Sormiruokailu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lapsi syömässä itsenäisesti

Sormiruokailu tai lapsentahtinen sormiruokailu tarkoittaa sitä, että lapsen annetaan syödä käsillään itse omaan tahtiinsa ja tyyliinsä.[1][2] Lapselle asetetaan tarjolle ruokia, joista lapsi saa kiinni ja voi viedä suuhunsa itsenäisesti. Lapsi päättää itse mitä syö ja kuinka paljon. Sormiruokailu aloitetaan tavallisesti 5-7 kuukauden ikäisenä[3] ja sopii kaikille terveinä syntyneille vauvoille.[2] Lapsen syö yleensä samaa ruokaa kuin muutkin.[3]

Ateriointi sormin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perheen yhteistä ruokailua pidetään lapsen kehittymisen kannalta tärkeänä. Sormiruokailulla lapsi tai vauva pääsee osallistumaan yhteiseen ruokailuun[2] ja on aktiivinen osallistuja ruokapöydässä.[3] Tällöin vauva pääsee osalliseksi perheen ruokakulttuurista ja pystyy harjoittelemaan sosiaalisia taitoja.[2]

Sormiruokailun tavoitteena on antaa lapselle miellyttävä ja positiivinen ateriointikokemus,[1] jolloin aterioinnista tulee elämys.[4] Sormiruokailussa vanhemman pääasiallinen tehtävä on laittaa lapselle tarjolle erilaisia ruokia, joista lapsi voi itse valita.[3] Tarjolle laitetaan yleensä muutamia erilaisia ruokalajeja, jotka on pilkottu lapsen nyrkin kokoisiksi paloiksi.[1]

Sormiruokailun nähdään lisäävän lapsen itseluottamusta.[3] Lapsen annetaan leikkiä ruoalla pöydässä, jota pidetään lapsen tapana tutustua ruokaan. Lapsen annetaan myös sylkeä ulos ruoka, mitä hän ei halua syödä. Lasta ei pakoteta syömään ruokaa,[1] eikä lapsen suuhun saa laittaa ruokaa.[2]

Syödessä vanhempien suositellaan puhuvan lapselle ruoasta, esimerkiksi nimeämällä ruoka-aineita ja kuvailemalla niitä.[2]

Joissain perheissä lapsi sormiruokailee kaikki ateriansa, toisissa perheissä lasta osittain myös syötetään. Varttuneempi lapsi voi käyttää sormien lisäksi myös esimerkiksi lusikkaa.[3] Sormiruokailu on yhtä turvallista kuin soseiden syöttäminen.[2]

Sormiruokailun aloittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vauvaa suositellaan täysimettämään 4-6 kuukauden ikään asti.[2] Äidinmaitokorviketta saavat vauvat aloittavat kiinteän ruoan syömisen usein noin 4 kuukauden ikäisenä. Äidinmaito tai maitokorvike on lapsen ensisijainen ravinnon lähde ensimmäisen vuoden ajan, vaikka lapsi sormiruokailisikin. Sormiruokailua tarjotaan aluksi vauvalle vasta imetyksen jälkeen, vauvan ollessa kylläinen ja tyytyväinen.[2]

Kiinteän ruoan tarjoaminen voidaan aloittaa vauvan ollessa 4-6 kuukauden ikäinen. Aluksi tarjotaan maisteluannoksia kiinteästä ruoasta. 7-9 kuukauden iässä voidaan siirtyä sormiruokailuun. Yli puolen vuoden ikäisille lapsille suositellaan sormiruokailua ja soseruokia.[5]

Ennen aloittamista on otettava huomioon lapsen kehitystaso ja aikuisen on perehdyttävä syömisen turvallisuuteen. Sormiruokailun aloittaminen on tavallista 5-7 kuukauden ikäisenä. Sormiruokailun aloittamisesta voi keskustella neuvolassa. Valmiuteen aloittaa vaikuttaa taitojen lisäksi myös hampaiden määrä.[3] Sormiruokailu ei välttämättä sovellu niille vauvoille, jotka eivät syntyneet terveenä.[2]

