuppi tai kolo sormia varten kannen avaamiseksi.[1]

Kaatonokan suu on melko pieni, että teen kaato sujuu hallitusti. Suun reunan terävä särmä auttaa nestevirran katkaisussa, ettei teetä valu pöydälle. Teekannun kädensija on yleensä joko alastaittuvaksi saranoitu ripa kannun päällä tai kiinteä keramiikasta muotoiltu korva kannun takaosassa. Japanilaisessa kyusu-teekannussa kädensija on kannun sivulla. Kädensijan muotoilu helpottaa teen hallittua kaatamista.[1]

Teekannussa voi lisäksi olla irrotettava siiviläosa teelehtiä varten. Sen korvaavat nykyisin yhä useammin teepussit tai irtoteetä varten tarkoitetut haudutuspussit, jotka siivilän tavoin estävät teelehtien sekoittumisen veteen. Kolmas vaihtoehto on antaa teelehtien sekoittua veteen ja kaataa valmis juoma teesihdin eli pienen siivilän läpi teekuppiin.

Teekannuja valmistetaan eniten fajanssista, posliinista tai muusta keramiikasta, lasitettuna tai lasittamattomana. Muita materiaaleja voivat olla lasi sekä valurauta, ruostumaton teräs, hopea tai muu metalli. Siiviläosa on useimmiten metallia, mutta voi olla myös rei’itettyä keramiikkaa tai muovia.

Usein teekannu lämmitetään esimerkiksi lämpimällä vedellä ennen teeveden kaatoa siihen. Teekannun lämpimänä pitämiseen käytetään pannumyssyä tai telinettä, jonka avulla teekannun alla voi polttaa lämpökynttilää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nokela, Leena: ”Hyvä teekannu”, keraamikko Airi Hortlingin käsityksiä, osa isosta juttukokonaisuudesta Tee, Kotiliesi 4/1973 s. 53.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Teapot