Pannumyssy

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalainen pannumyssy 1900-luvun puolivälistä.
Pipon näköiseksi neulottu pannumyssy.

Pannumyssy on tee- tai kahvikannun lämpimänä pitävä paksu tekstiilihuppu. Se on saanut alkunsa englantilaisesta teenjuontikulttuurista, ja englannin kielellä sitä kutsutaankin nimellä tea cosy. Suomessa pannumyssyä käytettiin yleisimmin 1900-luvun puolenvälin paikkeilla, jolloin suosittiin kahvipannussa keitettyä pannukahvia. Sittemmin pannumyssyn tarvetta ovat vähentäneet suodatinkahvia valmistavan kahvinkeittimen lämpölevy ja termoskannu sekä teetarjoilussa teepussien käyttö.

Pannumyssyjä on saatavana valmiina, mutta juuri oman tarjoilukannun tai -pannun ympärille sopivin pannumyssy on syntyy usein itse ommeltuna käsityönä. Pannumyssy voi olla tehty kuosiltaan yhteensopivaksi pöytäliinan, ikkunaverhojen, keittiöpyyhkeiden, uunikintaan tai esiliinan kanssa.

Pannumyssyn lämmöneristyksen parantamiseksi sen sisään voi ommella paksun vanu- tai vaahtomuovikerroksen tai lämpöä tehokkaasti heijastavaa silityslautakangasta. Pesun helpottamiseksi pannumyssyn eristävät sisäkerrokset voi tehdä irrotettaviksi.[1]

Pannumyssyssä voidaan käyttää hyvin monia käsityötekniikoita, kuten tilkkutyötä, applikaatiota, huovutusta, ompelua, neulontaa ja kirjontaa.[1] Pannumyssyjä on tehty myös muun muassa tuohesta[2].

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pannumyssyn arvellaan kulkeutuneen Eurooppaan 1600-luvulla Intiasta. Siitä tuli suosittu Englannissa 1800-luvulla iltapäiväteekulttuurin yleistyessä. Suomessa pannumyssyt ovat suosituimmillaan 1930-luvun kahvikutsuilla.[2]

Sarpanevan pannumyssy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muotoilija Timo Sarpanevan ensimmäinen kansainvälisesti palkittu työ oli Milanon triennaalissa 1951 hopeaa saanut pannumyssy. Siellä esineen käyttötarkoitusta ei kuitenkaan ymmärretty, jolloin Suomen-osaston näyttelyarkkitehtina toiminut Tapio Wirkkala veti myssyn päähänsä ja kertoi, että se on suomalainen karnevaalihattu. Tarina otettiin todesta, ja Sarpanevan pannumyssy palkittiinkin päähineenä.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 352–353. WSOY, 1958.
  2. a b c Pannumyssy lämmittää juoman ja mielen KauppaSuomi. 15.7.2015. Viitattu 9.4.2018.
  3. ”Helvetin hieno pannumyssy” vai suomalainen karnevaalihattu? Kodikkaan koristeen villi historia Iltalehti. 16.12.2017. Viitattu 9.4.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mattila, Anna-Liisa: Pannumyssyt kuvin ja kertomuksin. (Kansi- ja selkänimeke Pannumyssyt : Kahvipöydän koriste, keittiön kodikas kaunistus.). Anna-Liisa Mattila, 2017. ISBN 978-952-93-9120-2.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Tea cosy