Lasta pidetään soveltuvana sormiruokailuun jos hän osoittaa mielenkiintoa ruokiin ja yrittää tavoitella niitä itsenäisesti, pystyy tarttumaan ruokaan ja viemään sen suuhunsa, pystyy syömään sen sekä osaa kohdistaa katseensa ruokaan.[2][3][4] Lapsen tulee osata istua itsenäisesti[1] syöttötuolissa tai kevyellä tuella. Lapsi voi istua myös vanhempien sylissä.[2][3][4] Nämä taidot kehittyvät yleensä noin kuuden kuukauden iässä.[2]

Ensi kuukausina tarjotaan ruokaa, jota lapsen on helppoa ja turvallista viedä suuhun. Puolivuotias lapsi käyttää koko kämmentään tarttuessaan esineisiin, sama pätee myös ruokaan.[2] Tässä iässä lapsen olisi siten pystyttävä sulkemaan käsi ruokapalan ympärille saadakseen siitä otteen. Palan tulee olla riittävän pitkä, jotta ruoka tulee nyrkistä ulos, sillä vauva ei osaa avata nyrkkiään syödessä. Lapsi saa aluksi maistella, eikä haittaa vaikka hän ei ensimmäisinä kertoina onnistu syömään mitään. Lapsi saa päättää mitä, kuinka paljon ja missä tahdissa hän syö.

Pinsettiote kehittyy noin 8 kk iässä[2], johon mennessä pureskelun taitokin on kehittynyt paremmaksi. Tällöin vauva osaa poimia pieniä esineitä etusormen ja peukalon otteella, joten hän osaa myös poimia pienempiä ruokapaloja. Puolivuotias syömistä harjoitteleva lapsi ei todennäköisesti osaa tarttua sellaisiin ruokiin, joita olisi vaikea liikutella kielellään, kuten herneitä.

Sormiruokailuun soveltuvat ruoka-aineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloittamiseen parhaiten soveltuva ruoka-aine on kukka- tai paraskaalin varsi, sillä siinä on valmiina vauvaa varten varsi, josta pitää kiinni.[2] Alkuun voi antaa myös höyrytettyjä tai uunissa kypsennettyjä vihannestikkuja tai –lohkoja.[3] Ruokailuun soveltuu useat pehmeät hedelmät ja kasvikset, kuten banaani, mango, avocado, marjat ja tomaatti.[1][2] Kypsä avokado leikattuna reilunkokoisiksi lohkoiksi on myös hyvä aloittamiseen ja siitä saa hyvän otteen.

Sormiruokailuun myöhemmin soveltuvat monenlaiset ruoka-aineet: keitettynä tarjolle sopivat perunat, parsakaali, porkkana, kananmuna ja sopivanmuotoiset pastat.[1] Kurkut sopivat vauvan ruokailuun kuorittuna.[4] Riisikakut ja suolattomat maissinaksut soveltuvat sormiruokailuun sellaisenaan.[1] Myös kypsää mureaa lihaa, ruodoton kalaa ja broileria voidaan tarjota[2][3] ja kasviperäisistä proteiineista tofu soveltuu hyvin.[5] Rintamaitoa ja maidonkorviketta voidaan käyttää ruoanlaittoon ja lapsen ruokiin. Kuitenkin maito- ja hapanmaitotuotteita lapselle saa antaa vasta 10 kuukauden iästä lähtien.[2] Tällöin lapselle voidaan tarjota esimerkiksi raejuustoa.[5]

Sormiruokailussa lapselle tarjottujen ruoka-aineiden tulee olla suolatonta ensimäiseen ikävuoteen asti.[1][2] Sokeria ei tule lisätä alle vuoden ikäisen lapsen ruokaan.[2] Näin maut pysyvät puhtaina ja lapsi tutustuu erilaisiin makuihin[1]. Ruoka-aineksia voidaan maustaa pienellä määrällä kuivattuja yrttejä.[2]

Aluksi palojen on oltava riittävän suuria.[1] Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä suurempi palan tulisi olla.[4] Ruokapalojen tulisi olla sellaisia että vauva saa ne helposti otettua nyrkkiinsä.[2]

Vauvalle tarjottavan ruoan tulee olla riittävän pehmeää, mutta se ei saa olla niin pehmeää että musertuu vauvan käsissä.[2] Ruoan soveltumista voi testata puristamalla sitä kielellä kitalakeen: mikäli ruoka muussaantuu, se on tarpeeksi pehmeää[3]. Soveltumattomia ruokia ovat mm. pähkinät, kokonaiset viinirypäleet ja kirsikkatomaatit tai kivelliset hedelmät kivineen, jotka aiheuttavat tukehtumisvaaran.[3][1]

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeintä sormiruokailun turvallisuudessa on olla jättämättä lasta koskaan yksin ruoan kanssa[1], eikä lasta saa jättää syömään yksin. Yksin syödessä vaarana on lapsen tukehtuminen. Mikäli lapsi on ruokailun aikana hiljaa, se voi viestiä vaarasta. Aikuisten on hyvä osata ensiavun perusteet[3] ennen ruokailun aloittamista[4]. Turvallisuuden vuoksi on tarkistettava, että lapsen suu on tyhjä ennen ruokailun lopettamista.[4]

Lapsen turvallisuudelle tärkeimmät seikat on hyvä istuma-asento ja aikuisen ymmärrys lapsen kakomisrefleksistä.[3][4] Istuma-asennon tulee olla pystyssä, ettei lapsella mene ruoka hengitystorveen.[3] On tärkeää, että lapsi kykenee istumaan suorassa, missään nimessä hänen ei saa antaa syödä sitterissä tai turvakaukalossa, sillä tämä taaksepäin nojaava asento voi aiheuttaa ruoan joutumisen väärään kurkkuun.[2][3]

Lapset kakovat ruokaa aikuisia helpommin ja aikuinen saattaa vahingoissa työntää ruokaa syvemmälle yrittäessään auttaa.[2][3][4] Tämä saattaa johtaa oksentamiseen.[3] Sormiruokailevan lapsen kakomisrefleksi on erilainen kuin aikuisella. Aikuisella kakomisrefleksi laukeaa kielen takaosassa. Huoli sormiruokailevan tukehtumisesta liittyy usein siihen, että lapsi saattaa kakoa ruokaillessaan, mikä sekoitetaan tukehtumiseen. Reaktiot ovat yhteydessä toisiinsa, mutta eivät ole sama asia. Kakomisrefleksi laukeaa puolivuotiaalla paljon edempänä kielellä, joten kakomista tapahtuu paljon helpommin kuin aikuisella ja silloin sen aiheuttama ruokapala on vielä kaukana hengitystiestä. Kun 6-7 kk kakoo syödessään, ei se tarkoita, että ruoka olisi liian lähellä hengitystietä ja harvoin se on merkki siitä, että lapsi olisi tukehtumassa.

Kovia suussa pyöriviä ruoka-aineksia, kuten pähkinöitä ei tule laittaa tarjolle tai lapsen käsien ulottuville, sillä lapsella on vaara tukehtua niihin.[1] Tukehtumisvaaran vuoksi ruoka-aineen tulee olla sellainen ettei siitä irtoa palasia.[5]

Hyötyjä ja haittoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itseluottamus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sormiruokailu tarjoaa vauvalle onnistumisen kokemuksia. [2] Se vahvistaa vauvan itseluottamusta, sillä se etenee vauvan ehdoilla. Lapsi oppii nauttimaan ruokailuista, kun ruokahetket ovat mukavia ja lapsen itsevarmuutta vahvistavia. Sormiruokailulla lapsista kasvaa ennakkoluulottomampia ruokailijoita[2], joilla on ruokaan kokeileva asenne.[6]

Kylläisyyden säätelytaidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksissa on todettu, että kun lapsi saa itse säännöstellä ruokansa määrää, kehittyy lapsella paremmin kylläisyyden säätelyn taito.[6] Tämä voi vähentää lapsen ylipainoisuutta aikuisena.

Sosiaalisten taitojen kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sormiruokailu antaa vauvalle mahdollisuuden oppia ruokailua muita ruokailijoita seuraamalla. Itse ruokaillessa vauvan sosiaaliset taidot kehittyvät.[2]

Motoristen taitojen kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sormiruokailu kehittää lapsen motorisia taitoja[3], kuten purentaa, sorminäppäryyttä ja käden ja silmän koordinaatiota.[4][2] Sormiruokailevat lapset kokevat uusia muotoja ja koostumuksia ruoassa alusta alkaen, koska ruokaa ei tarjota lusikalla sosemuodossa. Saadessaan opetella pureskelua ja ruoan liikuttelua suussa, tulee lapsista nopeammin taitavampia ruoan käsittelijöitä kuin lusikalla syötetyistä lapsista. Kunnolla pureskelemaan oppimisesta on hyötyä myös puheen kehitykselle. Syödessään itse, lapsi syö vain tarpeellisen määrän, mikä saattaa ehkäistä riskiä ylipainoon vanhempana.

Ruoanlaittoon kuluva aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sormiruokailu mahdollistaa myös sen, ettei perheessä tarvitse kokata erikseen vauvalle ja muulle perheelle, kunhan ottaa huomioon pikkulapsille sopimattomat ruoka-aineet. Sormiruokaillessa lapsen on tarkoitus syödä samaa ruokaa kuin muutkin syöjät.[3][2]

Ruokailun sotkuisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sormiruokailu on usein sotkuista, johon vanhempia kehoitetaan varautumaan, mutta ottamaan asian kanssa rennosti.[2] Syödessään lapsi voi levittää ruokaa paljonkin, joka aiheuttaa aikuisille tavallista enemmän siivottavaa ruokailun jälkeen. Aikuisen on siivottava lattialle tippuneet ruoan palat välittömästi syömisen jälkeen, ettei lapsi laita niitä suuhunsa myöhemmin.[3]

Tukehtumisvaara[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sormiruokailussa on syöttämistä suurempi vaara, että lapsi tukehtuu ruokaan.[3] Liian isot palat voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran. Myös ruoka-aineet jotka voivat jäädä suuhun pyörimään, kuten pähkinät, voivat saada lapsen tukehtumaan.[1] Ruoka-aineet, joista voi irrota palasia voivat myös aiheuttaa tukehtumisvaaran ja näin olla vaarallisia.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sormiruokailun vastakohta on perinteinen tapa, jossa lasta syötetään. Tällöin ruoan määrän päättää vanhempi.

Syöttäminen lusikalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaissa kiinteisiin ruokiin siirrytään perinteisesti soseiden ja lusikalla syöttämisen kautta, jolloin vanhempi päättää mitä, milloin ja kuinka paljon lapsi syö.

Omin sormin suuhun -kirja (2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenkielinen käännös sormiruokailu tulee englanninkielestä ilmauksesta "baby-led weaning". Sormiruokailu ei ole uusi idea, mutta teorian siitä miksi ja miten se toimii, kehitti Gill Rapley. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Omin sormin suuhun (WSOY, 2010) yhdessä Tracey Murkettin kanssa (alkuperäinen teos Baby-led Weaning: Helping Your Baby to Love Good Food, 2008). Kirjaa pidetään monesti hyvänä aihetta käsittelevänä kirjana[1].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rapley, Gill & Murkett, Tracey: Omin sormin suuhun, WSOY, 2010

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p Sormiruokailu – minkä ikäisenä voi aloittaa? www.valio.fi. Viitattu 22.9.2020.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af Helsingin sosiaali ja terveysvirasto: Perhe ja sosiaalipalvelut, Lapsiperheiden hyvinvointi ja terveys, Neuvola ja perhetyö 5/2017. Helsingin sosiaali ja terveysvirasto. Viitattu 22.9.2020.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Sormiruokailun ABC Simppeli sormiruokakeittiö. Viitattu 22.9.2020.
  4. a b c d e f g h i j Sormiruokaa Martat. Viitattu 22.9.2020.
  5. a b c d e THL: Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille Kide: 2019_026_2._uudist._painos. THL. Viitattu 22.9.2020.
  6. a b Annika Lius: Syömisen ei tarvitse olla välineurheilua Savon Sanomat. 9.7.2015. Viitattu 22.9.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]